Lastenkutsut + Amerikan kiertomatka syksyllä 2009
(1) Vierailu- / lomamoodi on päällä, ja olen autuaasti unohtanut kaikki kotona päässä pyörineet kirjoitusaiheet. On kuitenkin poikkeuksellinen vapaahetki, kun kummitytön vanhemmat nukuttelevat tänään kaksi vuotta täyttänyttä tytärtään. Lainaan naapurin suojaamatonta nettiä. Oliskohan mulla jotain sanottavaa?
Hmm. Hmm. Lyö kieltämättä tyhjää. Olen jutellut kaksi-kolmevuotiaiden kanssa koko päivän, syönyt kakkua ja kuunnellut lastenlauluja. Ko. toiminta ei varsinaisesti innoita syvällisiin ajatuksiin, vaikka olikin hirveän mukavaa.
(2) Ai NIIN. Olen nyt varannut Pohjois-Amerikan matkani. Matkan suunta kääntyi päinvastaiseksi kuin alkuperäisessä hahmotelmassa, koska Meksiko tuli mukaan aikatauluun ja Meksikon isäntäväelle sopi paremmin näin, ja kaiken lisäksi siellä on marraskuun alussa Day of the Dead!
Ma 26.10. lento TRE - Dublin
-JCS-konsertit 28.10. & 29.10, treffaan Miian :)
Pe 30.10. lennot Dublin - NYC + NYC - MEX + bussi MEX - Xalapa
-Laatuaikaa Daisyn ja Steven luona, Day of the Dead, mahd. yhteinen viikonloppu Mexico Cityssä.
Su 8.11. lento MEX - LAX
-Tapaan Marjukan ja Riston L.A:ssa, vuokraamme auton ja kierrämme lisäksi ainakin Las Vegasin ja San Franciscon.
Su 15.11. (noin) lento Kalifornia - Ottawa (ei varattu)
-Viikko Kanadassa, Ottawa + Montreal + mahdollisesti Quebec City
Su 22.11. (noin) bussi / juna New Yorkiin (ei varattu)
-Viikko New Yorkissa. