Kirjoittaja kirjoittaa, mutta mitä?

Olen katsonut Subin 30 Rock -uusintoja. Hemmetin hyvä sarja. Komedia on makuasia, minua naurattaa kovasti tämä! Suosittelen lämpimästi.

Sarjan tekstitykset ikävä kyllä ärsyttävät. En ole katsonut kääntäjän nimeä, enkö tiedä onko hän tunnettu vai ei, kanavan oma kääntäjä vai toimiston kautta hankittu. Tiedän vain, että käännöksissä toistuu yksi kamala asia, josta on nyt pakko avautua.
  
30 Rockissa puhutaan jatkuvasti komediasarjan käsikirjoittajista, siis englanniksi "writers". Haluan tässä yhteydessä päästä korostamaan, että suomeksi sanaa "writer" ei ammattinimikkeenä voi kääntää "kirjoittaja"! Ei, vaikka se tuntuisi miten houkuttelevalta ja säästäisi tilaa. Meillä Suomessa on erikseen kirjailijat, käsikirjoittajat, näytelmäkirjailijat, toimittajat jne. "Kirjoittaja" tarkoittaa meillä "tietyn asian kirjoittanut henkilö". Se ei tarkoita "ammatikseen kirjoittava ihminen" kuten englanniksi. "Tämän sketsin kirjoittaja" on siis oikein, "loistavat kirjoittajamme" väärin. Selkeää? Minulle on, kaikille ei ilmeisesti.

Okei, mikään ei ole mustavalkoista, ja äärimmäisessä hädässä ja tilanpuutteessa voisin joskus ymmärtää, että "käsikirjoittaja" lyhennetään muotoon "kirjoittaja", jos se kirjoittaminen on syystä tai toisesta pakko saada mukaan. Mutta tämän ja monen muun sarjan tekstityksissä sanaa käytetään jatkuvasti ja systemaattisesti väärin, ihan kuin se olisi virallinen käännös. Kielikorvaani vihloo.

Olen itsekin joskus repinyt hiuksia päästäni, kun englannin kätevä yleispätevä sana pitää suomeksi kääntää milloin mihinkin muotoon ja aina olisi tiedettävä, mihin kirjoitusammattiin sana viittaa. Ei voi mitään, meillä on eri käytäntö kuin englannissa ja sillä hyvä. Harvoin jaksan valittaa asioista, mutta tämä on raivostuttanut minua monissa eri yhteyksissä jo vuosia.

Olen avautunut, lopetan.

...
Lisäys 6.2: Tuli ehkä hiukan aggressiivista tekstiä, mutta asia on minun nähdäkseni selkeästi noin, ja kun ärsyttää niin ärsyttää, ei voi mitään! :D

Kaksikielisyydestä ja kielipuolisuudesta?

Mariannen kommentti blogilaatikossani - hän näkee harvoin unia suomeksi - sai minut miettimään omaa kielitilannettani.

Minun unissani kielet menevät lähes aina täysin sekaisin. Keskusteluissa on järkevää sanoa yksi lause suomeksi ja toinen englanniksi. Tai vaihtoehtoisesti luulen juttelevani suomeksi, mutta jos herään kesken lauseen, saatan tajuta sen sittenkin olleen englantia.

Tämä kuvastaa varmaankin suoraan sitä, miten aivoni toimivat. Täällä Suomessa ajattelen pääsääntöisesti suomeksi, mutta välillä sekaan tulee englanninkielinen ajatus ihan itsekseen. Englanninkielisessä ympäristössä on päinvastoin. Mutta kieliä on aina kaksi. Toinen ei nykyään ikinä katoa sieltä taustalta.

