faff (noun) (British English, informal)
[uncountable, singular] a lot of activity that is not well organized and that may cause problems or be annoying.
http://www.oxfordadvancedlearnersdictionary.com/dictionary/faff_2
"It's going to be a right faff."
Verbinä suunnilleen tunsin sanan ("to faff about"), mutta substantiivina pääsi vallan yllättämään!
Tässä myös huvittava pidempi analyysi aiheesta!
---
Muissa uutisissa: palasin eilen Lontoon ja Rooman kierrokselta. Voisin vähintäänkin leikata ja liimata tänne miniteatteriarvostelut, jotka julkaisin facebookissa ystävien iloksi / kärsimykseksi.
Parilla sanalla: Lontoossa oli mahtavaa kuten aina. En kerta kaikkiaan saa paikasta tarpeekseni. Olin alun perin aikonut mennä takaisin tammi-helmikuussa, mutta tällä hetkellä epäilen vahvasti, etten kestä niin kauaa. Marras-joulukuu on todennäköinen, ainakin lyhyemmälle matkalle.
Myös Roomassa oli mahtavaa. Oli ihanaa nähdä ystäviä Skotlannin ajoilta. (Ja bailata villimmin kuin aikoihin! Jos minulle joskus tulisi morkkiksia, tästä keikasta olisi voinut tulla :P) Toisaalta on myönnettävä, ettei Rooma ole lempipaikkani Italiassa. Se on hankalan iso, ja ihmiset ovat tylyjä kuten suurkaupungeissa usein. Myös murre on Umbrian ja Toscanan puheeseen tottuneelle hieman haastava... mutta niin itse asiassa ovat KAIKKI muut murteet, eikä Rooman puhetapa edes ole pahimmasta päästä. Joten unohdetaan viimeinen kohta - totuttelukysymys.
Katso äiti, mähän melkein kirjoitin blogitekstin!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit
22. syyskuuta 2010
11. maaliskuuta 2010
Liikaa töitä, mutta kivoja.
Kiireinen viikko takana - La vita è bella - Robin of Sherwood
Tämä oli yksi kiireisimmistä työviikoistani ikinä. Viikko oli valmiiksi täynnä, kun minulle tarjottiin italiankielistä elokuvaa, enkä millään raaskinut kieltäytyä. Niinhän siinä sitten kävi, että töitä tehtiin aamusta iltaan ja yksi yö läpeensä. Mutta valmista tuli.
Töiden sisällön puolesta viikko oli onneksi ehkä ihanin ikinä. Muuten olisinkin varmaan jo kuollut. Käänsin pari jaksoa kasarisarjaa Robin of Sherwood ja Oscar-leffan La vita è bella. (JA toistaiseksi viimeisen jakson italiaanosarjaani Don Matteo, mutta siitä olin sentään tehnyt valtaosan jo edellisellä viikolla. Sain muuten juuri kuulla, ettei jakso jäänytkään viimeiseksi. YLE jatkaa sarjan näyttämistä, ja käännettävää riittää kesäkuun lopulle. Jippii!)
La vita è bella on itse asiassa ärsyttävä elokuva. Vähän semmoinen Amélie. Tasapainoilee herttaisuuden ja absoluuttisen, selkäpiitä karmivan kuvottavuuden rajalla. Mutta kiva sitä oli kääntää. Roberto Benigni höpötti taukoamatta niin, että teki mieli käydä kurkkuun kiinni, mutta silti oli kiva kääntää. Elokuvalle annan tasan kolme tähteä viidestä, koska en osaa päättää, vihaanko vai rakastanko sitä. (Samoin on Amélien laita.)
.jpg)
Robin of Sherwoodiin rakastuin hetkessä! Olen liian nuori muistamaan sarjaa 80-luvulta (synnyin 1981, ja sarja sai alkunsa -84), mutta mitä olenkaan menettänyt! En ollut ollenkaan tiennyt, että on olemassa oikeesti hyvä versio Robin Hood -legendasta. Täydellinen sekoitus seikkailua, jännitystä ja huumoria, ihan tosi hyvää näyttelijäntyötä, mahtavat Marian-neito, Guy of Gisbourne, sheriffi, Will Scarlet, kaikki. Ja varsinkin Michael Praed, joka on syntynyt Robin Hoodiksi. Olisi karismansa perusteella ansainnut paljon upeamman uran ja paljon päärooleja, mutta ilmeisesti kävi matkan varrella huono tuuri. En kuitenkaan voi syyttää häntä siitä, että lähti sarjasta. Syy oli nimittäin D'Artagnanin rooli Broadwaylla. Kolme muskettisoturia -musikaalissa!!! Jätkä halusi tehdä täydellisiä projekteja. Ikävä kyllä musikaali floppasi, Michael joutuikin Dynastiaan ja siitä se alamäki alkoi. Nyyh. Mutta haluan ostaa sarjan DVD:llä ja ihastella häntä aina.
