Baseball-sanastoa...

...eli "Kaikkea sitä joutuukin opettelemaan."

Olen pari päivää kääntänyt baseball-leffaa. Ei ole ollut maailman ihanin tehtävä. Penkkiurheilu ei ole mun juttu, saati sitten jenkkipesis. Blääh. Tällaiset ihan uudet sanat (tai merkitykset) opin. (Ja parhaan ymmärrykseni mukaan ne tarkoittavat näitä asioita, mutten mene 100% takuuseen. Lisäksi leffa oli 40-luvulta, joten voivat olla myös vanhentuneita. Voi niitä silti toistekin tarvita.)

strike = oikea tai huti (huudetaan, kun lyöjä ei osu palloon, vaikka syöttö oli oikea... itse käänsin "huti")
ball = väärä (huudetaan, kun lyöjä jättää lyömättä ja syöttö tosiaan oli väärä)
bunt = näpäytys, näpäyttää
lay down = syöksyä pesälle
a single = (lyönti, jolla) lyöjä ehtii (vain) ykköspesälle
to pass a player = hankkia vapaataival
windup = syöttöön valmistautuminen

Oho, omituista.

Taidan olla paremmassa kunnossa kuin luulin.

Ehkä pyöräily on pitänyt valmiuksia yllä. Lihakset eivät nimittäin tulleet oikeastaan yhtään kipeiksi! En voi uskoa siihen mahdollisuuteen, että jumppa olisi ollut kevyempi kuin luulin. Koska... ei se ollut. Ellei se sitten vaikuttanut, että olen tottunut painoilla tehtäviin BodyPump-tunteihin, eikä tuossa käytetty ollenkaan painoja.

Sitten ei muuta kuin seuraavalle tunnille. Taidan mennä huomenna. Pelkäsin, että joutuisin pitämään pitkänkin tauon. Yleensä on käynyt niin, että eka tunti horroskauden jälkeen vetää lihakset mössöksi ja vie pari-kolme päivää selvitä takaisin täyteen jumppakuntoon.

Teenpä uuden osaston, kun en näköjään tiedä, mihin tällaiset tekstit pitäisi luokitella. "Kauneus ja terveys." Nyt tiedän.

Kun nyt kerran aiheesta puhutaan, voin myös kertoa, että olen laihtunut aika hyvin tänä keväänä. Tuntuu siltä, että minulla on lähiviikkoina hyvät mahdollisuudet saavuttaa alemmat lukemat kuin moneen vuoteen. Tavoitella kuukauden sisällä melkein lukion lopun painoja. (No, on siihen vielä viitisen kiloa, mutta silti! Jos trendi jatkuu.) En mä yliopistossakaan mikään lihava matami ole ollut, mutta ärsyttävästi parista viiteen (pahimmillaan enemmänkin) kiloa normaalipainon ylärajan väärällä puolella. Niin kuin nyt monelle teinivuosien jälkeen tuntuu käyvän.

Se on tosin hyväksyttävä, että tapahtui kesäkuussa mitä tahansa, heinäkuun kahden viikon matkalla osa tulee takaisin. Ei tilaisuuksia liikuntaan, eri maiden herkkuja maisteltavina... No, oikeastaanhan sekin on hyvä syy laihduttaa. Vahingot hallintaan jo ennalta.

Maailmaa varmaan kiinnostaa aivan kympillä ulkonäköhöpinäni :)

Puh, urheilua.

Sainpas taas itseäni niskasta kiinni ja menin jumppaan.

Nyt olenkin sitten ihan poikki. Urheilusta tulee helposti tottumus, eikä silloin tarvitse kahdesti miettiä lähtemistä. Kun tottumus pääsee katoamaan, on aina yhtä suuren tuskan takana mennä takaisin tunneille. Ja tauon toinen ikävä sivuvaikutus tuntuu melkein jo nyt: lihakset takuulla kipeytyvät tuosta yllättävästä rääkistä niin, etten huomenna pysty liikkumaan. Tuo oli myös... en ehkä valehtele paljoa, jos sanon, että se oli elämäni rankin vatsalihasosuus. Ihan hullu vetäjä. Mutta tehokasta ainakin oli.

