Selvennystä

Kirjoitin lentokentällä väsyneenä tajunnanvirtaa. Ohitin blogitaukojutun pelkällä toteamuksella.

Eipä siinä paljoa selitettävää olekaan. Asunnossa oli laajakaista, mutta suurimman osan koneellaoloajastani tein töitä. Välillä piti päästää Marjukka nettiin, koulua oli 24 h viikossa, ja aina toisinaan oli kiva jopa lähteä ULOS tekemään jotain, kun kerta MATKOILLA oltiin.

Tuloksena oli sitten tauko. Vasta noin kuun puolivälissä päätin tehdä siitä virallisen. Ensin ajattelin, että kirjoitan, kun ehdin, enkä ikinä ehtinyt. Toivottavasti minua ei kaipailtu liikaa.

Minulla on pari vastaamatonta kommenttia sähköpostilaatikossa. Siis tuommoisia kysymyskommentteja. Palailen niihin lähipäivinä.

Toistaiseksi olen nukkunut paljon, pessyt pyykkiä ja... häpeän tunnustaa, mutta pelaillut Simsiä (vol. 2). Sitä tuli kuukauden poissaolon aikana niin ikävä. On kyllä vähän huono mieli asiasta, koska tässä kuussa olis parempaakin tekemistä - kuten gradun ekan kirjoituskierroksen saattaminen jonkinlaiseen palautettavaan kuntoon syyskuun alkuun mennessä. Sellaista pientä. Mutta olen kai leikkinyt pehmeää laskua.

Huomenna alkaa sellaiset tekosyyt loppua, kun paluusta on jo kaksi päivää. Aion tehdä töitä ja mennä jumppaan. Maanantaina toivottavasti gradun kimppuun. Miksei huomennakin, jos ehdin, mutta tuskin ehdin.

Miten joululoma onkin jo näin lähellä?

Tämäkin viikonloppu meni mökillä äidin ja isän kanssa. Perjantaina oli teatteri Kotkassa (The Baker's Wife -musikaali by Stephen Schwartz, ihan hyvä teos, hyviä ja huonoja esiintyjiä, omituinen ohjaus). Sitten mökki. Mökillä on oikeastaan aika rentouttavaa. Keskellä ei-mitään ei voi kuin olla ja puuhastella omiaan, mikä sopii minulle. Sain töitäkin tehtyä aika hyvin. Olin ladannut ne etukäteen. Lähettää ei tietenkään voinut, kun siellä ei ole nettiä.

Olen lukenut myös gradukirjallisuutta enemmän kuin aikoihin. Erityisesti junassa saa hyvin luettua. Siihen nämä loputtomat matkat ovat omiaan.

Olisin kyllä jo aivan stressihiirenä, jos peräkkäiset matkat olisivat olleet jonnekin muualle kuin äidin ja isän luo. Mutta tämä vielä menee, eikä tunnu edes pahalta.

Tämä viikko on viimeiseni Tampereella ennen joululomaa. Joulua edeltävän viikon aion viettää äidin ja isän luona Kotkassa ja tehdä töitä sieltä käsin. Siis kaupunkiasunnosta, jossa on jopa netti. Aika paljon on asioita tekemättä. On semmoinen olo, että näistä neljästä päivästä tulee auttamattoman kiireisiä. Mutta toivottavasti selviän hengissä.

Lähden myöhästyneen isänpäivän viettoon.

Isänpäivä on vasta nyt, koska vanhemmat palaavat tänään Turkista.

Sinne menivät hyvät kirjoitusaikeet moneksi päiväksi. Tuli vaan liian kiire. Olenkin tehnyt tällä viikolla suoraan sanottuna oikeesti liikaa töitä.

Laskin 40,5 todellista työtuntia. Mutta olen myös tienannut 1380€ - enemmän kuin opiskelijan kesätöissä koko kuukaudessa! Vau, uusi viikkoennätys. MUTTA pitää rauhoittaa menoa. Tarkoitus oli tehdä töitä reilusti alle 30 h ja jättää aikaa gradulle. Skarpataan, skarpataan...

Jotain ryhtiä tähän kirjoittamiseen!

Sitä on tulossa. On, on. Kun vain olisi aikaa.
Kirjoitan, mitä mieleen tulee. Se koskee näköjään koulua.

Graduni tutkimussuunnitelma käsitellään huomenna seminaarissa. Toivottavasti käsittelystä on hyötyä. En tiedä, olenko hyvässä vai huonossa vaiheessa. Olen lukenut jonkun verran kirjallisuutta, mutta paljon enemmänkin olisi voinut lukea. Tai edes hankkia käsiinsä. Olen listannut kirjoja, joista olisi hyötyä, mutta isosta osasta ei ole edes varauksia vetämässä.

Toisaalta olen tajunnut, että piakkoin on järjevintä tehdä ensimmäinen silmäys itse aineistoon. Kun näen, millaisia asioita sieltä avautuu, tiedän paremmin, mistä tarvitsen vielä lisää kirjallisuutta.

