Matkan odotus täyttää minut innostuksella.
Se tuntuu keuhkoissa asti, jossain syvällä sisällä. Pelkästä ulkomailla olon ajatuksesta tulee hengästyttävä vapaudentunne. Olla muualla, puhua muita kieliä. Olla liikkeellä yksin ja vapaana.
Samalla näen ihmisiä, joiden näkemiseen en usein saa tilaisuutta. Se on mukavaa. Mutta kaikkein eniten odotan ajatusta itse matkalla olemisesta. Kävellä Pariisissa. Mennä metrolla Versailles'hin. Ja Lontoossa, Theatrelandin valomainosten keskellä. Ah.
Minusta ulkomailla olo on vähän kuin pääsisi kotiin. Suomessakin olen kotona, mutta ehdin asua ulkomailla sen aikaa, että opin olemaan kotonani juuri ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteessa. Siihen minulla on tässä maassa koti-ikävä. (Ja ulkomailla Suomeen. En tiedä, katoaisiko toinen ajan kanssa, jos pysyvästi valitsisin sen vastakohdan. En suunnittele sellaista, joten saan toistaiseksi elää kummankin kanssa.)
En tosin ole ihan sisäistänyt, että niissä kaupungeissa on kesä. Toivottavasti kuumuus ei ole kauhea. Olen enemmän talvimatkailija, mutta kyllä heinäkuun turistimassoistakin varmaan selvitään. Leicester Squaren lippukojulla on varmasti tunnin jonot talvisen vartin sijasta, mutta sinne voi ottaa kirjan mukaan. Oikeastaan on osa viehätystä seisoa kiemurtelevassa jonossa valotaulun esitysvalikoimaa katsellen. Siinä on yhteisöllisyyttä, kaikki teatterinystäviä ja niin valveutuneita, että tietävät kojusta. Voi jopa tulla juteltua ihmisten kanssa.
---
Olen muuten monena yönä nähnyt unia vanhoista ystävistä ja tuttavista. Toissayönä unessa olivat Inkeri ja Minni (tutustuin toiseen ylä-, toiseen ja ala-asteella) - ja jopa Inkerin isä purjeveneineen. Kättelin Inkerin isää, katsoimme toisiamme ja mietimme, että viime tapaamisesta on varmaan kymmenen vuotta. Tämän yön unessa oli vaikka ketä. Olin Turussa. Monet nuoruuskavereistani asuvat siellä oikeastikin. Olin vissiin ostanut asunnon sieltä. Lisäasunnon, en luopunut entisestä. Olinpa unessa rikas. En muista yksityiskohtia. Hannan ja Sepen ruokapöydällä oli monimutkaisia lautapelin osia. Pöytä oli pyöreä, ei pitkä suorakaide niin kuin oikeasti.
Unissa ei ole tapahtunut mitään kovin koherenttia, mutta olen herännyt outoon oloon nähtyäni niin paljon vanhoja tuttuja kerralla. Harvinaista on ollut sekä tuttujen ihmisten määrä että lähes täydellinen juonettomuus. Yleensä unissani on punainen lanka. Ne muistuttavat kirjoja tai elokuvia. Tapahtumat ja ympäristöt voivat olla epärealistisia, mutta unissa on sisäinen logiikka, jonka yleensä muistan herätessäni. On vähän turhauttavaa nähdä unia, jotka eivät tunnu pyrkivän mihinkään.
27. kesäkuuta 2007
25. kesäkuuta 2007
Mökkeilystä ja säästäväisyydestä.
Tämän kirjoitin mökillä perjantaina. Ei ollut nettiä, mistä lähettää.
Olen ajatellut satoja juttuja, enkä tiedä, mistä blogin kirjoittaminen pitäisi aloittaa. Tauot ovat kamalia. Mieli tulee niin täyteen kirjoittamattomia asioita, että kaikki järki ja järjestys katoaa. Sitten ei osaa enää aloittaa kirjoittamista mistään.
Pikareferaatti. Olen ollut Kotkassa/mökillä sunnuntaista. Nyt on perjantai. Sunnuntaina palaan Tampereelle. Olen tullut joka aamu isän kyydissä kaupunkiin, iltapäivällä takaisin mökille. Minulle tuli kauhea kiire töiden kanssa, koska en oikeasti ollut yhtään muistanut, että juhannusviikonloppuna jo perjantai on useimmilla vähän niin kuin vapaapäivä. Tein neljässä päivässä vajaat 40 tuntia hommia. Sain kuitenkin kaiken tehtyä, ja nyt olen täällä mökillä vapaalla.
En viitsi kirjoittaa enempää akuutteja kuulumisia, koska saan tämän siirrettyä blogiin vasta, kun on jo tapahtunut ties mitä uutta. Kirjoitan sen sijaan uusimman ajatellun ajatukseni.
On mukavaa, että ekologisuus ja säästäväisyys kulkevat usein käsi kädessä. Minun isäni on ajattelultaan kaikkea muuta kuin ekologinen, mutta huippusäästäväisyytensä ansiosta hän päätyy tekemään paljon asioita, joita minä ekologisena ihmisenä voin kannattaa täydestä sydämestäni. Täällä mökillä oli pitkään aurinkopaneelit, joista jouduttiin ikävä kyllä luopumaan nyt, kun vanhempani tahtovat tästä ihan kunnolla talviasuttavan ja vetivät tontille oikeat sähköt. (Kahden järjestelmän rinnakkain pitäminen olisi järjettömän monimutkaista, koska aurinkoenergia vaatii erikoislamput ja erikoisen ihan kaiken.) Tänne on nyt vedetty myös vesijohto, mutta vesivessan sijasta iskä halusi välttämättä kylppäriin ekokäymälän, jonka tuotoksilla voi lannoittaa kasvimaata. Hän taivutteli äidinkin siihen. Mahtavaa.
Meillä myös poltetaan minimimäärää valoja. Minä yllätän itseni vieraisilla ollessanikin sammuttelemassa valoja tyhjistä huoneista. Minut on kasvatettu niin, että se on melkeinpä refleksi. Tuntuu pöyristyttävältä - pyhäinhäväistykseltä - että vessassa tai eteisessä tai missään, missä ei juuri sillä hetkellä työskennellä, palaa valot. Kotona vessassa ehtii palaa unohtunut valo ehkä minuutin, kun jostain jo kuuluu vihainen ärähdys. Kysymys "Kenellä on näin isot sormet?" on myös yleinen, jos johonkin huoneeseen on vierekkäisistä katkaisijoista sytytetty molemmat valot. Kuka muka kahta samaan aikaan tarvitsee? Tämä monen mielestä kenties pelottavan äärimmäinen suhtautumistapa on oikeasti loistava käyttäytymismalli! Aion opettaa saman mahdollisille lapsilleni. Jo senkin takia, että muuten he joutuvat mummolassa jatkuviin konflikteihin isoisänsä kanssa ;)
Muistan yhä ulkoa (ehkä) vanhimman kirjoittamani runon. Se sai äidin samaan aikaan nauramaan ja kauhistumaan. ("Lapsiparka, ei kai sinulla ole traumoja?" Ei ole.) Olin korkeintaan 8, koska asuimme kai yhä Keravalla, mutta tarkkaa ikää en tiedä. (Loppu viittaa siihen, että myös tuulikaapin oven raolleen jättäminen on kauhea synti, koska lämpö karkaa.)
Isi telkkaria tuijottaa
Ja minuutin päästä jo karjahtaa:
Mitä helkkaria?
Kuka valot on päälle jättänyt?
Voi, sähköä kuluu turhaan nyt
Ja ovi auki, voi, voi, voi
Oven pauke läpi talon soi.
Olen ajatellut satoja juttuja, enkä tiedä, mistä blogin kirjoittaminen pitäisi aloittaa. Tauot ovat kamalia. Mieli tulee niin täyteen kirjoittamattomia asioita, että kaikki järki ja järjestys katoaa. Sitten ei osaa enää aloittaa kirjoittamista mistään.
Pikareferaatti. Olen ollut Kotkassa/mökillä sunnuntaista. Nyt on perjantai. Sunnuntaina palaan Tampereelle. Olen tullut joka aamu isän kyydissä kaupunkiin, iltapäivällä takaisin mökille. Minulle tuli kauhea kiire töiden kanssa, koska en oikeasti ollut yhtään muistanut, että juhannusviikonloppuna jo perjantai on useimmilla vähän niin kuin vapaapäivä. Tein neljässä päivässä vajaat 40 tuntia hommia. Sain kuitenkin kaiken tehtyä, ja nyt olen täällä mökillä vapaalla.
En viitsi kirjoittaa enempää akuutteja kuulumisia, koska saan tämän siirrettyä blogiin vasta, kun on jo tapahtunut ties mitä uutta. Kirjoitan sen sijaan uusimman ajatellun ajatukseni.
On mukavaa, että ekologisuus ja säästäväisyys kulkevat usein käsi kädessä. Minun isäni on ajattelultaan kaikkea muuta kuin ekologinen, mutta huippusäästäväisyytensä ansiosta hän päätyy tekemään paljon asioita, joita minä ekologisena ihmisenä voin kannattaa täydestä sydämestäni. Täällä mökillä oli pitkään aurinkopaneelit, joista jouduttiin ikävä kyllä luopumaan nyt, kun vanhempani tahtovat tästä ihan kunnolla talviasuttavan ja vetivät tontille oikeat sähköt. (Kahden järjestelmän rinnakkain pitäminen olisi järjettömän monimutkaista, koska aurinkoenergia vaatii erikoislamput ja erikoisen ihan kaiken.) Tänne on nyt vedetty myös vesijohto, mutta vesivessan sijasta iskä halusi välttämättä kylppäriin ekokäymälän, jonka tuotoksilla voi lannoittaa kasvimaata. Hän taivutteli äidinkin siihen. Mahtavaa.