No, kauneuden ja terveyden eteen on kärsittävä.

Jos saisin käytyä kolme-neljä kertaa viikossa nyt kesällä, se olisi loistavaa. Teoriassa se on mahdollista. Jos kaksi kertaa ehtisin, sekin olisi jo jotain. Lisäksi sentään pyöräilen joka paikkaan. Saa nähdä.

Miksi tauko?

Kävin Helsingissä. Minua opetettiin siellä ajastamaan tekstityksiä pe-la, ja sunnuntai-iltana minua ja Ullaa odotti Mamma Mia! (siitä on lisää tekstiä asianomaisessa osastossa).

Mitähän yleispätevää sanottavaa tässä olisi... Helsingissä oli mukavaa. Ostin britti- ja jenkkiherkkuja myyvästä liikkeestä jälleen Aeroa, jelly beanseja ja Irn Bruta (imelä, oranssi virvoitusjuoma, Skotlannin lahja maailmalle - Skotlanti on ainoa paikka maailmassa, jossa Coca Cola ei ole markkinajohtaja). Siellä kaupassa on aivan ihanaa, kuin taivaaseen tulisi. Selittämättömän kotoinen olo. (No, satakertainen efekti olisi varmasti ollut Suomi-kaupalla briteissä.) Meinasin ensin kirjoittaa, että on sääli, ettei sellaista liikettä ole Tampereella, mutta oikeastaan parempi niin. Ei mene hohto. Lisäksi Punnitse ja säästä -liike myy myös brittisuklaata ja sipsejä. Ei tosin Aeroa.

Lisäksi kävin Akateemisessa. Ja sain vihdoin ostettua aurinkolasit, kun hetken mielijohteesta poikkesimme liikkeeseen. Policen lasit, 155€. Ei ne mitkään unelmaiset olleet, mutta ajanevat asiansa. Tällä hetkellä muodissa olevat isot lentäjälasit eivät sovi mulle yhtään, joten nuo on tuollaista perusmallia. Lasit olisin toki voinut ostaa Tampereeltakin. Ei siellä Hesassa oikeastaan montaa juttua ole, mitä Tampereelta ei löytyisi. Akateemisen isot ulkomaisten kirjojen osastot ja brittiherkut ovat oikeastaan ainoat syyni käydä keskustassa. Lisäksi kävelimme Oulunkylästä Puu-Käpylän halki idylliseen taidetavaraliikkeeseen, jossa oli kivoja juttuja. Olivat nättejä seutuja, minulle ennestään aivan vieraita.

Yötä olin Ullalla ja Manulla. Ihmekissan voittokulku jatkuu: ei pahoja allergiaoireita. Ekana yönä makuulla tuntui lieviä hengitysvaikeuksia, mutta vain, jos tahallani yritin vetää keuhkot äärimmilleen täyteen. Ei haitannut nukahtamista. Allergia kuitenkin muistutti hauskasti olemassaolostaan lauantai-iltapäivänä, kun silmääni meni kissankarva. Karva ei edes tuntunut, mutta parissa minuutissa silmäni oli pelottavan tulipunainen ja turvonnut. Silloin oli pakko ottaa allergialääke, koska pelkäsimme, etten muuten näe seuraavana päivänä mitään. Eli kyllä se yliherkkyys siellä taustalla lymyilee.

Se ajastaminen ei ollut kovin vaikeaa. En oikeastaan malta odottaa, että pääsen tekemään sitä enemmänkin.

Siitä, että äiti on verokarhu...

...tuli mieleeni toinenkin hieno bonus. Isäni nimittäin pääsee taatulla isähuumorilla vitsailemaan:

"Toisilta vie verottaja puolet. Minulta se vie kaiken."

