Olin Saarenmaalla.

Saarenmaalla oli mukavaa. Siellä oli juhannustunnelma katossa, tosin lähinnä meillä suomalaisilla. Tiesittekö nimittäin, että virolaiset juhlivat juhannusta oikean kesäpäivänseisauksen aikaan eivätkä lähimpänä viikonloppuna? Minä en tiennyt. Virolainen juhannusjuhla oli jo hiipumaan päin.

Valokuvat elävöittäisivät juttua, mutta olin jälleen kerran maailman saamattomin kuvaaja: ei yhden yhtä otosta koko matkalta. Joudutte tyytymään sanoihin. Säät suosivat, paitsi yhtenä päivänä. Minua ei henk. koht. harmittanut huonokaan sää, koska en ole ulkoilmaihminen. Lisäksi Saarenmaan hyttyset ovat niin verenhimoisia, että sisällä seurapelejä pelaamassa oli mukavampaa. Ystäväni ovat pelailijaporukkaa, johtuen varmaankin nuoruuden roolipeliharrastuksesta. Huonon ilman väistyttyä kävimme sentään hiekkarannallakin kylmää tuulta uhmaamassa.

Lisäksi syötiin ja juotiin hyvin. Ruokaa tehtiin itse harvinaisen alusta asti: rohkeat ystäväni paloittelivat ja paistoivat paikalle kärrätyn, miltei kokonaisen lampaan, ja toiset rohkeat perkasivat kilokaupalla kampelaa. Minä ihailin sivusta, join punaviinikolaa ja väistelin kotitöitä. Viimeisenä päivänä sentään tiskasin.

Nyt pitäisi palata arkeen, jos jaksaisi. Tänään piti tehdä normaali työpäivä, ja tein minä ehkä... kaksi ja puoli tuntia. Huomenna uusi yritys.

Tänään ei muuta kuin...

...hyvää juhannusta!

Lähden Saarenmaalle ystävän kolmikymppisille. Nähdään ensi viikolla!

Uudenvuodenlupaus:

Vuonna 2010 jatkan blogin kirjoittamista.

Olin ihanissa häissä :)

Kaikki, siis aivan kaikki, meni hienosti. Oli kiireinen päivä, mutta minä nautin joka hetkestä. Oli hauskaa päästä organisoimaan juhlien kulkua, varmistaa, että kaikki pysyi aikataulussa, kommunikoida pitopalvelun, hääparin ja kanssaorganisaattoreiden (bestman, sulhasen sisar) kanssa ja pidellä kaikin tavoin lankoja käsissään. Jonkun mielestä se voisi olla stressaavaa, minä voisin tehdä tuota aina.

Kaikki kunnia kuitenkin hääparille, joka oli huolella miettinyt kaiken valmiiksi ja viimeistä piirtoa myöten mieleisekseen jo etukäteen. Saimme käydä läpi valmista listaa ja aikataulusuunnitelmaa - varmistimme vain, että kaikki toteutui. Jos koko häät olisivat olleet yhtä kaaosta ja pitopalvelu tullut kyselemään asioita, joita kukaan ei olisi miettinyt etukäteen, kuvani kaasona olosta olisi varmaan huomattavasti vähemmän ruusuinen :D

Ei ollut pelottavaa edes juontaa ohjelmaa. Jostain syystä minua kuvitellaan usein huonoksi tai vastahakoiseksi julkiseksi puhujaksi (?)... kenties, koska en isossa porukassa tykkää kamppailla puheenvuorosta. Jos paikalla on synnynnäisiä viihdyttäjiä ja seuramiehiä, ottakoot he roolinsa. Jos minulla kuitenkin on oikeaa asiaa, julkinen puhuminen on usein mukavaa. Omaa puhetta en silti olisi halunnut tehdä, onneksi ei edes pyydetty. Olisin varmaan selvinnyt siitäkin, mutta paljon mieluummin vedin yleisempää ohjelmaa.

Ajattelin nyt tehdä historiaa ja vetäistä tähän blogin ensimmäisen päivän asu -kuvan. Häävaatteiden etsimisestä tuli niin paljon puhuttua. Olkaa hyvät:


Pitelen kuvassa morsiamen kimppua, en mitään omaa suuruudenhullua asustetta. Kengissä oli todellisuudessa 5-6 cm:n piikkikorko, mutta korko katoaa harhaanjohtavasti nurmikkoon.