Viime vuosina on muuten tehty ihmeen monta gradua laulujen suomentamisesta. Ei teatterin alalta, mutta iskelmä- ja rock-lyriikat eivät heitä kovin kauas musikaalista. Nyt 2000-luvulla on meidän yliopistossa julkaistu aiheesta enemmän graduja kuin aiemmin yhteensä (= olisko huimat kolme ;D - mutta oikeesti, on se aika paljon seitsemässä vuodessa).

Ja musikaalin suomentamistakin... eiku ruotsintamista! Tutkii jo yksi ihminen Helsingin yliopistossa. Se oli minulle uutinen. Hän on tekemässä väikkäriä My Fair Ladyn käännöksistä pohjoismaisille kielille (miinus suomi ja islanti). Mutta on aika hauskaa, ettei hänkään tutki nimenomaan suomen kielelle kääntämistä. Se kenttä on vielä täysin koskematon musikaalien alalla. Työni on uraauurtava. Se on minusta kivaa.

Töitä on liikaa ja on kamala kiire. Niin kuin palautuspäivistä johtuen tätä nykyä aina alkuviikosta. Olisi kirjoitusaiheita. Kun ehtis vaan kirjoittaa.

Maailmanmatkaaja tekee suunnitelmia.

(1) Jee jee jee! Sain tänään palautettua tutkimussuunnitelman graduun. Sen laatiminen sujui ihmeen kivuttomasti, vaikka olin taas "yllättäen" lykännyt hommaa viime tippaan ja ehtinyt ahdistua. Kirjoittaminen oli myös oikeasti hyödyllistä ja jotenkin rauhoittavaa. Tiedän nyt paremmin, mitä olen tekemässä ja mistä kaiken järjen mukaan kannattaa aloittaa. Kyllä tämä gradu taas tästä.

Viiko on silti kiireinen myös tästä eteenpäin. Pitää palauttaa suomentamisseminaarin novellikäännös. Olen sen vasemmalla kädellä kertaalleen tehnyt, mutta vissiin pitäisi vähän muokata. Ja kirjoittaa kommentti. Huoh.

(2) Toinen iloinen uutinen: olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä lähdössä keväällä Meksikoon, kylään skotlantilaisen Daisy-ystäväni luo. Hän asuu nykyään siellä. En olekaan ennen käynyt koko Ameriikan mantereella. Kätevin tapa saapua perille on kuulemma lentää Mexico Cityyn ja tulla sieltä viisi tuntia luksusbussilla. Saan siis sompailla yksin latinalaisessa Amerikassa. (Bussit tosin kuulemma lähtevät suoraan lentokentältä ainakin osan aikaa, joten ei niin kovin paha.)

Pitäisköhän opetella espanjaa vähän enemmän kuin perusalkeet? Olisi motivaatiota mennäkin kevääksi kielikeskuksen kakkosalkeisiin, mutta en tiedä, onko aikaa. No, kai siellä italiallakin pärjää, jos puhuu TOSI hitaasti... Ja Meksikossahan osataan englantiakin aika hyvin. Käsittääkseni.

No, ei pelota. Olen rohkea maailmanmatkaaja. On kiva päästä katsomaan, miten Daisy elelee. Sillä on jo kolmas Etelä-Amerikan maa kierroksessa. (Vai lasketaanko Meksikoa mitenkään päin Etelä-Amerikkaan... No, sama se.)


Aion käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lentää New Yorkin kautta. Olen jo muutaman vuoden haaveillut pääsystä tähän toiseen musikaalien mekkaan. Ei Broadway ainakaan maineeltaan ole West Endiä ihmeellisempi (jos jotain, niin West Endiä pidetään astetta laadukkaampana), mutta siellä pyörii vähän eri jutut ja on eri meininki. Käsiohjelmat esimerkiksi ovat aina ilmaisia! West Endissä peruslappusistakin saa pulittaa vajaasta viidestä eurosta noin kymppiin.

Ooh. Olen erityisesti tahtonut nähdä Rentin aidossa ympäristössä. Nyt se onnistuu. Ja jos haluan, voin mennä katsomaan maailman parasta John Owen-Jonesia, joka teki vaihtarit USA:n Les Misérablesin Valjeanin kanssa ja esittää nyt samaa roolia Broadwaylla. (Aika kahdehdittavan kätevää työvaihtoa, eikä kovin harvinaista musikaalimaailmassa.) Daisy sanoi, että Meksikossa sopisi viipyä suunnilleen to - ti, ja siihen päälle jään varmaan loppuviikoksi New Yorkiin. Puolentoista viikon matka. Ajankohta vielä auki. Maaliskuun loppu todennäköinen.

Gradu etenee.

Tänään oli ensimmäinen kahdenkeskinen gradutapaaminen ohjaajan kanssa.