Emmätiiä, miksi tuo piti tänne kirjoittaa, mutta jostain syystä rupesin hymähtelemään sille äsken tuossa pyöräillessäni. Olen kuulut tuon sutkautuksen aika monesti. Isähuumori se vasta jotain on.

Päivän sana: Bogart

Joka päivä kääntäessään oppii jotain uutta. Tuli mieleeni, että jos opittuja asioita merkitsisi ylös, ne voisi muistaa paremmin.

Tänään opittua: verbi bogart.

Urban Dictionaryn mukaan:

"(slang verb) To keep something all for oneself, thus depriving anyone else of having any. A slang term derived from the last name of famous actor Humphrey Bogart because he often kept a cigarette in the corner of his mouth, seemingly never actually drawing on it or smoking it. Often used with weed or joints but can be applied to anything."

"Don't bogart that blunt man, pass that over here!"

Lisää AV-kääntäjän ammatista

Duussi kirjoittaa kommenttilaatikossani: Löysin blogisi hetki sitten ja pikaisella selailulla selvisi, että teet työksesi juuri sitä mihin itse olen unelmissani tähtäämässä - tunne siitä, että tekstittäminen on Mun Juttu, vain vahvistuu tässä gradua aiheesta vääntäessä.

Olisinkin kiinnostunut kuulemaan, millaista reittiä olet alalle päässyt - teet tekstityksiä ilmeisesti toiminimen kautta?

Jos tekisin töitä vain suomalaisille firmoille, se onnistuisi myös freelancer-verokortilla. Mutta nuo ulkomaalaiset ei paljoa sellaisista ymmärrä, joten toiminimi (joka siis tuo mukanaan Y-tunnuksen, eli olen virallisesti yhden naisen yritys ja saisin alaisiakin palkata, jos mieli tekis...) on ainoa vaihtoehto.

Minäpä jaan vähän tietoja, joita itse jouduin kaivamaan eri paikoista: Y-tunnusta ei tartte olla siinä vaiheessa, kun töitä etsii. Moni on sen hankkinut vasta, kun palkkaa ulkomailta alkaa virrata. Toisaalta tunnus ei maksa mitään eikä velvoita mihinkään, eli ihan hyvin sen voi kääntäjä vaikka varmuuden vuoksi anoa. Verotoimistossa asia hoituu. Samoin freelancer-kortin saa helposti verotoimistosta pyytämällä.

Jos tekee Y-tunnukselleen töitä alle kuudella tonnilla vuodessa, mitään toimenpiteitä ei vaadita. Eli veroa ei mene. Jos tulot ylittävät tuon rajan, on (1) ilmoittauduttava ennakkoverorekisteriin (jälleen verotoimiston yrityspuolen tädit ja sedät auttavat) ja (2) hankittava yrittäjän eläkevakuutus (itse marssin Fennian ovesta sisään ja ystävällinen yritysverotuksen poika auttoi kädestä pitäen). Ei muuta. Ei oo kovin vaikeaa.

On hyvä muistaa, että yrittäjä voi vähentää vähän kaikkea verotuksessa. Monenlaiset matkat ja toimistotarvikehankinnat tietokoneesta ja netistä nyt puhumattakaan menevät suoraan vähennyksiin. (Laitokselta sain vinkin, jota itse en olis tajunnut: jopa matkoja oman käännöskielen maihin voi kohtuullisissa määrin vähentää ihan vain sillä perusteella, että kääntäjän on pidettävä yllä tuntumaansa kieleen ja kulttuuriin. On se totta!) Jonkinlaista simppeliä kirjanpitoa yritysverotuksen piirissä oleva on velvollinen pitämään, mutta se nyt saa olla vaikka ruutupaperilla.

Mitenkäs noiden tarvittavien kontaktien luonti onnistui, otettiinko sut friikkulistoille hakemuksen/suhteiden/käännöskokeen kautta?