Kuten näette, vihkiminen tapahtui luonnon helmassa, juhlapaikan takana virranneen pienen joen rannassa. Oli todella kaunista.

Nyt ne häät sitten on.

Siis huomenna. Minusta ei 99,9% varmuudella kuulu ennen sunnuntaita.

Olisipa hyvä ilma!

Tänään...

• ...sain mekon ostettua. Tuli tosiaan semmoinen mink, muttei turkismateriaalia vaan mitä lie raskaasti laskeutuvaa, kreikkalaisvaikutteinen olkaimeton. Ekassa sovituksessa eilen oli liian avonainen, mutta aiemmin tänään löysin Aleksi 13:sta 50% alennuksella minijakun (onko vaatekappaleen nimi bolero?), joka sopi tuon kanssa kuin nakutettu. Ja näin asuni onkin suht' valmis.
• ...ihmettelen, loppuuko Sunset Boulevard sittenkin 30.5. Kaikkialla tuntuu nyt lukevan niin. Jossain vaiheessa se ilmoitti jatkavansa läpi kesän, ihan varmasti! Mutta ehkä jatko on peruttu..? Kohtalo on mua vastaan, ja mun olisi pitänyt tehdä toukokuun alussa ekstramatka West Endiin. Varmaan olisin tehnytkin ilman näitä häätohinoita. Olis ollut James McAvoy näytelmässä Three Days of Rain, Spring Awakening ennen loppumistaan ja nyt ehkä vielä Sunset Boulevardkin. Mutta ei ollut mahdollisuutta ehtiä, oli - ja on - tärkeitä, kivoja menoja. Kaikkea ei voi saada, ei edes tässä yhdessä pienessä asiassa, vaikka kovasti yrittääkin. 21.5. Uutinen löytyi. Totta se on, harmin paikka.
• ...joudun vielä palaamaan hommiin, koska työt pitää tehdä huomisen aikana pois.

Blogi on tekstipainotteinen. Tää ei nyt ehtis tai jaksais etsiä (tai ottaa) kuvia :)

What else is new?

Taas olis nimittäin kiireinen viikko.

Tänä viikonloppuna on Inkerin ja Jarnon kauan odotetut häät. Matkustan paikkakunnalle jo perjantaina päivällä, ja sitä ennen pitäisi tehdä sitä sun tätä ja työt myös.

Tänään kävin etsiskelemässä itselleni mekkoa. Huomenna teen toisen kierroksen.

Minulle on yleensä täysi mysteeri, mitä haluan, ennen kuin menen kauppoihin ja huomaan poimivani kyytiin tietyn mallisia ja värisiä yksilöitä. Tällä kertaa totesin yllätyksekseni etsiväni asua skaalalla minkki-vaalea-ruskea-harmaa - muttei missään nimessä pelkkä tumma ruskea tai harmaa eikä toisaalta liian vaalea, ei sovi häihin - puh - joten ko. värien yhdistelmiä tai sopivan vaalea ruskean sävy, jonka nimi on tietääkseni "mink" (= jossain ruskean ja vanhan roosan välissä). Ja helmasta en halua ihan lyhyttä, kun viime häissä oli. Polvipituinen olis kiva, jopa pidempi. On se vaan kumma, etten tiennyt YHTÄÄN, mitä halusin, kun astuin Sokoksen ovesta!

Löysin muutaman aika hyvän. Vilalla oli monta, Mexxillä yksi. Koko valikoimaa en ehtinyt vielä käydä läpi. Jatkan huomenna.

Ostin kylläkin Sokoksen alennustangoista hauskan pikkumustan 10€ ja röyhelöisen paidan (tavoittelemaani mink-sävyä, tajusin nyt...) 9€. Sokoksella on todella hyvät alennukset, jos malttaa penkoa tankoja.