Häntä ja sarjaa kokonaisuutena. Ennen sitä osattiin. Sama käsikirjoittajakin laati useimpien jaksojen käsikirjoitukset. Minusta se olisi ainoa oikea tapa, mutta niin ei tehdä nykyään melkein koskaan. Sarjan arvostettu Clannad-musiikki on korvaani outoa kasarisyntikkahymistelyä, mutta muuten tämä Robin on näkemieni jaksojen perusteella jokseenkin täydellinen.
Tässäpä tämmöinen kiva video poistetuista kohtauksista. Oli hämmentävän paljon eläväisempi kuin vakavat fanifiilistelyvideot.
Tämä oli yksi kiireisimmistä työviikoistani ikinä. Viikko oli valmiiksi täynnä, kun minulle tarjottiin italiankielistä elokuvaa, enkä millään raaskinut kieltäytyä. Niinhän siinä sitten kävi, että töitä tehtiin aamusta iltaan ja yksi yö läpeensä. Mutta valmista tuli.
Töiden sisällön puolesta viikko oli onneksi ehkä ihanin ikinä. Muuten olisinkin varmaan jo kuollut. Käänsin pari jaksoa kasarisarjaa Robin of Sherwood ja Oscar-leffan La vita è bella. (JA toistaiseksi viimeisen jakson italiaanosarjaani Don Matteo, mutta siitä olin sentään tehnyt valtaosan jo edellisellä viikolla. Sain muuten juuri kuulla, ettei jakso jäänytkään viimeiseksi. YLE jatkaa sarjan näyttämistä, ja käännettävää riittää kesäkuun lopulle. Jippii!)
La vita è bella on itse asiassa ärsyttävä elokuva. Vähän semmoinen Amélie. Tasapainoilee herttaisuuden ja absoluuttisen, selkäpiitä karmivan kuvottavuuden rajalla. Mutta kiva sitä oli kääntää. Roberto Benigni höpötti taukoamatta niin, että teki mieli käydä kurkkuun kiinni, mutta silti oli kiva kääntää. Elokuvalle annan tasan kolme tähteä viidestä, koska en osaa päättää, vihaanko vai rakastanko sitä. (Samoin on Amélien laita.)
.jpg)
Robin of Sherwoodiin rakastuin hetkessä! Olen liian nuori muistamaan sarjaa 80-luvulta (synnyin 1981, ja sarja sai alkunsa -84), mutta mitä olenkaan menettänyt! En ollut ollenkaan tiennyt, että on olemassa oikeesti hyvä versio Robin Hood -legendasta. Täydellinen sekoitus seikkailua, jännitystä ja huumoria, ihan tosi hyvää näyttelijäntyötä, mahtavat Marian-neito, Guy of Gisbourne, sheriffi, Will Scarlet, kaikki. Ja varsinkin Michael Praed, joka on syntynyt Robin Hoodiksi. Olisi karismansa perusteella ansainnut paljon upeamman uran ja paljon päärooleja, mutta ilmeisesti kävi matkan varrella huono tuuri. En kuitenkaan voi syyttää häntä siitä, että lähti sarjasta. Syy oli nimittäin D'Artagnanin rooli Broadwaylla. Kolme muskettisoturia -musikaalissa!!! Jätkä halusi tehdä täydellisiä projekteja. Ikävä kyllä musikaali floppasi, Michael joutuikin Dynastiaan ja siitä se alamäki alkoi. Nyyh. Mutta haluan ostaa sarjan DVD:llä ja ihastella häntä aina.
Häntä ja sarjaa kokonaisuutena. Ennen sitä osattiin. Sama käsikirjoittajakin laati useimpien jaksojen käsikirjoitukset. Minusta se olisi ainoa oikea tapa, mutta niin ei tehdä nykyään melkein koskaan. Sarjan arvostettu Clannad-musiikki on korvaani outoa kasarisyntikkahymistelyä, mutta muuten tämä Robin on näkemieni jaksojen perusteella jokseenkin täydellinen.
Tässäpä tämmöinen kiva video poistetuista kohtauksista. Oli hämmentävän paljon eläväisempi kuin vakavat fanifiilistelyvideot.
26. tammikuuta 2010
LEFFA: Nine (2009) - 4,5 stars out of 5
Olen palannut Suomeen. Katsoin matkan aikana kahden livemusikaalin lisäksi myös otsikossa mainitun musikaalileffan.
I think I'm a bit strange. Chicago won an Oscar, I hated it. Nine gets massacred by critics, I go in expecting to hate it (same director), end up loving it.
My biggest complaint about Chicago was that the musical numbers were completely removed from the film's reality. This film kind of has the same thing, but I have NO problem with it whatsoever, because the main character remains the same in both realities - he is watching the musical numbers in his mind and reacting to them.
