Hyvää vappua!

Vietän sen täällä Tampereella ensi kertaa elämässäni.

Koska Mysterious Skin on leffa, joka teki minuun aikanaan valtavan vaikutuksen, haluan mainita täälläkin, että se tulee huomenna telkkarista. Yksityiskohtia on telkkarin puolella.

Kriisi ohi.

Kone parani. Sain sen takaisin ennätysajassa, kun kiltti korjaamon setä katsoi sitä samana iltana, ja eilen aamulla jo haettiin pois.

Siinä ei ollut mitään komponentteja rikki. Setäkin oli tosin luullut niin ja tarkastanut ensin ne kaikki. Kävi ilmi, että vika oli Windowsissa - korjausasennus paransi sen. Ei siis tarvinnut edes tyhjentää kovalevyä ja asentaa kaikkea uudelleen, mistä olen TOSI iloinen.

Lisäksi olen iloinen siitä, ettei tarvinnut hylätä uskoani Dellin tuotteiden laatuun. Kone ei hajonnut, sisältö vaan. Jos kone kestää vielä vuoteen 2009, se on jo nelivuotias ja silloin olen muutenkin ajatellut hankkia uuden. Jos tämä toimisi vielä silloin, se olisi parempi vaan, koska se voisi jäädä komerooni vara-varakoneeksi. Enpä olisi uskonut sellaistakin joskus tarvitsevani. On se jännä, miten kriittisen tärkeiksi laitteet muodostuvat, kun tekee töitä kotona!

Tämä kävi niin paljon helpommin kuin olin odottanut. Huh. Lisäbonuksena kannettava on nyt huomattavasti paremmin työkunnossa matkoja varten ja siltä varalta, että jotain menee uudelleen rikki. Ajattelin myös kipaista heti ensi viikolla ostamaan ulkoisen kovalevyn, jonne voin varmuuskopioida tärkeät asiat. Säästäisi paljolta työltä ja stressiltä koneiden hajotessa, lisäksi helpottaa asioiden liikuttelua koneiden välillä huomattavasti (kun mulla ei vielä ole langatonta nettiä). En ne näköjään maksa kuin jotain satasen. Perusmallit.

Nyt pitääkin ryhtyä töihin, koska on hiukan kirittävää. Ensi viikko näyttää tosin melko rauhalliselta töiden suhteen muutenkin.

Näyttää paljon valoisammalta.

Sain lopulta wmv-tiedostot toimimaan latailemalla jotain mystisiä kodekkeja netistä. Nyt voin tehdä töitä jo kahden firman ohjelmilla kolmesta. Ja se kolmas lupasi lähettää tämän yhden työn word-muodossa (sillä on kyllä vittumaista tehdä, kun ei voi selailla kuvaa tekstitysten tahtiin yms.) ja lähettää ensi viikolla tunnukset, joilla saan uuden version heidän ohjelmastaan.

Eipä sillä, että pidempikään pakkoloma olisi varsinaisesti tehnyt pahaa. Kaksikin päivää on ollut ihanaa.

Arvatkaa, paljonko saan palkkoja ensi kuun alussa? Neljä tonnia. Epäilen toisinaan olevani liian työnarkomaani vapaaseen urakkatyöhön.

No, kesä tulee. Luulen, että työmäärä on paljon helpompi mitoittaa järkeväksi, kun ei tarvitse välillä poiketa parin tunnin luennoille, eikä työpäivä siis pelkästään sen vuoksi usein veny iltaan. Tietää, että jos päivässä menee yli kahdeksan tuntia, tekee liikaa duunia.

Dellin kanssa selvitellään tilannetta. Ei mua nyt niin huolestuta pöytäkoneen kohtalo, kun homma pelaa tällä. Koneessa on takuu voimassa, joten en tietääkseni olisi voinutkaan joutua ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin asian kanssa mitenkään muuten kuin ajallisesti. Korjaavat tai antavat uuden. Niin yksinkertaisia näiden takuuasioiden kai pitäisi olla?

Siis voi helskutti.

Miun tietsikka hajosi.

Ei se uusi kannettava, vaan vuoden ja 10 kuukautta vanha pöytäkone. Se ei varoitellut mitään. Olin onnellisena puuhaamassa niitä näitä, kun äkkiä ruutu välähti siniseksi ja kone sammutti itsensä. Sitten se ei enää suostunut menemään päälle. Eilen illalla. Eikä tänäänkään.

Tai menee se sen verran, että alkaa ladata Windowsia. Mutta sisälle se ei ehdi, ennen kuin tulee uusi sininen ruutu ja homma alkaa alusta. Se raukka on siis ikuisessa lataussyklissä.

Onneksi siinä on takuu voimassa. Dell tuntuu aika nopeasti ja avuliaasti vastailevan yhteydenottoihin, joten ehkä jo huomenna saan selvyyttä asiaan. Olisin saanut tänäänkin, mutta olin liian kiireinen. (Olivat jo yrittäneet soittaa, mutta olin vielä jumpassa.)

Ärsyttää ihan simona. Onneksi on tämä kannettava. Mutta tämä ei suostunut pyörittämään yhtä työohjelmistani sitten millään, vaikka sain kaiken mahdollisen teknisen tuen. Pitänee huomenna mennä liikkeeseen kysymään, miksei wmv-tiedostot pyöri. Ei edes tavallisessa Media Playerissa. Jouduin perumaan työt tältä päivältä ja huomiselta. Kohta pitää yrittää, pyöriikö toisen firman ohjelmat. Olen toiveikas. Tuossakin on nimittäin kyseessä joku aivan ihme häikkä, eikä vika ole suorituskyvyssä tai muussa.

Mutta että blääh. En osaa edes iloita siitä, että tänään sain ruotsin kurssin paketiin ja myöhässä olleen luentopäiväkirjan palautettua.

Edit: Ehkä vähän osaan, jos lisään tänne vanhan listani ja näen, miten se on lyhentynyt. "Minulla on vielä latinan koe ja käännös, ruotsin esitelmä, ruotsin poissaolojen korvaaminen leffan katselulla, ruotsin loppukoe, käännöstieteen suomen seminaarityö, kirjallisuustieteen perusopintojen loppukirjoitelma sekä yksi historian tentti. Ja suomi-englanti-käännöskurssin töistä pitää koota portfolio. JA kaksi luentopäiväkirjaa pitää kirjoittaa. Toinen on jo myöhässä."

Ja vielä yksi maailman oudoin juttu! Jostain soi Auld Lang Syne viululla soitettuna, yhä uudelleen ja uudelleen. Onko joku viulisti jäänyt tietsikkani lailla sykliin?

No huh.

Nyt meinaa olla niin kiire, ettei kolmea sanaa ehdi kirjoittaa. Huomisen vielä jatkuu, sitten pitäisi rauhoittua.

Tapahtui selittämätön katkos!