Olen kyllä hyvässä vaiheessa. Moni pähkäilee vielä aiheen rajausta tai jopa itse aihetta. Minulla on täysin valmis aihe ja materiaalikin jo kädessä. Ohjaaja sai minut luopumaan materiaalinvaihdosajatuksista. On totta, että Jesus Christ Superstar on minulle valmiiksi niin tuttu ja läheinen, ettei mikään voita sitä. Opettaja oli samaa mieltä siitä, että käännös on aneeminen, laiska ja heikko. Paljon parempaakin voisi tutkia. Mutta hän ehdotti, että tutkin rinnalla omia käännöksiäni. Voin esitellä kohtaamiani ongelmia ja verrata Elstelän ratkaisuja omiini. En olisi itse kehdannut ajatella, että gradussa voi näinkin tehdä, mutta näköjään voi. Ohjaaja innostui näkökulmasta sen keksittyään. Pyysi minua heti katsomaan kappaleita rinnakkain ja lähettämään alustavia huomioita sähköpostilla.

Tapaamisen jälkeen poikkesin kirjastoon, ja alussa tosi vaikealta tuntunut taustakirjallisuuden löytäminenkin alkaa vähitellen hahmottua. Ohjaa tahtoo, että kaikki kirjoittavat jonkun luvun jo ennen joulua. Minulla hän ehdotti materiaalin esittelyä. Sehän on naurettavan helppoa. Tässä on monta juttua, jotka ovat naurettavan helppoja! Voisin kirjoittaa JCS:n historiasta, tarinasta ja perusolemuksesta esseen vaikka heti. Mutta löysinpä kirjastosta kirjankin aiheesta: Nassour, Ellis: Rock opera : The creation of Jesus Christ Superstar, from record album to Broadway show and motion picture. Ihan Tampereen musiikkiosastolta. Vautsi.

Kyllä tämä ihan hyvältä näyttää. Tänään oli graduntekijäolo enemmän kuin vielä ikinä. Istui professorin huoneessa ja otti kopioita meidän käytävän opettajien koneella. Sellaiset pienet asiat.

Gradun ensiaskeleet:

Minulla on nyt virallinen Jesus Christ Superstar -suomennos.

Sain sen Näytelmäkulmalta akateemisiin tarkoituksiin. Olen asiasta tyytyväinen ja innoissani... Mutta. Mutta. On tosi ikävää, että käännös on melkoisen perushuono. Se on tietääkseni ainoa JCS:stä koskaan tehty, eikä se yhtään tee oikeutta alkuperäiselle tekstille.

Jos nyt saan sanoa, mielestäni omat sanoitukseni (Gethsemane, Heaven on Their Minds) ovat paremmat. Osaisin kääntää tämän teoksen paremmin kuin 70-luvun suomentaja, Esko Elstelä. Yksittäisiä hyviä ratkaisuja toki on, mutta Elstelä silppuaa rivejä mössöksi ja käyttää laiskoja -kaan/-kään-riimejä ynnä muita korvaani riipiviä ratkaisuja. Valitettavasti en voi tukea väitettäni konkreettisesti, koska teksti on minulla tutkimuskäytössä ja sen kaikenlainen kopiointi ja edelleen välittäminen on kielletty. Oletan kiellon hyvinkin koskevan kokonaisten kappaleiden toistamista blogissa :D

Olen tästä hieman harmissani. Tuntuu liiankin helpolta analysoida kappaleiksi käännös, joka on huono. Harkitsen Evitan tilaamista samaisesta lähteestä. Se on Mikko Koivusalon käännös, ja Mikko Koivusalo on nykypäivän musikaalisuomentajien kuningas. Olen ihaillut häntä jo vuosia. Parasta sitten Jukka Virtasen. (Töitä: HKT:n Grease & Hairspray, Lahden tuleva Cats ynnä paljon muita. En ole mistään suomennoksista niin nauttinut kuin Greasesta ja Hairspraysta. Ei sattunut korvaan melkein yhtään, vaikka osasin Greasen sanat ulkoa ja se on yleensä takuuvarma katastrofin resepti. Kuuntelin ja tiesin, etten pystyisi parempaan. Niin sen pitää olla!)

Toisaalta Evita ei missään määrin ole sydäntäni yhtä lähellä kuin JCS. Saattaapi olla, että otan ne työhöni rinnakkain. Tai katson, kummasta syntyy hedelmällisempää pohdintaa. No, joka tapauksessa taidan tahtoa myös Evitan vertailukohdaksi. Olis nuo kaksi melkoisen loogista yhdistääkin, koska Tim Ricen sanoituksia ovat kaikki tyynni.

Ensimmäinen graduseminaari on myös takana. Työhön näköjään ryhdytään rivakasti ja tiukalla aikataululla. Pääsin toivomaani ryhmään. Kaikki vaikuttaa hyvältä. Odotan oikeastaan aika innoissani työhön tarttumista. Siihen onneksi pääsee myös keskittymään rauhassa, koska tässä periodissa minulla ei ole muita kursseja.