I listen to Italian at least 10 hours a week these days (while subtitling), and I must say the film's Italian and mock-Italian are _perfectly_ done. Day Lewis's accent is just as pitch-perfect as his acting. This attention to detail is a small thing but really won me over.
The staging of the musical numbers is flawless and breathtaking. (Yes, women are objectified, but that is so the point!) Penelope Cruz is amazing and strikingly beautiful. While Kate Hudson's acting or looks don't exactly rock my world, wait for the musical number - who knew she can sing and dance like that?! Possibly the best in the film.
Here's a music video of the song. It's intercut with other clips from the film and contains no spoilers as far as I can tell. The actual scene has a lot more great dancing, but it also spoils the film slightly, and I couldn't find it on Youtube anyway. (Pronouncing "cinema" the EN way - not ITA, with "ch" as in "chimney" - is not a mistake, Hudson's character is American.)
Marion Cotillard fails miserably at whatever accent she's going for (seems to vary from scene to scene), although she's very good otherwise. They might as well have cut Fergie and the Mother character.
There is very little plot momentum, but we're watching a film about the disintegration of a man's world. How much is there supposed to be?
I've never seen the stage version of Nine. I hear the movie is very, very different, and inferior in most people's opinion. My view may be somewhat altered if I ever manage to catch the real thing, but I can't imagine turning around and starting to _hate_ this, because the film very clearly works for me as is.
Stars: * * * * ½ / * * * * *
I think I'm a bit strange. Chicago won an Oscar, I hated it. Nine gets massacred by critics, I go in expecting to hate it (same director), end up loving it.
My biggest complaint about Chicago was that the musical numbers were completely removed from the film's reality. This film kind of has the same thing, but I have NO problem with it whatsoever, because the main character remains the same in both realities - he is watching the musical numbers in his mind and reacting to them.
I listen to Italian at least 10 hours a week these days (while subtitling), and I must say the film's Italian and mock-Italian are _perfectly_ done. Day Lewis's accent is just as pitch-perfect as his acting. This attention to detail is a small thing but really won me over.
The staging of the musical numbers is flawless and breathtaking. (Yes, women are objectified, but that is so the point!) Penelope Cruz is amazing and strikingly beautiful. While Kate Hudson's acting or looks don't exactly rock my world, wait for the musical number - who knew she can sing and dance like that?! Possibly the best in the film.
Here's a music video of the song. It's intercut with other clips from the film and contains no spoilers as far as I can tell. The actual scene has a lot more great dancing, but it also spoils the film slightly, and I couldn't find it on Youtube anyway. (Pronouncing "cinema" the EN way - not ITA, with "ch" as in "chimney" - is not a mistake, Hudson's character is American.)
Marion Cotillard fails miserably at whatever accent she's going for (seems to vary from scene to scene), although she's very good otherwise. They might as well have cut Fergie and the Mother character.
There is very little plot momentum, but we're watching a film about the disintegration of a man's world. How much is there supposed to be?
I've never seen the stage version of Nine. I hear the movie is very, very different, and inferior in most people's opinion. My view may be somewhat altered if I ever manage to catch the real thing, but I can't imagine turning around and starting to _hate_ this, because the film very clearly works for me as is.
Stars: * * * * ½ / * * * * *
31. toukokuuta 2009
Mikä ihana helle!
Tulee vahvoja takaumia Italiasta.
Lämpömittari Tampereen torilla näytti tänään samoja lukemia, 28 C, kuin mittari yleensä Perugiassa aamulla tunneille kävellessä. Juuri tätä kyseistä katua, löysin kuvan ekalta kuvasivulta, kun googlasin "Perugia". Outo sattuma.
Jotenkin kaupunki tuoksuukin samalta. Kai se on aurinkovoide ja hiki.
Kunnon kesä on ihana. On harmillista, että kunnon kesän määritelmä alkaa minulla noin 27 asteesta. Noussut Italiassa oleskelun myötä. Suomessa on harvemmin tarpeeksi kuuma. (Kipuraja saavutetaan melko nopeasti 30 asteen paremmalla puolella... Yli 35 on ehdottomasti liikaa.)
Tykkään helteestä ja pakkasesta. Välimuotovuodenajoista en niin tykkää, ainakaan välistä +2 - +15.
Lämpömittari Tampereen torilla näytti tänään samoja lukemia, 28 C, kuin mittari yleensä Perugiassa aamulla tunneille kävellessä. Juuri tätä kyseistä katua, löysin kuvan ekalta kuvasivulta, kun googlasin "Perugia". Outo sattuma.
Jotenkin kaupunki tuoksuukin samalta. Kai se on aurinkovoide ja hiki.