Ensin minut yllätti oikeesti hektinen kiire ensi kertaa moneen viikkoon (siitä huomasin, miten kiltisti ja hyvin olen yleisesti ottaen onnistunut vähentämään töitä, ja taputin itseäni selkään). Sitten lähdin viikonlopuksi Ouluun katsomaan Glasgown tärkeistä tärkeitä ystäväistäni Jannaa.

Siellä Briteissä me tavattiin kohtalon oikusta ja nyyhkittiin monta vuotta yhdessä Suomen perään, laulettiin humalaiset yöt suomihittejä ja grillattiin yksi surkea juhannus vääränlaisia makkaroita kerrostalon sisäpihalla roskisten vieressä. Oi niitä aikoja. Nyt me ei nyyhkitty tai vietetty humalaisia öitä, sillä Janna saa elokuussa vauvan ja minusta tulee uskonnoton kummi :) Hii.

Oli kiva viikonloppu. Olin käynyt Oulussa aiemmin tasan kerran. Nyt tutustuin torin rantaan, vetten päällä leijuviin teatteriin ja kirjastoon sekä rannan vieressä sijaitsevaan parhaaseen Suomessa syömääni kiinalaiseen buffaan. Se oli tosi idyllistä maisemaa. Tykkäsin. Pitää mennä kesällä katsomaan, onko se niin loistavaa kesämaisemaa kuin kylmänä ja tuulisena takatalvilauantaina näytti.

Itseään kärsivällisenä pitäväksi ihmiseksi...

...kyllästyn omituisen nopeasti blogien ulkoasuihin.

Nämä ovat olleet pari hassua kuukautta näin, ja heti olen kypsä vaihtamaan. En ihan vielä tiedä, mitä teen, mutta kyllä nämä tästä ennen kesää (vai mistä sen alku lasketaan?) lähtevät remonttiin.

Sain vihdoin kirjapäiväkirjan (linkki sivupalkissa) toimimaan. Tajusin, että olin tekemässä siitä liian monimutkaista. Intresseissäni ei oikeastaan ole kuin vain listata lukemani kirjati, kirjoittaa niistä ylös pari sanaa ja piste. Nyt se toimii.

Ei lukublogi silti ole edes ollut millään jäähyllä. Minulta vain on kestänyt reilun kuukauden lukea yksi ainokainen kirja. Eilen se tuli tehtyä. Ennustan, että tämä blogi jää hiljaisimmaksi ja pienimuotoisimmaksi projektikseni. Ei se oikeasti ole oma bloginsa, sivu vain. Pistän senkin nyt silti kunnolla esille, koska kyllä se valmis on. Valitsin hetken mielijohteesta ihan toisen pohjan kuin muille. Siinä juuri näkyy vaihtelunhaluni. Heh.

Asioita, joita tahtoisin tehdä muille blogeille:

(1) Elokuvablogin sivupalkkiin lista leffoista, jotka juuri sillä hetkellä leffassa pyörivistä tahdon nähdä. Tästä kehittyisi luontevasti myös (2) lista vuokrattavista, kun en minä ikinä kaikkia tahtomiani ehdi nähdä.

(3) Musikaaliblogiin johonkin muotoon listat tulossa olevista ja Suomessa tällä hetkellä pyörivistä musikaaleista. Olisi hyödyksi itselleni ja muille.

(4) Tv... ei, sitä varten ei ole kehitysideoita. Se on kyllä jotenkin hahmoton. Viikottainen "tv-viikko"-posti? Pöh. Jotain.

Ei kai mistään huomaa, että ylirakastan listoja ja asioiden järjestelyä?

Lisäys klo 10.17: Jotta saisin asiat lopullisen siistiin pakettiin, lisäsin myös lukupäiväkirjan blogilistalle. Sen voi tilata tästä. En lupaa tiheitä päivityksiä, mutta lupaan kyllä merkitä sinne jokaisen lukemani kaunokirjallisen teoksen.

Sekalaisia kevättapahtumia

Aurinko paistaa tänään vähemmän, mutta viime päivinä se on kyllä tuonut energiaa. Jaksan olla iloinen ja innostunut ihan kaikesta. Ilonaiheita tällä hetkellä:

(1) Olen katsellut kesän matkoja. Tarkoitus on lentää heinäkuun alussa Bremeniin tapaamaan saksalais-suomalaista italiantuttuani Maija-Leenaa, jatkaa sieltä Pariisiin tapaamaan Disneylandista töitä saanutta Marjukka-siskoa ja varmaankin koukata takaisin Lontoon kautta. Viimeinen on täysin ylimääräistä, mutta jos olen niinkin lähellä kuin Pariisissa, en voi vastustaa. Vielä tänä kesänä olen alle 26, eivätkä kanaalin alittavan Eurostar-junan nuorisohinnat näköjään ole niin pöyristyttäviä, ettei niihin olisi varaa (60€/suunta, jos nyt varaa, ja menen vain yhteen suuntaan, koska lentänen Lontoosta).

Hauskaa, hauskaa, hauskaa. En tykkää turistimatkailusta, mutta maailmalle on tosi kiva matkustaa kavereita tapaamaan.

(2) Tavaraonnea. Ostin vihdoin saappaat, joita olen himoinnut pari kuukautta. Ne ovat hyvät kevyiksi kevät-/kylmien kesäpäivien kengiksi. Niissä on silleen oudosti sekä kangasta että nahkaa, tavallaan avokkaat kangasvarsilla. Sattuivat sopimaan minulle kuin valetut. Parasta on, että ne olivat poistoalennuksessa. Entinen hinta 89€, nyt taisi olla 63 tai jotain. Ei halvat silti, mutta säästö on aina säästöä. Olen isäni tytär, rahan säästämisestä tulee hyvä mieli. Ja uusista saappaista. Isälle ei ehkä niistä.

(3) Eilen minulle soitti yksi vaaanha kaveri, jonka kanssa aikanaan samaan aikaan teineinä puhuttiin käännöstieteen opinnoista ja muusta. Hänen elämänsä vei lopulta aivan eri suuntaan kuin minun, mies ja lapsi ja silleen, mutta nyt hän oli kovasti suunnittelemassa yliopistoon hakemista ja kyseli käytännön juttuja käännöstieteen opinnoista. Taija ei tätä blogia kyllä varmaan lue (tuskin tietää olemassaolosta), mutta tsemppiä joka tapauksessa! Olen tosi iloinen, niin kauan hän on käsitykseni mukaan asiasta haaveillut. Toivottavasti hausta tulee totta. Olen vilpittömästi tosi innostunut toisen ihmisen puolesta.

Ainakin nämä tuli heti kättelyssä mieleen. Kiva olo.

Yksi blogi vastaan sata?

Eilen kävin päiväseltään Helsigissä Avenue Q -musikaalissa. Siitä lisää musikaalipuolella. Tänne kirjoitan jostakin muusta.