(Ekana Glasgow'n vuonna Suomi oli kateissa. Aivoilla oli kai niin kova homma sopeutua elämään englanniksi. Sitten muutaman Suomenvierailun jälkeen opin vaihtamaan puhe- ja ajattelukieltä kuin napista painamalla. Ja mitä pienimmistä virikkeistä. Vieläkin vaatii tietoisen korjausliikkeen, etten kesken suomenkielisen päivän ala puhua yliopiston kaupan myyjälle englantia, jos edelläni asioi vaihtari. MUTTA englanninkielisen ilmaisuni spontaanius ja luonnollisuus on kärsinyt Suomessa asuessani. Se on myönnettävä.)

Aloin miettiä tätä kaksikielisyyttä enemmänkin. Ennen Glasgow'n vuosia kirjoitin tietenkin kaikki nopeat muistilappuset ja tee nämä -listat suomeksi. Glasgow'ssa kirjoitin niitä lähinnä englanniksi, koska koko elämä oli enemmän englanniksi. Väliin saattoi tosin joskus sujahtaa suomea. Nykyään tilanne on outo. Aika tasan. Yleensä kirjoitan to do -listani (heh) suomeksi, mutta joskus huomaan puolivälissä sivua, että nytpä tulikin englantia. Jos taas raapustan kiireisesti muistiin vaikka lentojen aikoja ja hintoja matkaa suunnitellessani, on täysin arpapeliä, kummalla kielellä ne ilmestyvät paperille. Kieli saattaa myös vaihtua monta kertaa kesken lappusen, jos ajatukseni ovat muualla. Samoin on käynyt tehdessäni tajunnanvirtamuistiinpanoja gradukirjallisuudesta.

Jos yhtään keskityn, osaan TIETYSTI kirjoittaa vain yhtä kieltä. Kääntäjänä minulle on jonkinlainen kunnia-asiakin yrittää kirjoittaa mahdollisimman puhdasta suomea ja englantia. Mutta jos tarkoitus on raapustaa asioita muistiin mahdollisimman nopeasti, aivoista suoraan paperille, alitajunta hoitaa tekstin muotoilun ja nähtävästi myös kielen valinnan.

En itse ollut kiinnittänyt tähän suurta huomiota, ennen kuin jompikumpi siskoistani joskus näki englanniksi raapustetun lappusen pöydälläni ja teki ison äimistyneen numeron siitä, että yritänkö jotenkin brassailla, kun kirjoitan tämmöisiä arkisia asioita englanniksi ilman syytä.

Tämä on minusta kiinnostava asia. Se, miten eri kielet hallitsevat aivoja, tuntuu myös vaihtelevan ihmisestä toiseen. Jotkut hyvinkin sujuvasti toista kieltä puhuvat kieltäytyvät myöntämästä, että ikinä ajattelisivat muulla kuin alkuperäisellä äidinkielellään. Minun on vaikea käsittää sitä. Omat aivoni yrittävät ajatella kielellä, jota yritän puhua, jos osaan sitä yhtään alkeita paremmin. Vaikka olisi miten vaikeaa. Jo ennen ulkomailla asumista oli näin.

Gallup?

Kirjoituslupaus.

Nyt aion yrittää kirjoittaa jotain joka päivä. Tästä lähtien. Maailmalla on romaaninkirjoituskuukausi, minulla on nyt bloginkirjoituskampanja.

Muuten en pääse takaisin kirjoitusrutiiniin tässä mediassa. Kirjoitan jotain, mitä vaan.

Jännittävää: Facebookissa olen huomannut, että minun on oikeasti helpompi kirjoittaa englanniksi. Luulin sen olevan pitkälti kuvittelua - että suomeksi kirjoittaessani kaipaan englannin mahdollisuuksia ja englanniksi kirjoittaessani suomen mahdollisuuksia. Mutta en minä englanniksi kirjoittaessani mitään kaipaa.

Herättää tiettyjä ajatuksia. Houkuttaa vaihtamaan blogien kieltä. Tai osan niistä. Mutta en taida. Ainakaan vielä. Jos suomi on vaikeampaa, se tarvitsee harjoitusta.