Meillä myös poltetaan minimimäärää valoja. Minä yllätän itseni vieraisilla ollessanikin sammuttelemassa valoja tyhjistä huoneista. Minut on kasvatettu niin, että se on melkeinpä refleksi. Tuntuu pöyristyttävältä - pyhäinhäväistykseltä - että vessassa tai eteisessä tai missään, missä ei juuri sillä hetkellä työskennellä, palaa valot. Kotona vessassa ehtii palaa unohtunut valo ehkä minuutin, kun jostain jo kuuluu vihainen ärähdys. Kysymys "Kenellä on näin isot sormet?" on myös yleinen, jos johonkin huoneeseen on vierekkäisistä katkaisijoista sytytetty molemmat valot. Kuka muka kahta samaan aikaan tarvitsee? Tämä monen mielestä kenties pelottavan äärimmäinen suhtautumistapa on oikeasti loistava käyttäytymismalli! Aion opettaa saman mahdollisille lapsilleni. Jo senkin takia, että muuten he joutuvat mummolassa jatkuviin konflikteihin isoisänsä kanssa ;)
Muistan yhä ulkoa (ehkä) vanhimman kirjoittamani runon. Se sai äidin samaan aikaan nauramaan ja kauhistumaan. ("Lapsiparka, ei kai sinulla ole traumoja?" Ei ole.) Olin korkeintaan 8, koska asuimme kai yhä Keravalla, mutta tarkkaa ikää en tiedä. (Loppu viittaa siihen, että myös tuulikaapin oven raolleen jättäminen on kauhea synti, koska lämpö karkaa.)
Isi telkkaria tuijottaa
Ja minuutin päästä jo karjahtaa:
Mitä helkkaria?
Kuka valot on päälle jättänyt?
Voi, sähköä kuluu turhaan nyt
Ja ovi auki, voi, voi, voi
Oven pauke läpi talon soi.
24. kesäkuuta 2007
Palasin Tampereelle.
Lähipäivinä ehdin varmasti kirjoittaa lisää. Juhannus meni rauhallisesti. Junat takaisin eivät olleet niin täynnä kuin olin pelännyt. Sain lopulta työtkin tehtyä kuolematta, mutta olisi kannattanut ottaa huomioon, että perjantai on Suomessa pyhä. Meinasin nimittäin kuolla kiireeseen, kun tein viiden päivän työt neljässä. En olis enää perjantaina saanut lähetetttyä mitään mökiltä. En ollut töitä ottaessa tajunnut, ettei iskä perjantaina enää ajaisi kaupunkiin.
20. kesäkuuta 2007
Blogi on kesäterässä.
On vähän erikoinen viikko. Olen äidin ja isän luona. Illat olen mökillä, päivät Kotkassa. Isäkin ajaa päivittäin töihin tänne. Muuten voisin olla koko ajan mökillä, mutta kun noiden töiden lähettämiseen ja vastaanottamiseen tarvitsee netin.
Olin luullut ehtiväni kirjoittaa blogia päivisin, mutta kun työt on PAKKO lähettää ennen kuin lähtee takaisin mökille, aika onkin mennyt tosi tiukoille. Saa nähdä, jatkuuko sama myös tänään ja huomenna.
Olis kirjoitettavaa, ei ole aikaa. (Olen varmaan matkan varrella unohtanut puolet kirjoitettavista, kun en ole päässyt pistämään niitä ylös.)
Juhannuksen olen nyt sitten vain siellä mökillä. Ei ilmennyt muuta.
Olin luullut ehtiväni kirjoittaa blogia päivisin, mutta kun työt on PAKKO lähettää ennen kuin lähtee takaisin mökille, aika onkin mennyt tosi tiukoille. Saa nähdä, jatkuuko sama myös tänään ja huomenna.
Olis kirjoitettavaa, ei ole aikaa. (Olen varmaan matkan varrella unohtanut puolet kirjoitettavista, kun en ole päässyt pistämään niitä ylös.)
Juhannuksen olen nyt sitten vain siellä mökillä. Ei ilmennyt muuta.
16. kesäkuuta 2007
Ratkiriemukas meemi-ilmiö.
Olis voinut kirjoittaa jotain oikeaakin, kun tämä viikko on jäänyt pahaan blogipimentoon. Mun on kuitenkin pakko tehdä tämä meemi, jota eilen eksyin lueskelemaan vaikka miten monesta blogista. Naureskelin kovaan ääneen yksinäni niin, että naapuritkin varmaan häiriintyivät (kello oli jo aika paljon). Oikeesti historian hauskin kiertojuttu, mun huumorintajussani. Absurdius kunniaan.
Eli vastaa kysymyksiin valitsemalla joka kohtaan Wikipedian satunnainen artikkeli. Linkki satunnaiseen artikkeliin on viidentenä "Valikko"-laatikossa. (Jengi tuntuu tehneen tämän suomalaisella Wikipedialla, mikä lienee fiksu veto, koska rajallisemman koon vuosi tulee vähemmän ihan järjettömän satunnaista pikkutietoa.)
01. Mitä pelkäät?
Michelle Magorianin kirjoittamaa teosta Willie itkupilli. (Mulle on ihan liian dramaattista, että lapsi joutuu lähtemään sotaa pakoon.)
02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Yargelis Savignen, kuubalaisen pituushyppääjän ja kolmiloikkaajan. (Kai sporttisesta seurasta jotain apua olis. Syntynyt v. 84, kolme vuotta minua nuorempi. Ehkä meillä olisi jotain yhteistä.)
03. Mitä haluaisit häälahjaksi?
Giorgio Pantanon. Hän oli italialainen F1-kuski kaudella 2004, mutta sai potkut. (Onkohan tää hyvännäköinen? S. 79, eli mua sopivasti pari vuotta vanhempi. Kai aviomieskin olis vähän niinku häälahja?)
04. Mitä palvot?
Luetteloa urheilulajeista! (Joo, se vaan on ihana! :D)
05. Salainen fetissisi?
Finnträsk. Se on järvi Kirkkonummella, Uudellamaalla. (Sinne kun mut vie, niin...)
06. Mistä näet unta ensi yönä?
Vuonna 1999 tehdystä kauhuelokuvasta Los sin nombre. Eli Nimettömät. (Voi ei. Painajainen tiedossa?)
07. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
Helsinkiläisen rap-artistin nimeltä Notkea rotta. (Ette varmaan tienneet faniudestani.)
08. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Korttipelistä Kasino. (No, neuvohan on, että "kirjoita siitä, minkä tunnet", ja mä oikeesti osaan pelata Kasinoa. Ostatteko kirjani?)
09. Mitä keräilet?
Washingtonin osavaltiossa sijaitsevaa Mount Rainierin tulivuorta. (Kyllä, salakuljetan sitä kivi kerrallaan Suomeen. Kallis harrastus.)
10. Mihin paras muistosi liittyy?
Edward Mutesa II:een, Bugandan kuninkaaseen / Ugandan presidenttiin 30-luvulta 60-luvulle. (Ah, Freddie. Ne olivat ihania päiviä.)
11. Turhin tietämäsi asia?
Eero ja Jussi & The Boysin studioalbumi 3 kitaraa. (Ne muuthan ovat toki mestariteoksia, mutta tuo olisi saanut jäädä tekemättä.)
12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
Mike Stonesta. Hän oli brittituottaja, joka kuoli vuonna 2002. (Jostain syystä muut eivät innostu keskustelunavauksistani.)
13. Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi?
60-luvulla menestyneen australialaisuimari Dave Dicksonin. (Mielekkäin ratkaisu olisi kai, että kirjoittaisin elämäkerran... Mutta ehkä musta tulee avustaja tai edustusvaimo. Kunhan vain saan työskennellä hänen parissaan. Voi, Dave.)
14. Mikä saa sinut aina nauramaan?
Rasvaprosentti. (Se on ihan tosi hauska juttu, eikö teistä?)
15. Entä itkemään?
Tilinpäätösanalyysi. (Joo, tunnustetaan nyt suoraan, etten ole yrittäjänä ihan niin menestynyt kuin olen antanut ymmärtää.)
16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Mustanorjanhirvikoira. (Ne ovat kuulemma harvinaisia muualla kuin Norjassa, joten vähän ihmettelin.)
17. Mitä sinulla on taskuissasi?
Intian avaruusjärjestö ISRO (Indian Space Research Organisation). (Pitäisköhän tämä ottaa jotenkin kuvaannollisesti? "Have the world in the palm of one's hand, have ISRO in one's pocket?")
18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
Kap Verden tasavalta Afrikassa. (Ööö... selvä.)
19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
"Vaalilautakunta." (Äiti vähän ihmetteli.)
20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
Louis Becken. Hän oli australialainen kirjailija, joka kuoli jo 1913. (Kun ensin muutan Australiaan työskennelläkseni Daven parissa, niin kai mut sinne voidaan haudatakin.)
21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
Stephen Kingin Dark Tower -sarjan 6. osa, The Song of Susannah (Susannan laulu). (Niin järjellinen vastaus, että olin revetä sille!!! Oikeesti mulla on seiskaosa kesken, mutta kutonen on ihan hyllyssä vaan, koska olen jo lukenut sen.)
22. Mitä rakastat eniten maailmassa?
Tapio Suomista. Hän on suomalainen elokuvaohjaaja, s. 1946. Ohjannut näköjään mm. Salkkareita. (Muutan sittenkin Kemiin. Hän asuu siellä. Tapio, mä tulen!)
23. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin?
Koirarodusta lyhytkarvainen saksanseisoja. (Ei ole mitään sen mediaseksikkäämpää. Voitto olisi varma.)
