Päivän sana: jive turkey

Kaikkea sitä oppii, kun 70-luvun sarjoja kääntää.

Jive turkey. One who speaks as though they know what they're talking about...though they do not. b. a bullshitter.

Fix your wagon. Another way to say "bust you up" or "kick your ass."

Huipputeknologian suurkuluttaja, päivää.

Hankinta (1). Eilen kuvasin seinää kännykällä, vaikkei mulla ennen kännykässä mitään kameraa ollut. Selitys: vuosia vanha matkapuhelimeni alkoi vihdoin hajoilla niin totaalisesti, että oli pakko ostaa uusi. Noin puolet puheluista meni pieleen, koska ihmiset eivät ollenkaan kuulleet minua. Lisäksi puhelin oli jo pitemmän aikaa satunnaisesti kiusannut soittajia kammottavalla häiriöäänellä, jota en itse koskaan kuullut, mutta jota kärsivät keskustelukumppanit monesti kuvailivat.

Menin kännykkäkauppaan. Tarkoitus oli taas kerran ostaa halvin jotenkin järkevä malli... mutta jotenkin se myyjäsetä onnistui puhumaan mulle niin mukavia, että otin tällaisen kalliimman multimediapuhelimen. Käytännössä hinnasta tulee melkein sama, mutta tätä nyt sitten maksan jollain 24 kk:n paketilla 5€ kuukaudessa. Sain kaupan päälle muistikortin sun muuta. En tiedä, kannattiko vaihto oikeasti, menetin puheaikaa. MUTTA tuota käytettyäni en ole katunut hetkeäkään.




















Voin ottaa kännykälläni kuvia, jotka hetkessä siirtyvät bluetooth-yhteyden kautta kannettavalle. Se on kaikista mahtavinta. Lisäksi siinä on maailmankello (joka mulle on oikeasti hyödyllinen, koska olen vähän väliä laskemassa, mitä kello on Los Angelesissa, Firenzessä sun muissa tekstitysfirmojen kaupungeissa). Ja kaikenlaista vähemmän hyödyllistä tilpehööriä. Vautsi vau.

Hankinta (2). (Ei kukaan suomalainen pistä numeroita tolleen kaksiin sulkuihin, vai pistääkö? Britanniassa opittu tapa. Ne taas ei pistä yksipuoleista sulkua numeron jälkeen.) Ostin vihdoin sen Playstation kolmosen. Hintaahan sillä on hirveästi, Anttila oli halvin löytämäni ja sielläkin maksoin 649€. Täytyy silti sanoa, että olen laitteeseen tyytyväinen. Langaton ohjain on kiva ja kevyt, laite surffasi suvereenisti langattomaan nettiin ja vieläpä päivitti itsensä. Kaikki on toiminut. Ei harmita, että ostin. Jossain vaiheessa olisin joka tapauksessa 100% varmasti ostanut, joten on huojentunut olo. Nyt se on tehty. Ei tartte ajatella "pitäisi".

Ja Singstarit toimii, kokeiltu on. Heinäkuussa pitäis vissiin ilmestyä kolmosen oma Singstar nettikauppoineen ja langattominen mikkeineen. Odotan kuin kuuta nousevaa.

Che Jeesus!

Mulla on seinällä niinku maailman hienoin kuva.


Jaakko maalasi tämän kapinajohtaja-Jeesuksen 70-luvun Jesus Christ Superstarista. Siitä tuli tuhat kertaa hienompi kuin osasin edes kuvitella. Siitä ei millään tunnu saavan kännykällä kuvaa, joka tekisi sille oikeutta. Tuossa paras yritykseni nykyisessä valossa. Ehkä huomenna päivällä saan paremman.

Taiteilija työssään:

Aikaa tulikin hieman lisää.

Janna ei tulekaan. Helle, raskaus ja kipeät lonkat ovat kuulemma liian raju yhdistelmä. Minulla on siis tällä viikolla mukavasti aikaa, koska olin vierasvaraksi ottanut vähemmän töitä. Ihan kiva. Voisin saada maalausta taas etenemään. Olohuoneesta puuttuu enää yksi pieni nurkka, sen ainakin. Sitten tämä puoli asunnosta olisi kokonaan valmis.

Maalauksesta puheen ollen: Jaakko maalaa just loppusilausta minun seinälle tekemäänsä Jesus Christ Superstar -kuvaan :) Siitä tulee varmaan aika hieno. Jee. Siinä onkin hieman miettimistä
tämän asunnon joskus ostaville ihmisille. Ehkä olohuoneeni vetoaa uskovaisiin :D

Tartun aiemmin auki jääneisiin aiheisiin.

(1) Eilen en päässyt aikaisin nukkuman, kun piti odottaa Natural Born Killersin alkua klo 00.45. Tahdoin sen nauhalle. Mutta pysyin sängyssä puoli yhteentoista asti, eli sain levättyä kunnolla.

(2) Viime viikolla pääsin kuin pääsinkin toiseen jumppaan heti kirjoittamisen jälkeisenä päivänä. Myös tällä viikolla olen kuin olenkin jatkanut urheilua. Marjukan vierailu tosin poisti jumppapäivän keskeltä viikkoa, mutta kävin maanantaina ja eilen (pe) ja ajattelin, että josko ehtisin vielä sunnuntaina. Hyvältä näyttää. Ollaan tosin syöty ulkona. Helpolla ne painon vaihtelut tulee takaisinkin. Sanoisin, että suunta on silti oikea.

(3) Tällä viikolla ajastin ensimmäisen kokonaisen, itse tehdyn ajastukseni. Se oli todellakin ihmeen helppoa ja kaikki ovat oikeassa: ajastamalla tekstittäminen on sata kertaa kivempaa kuin edes semmoinen, missä saa vapaasti itse siirrellä ja yhdistellä valmiita ajastuksia. Eikä siinä edes mene kauhean paljon kauemmin! (Kohtuullisesti kauemmin saa mennä, kun palkkakin on parempi.) Tahtoo lisää.

(4) Tämä ei ole jatkoa millekään vanhalle jutulle (en muista niitä enempää), mutta kävin torstaina tyydyttämässä turhamaisuuttani: otin kasvohoidon yhteydessä ripsipermanentin. Nyt ripseni taipuvat itsestään ylöspäin seuraavat kaksi-kolme kuukautta, eikä minun tarvitse reuhtoa niitä joka aamu taivuttimella. Kosmetologi sanoi, että se on tervellisempääkin. Ei näistä miksikään räpsyripsiksi ole permanentattuinakaan (seuraavaksi pidennykset, heh), mutta olo on kuitenkin ihan erilainen. Oli hassua, että permanenttiaine oikeasti haisi samalle kuin kampaajalla.

(5) Aikatauluni on nyt täysi heinäkuun loppupuolelle. Ensi viikolla Oulun Janna tulee Tampereelle, seuraavalla menen äidin ja isän luo mökille, sitä seuraavalla Turkuun Eini-siskolle. Väleihin jää toki päiviä yksin Tampereella, mutta ehkä aika vähän. Sitten tuleekin heinäkuu ja lähden Saksaan, Pariisiin ja Lontooseen. Palaan 17. päivä. Ta-daa, ollaan heinäkuun loppupuolella. Ainoastaan juhannus on kysymysmerkkinä. Ei hajuakaan, mitä silloin teen. Äiti ja isä pyysivät jäämään mökille, jos en muuta keksi.

pääsykokeet, tuo iloinen asia

Marjukka lähti tänään. Sen pääsykoe oli, ja se meni pakkaamaan Pariisiin lähtöä varten. Koe oli mennyt ihan hyvin. Toivottavasti tyttö pääsee yliopistoon toisella yrittämällä (ala on kv-politiikka, ei helppo). Seuraavan kerran tapaamme Pariisissa.

Jännä juttu nuo pääsykokeet. En osaa ollenkaan samastua pyrkimisen stressiin ja tuskaan, kun itse pääsin ekalla kerralla. Se muuten kävi vahingossa. (Tutut voivat sulkea silmänsä... tarina on tuttu.) Menin vain katsomaan koetta. En lukenut pääsykoekirjaakaan kannesta kanteen. Halusin pitää välivuoden ja sitten pääsinkin sisään. Ihan oikeesti olin varma siitä, että lähden vuodeksi ulkomaille. Olin jo katsellut töitäkin Briteistä.

Olin minä silti onnellinen, kun uutinen pääsystä tuli. Purskahdin itkuun kuoren avattuani. Mutta pitämätön välivuosi jäi kaivelemaan ja juuri siksi päädyin kolmen vuoden sivuraiteelle Glasgowhun.

Pääsyni todistaa ennen kaikkea sen, miten paljon kieliaineiden pääsykokeet perustuvat luontaisiin taipumuksiin ja miten vähän pääsykoekirjoihin. En osaa kuvitella, että monessakaan muussa vaikeassa aineessa (meille pääsee 20, yli 300 hakee) maailman erinomaisinkaan yleisnero voisi liihotella sisään lukematta pääsykoekirjoja huolella. Lopputulos on kuitenkin, etten osaa samastua pyrkimisen paineeseen.

Olis kyllä jännä tietää, olisinko kokenut edes pääsykokeet stressaavina. Yhtään kirjallista koetta en eläessäni ole jännittänyt negatiivisella tavalla. (Silleen hauskasti kyllä, perhosia vatsassa. Vähän kuin odottaisi joulua tai synttäriä.) Yo-kirjoituksissa oli minusta aidosti kivaa ja olisin suonut niiden jatkuvan vaikka miten kauan. Luulisi silti, että tokalla pääsykoekerralla minäkin olisin jo kokenut painetta ja ahdistusta. "Entä jos en pääsekään? Jos en ikinä pääse?" Juu. Pakko niin olisi ollut käydä. Koskaan en saa tietää varmasti.

Tämä tuli ihan tajunnanvirtana... Olen tosi väsynyt. Tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan, kun pitkästä aikaa olen rauhassa omillani. Voisin aamulla jopa nukkua vähän pitempään. Jos pystyn. Tämä valoisuus hieman verottaa voimia, kun väkisin heräilee pitkin aamua. Pitäisi kai hankkia sälekaihtimien eteen tummat verhot. Mutta kuka tahtoo kesällä pitää tummia verhoja ikkunoissa?

Sisko kylässä + töitä = ...

===> päivät täynnä.

===> eipä ehdi blogata.

Marjukka on täällä pääsykokeissa ennen Ranskaan lähtöään. Sen oma asunto on jo vuokrattu, siksi luonani yöpyminen. Perjantaina lähtee, mutta ensi viikollekin on luvassa vieraita, joten saa nähdä, miten lähitulevaisuuden kirjoitustahdin käy!

Ihanaa, kun on kunnolla kesä. Ja ihan mielettömän valoisaa. Valoisuus tosin pistää heräilemään liian aikaisin, ja päivällä väsyttää. Aamulla saisi siksi olla hämärämpääkin. Iltojen valoisuus sen sijaan on 130% mahtavaa. Äskenkin hain pyykit narulta kymmenen jälkeen ja näin yhtä hyvin kuin päivällä.

Pyöräily helteessä on virkistävää, toisin kuin voisi luulla. Ilmavirta viilentää oloa kummasti.

Päivän sana: turret

Vaihteeksi ihan normaali, ei-slangisana, jota en vaan tiennyt.

turret = s 1 (pieni, kapea) torni 2 sot tykkitorni

Tämä tuli vastaan sarjassa Sabrina (teininoita), jota saan ilokseni kääntää tällä viikolla ;) Ihan kevyttä ja kivaahan tuo on.

Missä elokuvassa haluaisin elää?

FST:ltä tuli äsken ohjelma, jossa kyseltiin ihmisiltä, missä elokuvassa he tahtoisivat elää loppuikänsä, jos olisi pakko valita.

Oli tosi kiinnostavaa. Aloin tietenkin itse miettiä asiaa, ja on yllättävän vaikea keksiä hyvää. Vaikuttavat elokuvat kertovat usein liian raskaista aiheista. Kuka tahtoisi elää Fight Clubissa tai Kummisedässä? Ja Scarlettin elämää on ihana seurata, mutta edes Rhett Butlerin saadakseni en suostuisi kokemaan niitä koettelemuksia. Harry Potterissakin tapahtuu ihan liian pelottavia asioita, vaikka velhomaailmaan olisi ihana päästä. No, okei - jos saisin olla pelkkä rivioppilas Tylypahkassa, valintani olisi joku ensimmäisistä Harry Pottereista. Saisi elää nykypäivän Britanniassa, mutta sata kertaa makeammassa.