Kävin yksi päivä vanhassa blogissa ja aloin miettiä, miten se vertautuu näihin uusiin. Etäisyyttä saatuani ymmärrän selvästi, että vanha oli yleisöystävällisempi siinä mielessä, että sen sillisalaattimainen muoto antoi kokonaisvaltaisen ja aika kiinnostavan kuvan minusta ihmisenä. Nämä uudet ovat yhden asian sivuja, eikä niistä näe muotokuvaani samalla tavalla, vaikka jaksaisikin vierailla kaikissa ajatuksella. Tavallaan vanha blogi oli siksi henkilökohtaisena blogina parempi.

Minä kuitenkin olen superjärjestelmällinen (tätä ei pidä sekoittaa siisteyteen tai tehokkuuteen... kumpaakaan en ole). Minua ahdisti vanhassa blogissa koko ajan juuri sillisalaattimaisuus. Kaikkea ei yrityksistäni huolimatta saanut selkeästi omaan lokeroonsa. Tuntui aina, että kirjoitin liikaa jostain ja liian vähän jostain muusta. Oli sekava olo.

Uusi blogiperhe rauhoittaa mieltäni ja sopii mielenlaadulleni täydellisesti. Olen niin onnellinen siitä, että ihan kaikki on siististi omalla paikallaan ja tiedän, mistä olen kirjoittamassa ja miksi.

Lopputulos on siis, että tiedostan vanhan blogin olleen blogina parempi, mutta en tahtoisi palata entiseen syteeemiin, koska uusi ilahduttaa minua itseäni. Näin on asiat, jep.

Ei sillä, että tällä mitään merkitystä olisi...

Tänään oli perjantai 13. päivä, enkä edes tajunnut.

Marjukka luki JCS-käännökset salaa suihkussa ollessani ja kehui niitä. Yleisin näkemys tuntuu olevan, että varsinkin tunnesisältö välittyy niistä koskettavasti. Juuri siihen koenkin panostaneeni, joten olen hyvin tyytyväinen.

Nyt se Jesus Christ Superstar.

Alla kahdessa erillisestä postissa ne paljon puhutut käännökseni Gethsemanesta ja Heaven on Their Mindsista. Vihoviimeisenä käännöskommentti, joka on hullun pitkä näin kapealla palstalla, mutta saattaa ehkä sisältää kiinnostavia kohtia. Pistin mukaan myös tuollaiset videolinkit, koska sanoituskäännöksiä voi arvioida toden teolla vain musiikkiin. Mikään ei silti estä vain lukemasta. Tietty.

Olis kiinnostavaa kuulla palautetta. Kuulin sitä toki jo ryhmältä, mutta näkisin mielelläni esimerkiksi, kiinnittävätkö kääntäjät ja maallikot huomiota samanlaisiin asioihin!

Edit: Tulin juuri nyt siihen tulokseen, että pidän Heaven on Their Minds -tekstistäni paljon enemmän kuin Gethsemanesta. Luulin vuodattaneeni yhtä paljon sydänvertani molempiin, mutta ehkä Juudas altavastaajana sai sittenkin vielä vähän enemmän.

Gethsemane

Ensin käännös, alla myös alkuteksti. Musiikin kuuleminen lienee mielekkäämpää kuin pelkkä sanojen lukeminen? Siltä varalta, että kotihyllystä ei satu löytymään Jesus Christ Superstaria, tässä Youtubesta Steve Balsamon live-versio. Siinä hän laulaa mielestäni turhankin paljon rytmistä jäljessä, mutta muuten versio on... no, katsokaa itse. Ah.



Gethsemane (yhtä pyydän vain)
Jeesus:
Yhtä pyydän vain
Jos ois vallassain
Maljan tän pois antaisin
En myrkkyä sen tahdo maistaa
Katkeraa, siis
Enää en
Mä varma oo kuin silloin ennen
Sielussani nyt
On tuhka kylmennyt
Olen kai jo ylittänyt odotukset
Yrittänyt
Ikuisuuden
Ethän muiltakaan kai pyytäis enempää?

Jos siis kuolen
Täytän tahtosi ja elän loppuun tarinan
Otan vastaan vihan, iskut, ristikuoleman
Kerrothan, (voi) kerrothan, Luoja
Kerrothan, (voi) kerrothan, Luoja
Näytäthän, (voi) näytäthän, Luoja
Näytäthän, (voi) näytäthän, Luoja

Kuollessani
Nousisinko kuuluisuuteen hämmästyttävään?
Teot, opetukset jäisivätkö elämään?
Kerro se, (voi) kerro se, Herra
Kerro se, (voi) kerro se, Herra
Näytä se, (voi) näytä se, Herra
Näytä se, (voi) näytä se, Herra
Saisinko palkinnon uhrista?
Saisinko palkinnon uhrista?
Kerro se, kerro se, Herra
Kerro se, voi, kerro se, Herra

Mikä on syy?
Voitko osoittaa, mä etten turhaan kuolisi?
Paljastatko kaikkivoivat aivoituksesi?
Tahtoisin niin nähdä, miksi tätä pyydät nyt
Niin tarkkaan annat ohjeesi, vaan jätät piiloon syyt

Olkoon siis näin
Käyköön siis näin
Kuolen siis näin
Kuolen siis näin

Sielussani nyt
On tuhka kylmennyt
Yritinhän vuosikaudet
Ikuisuuden
Miksi pelkään käydä loppuun tieni julman?
Valitsit sen
Puolestani
Tahtos armoton
Täytettävä on
Tyhjennän siis myrkkymaljan
Naulaa minut ristillesi
Kiusaa, hakkaa, tapa
Tee se nyt
Ennen kuin epäröin
Nyt
Ennen kuin epäröin

Gethsemane (I Only Want to Say)
Jesus:
I only want to say
If there is a way
Take this cup away from me
For I don't want to taste its poison
Feel it burn me
I have changed
I'm not as sure as when we started
Then I was inspired
Now I'm sad and tired
Listen - surely I've exceeded expectations
Tried for three years
Seems like thirty
Could you ask as much from any other man?