Nämä vaatteet mahtuivat mainiosti normaaliin kengännauhabudjettiini, joka on edelleen seuraava: topit ym. pienet. 10€, neuletakit, tunikat, hameet 15€, mekot ja housut (jälkimmäisiä ostan ehkä joka toinen vuosi, en käytä...) 20€. Ja onnistun saamaan säännöllisiä kehuja tyylistäni näillä hinnoilla! Halvat vaatteet eivät myöskään hajoa päälleni. Yhtä kauan mielestäni käytän samoja kuin muutkin ihmiset, luultavasti keskimääräistä kauemmin.

Kuten olen ennenkin todennut, vaatesäästelyssä EI varsinaisesti ole järkeä, kun voin silmää räpäyttämättä maksaa kosmetiikkatuotteesta 50€. Olen kuitenkin saavutuksestani ylpeä, se on hauska haaste, enkä ole ajatellut lähiaikoina korottaa hintarajoja. Toisaalta nautin juhlavaatteiden ostamisesta kaksin verroin juuri siksi, että silloin eivät mitkään säännöt päde. Saa maksaa paljon, kunhan näyttää hyvältä.

Ei mulla silleen mitään pointtia ollut... :D

Lähden äitienpäiväksi mökille.

Sinne tulee isoäitikin, eli kunnollinen vanhakantainen teemapäivä tiedossa, tosin vääränä päivänä, koska mummolla oli joku tuikitärkeä konsertti (katselu, ei esiintyminen) sunnuntaina ja halusi siksi tulla kylään lauantaina.

Lauantaiaamuna lähden enkä vielä tiedä, milloin tulen. Maanantaina varmaan. Mut ehkä sitä ehtii mökilläkin blogia kirjoitella.

Ne mystiset kiireet ovat nyt ohi.

Vietimme Inkerin polttareita vappupäivänä (ja sitkeimpien kanssa aina seuraavaan iltapäivään saakka). Meni vielä paremmin kuin olin odottanut :)

Käytiin vappupiknikillä Helsingin talvipuutarhassa, askarreltiin pääkoristeita, huviteltiin Linnanmäellä, käytiin saunomassa (eri hienot saunatilat keskellä ei-mitään, Siera Nevada -niminen vuokrasauna Espoon Kauklahdessa - suosittelen), yövyttiin hotellissa...

Erityisesti suosittelen junasta jäämistä syrjäisellä Kauklahden seisakkeella. Siellä sitten seisottiin tunti, kierrätettiin pulloja ringissä ja hihitettiin hysteerisinä, ja harvemmin jos koskaan olen ollut hauskemmilla jatkoilla. (Eikä ollut sarkasmia.)

Kuluneina kuukausina oli tylsää, ettei täällä voinut mainita mistään asiaan liittyvästä, vaikkei kyse edes olisi ollut mistään kovin kiehtovasta ja / tai olisi kovasti halunnut päästä purkamaan tunnelmiaan prosessin eri vaiheissa.

Yllättävän paljon aikaa järjestelyihin meni. Kun on se, jonka täytyy vetää asiat yhteen ja pitää homma kasassa, työpanos kasvaa paljon suuremmaksi kuin tavallisena riviosallistujana (vaikka kyseessä olisi aktiivinenkin riviosallistuja, joka kommentoi joka asiaan).

Mutta kuten sanottu, onnistui yli odotusten ja oli täysin vaivan arvoista :)

En ole vielä purkanut kuvia kamerasta. Katsotaan, onko siellä jotain sopivaa täällä julkaistavaksi.

Tämän sunnuntain olen yksinomaan levännyt. Huomenna alkaa normaali arki. Bloginkirjoitustahdin olisi tarkoitus pysyä miltei jokapäiväisenä - huhtikuu oli mukava kuukausi, kun edes pyrin siihen.

Päivän teksti = TV-teksti (+ pääsiäinen)

Tämän päivän kirjoitusta kannattaa etsiä TV-puolelta. Sinne kirjoitin, on jo myöhä, en jaksa kirjoittaa tänne oikein mitään.

Pääsiäinen meni, söin suklaata ja muutenkin liikaa. Oltiin koko perheen voimin mökillä. Laiskoteltiin, ainakaan minä en tehnyt oikein mitään. Pelattiin herttaa.

Olenkohan koskaan viettänyt yhtään pääsiäistä erossa perheestä? Skotlannin vuosista en ole ihan varma, mutta voisin melkein väittää, että en.