Leffablogia voisin kyllä kirjoittaakin englanniksi. Se olisi mukavaa. No, katsellaan.

Päivän sana: Bogart

Joka päivä kääntäessään oppii jotain uutta. Tuli mieleeni, että jos opittuja asioita merkitsisi ylös, ne voisi muistaa paremmin.

Tänään opittua: verbi bogart.

Urban Dictionaryn mukaan:

"(slang verb) To keep something all for oneself, thus depriving anyone else of having any. A slang term derived from the last name of famous actor Humphrey Bogart because he often kept a cigarette in the corner of his mouth, seemingly never actually drawing on it or smoking it. Often used with weed or joints but can be applied to anything."

"Don't bogart that blunt man, pass that over here!"

Kirjoitan latinan kieliopista! Taattu yleisömenestys!

Nyt on latinan koekin ohi.

Kurssi ei, koska vielä on kotikäännös. Sitä on aikaa tehdä toukokuun puoleenväliin asti. Käännöksen arvo on vissiin puolet arvosanasta, koe oli puolet.

Blogista on tullut tällainen "raportoin opinnoistani" -paketti. Tämä lienee ohimenevä vaihe.

Koe meni ihan kivasti, vaikka vedinkin taas kerran melkoista improvisaatiolinjaa. En saanut aikaiseksi kerrata paljon mitään. Junassa Kouvolasta Tampereelle luin yhden tunnin pätkän, mutta silloin tulin lähinnä kerranneeksi niin helppoja asioita, että olisin muutenkin osannut ne. Niitä oli kivempi selailla. Eilen illalla selasin sängyssä monisteita vartin verran, ja aamulla katsoin netistä, mikä olikaan appositio, mikä predikatiivi.

Näiden pohjalta odotin huonompaakin koemenestystä, mutta kyllä se suhteellisen hyvin meni. Opettaja oli keskittynyt nominativus cum infinitivo -rakenteeseen, jonka vaikeutta muisti tunneillakin moneen kertaan korostaa. Se oli onnekasta, koska minusta tuo juttu on aina ollut helppo.

Siinä pitää muistaa vain, että vaikka yleensä latinassa rakenne "joku sanoo jonkun tehneen jotain" ilmaistaan akkusatiivilla + infinitiivillä, rakenne "jonkun SANOTAAN tehneen jotain" ilmaistaankin nominatiivilla + infinitiivillä. Eli kun kertomisverbi on passiivissa, alkuperäinen tekijä onkin nominatiivissa eikä akkusatiivissa. Ei niin kovin vaikeaa, minusta. Ilmeisesti tämä kuitenkin perinteisesti on koettu jotenkin sekavaksi.

Toisaalta olin ihan pallo hukassa gerundien ja gerundiivien kanssa. En hahmota niiden eroa, en kirveelläkään. Olin kaiken lisäksi pois juuri sen tunnin, jolla asiaa olisi selitetty. Oli hieman noloa tehtävässä erotella muotoja aivan arvontatekniikalla. Että ei tästä koeosuudesta vissiin vitosta tullut. Saa nähdä, miten käännös menee. (Veikkaan, että hyvin.)

Aloin vielä miettiä, miksi tuo accusativus cum infinitivon erottaminen nominativus cum infinitivosta on helppoa. No siksi, että englannin pohjalta niihin saa selvän eron. Vastaavaa rakennetta voi käyttää englannissa vain, kun kyseessä on nominatiivitapaus: "she is said to have done". Jos pitäisi aloittaa "people say" tms, eli kertomisverbi aktiivissa, pitäisi jatkaa "that she has done", eikä tekemisverbi tosiaankaan olisi infinitiivissä. (Ts. ei voi sanoa "people say her to have done" tms.) En minä asiaa ole tämän kautta tietoisesti ajatellut, mutta ehkä se auttaa alitajuntaani tekemään erosta kristallinkirkkaan?