Suhteita minulla ei ollut minkäänlaisia, eli voin vakuuttaa, että sellaisia ei näihin hommiin pääsemiseksi vaadita. Elämme sellaista räjähdysaikaa dvd-levyjen julkaisun ja tv-kanavien lisääntymisen kanssa, että AV-kääntäjiä suorastaan revitään töihin. Itselläni ainoa etu opiskelutovereihin nähden oli kai M.A-tutkinto Briteistä. En tiedä, vaikuttiko se ekan työpaikan saantiin. Suomen tutkinnosta mulla oli silloin vasta kandi työn alla.

Opiskelet siis käännöstiedettä ja olet jo graduvaiheessa? Sanoisin, että saat ihan varmasti töitä, mikäli englanti on käännöskieltesi joukossa (99,9% töistä on enkusta). Tunnen monta neljännen vuoden opiskelijaa, jotka ovat tänä vuonna saaneet AV-töitä. Siis jo ennen gradun aloittamista.

Ja miten niitä saa? Hakemuksia vaan sisään. Suomesta on ehkä vaikeampi saada kuin ulkomailta. Moni pelkää ulkomaita ja uskoo tulevansa huijatuksi, mutta itse olen tehnyt usealle firmalle ilman yhtään negatiivista kokemusta. Päin vastoin: palkkaus ja edut ovat olleet parempia kuin Suomessa (tosin Suomessa en ole tehnyt suoraan kanaville. Silloin palkkaus olisi paljon parempi kuin käännösfirmoissa) ja homma on toiminut. Monikansallisilla firmoilla kun on suuret resurssit. Palkka on tullut moitteettomasti suomalaiselle tililleni kerran kuussa, ja itse olen sitten hoitanut verot ja maksut.

Suomessa toimivia firmoja ovat esim. Pre-Text ja Broadcast Text, ulkomaisia SDI Media, Vision Text, Softitler. En ole itse tehnyt kaikille (enkä sentään rupea työnantajiani suoraan nimeämään ;), mutta kaikki ovat tunnettuja nimiä. Siitä vaan hakukoneeseen nimiä sisään, tai kirjoita "subtitling company" tms. Niiden nettisivuilla voi täyttää hakemuksia. Jos he kiinnostuvat, saat tehtäväksesi koekäännöksen. Sitä ei pätevän kääntäjän ole yhtään vaikea läpäistä (kun muistelen sitä ekaani, jossa en tajunnut esim. tiivistämisestä tai rivijaosta mitään, niin huh... ja silti sain töitä. Kai ne näkivät, että osaan englantia ja osaan kääntää). Ja sitten saatkin jo ekat työt.

Omat kokemukseni ovat olleet yksinomaan hyviä, mutta varmaan huijausjuttujakin on olemassa. Sen voin ainakin sanoa, että pyydä selvitys palkkauksesta ennen kuin sitoudut mihinkään. Jos palkat liikkuvat alle 20 sentissä/tekstitysrivi tai alle 2 eurossa / videominuutti, ollaan alipalkatuilla vesillä ja kannattaa kieltäytyä, ellei epätoivoisesti tahdo edes jotain kokemusta. Kyllähän noita kauhutarinoitakin kuulee, mutta yleensä yhdellä ihmisellä on korkeintaan yksi ja useimmilla ei yhtään, eli ei se kauhean yleistä ole.