Toisaalta saattaapi olla, että vikana vuonna vietin, kun Suomeen muutto heinäkuun alussa oli sen verran lähellä ja jäin tekemään töitä. Juu. Näin se taitaa olla. Olen viettänyt yhden (1) kappaleen pääsiäisiä muualla kuin perheen parissa. Se lienee silti tilastollisesti melko vähän.

Lähtötunnelmissa...

Kirjoitin tänään tälleen American Idolista tuolla toisella puolella.

Paljon enempää ei taida jaksaa tai ehtiä.

Olen huomenna lähdössä junalla vanhempien luo. Ostin liput onneksi jo tänään. Jouduin silti idän junassa käytäväpaikalle, mutta ne onkin tunnettuja siitä, että ovat kaikkein täysimpiä.

Olen myös harjoitellut lisää pyörällä ajoa. Mäkipyöräilykestävyyttä täytyy ehdottomasti saada lisää. Ja sitten ihan vain yleisesti tottua taas satulaan. Mutta kyllä se tästä. Kun tulee vielä vähän lämpimämpi, on paljon kivempi polkea.

Mökillä on netti eikä niin paljoa ohjelmaa kuin kylä-kyläpaikoissa, joten ehkäpä minusta kuullaan jo ennen tiistaita. Viimeistään kuitenkin silloin. Hyvää pääsiäistä!

Sekalaista joulun alla

Tämä loppuvuosi on bloginpidon kannalta ollut keskimäärin katastrofi. Ollut "vähän" kiire.

Kenties teen itselleni epätyypillisesti uudenvuodenlupauksen parantaa bloggauskuntoa ensi vuonna.

En tosin vielä tammikuun alussa. Silloin olen ensin USA:ssa, sitten tanssin Mirjamin häitä - ja sitten palaan töiden pariin sellaisella rytinällä, että eka arkiviikko menee luultavasti töiden ja nukkumisen merkeissä. Mutta kuukauden puolestavälistä lähtien minulta toivon mukaan sopii odottaa aktiivisempaa kirjoitustahtia. Töitä ei ainakaan vielä ole kasaantunut sinne järkyttäviä määriä. Eikä muutakaan jatkuvaa ravaamista. Vielä. (Kyllä ne menot vielä kasaantuu. Mutta perinteisesti syksy on ollut pahempi kuin kevät, joten siinä toivossa elämme.)

Huomenna lähden isoäitini synttäreiden kautta perheen mökille juhlimaan joulua. Olen tyypillisen puolivalmis... matkalaukku odottaa lattialla avonaisena mutta lähes tyhjänä, että ahtaisin sinne kaiken tarvitsemani Amerikan varustusta myöten. Vielä pitäisi ehtiä kaupungillekin käymään. Ja jos ei siivota, niin ainakin tiskata (kukaan ei varmaan halua palata kolme viikkoa vanhojen tiskien keskelle). Urgh. Aamulla aikaisin on lähtö.

Odotettavissa on kaikenlaista mukavaa joulun lisäksi. Tapanin humpat, jotka tänä vuonna ovat saavuttaneet ennätysvirallisen statuksen ja löytyvät jo kyseisen kapakan nettisivuiltakin! Kohta kukaan ei edes usko, että festivaali oli ihan meidän kaveriporukan epävirallinen keksintö.

Ja tietenkin matka. Kuolaan Broadwayn ohjelmistoa ja... kaikkee. Tykkäsin New Yorkista viime kerralla niin. Ja Boston vanhoine yliopistoineen on kiva nähdä.

Ja matkan jälkeen on parhaaksi ystäväkseni perinteisesti tituleeratun ihmisen häät, joissa saan vieläpä vastata meikistä. (Sen saman, jonka kanssa on ollut kaikenlaista viime vuosina. Nyt ei ole kriisejä.) Kaikkea kivaa!

Mökillä on nykyään netti, joten enköhän vielä jotain kirjoita ennen jenkkilään lähtöä. Mutta lomailen, joten stressiä en ota. Olen vahvasti loman tarpeessa.

Palasin eilen hauskimmasta viikonlopusta aikoihin.

Meillä oli vampyyrijuhlat vanhempieni mökillä. Sain käyttää glittermeikkiä, pelata lapsellista vampyyrihiippailupeliä ja laulaa SingStaria keskellä yötä. Mutta ennen kaikkea...

En voi kuin ihmetellä: mistä minulle äkillisesti ysiluokan ja lukion välissä siunaantuikin näin mahtava ystäväpiiri? Se ilmestyi kuin tyhjästä, ja käytännössä koko sen jälkeisen elämäni olen muilla paikkakunnilla, muissa maissa ja elämäntilanteissa yrittänyt etsiä vastaavaa. Muutamaa ihanaa poikkeusta lukuun ottamatta (he tietävät, keitä ovat) tämä ei ole tuottanut tulosta. En vaan löydä yhtä samanhenkisiä ihmisiä.

Kasvoimmeko niinä itsensä etsimisen kannalta tärkeinä lukiovuosina pysyvästi jotenkin samaan suuntaan vinoon? Niin varmaan on, mutta luulisi ihmisten elämäntilanteiden muuttuessa kasvavan erilleenkin.

On kuitenkin jo kulunut yli kymmenen vuotta, olemme hajaantuneet ympäri Etelä-Suomen, monet meistä eivät enää tosiaankaan elä keskenään samanlaista elämää... ja silti olemme yhä samalla aaltopituudella. Emme tunnu kasvavan erillemme. (Jos olemme tarkkoja, erilleen kasvamista oli minusta enemmän ilmassa muutama vuosi sitten. Nyt ihmiset tuntuvat havahtuneet torjumaan sitä, ja voi että se onkin mukavaa.)

Eipä tässä muuta kuin että tuli hirmu hyvä mieli. Vaikkakin olisi mukavaa löytää yhtä hulluja ystäviä myös maantieteellisesti lähempää. Edes korvikkeiksi. Mutta rima on ilmeisesti epärealistisen korkealla.

Hyvällä asialla huono seuraus. Otan silti mieluummin sen hyvän asian, seurauksineen.

No niin. Nyt se on alkanut.

Joulukausi! Kaupasta sai tänään glögiä.

Vuoden paras aika :)

(Ja okei, jopa Britanniassa on liioittelua puhua joulusta ennen Halloweenia, mutta SILTI. Saan kai jo odottaa sitä, että saan odottaa joulua?)


Muokkaus: piti sitten muuttaa blogin ulkoasuakin lämpimämmäksi. Muttei ollut tällä koneella mitään kovin hyviä kuvia... katsotaan. En kehdannut vielä pistää joulukuvaa sentään.

Tämä kirjoitustauko alkaa mennä jo naurettavuuden puolelle.

On ollut kiire. Muita uutisia?

(1) Kävin Oulussa, näin 1-vuotiasta kummitytärtäni (en kylläkään tykkää käyttää sanaa, koska kumpikaan osapuoli ei kuulu kirkkoon) ja pidettiin 12 tunnin SingStar-bileet. Oikeesti: ennen kuutta illalla aloitettiin ja ennen kuutta aamulla lopetettiin. En olis edes uskonut, että ääni kestää niin kauan. Maratonilaulu ja veren alkoholipitoisuuden kasvu eivät kuitenkaan edes vaikuttaneet pisteisiin mitenkään merkittävästi.

En tietenkään joka kappaleessa oikeasti laulanut - piti vuorotella, koska ihmiset innostuivat hienosti mukaan. Pojatkin, kun kilpailumoodi tuli kehiin. Ensin ne seurasivat penkkiurheilijamaisesti, kun tytöt yrittivät laulaa toisensa suohon. Tunnelma kohosi yllättävän kuumaksi, adrenaliinia. Seuraavaan kisaan tahtoivat mukaan. Hehee.

(2) Olen tehnyt niin paljon töitä niin tiukalla aikataululla, etten tännekään ole päivitellyt päivän sanoja. Olisi niitä tullut. Tämä viikko on toivottavasti pahin laatuaan. Seuraaville ei ole ainakaan tiedossa mitään verrattavaa.

Teen aina semmoisen mokan, että otan elokuvia vastaan tajuamatta, että leffa EI ole sama kuin pitkä sarjan jakso. Koko illan elokuvahan vastaa kahta, usein jopa kolmea sarjan jaksoa. Duh.

No, oikeasti tiedän tämän, mutta kieltäydyn näkemästä totuutta, koska elokuvia on kiva kääntää. Ne ovat omia selkeitä kokonaisuuksiaan, ja kun kääntää leffan, tulee samalla nähtyä leffa eikä mitään satunnaista Dr. Phil -jaksoa kirahvifetisseistä.

Mutta aina. Sama. Moka. Onko pakko? Joskus ihminen ei opi.

(X) Ehkä kaksi pätkää riittää näin alkuun. On mulla korvan takana muitakin satunnaisia ajatuksia. Viikonlopun olen sentään Treella, eikä siskokaan tule tänne niin kuin alun perin piti, joten saan otettua kaikenlaisia hommia kiinni. Ja itse asiassa Oulun junassa kirjoitin musikaaliarvosteluja, jotka tarvitsee enää julkaista. Sitä odotellessa siis...

Pohjois-Amerikka kutsuu taas!

Olemme Eini-siskon kanssa varanneet uudenvuodenmatkan.

Ma 29.12. 2008 - to 8.1.2009, Boston & New York. Eini jää 10.1. asti ja menee vielä Washingtoniin.

Menemme ensin Bostoniin, koska emme missään nimessä halunneet uusia viimevuotista klaustrofobiaelämystä Lontoon uudenvuodenkaaoksessa. En osaa kuvitella mitään muuta kuin että New York olisi vielä kuusituhatta kertaa pahempi. (Vaikkakin siellä on paljon enemmän samansuuntaisia katuja, jotka oikeasti vievät samaan paikkaan --> ihmismassat eivät pakkautuisi yhtä pahasti? No, kumminkin.)

Eli lennämme ensin HKI-Frankfurt-Boston. Olemme Bostonissa 2. päivään asti eli neljä yötä, sitten bussilla New Yorkiin ja New Yorkissa viisi yötä. New Yorkista lennämme molemmat takaisin, mutta eri päivinä. Yövymme hostelleissa.


Olen tyytyväinen suunitelmiimme. New York on, duh, New York. (Ja olen sanonut Einille, että koska sinne on vaikeampi päästä kuin Lontooseen, aion oikeasti katsoa niitä musikaaleja joka halvatun ilta - ehtii siinä silti kierrellä kauppoja ja nähtävyyksiä kaikki päivät!) Boston puolestaan vaikuttaa mukavalta klassiselta itärannikon kaupungilta, pääsemme katsomaan vanhojen yliopistojen kampuksia. Ja sielläkin pitäisi olla kulttuuritarjontaa.

Matkustelu on elämän suola. Vaikka myönnänkin, että henkilökohtainen kohdelistani on rajoittunut. :)

Juhlii merkkipäivää perhepiirissä

Vietän viikonlopun perheen kanssa mökillä syntymäpäivän merkeissä. Juhlistaminen alkoi jo eilen HKT:n Rebeccalla ja pikakahveilla kavereiden kanssa.

Totesin taas: montakohan vuotta enää menee, ennen kuin HKT oikeasti on Lontoon esitysten tasolla? The Producers ja tämä eivät ole heittäneet kovinkaan kauas. Huima juttu. Itse teos parhaimmillaan hyvä, mutta tää Sylvester Levay rakastaa sävellyksissään jatkuvaa räimäystä ja karttelee herkempiä hetkiä. Kumman niukasti myös moniäänisyyttä ja duettoja. Ja valtavasti samanlaisina toistuvia kertosäkeitä, jotka saavat kohtaukset junnaamaan paikallaan. Mutta voimallisuutta riittää.

Mökki yhä netitön, blogit vaikenevat ainakin sunnuntaihin asti.

Mistä alkaisin?

Tauon jälkeen olis taas vaikka mitä kirjoitettavaa. Kiirettä on pitänyt, olin Kotkassa ynnä muuta. Jospa ihan konkreettista.

Sitten viime näkemän olen...

(1) Käynyt kaveriporukan jokavuotisella saarireissulla Kotkan edustalla. Syönyt IHAN älyttömästi ja totta kai tanssinut nuotiolla Flogging Mollya aamuviideltä foliohattu päässä.

