13. huhtikuuta 2007

Käännöskommentti (piiiiiitkä!)

Käännöskommentti: Jesus Christ Superstar


Tausta & valittujen kappaleiden esittely

Valitsin käännettäväkseni laulut “Heaven on their Minds” ja “Gethsemane (I Only Want to Say)” musikaalista Jesus Christ Superstar. Kyseisen musikaalin loivat Ander Lloyd Webber (musiikki) ja Tim Rice (sanat) vuonna 1971. Jesus Chris Superstaria pidetään maailman ensimmäisenä rock-oopperana, ja se mullisti genrensä: esimerkiksi Les Miserablés syntyi, koska sen isä koki innoituksen Jesus Chris Superstarin esityksessä vuonna 1972. Itse näin Webberin ja Ricen mestariteoksen Lontoon West Endissä vuonna 1997, ja se mullisti myös minun maailmani. Musikaalifaniudesta ei olla sen jälkeen päästy yli sitten millään.


Jesus Christ Superstar kuvaa Jeesuksen seitsemää viimeistä päivää maan päällä palmusunnuntaita edeltäneestä illasta ristiinnaulitsemiseen. Se on herättänyt ristiriitoja uskonnollisissa piireissä, koska kuvaa tapahtumia ennen kaikkea Juudaksen silmin ja pyrii ymmärtämään, miksi tämä ajautui pettämään Jeesuksen. Hyvä esimerkki tästä on ensimmäinen valitsemistani kappaleista, “Heaven on Their Minds”. Se on musikaalin avausnumero, ja siinä Juudas laulaa monologinomaisesti tunteistaan ja peloistaan: Jeesus, joka yhteisen taipaleen alussa vielä käyttäytyi kuin kuolevainen, tuntuu alkaneen uskoa huhuihin jumaluudestaan ja menettäneen todellisuudentajunsa. Muut opetuslapset haaveilevat taivaspaikoista, ja vain Juudas tuntuu näkevän vaarat, jotka roomalaisten valloittajien taholta uhkaavat kansaa liikaa villitsevää uskonlahkoa. Kappaleen ydin tiivistyy esimerkiksi seuraavaan säkeistöön:


Listen, Jesus, I don't like what I see
All I ask is that you listen to me
And remember

I've been your right hand man all along
You have set them all on fire
They think they've found the new Messiah
And they'll hurt you when they find they're wrong.


Toinen valitsemistani kappaleista on mitä sopivin pari Juudaksen monologille: se on Jeesuksen yksinpuhelu Gethsemanen puutarhassa (ja sivumennen sanoen myös vaikeimpia miesäänelle kirjoitettuja kappaleita musikaaliteatterin historiassa). Musikaalissa numero sijoittuu toisen näytöksen alkuun heti “Viimeisen ehtoollisen” jälkeen. Kappaleessa Jeesus pohtii häntä odottavaa kohtaloa, pyristelee sitä vastaan ja tivaa Jumalalta, miksi hänen pitää kuolla. (Musikaalissa ei varsinaisesti oteta kantaa Jeesuksen jumaluuteen tai ihmisyyteen, mutta jotain ennustajan vikaa miehessä selvästi on, koska hän tässä kohtaa tietää tulevat tapahtumat ennalta...) Kappaleen alkurivit antavat hyvän kuvan ajatuksesta:


I only want to say
If there is a way
Take this cup away from me
For I don't want to taste its poison
Feel it burn me

I have changed

I'm not as sure as when we started.


Valitsin nämä kappaleet, koska ne yksinpuheluina ovat itsenäisiä ja yhtenäisiä ja tuntuivat parhaiten sopivan irrallaan kokonaisuudesta käännettäviksi. Juuri tämän musikaalin taas valitsin ensinnäkin siksi, että Webberin ja Ricen teokset ovat alansa huippua. Valintaa tarkensi se tosiasia, että tätä kyseistä musikaalia en ole koskaan nähnyt suomeksi, joten pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Siitä nyt tietysti puhumattakaan, että tämä on lempimusikaalini...


Muutama kohta kappaleissa vaihtelee eri levytysversioissa, ja näissä noudatan vuoden 1996 studioalbumin sanoituksia. Esimerkki: “Heaven on Their Mindsissa” laulettiin 1971 “I am frightened by the crowd/ For we are getting much too loud”. Vuonna 1996 sama kohta kuuluu “And our conquerors object/ To another noisy sect”. Muutoksella on oman tulkintani mukaan kenties haluttu korostaa sitä, millaisena Jeesus-kultti näyttäytyi aikalaisten silmissä: fanaattisena uskonlahkona muiden joukossa.