Töitä ilmeisesti on riittänyt? :)

Jep, nyt kun teen monelle firmalle, on riittänyt paremmin kuin hyvin! Sanoisin, että tämä kolme työnantajaa on tosi hyvä määrä. Kun ekat puolisen vuotta tein vain yhdelle, väistämättömät kuivat kaudet olivat häiriöksi ja kuivattivat kassavirran välillä kokonaan. Kuvia kausia on vähän joka firmalla, koska tämä työ on vaihtelevaa ja kausiluonteista. Siksi on hyvä olla useammalla listalla, jos tahtoo tästä aivan täysipäiväisen ammatin. Jos tarjouksia joskus tulee liikaa, niistä voi poimia vain sopivan määrän. Itse meinaan aina rohmuta liikaa, mutta se nyt on oma henkilökohtainen ongelmani... :D

Siinä taisivat olla vastaukset. Kysele ihmeessä lisää, jos tulee kysymyksiä mieleen. Ja kerro, miten työnhaku etenee :)

Yksi omituinen kissa.

Kaverini Ulla ja Manu olivat käymässä Tampereella ja yöpyivät luonani kissansa kanssa. Lähtivät juuri äsken. Uskalsin päästää kissan tänne pahasta allergiastani huolimatta oudon jutun vuoksi: kyseisestä kissasta ei tule minulle allergiaa.

Kaikissa muissa kissatalouksissa viimeisen vuoden sisällä minua on alkanut yskittää melkein heti. Allergialääke tietenkin auttaa (yksi lääke kuutisen tuntia), mutta jos en ota sellaista, puolen tunnin sisällä keuhkoni ovat kuin tulessa enkä voi vetää syvään henkeä. Mutta tuosta kissasta ei ole tullut oireita, kun olen vieraillut sen kotona. Viime aikoina en ole ottanut edes allergialääkettä sinne mennessäni. Nytkään en ottanut lääkettä, vaikka kissa oli kotonani vuorokauden. Eikä tuntunut mitään sen kummempaa kuin että aamulla heräsin nenä hiukan tukossa. Sekään ei välttämättä liittynyt kissaan, on ollut pientä kevätnuhaa.

Miten tällainen on mahdollista? Onko toisilla kissoilla erilainen hilse? Kyseessä ei ole rotukissa, mutta muista kohtaamistani se eroaa siinä, että sillä on (puoli)pitkä karva. Ehkä pitkät karvat ei pääse niin syvälle keuhkoihin... Heh. Joo, tiedän, että allergian aiheuttaa hilse, eivät karvat.

Olin juuri ehtinyt hyväksyä tosiasiana sen, etten koskaan voi ottaa kissaa. Ihan epäreilua maailmalta antaa minulle toivoa! Mistä ihmeestä voisin kissaa ottaessani etukäteen tietää, onko juuri se poikkeuskissa? Pitäis sopia jostain viikon koeajasta... Äh. No, en ole tällä hetkellä ottamassa lemmikkiä kuitenkaan. Jos ei malttaisi pysyä kotimaassa, on huono ajatus sitoa itseään. Mutta outoa on.

Ai niin, en ole vielä kertonut matkasuunnitelmistani!

Jossain tässä kaiken sähellyksen keskellä onnistuin varaamaan kesämatkani. Olen siitä oikein innoissani. Kaipuu ulkomaille on koko ajan kova, mieluiten joksikin aikaa asumaan, mutta tämä välttänee ensi hätään.

Olen menossa Saksaan, Ranskaan ja Britanniaan. Keskiviikko 04.07 Tampere-Bremen, lauantai 07.04. Hannover-Pariisi, torstai 12.04. Pariisi-Lontoo, tiistai 17.04. Lontoo-Tampere. Saksaan menen Italian ystäväni Maija-Leenan luo (jonka kotikaupunkiin Bremeniin Ryanair sattuu nimenomaan Tampereelta lentämään, ja naurettavan halvalla!). Sieltä jatkamme yhdessä Maija-Leenan opiskelukaupunkiin Hannoveriin, mistä matkustan vielä määrittelemättömällä kulkuvälineellä (bussi vissiin halvin, mutta vie koko päivän) Pariisiin. Pariisin Eurodisneyssä on töissä Marjukka-sisko, jonka luo toivottavasti mahtuu yöksi ja joka ei toivottavasti ole koko vierailuaikaani töissä. Lopuksi Pariisista Eurostarilla Lontooseen, jossa on kenties mahdollista tavata parikin ihmistä (esim. Ines, jos hän pääsee tulemaan Glasgowsta), mutta olen onnellinen yksinänikin. Sitten lento suoraan Stansted-Tampere. On se kätevää asua Ryanairin asemakaupungissa :)