But if I die
See the saga through and do the things you ask of me
Let them hate me, hit me, hurt me, nail me to their tree
I'd want to know, I'd want to know, my God
Want to know, I'd want to know, my God
Want to see, I'd want to see, my God
Want to see, I'd want to see, my God

Why I should die
Would I be more noticed than I ever was before?
Would the things I've said and done matter any more?
I'd have to know, I'd have to know, my Lord
Have to know, I'd have to know, my Lord
Have to see, I'd have to see, my Lord
Have to see, I'd have to see, my Lord
If I die what would be my reward?
If I die what would be my reward?
Have to know, have to know, my Lord
Have to know, I have to know, my Lord

Why should I die?
Can you show me now that I would not be killed in vain?
Show me just a little of your omnipresent brain
Show me there's a reason for you wanting me to die
You're far too keen on where and how but not so hot on why

Alright, I'll die
Just watch me die
See how I die
See how I die

Then I was inspired
Now I'm sad and tired
After all I've tried for three years
It seems like ninety
Why then am I scared to finish what I started?
What you started
I didn't start it
God, thy will is hard
But you hold every card
I will drink your cup of poison
Nail me to your cross and break me
Bleed me, beat me, kill me
Take me now
Before I change my mind
Now
Before I change my mind

Heaven on Their Minds

Sama systeemi kuin yllä. Tähän pistän sekä Carl Andersonin (1973) että Jerome Pradonin (2000) versiot, koska en osaa päättää, kumman laittaisin. Anderson laulaa makeasti, mutta Jerome Pradon on fyysisesti ja eläytymiseltään täydellinen. Käännökseni pohjana ollutta Zubin Varlan (1996) versiota (joka minusta on vähintään yhtä hyvä kuin Andersonin) ei ikävä kyllä löydy videona, enkä tiedä, mistä musiikkitiedostojakaan saisi netistä linkitettyä.






Taivaspaikan odotus
Juudas:
Mieleni kirkastuu
Ja nään selvemmin
Kohtalon, jota kohti käy tie
Katso myytin taa
Näät kuolevaisen
Näet myös, minne johtaa tää tie

Jeesus!
(Sä) pidät totena huhupuheita
Ja uskot sanoihin jumaluudesta
Palvottavakseen sut kansa kohottaa
Teot, opetukset myytin varjoon katoaa

Kuule, Jeesus, näe vaaroja et
Pyydän vain, että mua kuuntelet
Muistathan
(Mä) olen aina ollut tukenas
Koko maailma liekehtii
Sua messiaana tervehtii
Petyttyään se käy kimppuusi

Matkan alkua mä taas muistelen
Ei Jumalaa, olit vain ihminen
Kuten silloin
Sua edelleen mä vielä ihailen
Mut nyt joka sanasi
Vääristellään valheeksi
Petät toiveet, ja sut tuhotaan

Nasaretin ylpeys
Olis ollut menestys
Isän apupoikana
Puuverstaalla
Tuolit, pöydät, kalusteet
Olis sulle sopineet
Et ois ketään loukannut
Tai kiusannut

Etkö piittaa, Jeesus, kansasta maan?
Emme voi ryhtyä kapinaan
Rooma hallitsee
Sä unohditko rautanyrkin sen?
Uutta uskonlahkoa hyvällä ei katsella
Valloittaja uhkan tuhoaa
Meidät tuhoaa

Etkö varoitusta kuunnella vois?
Johda meidät tuhon polulta pois
Joka liikkeemme vie meidät lähemmäksi kuolemaa
Taivaspaikan odotus
On seuraajasi sokaissut
Kaikki kaunis on nyt kovin synkkää
Kaikki on niin synkkää

Etkö varoitusta kuunnella vois?
Johda meidät tuhon polulta pois
Etkö varoitusta kuunnella vois?
Tahdon tuhon polulta pois
Tää on niin synkkää

Heaven on Their Minds
Judas:
My mind is clearer now
At last, all too well
I can see where we all soon will be
If you strip away
The myth from the man
You will see where we all soon will be

Jesus!
You've started to believe the things they say of you
You really do believe this talk of God is true
And all the good you've done will soon get swept away
You've begun to matter more than the things you say

Listen, Jesus, I don't like what I see
All I ask is that you listen to me
And remember
I've been your right hand man all along
You have set them all on fire
They think they've found the new Messiah
And they'll hurt you when they find they're wrong

I remember when this whole thing began
No talk of God then, we called you a man
And believe me
My admiration for you hasn't died
But every word you say today
Gets twisted 'round some other way
And they'll hurt you if they think you've lied

Nazareth, your famous son
Should have stayed a great unknown
Like his father carving wood
He'd have made good
Table, chair and oaken chest
Would have suited Jesus best
He'd have caused nobody harm
No one alarm

Listen Jesus, do you care for your race?
Don't you see we must keep in our place?
We are occupied
Have you forgotten how put down we are?
And our conquerors object to another noisy sect
And they'll crush us if we go too far
If we go too far

Listen, Jesus, to the warning I give
Please remember that I want us to live
But it's sad to see our chances weakening with ev'ry hour
All your followers are blind
Too much heaven on their minds
It was beautiful, but now it's sour
Yes, it's all gone sour

Listen, Jesus, to the warning I give
Please remember that I want us to live
So listen, Jesus to the warning I give
Oh, I just want us to live
It's all gone sour

Käännöskommentti (piiiiiitkä!)

Käännöskommentti: Jesus Christ Superstar

Tausta & valittujen kappaleiden esittely

Valitsin käännettäväkseni laulut “Heaven on their Minds” ja “Gethsemane (I Only Want to Say)” musikaalista Jesus Christ Superstar. Kyseisen musikaalin loivat Ander Lloyd Webber (musiikki) ja Tim Rice (sanat) vuonna 1971. Jesus Chris Superstaria pidetään maailman ensimmäisenä rock-oopperana, ja se mullisti genrensä: esimerkiksi Les Miserablés syntyi, koska sen isä koki innoituksen Jesus Chris Superstarin esityksessä vuonna 1972. Itse näin Webberin ja Ricen mestariteoksen Lontoon West Endissä vuonna 1997, ja se mullisti myös minun maailmani. Musikaalifaniudesta ei olla sen jälkeen päästy yli sitten millään.

Jesus Christ Superstar kuvaa Jeesuksen seitsemää viimeistä päivää maan päällä palmusunnuntaita edeltäneestä illasta ristiinnaulitsemiseen. Se on herättänyt ristiriitoja uskonnollisissa piireissä, koska kuvaa tapahtumia ennen kaikkea Juudaksen silmin ja pyrii ymmärtämään, miksi tämä ajautui pettämään Jeesuksen. Hyvä esimerkki tästä on ensimmäinen valitsemistani kappaleista, “Heaven on Their Minds”. Se on musikaalin avausnumero, ja siinä Juudas laulaa monologinomaisesti tunteistaan ja peloistaan: Jeesus, joka yhteisen taipaleen alussa vielä käyttäytyi kuin kuolevainen, tuntuu alkaneen uskoa huhuihin jumaluudestaan ja menettäneen todellisuudentajunsa. Muut opetuslapset haaveilevat taivaspaikoista, ja vain Juudas tuntuu näkevän vaarat, jotka roomalaisten valloittajien taholta uhkaavat kansaa liikaa villitsevää uskonlahkoa. Kappaleen ydin tiivistyy esimerkiksi seuraavaan säkeistöön:

Listen, Jesus, I don't like what I see
All I ask is that you listen to me
And remember

I've been your right hand man all along
You have set them all on fire
They think they've found the new Messiah
And they'll hurt you when they find they're wrong.

Toinen valitsemistani kappaleista on mitä sopivin pari Juudaksen monologille: se on Jeesuksen yksinpuhelu Gethsemanen puutarhassa (ja sivumennen sanoen myös vaikeimpia miesäänelle kirjoitettuja kappaleita musikaaliteatterin historiassa). Musikaalissa numero sijoittuu toisen näytöksen alkuun heti “Viimeisen ehtoollisen” jälkeen. Kappaleessa Jeesus pohtii häntä odottavaa kohtaloa, pyristelee sitä vastaan ja tivaa Jumalalta, miksi hänen pitää kuolla. (Musikaalissa ei varsinaisesti oteta kantaa Jeesuksen jumaluuteen tai ihmisyyteen, mutta jotain ennustajan vikaa miehessä selvästi on, koska hän tässä kohtaa tietää tulevat tapahtumat ennalta...) Kappaleen alkurivit antavat hyvän kuvan ajatuksesta:

I only want to say
If there is a way
Take this cup away from me
For I don't want to taste its poison
Feel it burn me

I have changed

I'm not as sure as when we started.

Valitsin nämä kappaleet, koska ne yksinpuheluina ovat itsenäisiä ja yhtenäisiä ja tuntuivat parhaiten sopivan irrallaan kokonaisuudesta käännettäviksi. Juuri tämän musikaalin taas valitsin ensinnäkin siksi, että Webberin ja Ricen teokset ovat alansa huippua. Valintaa tarkensi se tosiasia, että tätä kyseistä musikaalia en ole koskaan nähnyt suomeksi, joten pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Siitä nyt tietysti puhumattakaan, että tämä on lempimusikaalini...

Muutama kohta kappaleissa vaihtelee eri levytysversioissa, ja näissä noudatan vuoden 1996 studioalbumin sanoituksia. Esimerkki: “Heaven on Their Mindsissa” laulettiin 1971 “I am frightened by the crowd/ For we are getting much too loud”. Vuonna 1996 sama kohta kuuluu “And our conquerors object/ To another noisy sect”. Muutoksella on oman tulkintani mukaan kenties haluttu korostaa sitä, millaisena Jeesus-kultti näyttäytyi aikalaisten silmissä: fanaattisena uskonlahkona muiden joukossa.

Haasteita ja ratkaisuja

Yleistä

Laulettavaksi kääntäminen on todellakin aivan omanlaisensa haaste. Usein se, mikä näyttää paperilla hyvältä ja sopii iskujen laskemisen mukaan paikalleen, on aivan eri asia kuin se, mikä oikeasti sopii suuhun. Rytmitys - tahtien ja tavujen tunnustelu ja laskeminen - ei tuottanut minulle ongelmia, mutta yllätyin siitä, miten suurta roolia painolliset ja painottomat tavut näyttelevät sanoittamisessa. Moni alkuperäinen ehdotukseni oli rytmillisesti sopiva, mutta painollisesti sopimaton. Painotusongelmista hyvä esimerkki on vaikkapa “Heaven on Their Mindsin” lyhyt rivi “And remember”. Ensiksi olin vaistomaisesti kääntänyt sen muotoon “Muista, että”. Painotuksellisesti tämä ei kuitenkaan sovi tilaan ollenkaan. Vaihdoin käännökseksi “Muistathan”, jonka tyhjäksi jäävä isku tuntuu sopivan suuhun paremmin kuin neljä liian täyttä.

Muutama ärsyttävä painotusvirhe käännöksiini jäi. Kyseisiin kohtiin en kerta kaikkiaan keksinyt toista puoliksikaan yhtä hyvää riviä. Esimerkiksi “Heaven on Their Mindsin” kohdassa “All your followers are blind/ Too much Heaven on their minds” tykästyin käännökseeni “Taivaspaikan odotus/ On seuraajasi sokaissut” niin paljon, että ujutin mukaan on-sanan, vaikka se ei alkuperäisiin sanoihin mahdu. Vaihtoehto olisi ollut muuttaa rivi vaikkapa muotoon “On kansan sokaissut”, mutta en tahtonut tehdä sitä, koska minusta Juudas moittii nimenomaan muita opetuslapsia ja aktiivisia seuraajia siitä, etteivät he näe uhkaavia vaaroja, eikä suinkaan rivikansalaisia, vaikka he olisivatkin innostuneet Jeesuksen puheista. Toisen on-sanan lisäsin “Gethsemanen” kohtaan “Then I was inspired/ Now I'm sad and tired”, joka kääntyi ei-kovin-kirjaimelliseen muotoon “Sielussani nyt/ On tuhka kylmennyt”. Tässä tapauksessa taisin vain rakastua omaan ratkaisuuni niin, että roikuin siinä kiinni rytmiongelmasta ja merkityksen etäisyydestä huolimatta. Luotan siihen, että ilman taustalla eri tahtiin kulkevaa englanninkielistä laulua rivit on helpompi laulaa erilaisellakin rytmityksellä.

Rajallinen tila vaikutti käännösratkaisuihini suuresti. Englannin sanat ovat lyhyempiä, ja niitä mahtuu yhteen säkeeseen helposti monta, kun taas suomen sijapäätteet nielevät iskuja uskomatonta tahtia. Yritin silti aina löytää keinon sanoa suunnilleen sama asia suomeksi suunnilleen samassa tilassa (vain pari kertaa siirtelin asioita lähiriveille), mutta ihan aina se ei ollut mahdollista. Paras esimerkki löytyy “Gethsemanesta”. Haluaisin nähdä, miten kukaan sanoo suomeksi kahdeksalla tavulla “Tried for three years/ Seems like thirty”! Minulla säkeet kääntyivät muotoon “Yrittänyt/ Ikuisuuden”, mikä ajatuksellisesti välittää tunteen siitä, että Jeesus kokee ponnistelleensa jo vuosikymmeniä Jumalan asialla. Vastapainoksi mainittakoon, että joskus onnistuin jopa ujuttamaan lisäinformaatiota tekstiin. Esimerkiksi “Heaven on Their Mindsin” kohtaan “Rooma hallitsee/ Sä unohditko rautanyrkin sen” (“We are occupied/ Have you forgotten how put down we are”) olen hyvin tyytyväinen.

Riimittely oli luonnollisesti aivan omanlaisensa haaste. Sain riimit suunnilleen kohdalleen, vain muutama jäi hieman vajaaksi (mutta puolustuksekseni sanon, että Ricenkin sanoissa on pari vajaata riimiä!). Tämän saavuttaakseni jouduin kuitenkin usein luopumaan kahdesta hienosta rivistä, koska en millään saanut niitä pelaamaan yhteen, ja ottamaan tilalle keskinkertaisen kompromissin, jonka riimit toimivat.