Palatakseni valintaprosessiin: ensin en keksinyt oikein mitään. Ensimmäinen mieleen tullut ehdokas oli Neljät häät ja yhdet hautajaiset kivan tunnelmansa takia... mutten tiedä, olisiko siellä loppujen lopuksi kuitenkaan niin kivaa. Sitten aloin miettiä ilmeistä: totta kai ihaninta olisi elää maailmassa, jossa tärkeissä tilanteissa voisin puhjeta lauluun ja kaikki kanssaihmiseni osaisivat laulaa samalla tavalla kuin me täällä osaamme hengittää.

Mutta mikä olisi hyvä musikaali? En nyt ihan tahtoisi keskelle Jesus Christ Superstaria tai Rentiä (pärjään ilman AIDSIA, köyhyyttä, tekotaiteellisuutta ja ympäriltä kuolevia ihmisiä, kiitos). Keksin kaksi vaihtoehtoa: Maija Poppanen tai Grease. Ensiksi mainittu on ehkä se täydellinen. Olisi ihana elää maailmassa, jossa saa laulamisen lisäksi kokea ihmeellisiä seikkailuja - mutta silti asua tavallisessa Lontoossa. Eikä Maija Poppasen satumaailmoissa tapahdu mitään pelottavaa. Grease voisi myös olla ihan hauska, mutta en ole varma, tahtoisinko elää teinin elämää ikuisesti. Heh. Mutta jos pääsisin Olivia Newton-Johnin paikalle ja saisin John Travoltan, voisin harkita sitäkin.

Jos pitäisi valita ei-musikaali, Wonder Boysissa voisi ehkä olla kivaa. En ole varma. Ensin ajattelin, ettei sen maailma ole tarpeeksi mukava paikka. Mutta jos voisin olla nerokas nuori kirjailijanalku ja seikkailla tri Trippin ja ystävien kanssa, se voisi oikeasti olla tosi hauskaa.

Sitten vielä: Kenneth Branaghin Much Ado About Nothing. Siinä olisin tietenkin Beatrice. Se on niin monella tavalla ihanneihmissuhteeni. Jo sen katsominen tekee minut onnelliseksi. Sen eläminen olisi uskomattoman ihanaa. Eikä siinä maailmassa ikinä voi tapahtua mitään pahaa, koska se on puhdas Shakespearen komedia eikä niissä käy huonosti kuin pahoille. Mutta tahtoisinko elää keskiajalla? Hmm. Ehkä tahtoisin, sen kyseisen leffan keskiajalla. Siellä kaikki ovat puhtaita, terveen ruskettuneita ja valkohampaisia. Ja sentään tanssivat, vaikkeivät laula.

Itse asiassa ihanneihmissuhteista tuli juuri mieleen vielä yksi yllätysehdokas... Secretary. Tuota, tähän ei varmaan moni samastu, mutta voisin elää aika tosi onnellisena sellaista elämää James Spaderin hahmon kanssa. Mutta pitäiskö mun sitten olla myös sellainen moniongelmainen ja itseäni viiltelevä niin kuin Maggie Gyllenhaal? En mä sitten se haluaisi olla. Enkä oikeasti tahtoisi elää siitä elokuvasta muuta kuin ihan loppua. Kun ne ovat oikeasti löytäneet toisensa. Sitä ennenhän ne ovat onnettomia. Much Adossa voisin elää tarinaa kokonaan. Joten se on parempi.

Että sellaista pohdiskelua. Loppujen lopuksi päädyn miettimään täydellistä musikaalia. Harry Potterissa olisi muuten maailman ihanin asua, mutta siellä ei lauleta. Päädytään tasapeliin sen ja Maija Poppasen välillä. Ja oikeastaan myös Much Adon. Tarvitsen ihanamman musikaalimaailman! Pakko sellainen on olla. Ehkä se tulee vielä vastaan. Sitten valinta on selvä.

Päivän sana: weave + kaksi poliisinimikettä

Nämä olen tarkistanut varmaan sata kertaa, aina varmuuden vuoksi. Ehkä nyt vihdoin muistan.

lieutenant = sot. luutnantti (duh), MUTTA am. pol. komisario
deputy = am. pol. apulaisseriffi

Lisäksi Urban Dictionary auttoi taas. Musta täti se tosiaan oli, joka puhui, eli ei taida valehdella saitti. weave = Synthetic (fake) or real hair extensions worn by (black) women, usually in conjunction with long fake nails.