Matkaan menee kaksi viikkoa. Olisi mennyt vähemmän, mutta ahnehdin itselleni aivan ylimääräisenä noinkin pitkän Lontoon vierailun (no, oli sinne joka tapauksessa Inestä tarkoitus mennä tapaamaan ennen syksyä). Päätin oikeasti hyödyntää sitä tosiasiaa, että voin tehdä töitä missä vain. On vaikea sanoa, vaivaako minua tuossa vaiheessa jo matkauupumus ja tahtoisin vain kotiin. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että nautin olostani musikaalien luvatussa maassa niin, etten tahtoisi pois ollenkaan. Ehdin katsoa aika monta esitystä :))) Ja kierrellä yksin kaupungilla. Molemmista nautin mielettömästi. Oikeastaan vierailun pituus johtuu juuri siitä, että halusin varmistaa itselleni omaa aikaa siltä varalta, että Ines tulee viikonlopuksi. Erakko mikä erakko.

Odotan matkaani innolla. Muitakin on tulossa: ensinnäkin toinen Lontoon vierailu uudeksivuodeksi. Siitä olen maininnut montakin kertaa. Ja sitten pitäisi tulevan akateemisen vuoden kuluessa lähteä Meksikoon Skotlannin huoneystäväni Daisyn luo. Hän muuttaa sinne syksyllä. Niitä matkoja katselin tänään ensimmäistä kertaa. Huomattavasti kalliimmaksihan se tulee, mutta alle tuhannen euron näyttäisi silti jäävän. Itse asiassa minusta tuntuu siltä, että lennän New Yorkin kautta niin, että pysähdyn sinne katselemaan ympärilleni meno- tai paluumatkalla. Sellaiset lennot eivät tulleet juurikaan kalliimmiksi (majoitus toki tulee lisäkustannuksena), ja minua on viime aikoina himottanut New York. Toinen musikaalin luvatuista maista. Duh.

Ei kai mistään huomaa, etten malttaisi pysyä Suomessa? ;)

Normaaliin matkustajaan minussa on silti se ero, että inhoan turistimatkailua. Tahtoisin aina joko käydä paikassa oikeasti asuvan tuttavan luona tai mennä pitemmäksi aikaa, itse asumaan. Lontoo on ollut poikkeus, koska pidän siitä niin. Samoin New York tulee olemaan. (Mutta ne ovat englanninkielisissä maissa, joten en miellä niitä niin ulkomaankohteiksi. Tuntuu kuin vaikka Rovaniemelle tai johonkin muuhun etäiseen ja vieraaseen Suomen kaupunkiin lähtisi, ei sen oudommalta. Tai no, Lontoo nykyään tietysti jo tutummalta!)

Ensi vuonna nämä saavat riittää ensiavuksi, koska aikani kuluu väistämättä tiiviisti Suomessa, gradun parissa. Sen jälkeen - saa nähdä.

Kultainen kompassi -leffa tarjosi minulle oman daemonin.

Se kuulemma asettuu pysyvään muotoonsa vasta 12 päivän kuluttua. Siihen asti tuntemani ihmiset voivat vaikuttaa sen muotoon arvioimalla sen viittä väitettä oikeiksi tai vääriksi. Väitteet muodostuivat 20 kysymyksen pohjalta. Vastasin niihin mahdollisimman rehellisesti, mutten silti itsekään ole samaa mieltä kaikkien väitteiden kanssa. Jänskä lelu :) (Systeemin saa käynnistymään viemällä hiirensä kuvan päälle.)