Heaven on Their Minds

Ensimmäisen rivin - “My mind is clearer now” - kohdalla oli mielestäni tärkeää säilyttää sekä mieli että kirkastuminen kirjaimellisina, koska myöhemmin itsemurhakappaleessaan Juudas laulaa “My mind is in darkness now”. (Tai toki mahdollista olisi myös sovittaa “Judas's Deathin” sanat yhteen “Heaven on Their Mindsin” käännöksen kanssa, mutta yhteys olisi joka tapauksessa säilytettävä. Jos olisin kääntänyt myös kyseistä kappaletta, olisin päässyt pohtimaan asiaa.) Siitä johtuu kirjaimellinen käännökseni, vaikka “Jo kuva kirkastuu” ja moni muukin vähemmän uskollinen tulkinta olisi istunut sanoihin tyylillisesti ja rytmillisesti paremmin.

Minulle tuotti päänvaivaa, kuuluuko sana “näen” kirjoittaa laulujen sanoissa muotoon “nään”, jos se on tarkoitus laulaa niin. “Heaven on Their Mindsin” ensimmäisessä säkeistössä esiintyy parikin sellaista tapausta. Lyhyen Google-haun perusteella päättelin, että kenties niin on melko tavallista toimia, joten noudatin esimerkkiä. Ymmärrän kuitenkin, ettei internetiin pitäisi luottaa varsinkaan laulunsanojen kaltaisessa kysymyksessä, jossa asialla ovat pääasiassa olleet amatöörifanit.

Gethsemane

“Feel it burn me” oli erittäin haastava rivi. Olisin voinut kääntää sen muotoon “Se niin polttaa” - mutta koko ajatus on, ettei Jeesus ole vielä maistanut vertauskuvallista myrkkyä eikä tiedä, uskaltaako! Päädyin kääntämään sen “Katkeraa” ja lisäämään ylimääräisen sanan “siis” viimeiselle tavulle sillaksi seuraavaan riviin (“Katkeraa, siis/ Enää en/ Mä varma oo kuin silloin ennen”). Tämä ei tunnu ihanteelliselta ratkaisulta, mutta parempaa en keksinyt!

Kohdissa “I'd want to know, I'd want to see, My God”, “I'd want to see, I'd want to see, My God” jne. laitoin välisanan “voi” sulkuihin: “Kerrothan, (voi) kerrothan, Luoja” jne. Näin siksi, että myös alkuperäisessä nuo “I'd”-kohdat ovat melko vapaaehtoisia ja riippuvat laulajan tulkinnasta. Ne olisivat siis voineet olla suluissa alkuperäisessäkin, vaikka tämän version tulkitsija, Steve Balsamo, käyttää niitä paljon.

Kappaleen ilmeisin ongelma olivat luonnollisestikin erittäin korkealta lauletut lyhyet sanat “why” ja “die”. Samoille iskuille oli ensiarvoisen tärkeää saada yhtä lyhyt ja vokaalipainotteinen äänne. Kohdan “WHY should I die?” ratkaisin käännöksellä “MIkä on syy?” Tämä oli ehkä koko käännöstyön vaikein rivi, enkä yksinkertaisesti pystynyt parempaan. Päätin, että sanan “mikä” voi tuossa jakaa, koska sen puoliväliin ei tule pitkää hengitystaukoa. Kohdasta “See how I DIE” sen sijaan tuli “Kuolen siis NÄIN”. Vaihtoehto “Näin siis kuoLEN” olisi mahdollistanut “kuolema”-sanan toistamisen, mikä olisi ollut vaikuttavampaa kuin toistuva “näin”-sana. Se oli kuitenkin mahdoton ratkaisu, koska käytännössä jokainen laulaja pitä kunnon hengitystauon ennen viimeistä tavua (tämän tajuaa, kun kuulee kohdan!). Vaikutelma olisi koominen “Näin siis kuo-----LEN”. (Kuuntelussa oleva versio on harhaanjohtava, koska herra Balsamo on ilmeisesti päättänyt rooliinsa sopivasti tehdä ihmeitä ja vetää aivan käsittämättömän pitkän die-sanan ottamatta ollenkaan henkeä ennen sitä. Tätä ei kuulu pitää normina.)

Panin merkille, että englanninkielisessä tekstissä molempien korkeiden tavujen vokaaliäänteenä oli yhdistelmä “ai”. Se lienee helppo laulaa. Käännökseni vastaaviksi äänteiksi muodostuivat “i” ja “äi”. Pelkään pahoin, että “ä” on paljon vaikeampi ja tukkoisempi äänne korkealta laulettavaksi, mutta sitä seuraa sentään tuo “i”, johon laulaja voisi nopeasti siirtyä. En tiedä, toimiiko tämä käytännössä, koska pystyn testaamaan muut osat laulusta, mutta Jeesuksen laulama korkea G on minulle muutenkin melko tavoittamattomissa!

Lopputulos

Tunnen tuijottaneeni omaa tekstiäni niin kauan, etten enää näe, onko se kokonaisuutena hyvä vai huono. Nämä kappaleet ovat minulle niin läheisiä, että voisin hioa käännöksiä kaksikymmentä vuotta ja silti tuntea kalvavaa syyllisyyttä siitä, etten ole tehnyt oikeutta kaikille hienoille lempikohdilleni. Toisaalta tiedän, että joihinkin kohtiin olen hyvin tyytyväinen. Muutamasta säkeestä tuli niin hyvä, että onnistuin tuottamaan itselleni samanlaisia kylmiä väreitä kuin Ricen sanat ovat aina tuottaneet. Näin skitsofreninen on tällä kertaa oman käännökseni arviointi. Kai se menee usein näin, kun työn kohde on itselle liiankin läheinen.

Kirjoitan latinan kieliopista! Taattu yleisömenestys!

Nyt on latinan koekin ohi.

Kurssi ei, koska vielä on kotikäännös. Sitä on aikaa tehdä toukokuun puoleenväliin asti. Käännöksen arvo on vissiin puolet arvosanasta, koe oli puolet.

Blogista on tullut tällainen "raportoin opinnoistani" -paketti. Tämä lienee ohimenevä vaihe.

Koe meni ihan kivasti, vaikka vedinkin taas kerran melkoista improvisaatiolinjaa. En saanut aikaiseksi kerrata paljon mitään. Junassa Kouvolasta Tampereelle luin yhden tunnin pätkän, mutta silloin tulin lähinnä kerranneeksi niin helppoja asioita, että olisin muutenkin osannut ne. Niitä oli kivempi selailla. Eilen illalla selasin sängyssä monisteita vartin verran, ja aamulla katsoin netistä, mikä olikaan appositio, mikä predikatiivi.

Näiden pohjalta odotin huonompaakin koemenestystä, mutta kyllä se suhteellisen hyvin meni. Opettaja oli keskittynyt nominativus cum infinitivo -rakenteeseen, jonka vaikeutta muisti tunneillakin moneen kertaan korostaa. Se oli onnekasta, koska minusta tuo juttu on aina ollut helppo.