Haasteita ja ratkaisuja

Yleistä

Laulettavaksi kääntäminen on todellakin aivan omanlaisensa haaste. Usein se, mikä näyttää paperilla hyvältä ja sopii iskujen laskemisen mukaan paikalleen, on aivan eri asia kuin se, mikä oikeasti sopii suuhun. Rytmitys - tahtien ja tavujen tunnustelu ja laskeminen - ei tuottanut minulle ongelmia, mutta yllätyin siitä, miten suurta roolia painolliset ja painottomat tavut näyttelevät sanoittamisessa. Moni alkuperäinen ehdotukseni oli rytmillisesti sopiva, mutta painollisesti sopimaton. Painotusongelmista hyvä esimerkki on vaikkapa “Heaven on Their Mindsin” lyhyt rivi “And remember”. Ensiksi olin vaistomaisesti kääntänyt sen muotoon “Muista, että”. Painotuksellisesti tämä ei kuitenkaan sovi tilaan ollenkaan. Vaihdoin käännökseksi “Muistathan”, jonka tyhjäksi jäävä isku tuntuu sopivan suuhun paremmin kuin neljä liian täyttä.


Muutama ärsyttävä painotusvirhe käännöksiini jäi. Kyseisiin kohtiin en kerta kaikkiaan keksinyt toista puoliksikaan yhtä hyvää riviä. Esimerkiksi “Heaven on Their Mindsin” kohdassa “All your followers are blind/ Too much Heaven on their minds” tykästyin käännökseeni “Taivaspaikan odotus/ On seuraajasi sokaissut” niin paljon, että ujutin mukaan on-sanan, vaikka se ei alkuperäisiin sanoihin mahdu. Vaihtoehto olisi ollut muuttaa rivi vaikkapa muotoon “On kansan sokaissut”, mutta en tahtonut tehdä sitä, koska minusta Juudas moittii nimenomaan muita opetuslapsia ja aktiivisia seuraajia siitä, etteivät he näe uhkaavia vaaroja, eikä suinkaan rivikansalaisia, vaikka he olisivatkin innostuneet Jeesuksen puheista. Toisen on-sanan lisäsin “Gethsemanen” kohtaan “Then I was inspired/ Now I'm sad and tired”, joka kääntyi ei-kovin-kirjaimelliseen muotoon “Sielussani nyt/ On tuhka kylmennyt”. Tässä tapauksessa taisin vain rakastua omaan ratkaisuuni niin, että roikuin siinä kiinni rytmiongelmasta ja merkityksen etäisyydestä huolimatta. Luotan siihen, että ilman taustalla eri tahtiin kulkevaa englanninkielistä laulua rivit on helpompi laulaa erilaisellakin rytmityksellä.


Rajallinen tila vaikutti käännösratkaisuihini suuresti. Englannin sanat ovat lyhyempiä, ja niitä mahtuu yhteen säkeeseen helposti monta, kun taas suomen sijapäätteet nielevät iskuja uskomatonta tahtia. Yritin silti aina löytää keinon sanoa suunnilleen sama asia suomeksi suunnilleen samassa tilassa (vain pari kertaa siirtelin asioita lähiriveille), mutta ihan aina se ei ollut mahdollista. Paras esimerkki löytyy “Gethsemanesta”. Haluaisin nähdä, miten kukaan sanoo suomeksi kahdeksalla tavulla “Tried for three years/ Seems like thirty”! Minulla säkeet kääntyivät muotoon “Yrittänyt/ Ikuisuuden”, mikä ajatuksellisesti välittää tunteen siitä, että Jeesus kokee ponnistelleensa jo vuosikymmeniä Jumalan asialla. Vastapainoksi mainittakoon, että joskus onnistuin jopa ujuttamaan lisäinformaatiota tekstiin. Esimerkiksi “Heaven on Their Mindsin” kohtaan “Rooma hallitsee/ Sä unohditko rautanyrkin sen” (“We are occupied/ Have you forgotten how put down we are”) olen hyvin tyytyväinen.


Riimittely oli luonnollisesti aivan omanlaisensa haaste. Sain riimit suunnilleen kohdalleen, vain muutama jäi hieman vajaaksi (mutta puolustuksekseni sanon, että Ricenkin sanoissa on pari vajaata riimiä!). Tämän saavuttaakseni jouduin kuitenkin usein luopumaan kahdesta hienosta rivistä, koska en millään saanut niitä pelaamaan yhteen, ja ottamaan tilalle keskinkertaisen kompromissin, jonka riimit toimivat.


Heaven on Their Minds

Ensimmäisen rivin - “My mind is clearer now” - kohdalla oli mielestäni tärkeää säilyttää sekä mieli että kirkastuminen kirjaimellisina, koska myöhemmin itsemurhakappaleessaan Juudas laulaa “My mind is in darkness now”. (Tai toki mahdollista olisi myös sovittaa “Judas's Deathin” sanat yhteen “Heaven on Their Mindsin” käännöksen kanssa, mutta yhteys olisi joka tapauksessa säilytettävä. Jos olisin kääntänyt myös kyseistä kappaletta, olisin päässyt pohtimaan asiaa.) Siitä johtuu kirjaimellinen käännökseni, vaikka “Jo kuva kirkastuu” ja moni muukin vähemmän uskollinen tulkinta olisi istunut sanoihin tyylillisesti ja rytmillisesti paremmin.