24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
Monty Pythonin hullun maailman! (Nyt naurattaa niin paljon, etten pysy tuolilla! Asun todellakin absurdissa todellisuudessa! :D)
25. Mikä sinä todella olet?
Olen sisimmässäni Piacenzian. Se on plioseeni-epookin vaihe, jonka aikana Maan ilmasto kylmeni huomattavasti kohti pleistoseenin jääkausia. Piacenzian oli 3,6–2,588 miljoonaa vuotta sitten. (Tää on niin syvällistä symboliikkaa, etten heti ymmärrä sitä.)
Tehkää perässä. Tää on mahtava testi!
Eli vastaa kysymyksiin valitsemalla joka kohtaan Wikipedian satunnainen artikkeli. Linkki satunnaiseen artikkeliin on viidentenä "Valikko"-laatikossa. (Jengi tuntuu tehneen tämän suomalaisella Wikipedialla, mikä lienee fiksu veto, koska rajallisemman koon vuosi tulee vähemmän ihan järjettömän satunnaista pikkutietoa.)
01. Mitä pelkäät?
Michelle Magorianin kirjoittamaa teosta Willie itkupilli. (Mulle on ihan liian dramaattista, että lapsi joutuu lähtemään sotaa pakoon.)
02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Yargelis Savignen, kuubalaisen pituushyppääjän ja kolmiloikkaajan. (Kai sporttisesta seurasta jotain apua olis. Syntynyt v. 84, kolme vuotta minua nuorempi. Ehkä meillä olisi jotain yhteistä.)
03. Mitä haluaisit häälahjaksi?
Giorgio Pantanon. Hän oli italialainen F1-kuski kaudella 2004, mutta sai potkut. (Onkohan tää hyvännäköinen? S. 79, eli mua sopivasti pari vuotta vanhempi. Kai aviomieskin olis vähän niinku häälahja?)
04. Mitä palvot?
Luetteloa urheilulajeista! (Joo, se vaan on ihana! :D)
05. Salainen fetissisi?
Finnträsk. Se on järvi Kirkkonummella, Uudellamaalla. (Sinne kun mut vie, niin...)
06. Mistä näet unta ensi yönä?
Vuonna 1999 tehdystä kauhuelokuvasta Los sin nombre. Eli Nimettömät. (Voi ei. Painajainen tiedossa?)
07. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
Helsinkiläisen rap-artistin nimeltä Notkea rotta. (Ette varmaan tienneet faniudestani.)
08. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Korttipelistä Kasino. (No, neuvohan on, että "kirjoita siitä, minkä tunnet", ja mä oikeesti osaan pelata Kasinoa. Ostatteko kirjani?)
09. Mitä keräilet?
Washingtonin osavaltiossa sijaitsevaa Mount Rainierin tulivuorta. (Kyllä, salakuljetan sitä kivi kerrallaan Suomeen. Kallis harrastus.)
10. Mihin paras muistosi liittyy?
Edward Mutesa II:een, Bugandan kuninkaaseen / Ugandan presidenttiin 30-luvulta 60-luvulle. (Ah, Freddie. Ne olivat ihania päiviä.)
11. Turhin tietämäsi asia?
Eero ja Jussi & The Boysin studioalbumi 3 kitaraa. (Ne muuthan ovat toki mestariteoksia, mutta tuo olisi saanut jäädä tekemättä.)
12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
Mike Stonesta. Hän oli brittituottaja, joka kuoli vuonna 2002. (Jostain syystä muut eivät innostu keskustelunavauksistani.)
13. Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi?
60-luvulla menestyneen australialaisuimari Dave Dicksonin. (Mielekkäin ratkaisu olisi kai, että kirjoittaisin elämäkerran... Mutta ehkä musta tulee avustaja tai edustusvaimo. Kunhan vain saan työskennellä hänen parissaan. Voi, Dave.)
14. Mikä saa sinut aina nauramaan?
Rasvaprosentti. (Se on ihan tosi hauska juttu, eikö teistä?)
15. Entä itkemään?
Tilinpäätösanalyysi. (Joo, tunnustetaan nyt suoraan, etten ole yrittäjänä ihan niin menestynyt kuin olen antanut ymmärtää.)
16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Mustanorjanhirvikoira. (Ne ovat kuulemma harvinaisia muualla kuin Norjassa, joten vähän ihmettelin.)
17. Mitä sinulla on taskuissasi?
Intian avaruusjärjestö ISRO (Indian Space Research Organisation). (Pitäisköhän tämä ottaa jotenkin kuvaannollisesti? "Have the world in the palm of one's hand, have ISRO in one's pocket?")
18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
Kap Verden tasavalta Afrikassa. (Ööö... selvä.)
19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
"Vaalilautakunta." (Äiti vähän ihmetteli.)
20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
Louis Becken. Hän oli australialainen kirjailija, joka kuoli jo 1913. (Kun ensin muutan Australiaan työskennelläkseni Daven parissa, niin kai mut sinne voidaan haudatakin.)