Siinä pitää muistaa vain, että vaikka yleensä latinassa rakenne "joku sanoo jonkun tehneen jotain" ilmaistaan akkusatiivilla + infinitiivillä, rakenne "jonkun SANOTAAN tehneen jotain" ilmaistaankin nominatiivilla + infinitiivillä. Eli kun kertomisverbi on passiivissa, alkuperäinen tekijä onkin nominatiivissa eikä akkusatiivissa. Ei niin kovin vaikeaa, minusta. Ilmeisesti tämä kuitenkin perinteisesti on koettu jotenkin sekavaksi.

Toisaalta olin ihan pallo hukassa gerundien ja gerundiivien kanssa. En hahmota niiden eroa, en kirveelläkään. Olin kaiken lisäksi pois juuri sen tunnin, jolla asiaa olisi selitetty. Oli hieman noloa tehtävässä erotella muotoja aivan arvontatekniikalla. Että ei tästä koeosuudesta vissiin vitosta tullut. Saa nähdä, miten käännös menee. (Veikkaan, että hyvin.)

Aloin vielä miettiä, miksi tuo accusativus cum infinitivon erottaminen nominativus cum infinitivosta on helppoa. No siksi, että englannin pohjalta niihin saa selvän eron. Vastaavaa rakennetta voi käyttää englannissa vain, kun kyseessä on nominatiivitapaus: "she is said to have done". Jos pitäisi aloittaa "people say" tms, eli kertomisverbi aktiivissa, pitäisi jatkaa "that she has done", eikä tekemisverbi tosiaankaan olisi infinitiivissä. (Ts. ei voi sanoa "people say her to have done" tms.) En minä asiaa ole tämän kautta tietoisesti ajatellut, mutta ehkä se auttaa alitajuntaani tekemään erosta kristallinkirkkaan?

Kirjoitan pelkästä koulusta.

Mutta tänään koulu oli harvinaisen ihanaa.

Jesus Christ Superstar -käännökseni sai loistavat arvostelut. Opettaja sanoi itkeneensä sitä laulaessaan (mutta hän onkin 70-luvulla nuoruuttaan elänyt vanha fani), ja opponentti oli kokenut kylmiä väreitä. Opettaja alkoi ehdottaa tästä minulle gradun aihetta ennen kuin ehdin itse sanoa, että sitä juuri olen ajatellut. Sain heti listan hyödyllisistä tutkimuksista eri yliopistoissa. Moni musikaalia tuntematon kuuli biisit ensi kertaa, kun ne soitettiin tunnin aluksi, ja yksi tyttö tuli tunnin jälkeen sanomaan, että ne olivat aivan mahtavia. "Jeesuksen voi niin hyvin kuvitella vetämässä korkeaa G:tä Gethsemanen puutarhassa." Toivottavasti sain ihmisiä kiinnostumaan nimenomaan tästä musikaalista ja/tai musikaaleista yleensä.

Vitonen tuli. Kyllä melkein tiesin sen. Käännöksessä oli silti tiettyjä kohtia, joista tiesin jo etukäteen saavani kritiikkiä, ja myös sain. En ollut tyytyväinen niihin, en ollut keksinyt mitään tarpeeksi hyvää. Joitakin yllättäviäkin kritiikin aiheita oli, mutta toisaalta joistakin kohdista, joihin itse en ollut kovin tyytyväinen, oli pidetty paljon. Lisäksi opettajan ja opponentin (ja myös ryhmäläisten) mielipiteet monesta kohdasta menivät täsmälleen ristiin, mikä rohkaisee minua ajattelemaan, että laululyriikka on makuasia, jossa ratkaisut eivät koskaan voikaan miellyttää kaikkia. Turha siis murehtia, jos joku yksittäinen sanavalinta tökkää tietyn kuulijan korvaan.

Päivällä olin ihan adrenaliinipöllyssä, niin tyytyväinen olin onnistumisesta minulle tärkeässä asiassa. Erityisesti laulujen tunnelataus oli kuulema ollut kohdallaan. Se ei ole ihme. Alkuperäiset sanoitukset merkitsevät minulle aivan valtavasti, ja kyllä minä niitä melko sydänverelläni käänsin. Ah.

Tänä aamuna muistin pitkästä aikaa, millaista on jännittää asioita. En minä ole jännittänyt koulutilanteita vuosiin. (Viimeksi kai Glasgowssa italian kielen jokakeväisiä suullisia kokeita - ne olivat shokki suomalaiselle. Vikaan vuoteen mennessä niihinkin tottui.) Enkä nytkään siis paniikissa jännittänyt. Vähän kuitenkin. Ensin en tajunnut, miksi olin rauhaton, mutta vähitellen päättelin, ettei olo muustakaan voinut johtua. Olin tehnyt jotain, joka oli minulle tärkeää, ja asettanut näin itseni tunnetasolla alttiiksi eri tavalla kuin koulutöissä yleensä. Siitä se johtui. Itselleen liian rakkaiden asioiden työstäminen on raskasta ja kuluttavaa. Varoittelijat ovat oikeassa. Mutta se on myös kaksin verroin palkitsevaa!

Pistän ne käännökset luvatusti nettiin varmaankin perjantaina. Tänään minulla on ollut työkäännösten kanssa kiireitä, jotka jatkuvat koko huomisen. En siksi viitsi suunnitella huomiselle mitään projekteja. Perjantaina pitäis olla aikaa.

Ruotsin esitelmä pidetty.

Hommat vähenee, pääsiäinen meni luonnon keskellä.

Aah. Mikä ihana helpotus. Yksi asia vähemmän tehtävien listalla. Monet noista muistakin vierivät ensin kohti ja sitten ohitseni ihan itsekseen, ei tarvi edes juosta perässä. Sitten toisaalta on joitakin (luentopäiväkirjat, blääh), jotka pitää aktiivisesti omalla aikataululla jaksaa tehdä. Hoidettaispa kaikki asiat aina tenteillä. Ne on, ja sitten ne on ohi. Inhoan kotiesseitä ja luentopäiväkirjoja, rakastan koetilanteita. Tällä hetkellä trendi ei ole puolellani.

Pääsiäinen meni nopeasti kai siksi, että pääsimme viettämään sitä vasta lauantai-iltana. Minussa ei selvästikään ole vielä yhtään keski-ikäistä solua, koska en tajua äitini ja isäni halua raahata perheensä mökille keskelle ei-mitään. Siellä kuitenkin juhlistimme pääsiäistä, ja siellä tulemme tästä lähtien viettämään joulutkin, koska oudot vanhempani vaihtoivat kaupunkiasunnon niin paljon pienempään, ettei sinne mahdu yöksi samaan aikaan kuin yksi lapsi kolmesta. Jo on töykeää.

Poissaolo

Mökille loppupääsiäiseksi. Ei nettiä, ei päivityksiä.

Saan varmaan ajella rauhassa tänään.

Jatkuvuuden ylläpitämiseksi...

...kerron, että kirjoitin kristuskokemuksestani tilityksen leffasivulle (sinnehän se kuuluu).