En ihan tiedä, mistä foliohattujuttu alkoi, koska en lähtenyt mukaan öiselle tähtienkatselureissulle kahden jälkeen yöllä... jäin nuotiolle lämpimään. Ilmeisesti siellä oli ufoista puhuttu, ja kaikille piti sitten askarrella foliohatut. Minulle ei tosin riittänyt kuin jämät, joten tein foliosta vain sellaisen Alice-pannan. Se oli todella muodikas.

Noudatan omituista juhlimisfilosofiaani edelleen uskollisesti. Why drink, when you can't binge drink... eiku... no, suunnilleen niin. Aamukuuteen asti tuli valvottua. Käyn juhlimassa ehkä huimat kuusi kertaa vuodessa, enkä siinä välissä juuri koske alkoholiin, mutta kun juhlitaan, juhlitaan kunnolla. En muista, milloin olisin ollut nukkumassa ennen puoli viittä aamulla - siis niinä huimina kuutena yönä vuodessa.

Terveellistä? Ei ehkä. Mutta ei asioita jätetä puolitiehen!

En mie ehtinytkään jatkaa listaa, mutta kirjoitin sentään jotain.

Ja sitten pidettiinkin jo häät.

Tämä viikko kului kiirehuuruissa. (Ja toisaalta päivitin sivublogeja enemmän kuin tätä.) Perjantaiaamuna lähdinkin jo häihin: sen samaisen Sadun, jonka polttareita vietimme viikonloppuna.

Oli hauskat häät. Vihkiminen maistraatissa, juhlat - puheita, ruokaa, häävalssia, kahvit - luomupuutarhalla. Suurin osa kavereista jäi yöksi. Niidenkin, jotka eivät jääneet, olisi kannattanut. Kivaa oli pitkälle aamuyöhön, nuotiopiiriä rannalla, viiniä, laulua ja letunpaistoa. Öinen telttamajoitus ei kuulunut oman elämykseni kohokohtiin, koska erähenkisyysprosenttini on arviolta -2, mutta kyllä yhdet lyhyiksi jääneet yöunet pystyi yllättävän kivuttomasti vetelemään teltassakin.

Mie tykkään hienoista juhlista. On ihanaa laittautua nätiksi ja nähdä kaveritkin nätteinä. Ja kysyn vaan: miksei istumajärjestyksiä voi käyttää aina ja kaikkialla? Ei tarvi miettiä. Seuraansa ei saa valita, seurustelee parhaansa mukaan vierustovereiden kanssa. Niin helppoa ja rentouttavaa. (Vaikka toisaalta uskon, ettei järjestyksiä ole helppo suunnitella.)

Elämme nyt selvästi Neljät häät ja yhdet hautajaiset -vuosiamme: ennen ensi kesää on odotettavissa vielä ainakin kahdet ystäväpiirin häät. Niin hauskaa! Voisipa tämä jatkua. Vaan tätä menoa koittaa nopeasti sekin aika, että valtaosa on naimisissa ja loput toivottomia vanhojapiikoja ja -poikia. Sitten kai odotellaan pariutumisaktiivien seuraavaa kierrosta.

Viikonloppu meni Turussa.

Oli kaverin polttarit, joten en täälläkään viitsinyt kauheasti huudella, mihin kaupunkiin olen lähdössä ja miksi.

Ei kyllä ole aavistustakaan, lukeeko kyseinen kaveri ikinä tätä. Mut silti.

Käytiin turvesaunassa, tarinateatterissa ja baarissa tappiin asti. Jopa shotteja juotiin. Muisteltiin menneitä. Oli oikeesti hauskaa juhlia vanhojen kavereiden kanssa pitemmän kaavan mukaan.

Nyt väsyttää, vaikka nukuin kymmeneen. Univelka ehti kasvaa tavoitetasolle.

Käytiin myös siskon kanssa Samppalinnan kesäteatterissa katsomassa The Wedding Singeriä. Se oli ihan kiva show, mitä nyt äänet vähän hukkuvat luontoon (pitkälti vain hyväksyttävä kesäteatterissa) ja tanssi oli kokonaisuutena aneemista. Nina Tapio on oikeesti tosi taitava. Poikkeuksellisen kotouttava suomennos oli aika hyvä ratkaisu.