21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
Stephen Kingin Dark Tower -sarjan 6. osa, The Song of Susannah (Susannan laulu). (Niin järjellinen vastaus, että olin revetä sille!!! Oikeesti mulla on seiskaosa kesken, mutta kutonen on ihan hyllyssä vaan, koska olen jo lukenut sen.)
22. Mitä rakastat eniten maailmassa?
Tapio Suomista. Hän on suomalainen elokuvaohjaaja, s. 1946. Ohjannut näköjään mm. Salkkareita. (Muutan sittenkin Kemiin. Hän asuu siellä. Tapio, mä tulen!)
23. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin?
Koirarodusta lyhytkarvainen saksanseisoja. (Ei ole mitään sen mediaseksikkäämpää. Voitto olisi varma.)
24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
Monty Pythonin hullun maailman! (Nyt naurattaa niin paljon, etten pysy tuolilla! Asun todellakin absurdissa todellisuudessa! :D)
25. Mikä sinä todella olet?
Olen sisimmässäni Piacenzian. Se on plioseeni-epookin vaihe, jonka aikana Maan ilmasto kylmeni huomattavasti kohti pleistoseenin jääkausia. Piacenzian oli 3,6–2,588 miljoonaa vuotta sitten. (Tää on niin syvällistä symboliikkaa, etten heti ymmärrä sitä.)
Tehkää perässä. Tää on mahtava testi!
15. kesäkuuta 2007
Päivän sana: jive turkey
Kaikkea sitä oppii, kun 70-luvun sarjoja kääntää.
Jive turkey. One who speaks as though they know what they're talking about...though they do not. b. a bullshitter.
Fix your wagon. Another way to say "bust you up" or "kick your ass."
Jive turkey. One who speaks as though they know what they're talking about...though they do not. b. a bullshitter.
Fix your wagon. Another way to say "bust you up" or "kick your ass."
12. kesäkuuta 2007
Huipputeknologian suurkuluttaja, päivää.
Hankinta (1). Eilen kuvasin seinää kännykällä, vaikkei mulla ennen kännykässä mitään kameraa ollut. Selitys: vuosia vanha matkapuhelimeni alkoi vihdoin hajoilla niin totaalisesti, että oli pakko ostaa uusi. Noin puolet puheluista meni pieleen, koska ihmiset eivät ollenkaan kuulleet minua. Lisäksi puhelin oli jo pitemmän aikaa satunnaisesti kiusannut soittajia kammottavalla häiriöäänellä, jota en itse koskaan kuullut, mutta jota kärsivät keskustelukumppanit monesti kuvailivat.
Menin kännykkäkauppaan. Tarkoitus oli taas kerran ostaa halvin jotenkin järkevä malli... mutta jotenkin se myyjäsetä onnistui puhumaan mulle niin mukavia, että otin tällaisen kalliimman multimediapuhelimen. Käytännössä hinnasta tulee melkein sama, mutta tätä nyt sitten maksan jollain 24 kk:n paketilla 5€ kuukaudessa. Sain kaupan päälle muistikortin sun muuta. En tiedä, kannattiko vaihto oikeasti, menetin puheaikaa. MUTTA tuota käytettyäni en ole katunut hetkeäkään.
Voin ottaa kännykälläni kuvia, jotka hetkessä siirtyvät bluetooth-yhteyden kautta kannettavalle. Se on kaikista mahtavinta. Lisäksi siinä on maailmankello (joka mulle on oikeasti hyödyllinen, koska olen vähän väliä laskemassa, mitä kello on Los Angelesissa, Firenzessä sun muissa tekstitysfirmojen kaupungeissa). Ja kaikenlaista vähemmän hyödyllistä tilpehööriä. Vautsi vau.
Hankinta (2). (Ei kukaan suomalainen pistä numeroita tolleen kaksiin sulkuihin, vai pistääkö? Britanniassa opittu tapa. Ne taas ei pistä yksipuoleista sulkua numeron jälkeen.) Ostin vihdoin sen Playstation kolmosen. Hintaahan sillä on hirveästi, Anttila oli halvin löytämäni ja sielläkin maksoin 649€. Täytyy silti sanoa, että olen laitteeseen tyytyväinen. Langaton ohjain on kiva ja kevyt, laite surffasi suvereenisti langattomaan nettiin ja vieläpä päivitti itsensä. Kaikki on toiminut. Ei harmita, että ostin. Jossain vaiheessa olisin joka tapauksessa 100% varmasti ostanut, joten on huojentunut olo. Nyt se on tehty. Ei tartte ajatella "pitäisi".
Ja Singstarit toimii, kokeiltu on. Heinäkuussa pitäis vissiin ilmestyä kolmosen oma Singstar nettikauppoineen ja langattominen mikkeineen. Odotan kuin kuuta nousevaa.
Menin kännykkäkauppaan. Tarkoitus oli taas kerran ostaa halvin jotenkin järkevä malli... mutta jotenkin se myyjäsetä onnistui puhumaan mulle niin mukavia, että otin tällaisen kalliimman multimediapuhelimen. Käytännössä hinnasta tulee melkein sama, mutta tätä nyt sitten maksan jollain 24 kk:n paketilla 5€ kuukaudessa. Sain kaupan päälle muistikortin sun muuta. En tiedä, kannattiko vaihto oikeasti, menetin puheaikaa. MUTTA tuota käytettyäni en ole katunut hetkeäkään.
Voin ottaa kännykälläni kuvia, jotka hetkessä siirtyvät bluetooth-yhteyden kautta kannettavalle. Se on kaikista mahtavinta. Lisäksi siinä on maailmankello (joka mulle on oikeasti hyödyllinen, koska olen vähän väliä laskemassa, mitä kello on Los Angelesissa, Firenzessä sun muissa tekstitysfirmojen kaupungeissa). Ja kaikenlaista vähemmän hyödyllistä tilpehööriä. Vautsi vau.
Hankinta (2). (Ei kukaan suomalainen pistä numeroita tolleen kaksiin sulkuihin, vai pistääkö? Britanniassa opittu tapa. Ne taas ei pistä yksipuoleista sulkua numeron jälkeen.) Ostin vihdoin sen Playstation kolmosen. Hintaahan sillä on hirveästi, Anttila oli halvin löytämäni ja sielläkin maksoin 649€. Täytyy silti sanoa, että olen laitteeseen tyytyväinen. Langaton ohjain on kiva ja kevyt, laite surffasi suvereenisti langattomaan nettiin ja vieläpä päivitti itsensä. Kaikki on toiminut. Ei harmita, että ostin. Jossain vaiheessa olisin joka tapauksessa 100% varmasti ostanut, joten on huojentunut olo. Nyt se on tehty. Ei tartte ajatella "pitäisi".
Ja Singstarit toimii, kokeiltu on. Heinäkuussa pitäis vissiin ilmestyä kolmosen oma Singstar nettikauppoineen ja langattominen mikkeineen. Odotan kuin kuuta nousevaa.
11. kesäkuuta 2007
Che Jeesus!
Mulla on seinällä niinku maailman hienoin kuva.
Jaakko maalasi tämän kapinajohtaja-Jeesuksen 70-luvun Jesus Christ Superstarista. Siitä tuli tuhat kertaa hienompi kuin osasin edes kuvitella. Siitä ei millään tunnu saavan kännykällä kuvaa, joka tekisi sille oikeutta. Tuossa paras yritykseni nykyisessä valossa. Ehkä huomenna päivällä saan paremman.
Taiteilija työssään:
Jaakko maalasi tämän kapinajohtaja-Jeesuksen 70-luvun Jesus Christ Superstarista. Siitä tuli tuhat kertaa hienompi kuin osasin edes kuvitella. Siitä ei millään tunnu saavan kännykällä kuvaa, joka tekisi sille oikeutta. Tuossa paras yritykseni nykyisessä valossa. Ehkä huomenna päivällä saan paremman.
Taiteilija työssään:
Aikaa tulikin hieman lisää.
Janna ei tulekaan. Helle, raskaus ja kipeät lonkat ovat kuulemma liian raju yhdistelmä. Minulla on siis tällä viikolla mukavasti aikaa, koska olin vierasvaraksi ottanut vähemmän töitä. Ihan kiva. Voisin saada maalausta taas etenemään. Olohuoneesta puuttuu enää yksi pieni nurkka, sen ainakin. Sitten tämä puoli asunnosta olisi kokonaan valmis.
Maalauksesta puheen ollen: Jaakko maalaa just loppusilausta minun seinälle tekemäänsä Jesus Christ Superstar -kuvaan :) Siitä tulee varmaan aika hieno. Jee. Siinä onkin hieman miettimistä
tämän asunnon joskus ostaville ihmisille. Ehkä olohuoneeni vetoaa uskovaisiin :D
Maalauksesta puheen ollen: Jaakko maalaa just loppusilausta minun seinälle tekemäänsä Jesus Christ Superstar -kuvaan :) Siitä tulee varmaan aika hieno. Jee. Siinä onkin hieman miettimistä
tämän asunnon joskus ostaville ihmisille. Ehkä olohuoneeni vetoaa uskovaisiin :D
9. kesäkuuta 2007
Tartun aiemmin auki jääneisiin aiheisiin.
(1) Eilen en päässyt aikaisin nukkuman, kun piti odottaa Natural Born Killersin alkua klo 00.45. Tahdoin sen nauhalle. Mutta pysyin sängyssä puoli yhteentoista asti, eli sain levättyä kunnolla.