Kunnon kesä on ihana. On harmillista, että kunnon kesän määritelmä alkaa minulla noin 27 asteesta. Noussut Italiassa oleskelun myötä. Suomessa on harvemmin tarpeeksi kuuma. (Kipuraja saavutetaan melko nopeasti 30 asteen paremmalla puolella... Yli 35 on ehdottomasti liikaa.)
Tykkään helteestä ja pakkasesta. Välimuotovuodenajoista en niin tykkää, ainakaan välistä +2 - +15.
31. heinäkuuta 2008
Semmoinen oli Perugian kuukausi.
Asunnossa oli netti, mutta päätin silti pitää kuukauden blogiloman. 1. elokuuta lähtien olen jälleen Suomessa, ja normaali kirjoitustahti palautunee. Kuolemanväsyneenä Fiumicinon kentällä klo 00.20 on loistava aika aloittaa kirjoittelu - lauseista ei varmaan puutu kuin muutama jäsen kustakin.
Italiassa...
...oli vähemmän kuuma kuin elokuussa 2004. Huomattavasti vähemmän kuuma. Välillä jopa kylmä. Ei onneksi kuitenkaan läheskään yhtä kylmä kuin Suomessa samaan aikaan, kuulemma. :)
...opin tosi pajon lisää kieltä. Viime kielikurssilla 2004 opin puhumaan italiaa onnistuneesti käytännön tilanteissa ja ilmaisemaan itseäni miten kuten. Nyt opin oikeasti käymään keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Ryhmämme kommunikoi pelkästään italiaksi, englantia ei tarvittu. Puhuin monta ravintolailtaa ym. pelkkää italiaa. Viime kerralla olin keskitason ryhmässä, nyt edistyneessä.
...tutustuin esimerkiksi suomalaiseen kääntäjäkollegaan, unkarilaiseen sellistityttöön, armenialaiseen tyttöön, pariin meksikolaiseen pappiopiskelijaan, tanskalaiseen bodariin ja saksalaiseen farmaseuttiin. Jos AITO kansainvälisyys kiinnostaa, Universita per gli Stranieri on aivan mahtava paikka. Missään en ole tavannut noin kirjavaa ihmisjoukkoa.
...söin niin paljon gelatoa ja pizzaa, että onnistuin kyllästämään itseni ainakin seuraavan vuoden tarpeiksi. Molemmat ovat siellä vaan niin hyviä.
...rakastan edelleen ulkoilmaelokuvateattereita. Cinema sotto le stelle.
...onnistuin yhdistämään työn, huvin ja opiskelun. Tein noin 12 tuntia töitä joka viikko ja tienasin bruttona pyöreät kaksi tonnia. Olen tyytyväinen saavutukseeni. Se tarkoitti korkeintaan sitä, etten viettänyt niin montaa myöhäisiltaa ja aamuyötä piazzalla kuin vaikkapa sisareni. Mutta enpä tiedä, olisinko muutenkaan viettänyt.
Italiassa...
...oli vähemmän kuuma kuin elokuussa 2004. Huomattavasti vähemmän kuuma. Välillä jopa kylmä. Ei onneksi kuitenkaan läheskään yhtä kylmä kuin Suomessa samaan aikaan, kuulemma. :)
...opin tosi pajon lisää kieltä. Viime kielikurssilla 2004 opin puhumaan italiaa onnistuneesti käytännön tilanteissa ja ilmaisemaan itseäni miten kuten. Nyt opin oikeasti käymään keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Ryhmämme kommunikoi pelkästään italiaksi, englantia ei tarvittu. Puhuin monta ravintolailtaa ym. pelkkää italiaa. Viime kerralla olin keskitason ryhmässä, nyt edistyneessä.
...tutustuin esimerkiksi suomalaiseen kääntäjäkollegaan, unkarilaiseen sellistityttöön, armenialaiseen tyttöön, pariin meksikolaiseen pappiopiskelijaan, tanskalaiseen bodariin ja saksalaiseen farmaseuttiin. Jos AITO kansainvälisyys kiinnostaa, Universita per gli Stranieri on aivan mahtava paikka. Missään en ole tavannut noin kirjavaa ihmisjoukkoa.
...söin niin paljon gelatoa ja pizzaa, että onnistuin kyllästämään itseni ainakin seuraavan vuoden tarpeiksi. Molemmat ovat siellä vaan niin hyviä.
...rakastan edelleen ulkoilmaelokuvateattereita. Cinema sotto le stelle.
...onnistuin yhdistämään työn, huvin ja opiskelun. Tein noin 12 tuntia töitä joka viikko ja tienasin bruttona pyöreät kaksi tonnia. Olen tyytyväinen saavutukseeni. Se tarkoitti korkeintaan sitä, etten viettänyt niin montaa myöhäisiltaa ja aamuyötä piazzalla kuin vaikkapa sisareni. Mutta enpä tiedä, olisinko muutenkaan viettänyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