On tuntunut kiireeltä.

Lisäys: haamupäivitys, näppäilyvirheen vain korjasin.
Samalla tuntuu kuitenkin siltä, että kiire vetelee viimeisiään ja kesä on tulossa.

No, ei ihan viimeisiään. Minulla on vielä latinan koe ja käännös, ruotsin esitelmä, ruotsin poissaolojen korvaaminen leffan katselulla, ruotsin loppukoe, käännöstieteen suomen seminaarityö, kirjallisuustieteen perusopintojen loppukirjoitelma sekä yksi historian tentti. Ja suomi-englanti-käännöskurssin töistä pitää koota portfolio. JA kaksi luentopäiväkirjaa pitää kirjoittaa. Toinen on jo myöhässä.

Siitä, että tämä tuntuu minusta voiton puolella olemiselta, voi päätellä, millaisessa jatkuvassa kiirepaniikissa elin helmi-maaliskuun. Huh. Puistattaa ajatellakin.

Näiden töiden lisäksi pitää tehdä oikeita töitä. Ja siivota asunto kunnolla ja pestä ikkunat, jahka uudestaan lämpenee. Ja maalata vihdoin ne seinät. Se menee varmasti toukokuulle, mutta teen sen kyllä HETI kun kouluhommat oikeasti loppuvat.

Ajattelin muuten käännöstieteen suomen seminaarityössä analysoida tekemiäni Jesus Christ Superstar -sanoituksia. Jos löydän pari teoriaa (laululyriikasta, riimeistä tms.), joiden pohjalta sen teen, se on pientä kuivaharjoittelua gradua varten. Näen, onko se kivaa. En tosin aio analysoida omia käännöksiäni gradussa, vaan suomennoksia verrattuna alkuperäisiin. Muta perusidea on sama minikoossa ja ilman sitä vertailun elementtiä.

Tulipa hyvä, selkeä olo ja tyhjä pää, kun kirjoitin nuo hommat ylös. Tuosta sitten katson, mitä pitää tehdä. Se ei kyllä ollut ajatuksena, vaan listasin ne spontaanisti. Mutta hommahan toimii.

Nyt menen katsomaan The Passion of the Christia telkkarista. Vihdoin. Olen kammonnut sitä kidutusmässäilyä ja vältellyt siksi kyseistä elokuvaa. Mutta haloo, siinä puhutaan latinaa ja kerrotaan Jeesuksesta. Pakkohan mun on se katsoa.

Edit: Mutta eihän tuota voi katsoa kuin puolella silmällä! Trey Parker ja Matt Stone olivat South Park -jaksossaan aivan oikeassa: Mel Gibson on mielisairas sadisti. Eikä yhtään sillä kivalla tavalla. Hänen pitäisi mennä hoitoon.

My Mind Is Clearer Now, I Only Want to Say

Päässä vilisee. Valitsin vapaaehtoiselle kaunokirjallisen kääntämisen kurssille vapaavalintaiseksi käännökseksi kaksi laulua Jesus Christ Superstarista. Ei saanut ottaa proosaa, joten musikaalibiisi oli selkeästi kiinnostavin vaihtoehto. Nyt olen kääntänyt lauluja loppurutistuksenomaisesti huomiseksi. Aloitin toki jo kauan sitten, mutta valmista, lopullisesti valmista, pitää olla huomenna. Tavallaan aloitin jo vuosia sitten, tai siltä tuntuu.

Homma on ihana ja kamala. Usein neuvotaan olemaan valitsematta itselleen liian rakasta aihetta, koska se voi olla vaikea pala. Valitsin silti. Halusin kerrankin työstää jotain, jota rakastan. Niin tuntuu valinneen moni muukin kurssilla. En ole yksin. Heh.

Ja oliko siis paha virhe valita näin? Ei. On ollut aika ihanaa keksiä hyviä rivejä niihin kohtiin Gethsemanea, joista minulle tulee yhä edelleen, näiden tuhansienkin kuuntelukertojen jälkeen, kylmät väreet. Toisaalta on masentavaa, kun joku kohta ei vain onnistu ja tuntee, ettei tee oikeutta Tim Ricen tekstille. Rice on nero.

Olen jankannut "Gethsemanea" ja "Heaven on Their Mindsia" edestakaisin. Olen naputellut tahteja pöytään ja laulanut uusia suomalaisia rivejäni ääneen musiikin mukana. Laulettavaksi kääntäminen on loistavan mielenkiintoista. Tätä haluan gradussankikin tutkia, tiedän sen nyt entistä varmemmin. My mind is clearer now, hehe.

En tosin mieluiten Jesus Christ Superstaria. Se on niin tuttu, että pelkäisin jo kyllästyväni. Joku Evita tms. voisi olla parempi. Joku, johon en ole aivan hulluna. Pysyisi tutkijan etäisyys paremmin. Toisaalta kirjoitin juuri elämäni helpoimman ja nautinnollisimman käännöskommentin Jesus Christ Superstarista. Jos gradu olisi sivu sivun jälkeen noin helppoa... Tiedä häntä sitten.

Kävin mökkeilemässä.

Vietin lauantain Pyhäniemessä lomaosakkeessa, johon ystävälläni Sadulla on käyttöoikeus kaksi viikkoa vuodesta.

Siellä oli Satu, Janne (ei tuttu Janne, vaan Sadun uusi ystävä), Paavo ja Simo. Oli hyvin rentouttavaa pelailla seurapelejä, grillailla ja hengailla kavereiden kanssa ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Vähän käytiin kävelemässä, mutta kovin ulkoilmapainotteista toiminta ei ollut. Kolme pidemmäksi aikaa jäävää (Simokin lähti tänään pois) menevät vaellukselle maanantaista tiistaihin, mutta minä en 1) olisi voinut jäädä koulu- ja työasioiden vuoksi, 2) ole kovinkaan erähenkinen.

Pelasimme minulle uutta lautapeliä Puerto Rico. Olin kuullut siitä hyviä asioita, ja se osoittautuikin alun monimutkaisuuden jälkeen kiinnostavaksi ja moniulotteiseksi peliksi, jossa voi pärjätä mitä moninaisimmilla strategioilla. Tekee mieli pelata toistekin, vaikken tiedä, milloin tilaisuus tarjoutuu. (Tässä blogissa ei ehkä ole tullut puheeksi, mutta myös lautapelit ovat sydäntäni lähellä. Harrastamme niitä siskojen kanssa kotona käydessämme, ja yleensä joka jouluksi tulee ostettua uusi. Käytännössä kaikki kaverini ovat myös lauta- ja roolipeliharrastajia. Nykyään se tosin vissiin on trendikästäkin. Siis lautapelaaminen. Ei roolipelit kai sentään.)

Olisi ollut kiva viettää koko viikonloppu mökkeillen, mutta kiiretilanne ei millään antanut periksi.