(2) Viime viikolla pääsin kuin pääsinkin toiseen jumppaan heti kirjoittamisen jälkeisenä päivänä. Myös tällä viikolla olen kuin olenkin jatkanut urheilua. Marjukan vierailu tosin poisti jumppapäivän keskeltä viikkoa, mutta kävin maanantaina ja eilen (pe) ja ajattelin, että josko ehtisin vielä sunnuntaina. Hyvältä näyttää. Ollaan tosin syöty ulkona. Helpolla ne painon vaihtelut tulee takaisinkin. Sanoisin, että suunta on silti oikea.
(3) Tällä viikolla ajastin ensimmäisen kokonaisen, itse tehdyn ajastukseni. Se oli todellakin ihmeen helppoa ja kaikki ovat oikeassa: ajastamalla tekstittäminen on sata kertaa kivempaa kuin edes semmoinen, missä saa vapaasti itse siirrellä ja yhdistellä valmiita ajastuksia. Eikä siinä edes mene kauhean paljon kauemmin! (Kohtuullisesti kauemmin saa mennä, kun palkkakin on parempi.) Tahtoo lisää.
(4) Tämä ei ole jatkoa millekään vanhalle jutulle (en muista niitä enempää), mutta kävin torstaina tyydyttämässä turhamaisuuttani: otin kasvohoidon yhteydessä ripsipermanentin. Nyt ripseni taipuvat itsestään ylöspäin seuraavat kaksi-kolme kuukautta, eikä minun tarvitse reuhtoa niitä joka aamu taivuttimella. Kosmetologi sanoi, että se on tervellisempääkin. Ei näistä miksikään räpsyripsiksi ole permanentattuinakaan (seuraavaksi pidennykset, heh), mutta olo on kuitenkin ihan erilainen. Oli hassua, että permanenttiaine oikeasti haisi samalle kuin kampaajalla.
(5) Aikatauluni on nyt täysi heinäkuun loppupuolelle. Ensi viikolla Oulun Janna tulee Tampereelle, seuraavalla menen äidin ja isän luo mökille, sitä seuraavalla Turkuun Eini-siskolle. Väleihin jää toki päiviä yksin Tampereella, mutta ehkä aika vähän. Sitten tuleekin heinäkuu ja lähden Saksaan, Pariisiin ja Lontooseen. Palaan 17. päivä. Ta-daa, ollaan heinäkuun loppupuolella. Ainoastaan juhannus on kysymysmerkkinä. Ei hajuakaan, mitä silloin teen. Äiti ja isä pyysivät jäämään mökille, jos en muuta keksi.
(2) Viime viikolla pääsin kuin pääsinkin toiseen jumppaan heti kirjoittamisen jälkeisenä päivänä. Myös tällä viikolla olen kuin olenkin jatkanut urheilua. Marjukan vierailu tosin poisti jumppapäivän keskeltä viikkoa, mutta kävin maanantaina ja eilen (pe) ja ajattelin, että josko ehtisin vielä sunnuntaina. Hyvältä näyttää. Ollaan tosin syöty ulkona. Helpolla ne painon vaihtelut tulee takaisinkin. Sanoisin, että suunta on silti oikea.
(3) Tällä viikolla ajastin ensimmäisen kokonaisen, itse tehdyn ajastukseni. Se oli todellakin ihmeen helppoa ja kaikki ovat oikeassa: ajastamalla tekstittäminen on sata kertaa kivempaa kuin edes semmoinen, missä saa vapaasti itse siirrellä ja yhdistellä valmiita ajastuksia. Eikä siinä edes mene kauhean paljon kauemmin! (Kohtuullisesti kauemmin saa mennä, kun palkkakin on parempi.) Tahtoo lisää.
(4) Tämä ei ole jatkoa millekään vanhalle jutulle (en muista niitä enempää), mutta kävin torstaina tyydyttämässä turhamaisuuttani: otin kasvohoidon yhteydessä ripsipermanentin. Nyt ripseni taipuvat itsestään ylöspäin seuraavat kaksi-kolme kuukautta, eikä minun tarvitse reuhtoa niitä joka aamu taivuttimella. Kosmetologi sanoi, että se on tervellisempääkin. Ei näistä miksikään räpsyripsiksi ole permanentattuinakaan (seuraavaksi pidennykset, heh), mutta olo on kuitenkin ihan erilainen. Oli hassua, että permanenttiaine oikeasti haisi samalle kuin kampaajalla.
(5) Aikatauluni on nyt täysi heinäkuun loppupuolelle. Ensi viikolla Oulun Janna tulee Tampereelle, seuraavalla menen äidin ja isän luo mökille, sitä seuraavalla Turkuun Eini-siskolle. Väleihin jää toki päiviä yksin Tampereella, mutta ehkä aika vähän. Sitten tuleekin heinäkuu ja lähden Saksaan, Pariisiin ja Lontooseen. Palaan 17. päivä. Ta-daa, ollaan heinäkuun loppupuolella. Ainoastaan juhannus on kysymysmerkkinä. Ei hajuakaan, mitä silloin teen. Äiti ja isä pyysivät jäämään mökille, jos en muuta keksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