Minulle tuotti päänvaivaa, kuuluuko sana “näen” kirjoittaa laulujen sanoissa muotoon “nään”, jos se on tarkoitus laulaa niin. “Heaven on Their Mindsin” ensimmäisessä säkeistössä esiintyy parikin sellaista tapausta. Lyhyen Google-haun perusteella päättelin, että kenties niin on melko tavallista toimia, joten noudatin esimerkkiä. Ymmärrän kuitenkin, ettei internetiin pitäisi luottaa varsinkaan laulunsanojen kaltaisessa kysymyksessä, jossa asialla ovat pääasiassa olleet amatöörifanit.


Gethsemane

“Feel it burn me” oli erittäin haastava rivi. Olisin voinut kääntää sen muotoon “Se niin polttaa” - mutta koko ajatus on, ettei Jeesus ole vielä maistanut vertauskuvallista myrkkyä eikä tiedä, uskaltaako! Päädyin kääntämään sen “Katkeraa” ja lisäämään ylimääräisen sanan “siis” viimeiselle tavulle sillaksi seuraavaan riviin (“Katkeraa, siis/ Enää en/ Mä varma oo kuin silloin ennen”). Tämä ei tunnu ihanteelliselta ratkaisulta, mutta parempaa en keksinyt!


Kohdissa “I'd want to know, I'd want to see, My God”, “I'd want to see, I'd want to see, My God” jne. laitoin välisanan “voi” sulkuihin: “Kerrothan, (voi) kerrothan, Luoja” jne. Näin siksi, että myös alkuperäisessä nuo “I'd”-kohdat ovat melko vapaaehtoisia ja riippuvat laulajan tulkinnasta. Ne olisivat siis voineet olla suluissa alkuperäisessäkin, vaikka tämän version tulkitsija, Steve Balsamo, käyttää niitä paljon.


Kappaleen ilmeisin ongelma olivat luonnollisestikin erittäin korkealta lauletut lyhyet sanat “why” ja “die”. Samoille iskuille oli ensiarvoisen tärkeää saada yhtä lyhyt ja vokaalipainotteinen äänne. Kohdan “WHY should I die?” ratkaisin käännöksellä “MIkä on syy?” Tämä oli ehkä koko käännöstyön vaikein rivi, enkä yksinkertaisesti pystynyt parempaan. Päätin, että sanan “mikä” voi tuossa jakaa, koska sen puoliväliin ei tule pitkää hengitystaukoa. Kohdasta “See how I DIE” sen sijaan tuli “Kuolen siis NÄIN”. Vaihtoehto “Näin siis kuoLEN” olisi mahdollistanut “kuolema”-sanan toistamisen, mikä olisi ollut vaikuttavampaa kuin toistuva “näin”-sana. Se oli kuitenkin mahdoton ratkaisu, koska käytännössä jokainen laulaja pitä kunnon hengitystauon ennen viimeistä tavua (tämän tajuaa, kun kuulee kohdan!). Vaikutelma olisi koominen “Näin siis kuo-----LEN”. (Kuuntelussa oleva versio on harhaanjohtava, koska herra Balsamo on ilmeisesti päättänyt rooliinsa sopivasti tehdä ihmeitä ja vetää aivan käsittämättömän pitkän die-sanan ottamatta ollenkaan henkeä ennen sitä. Tätä ei kuulu pitää normina.)


Panin merkille, että englanninkielisessä tekstissä molempien korkeiden tavujen vokaaliäänteenä oli yhdistelmä “ai”. Se lienee helppo laulaa. Käännökseni vastaaviksi äänteiksi muodostuivat “i” ja “äi”. Pelkään pahoin, että “ä” on paljon vaikeampi ja tukkoisempi äänne korkealta laulettavaksi, mutta sitä seuraa sentään tuo “i”, johon laulaja voisi nopeasti siirtyä. En tiedä, toimiiko tämä käytännössä, koska pystyn testaamaan muut osat laulusta, mutta Jeesuksen laulama korkea G on minulle muutenkin melko tavoittamattomissa!


Lopputulos

Tunnen tuijottaneeni omaa tekstiäni niin kauan, etten enää näe, onko se kokonaisuutena hyvä vai huono. Nämä kappaleet ovat minulle niin läheisiä, että voisin hioa käännöksiä kaksikymmentä vuotta ja silti tuntea kalvavaa syyllisyyttä siitä, etten ole tehnyt oikeutta kaikille hienoille lempikohdilleni. Toisaalta tiedän, että joihinkin kohtiin olen hyvin tyytyväinen. Muutamasta säkeestä tuli niin hyvä, että onnistuin tuottamaan itselleni samanlaisia kylmiä väreitä kuin Ricen sanat ovat aina tuottaneet. Näin skitsofreninen on tällä kertaa oman käännökseni arviointi. Kai se menee usein näin, kun työn kohde on itselle liiankin läheinen.

Ei kommentteja: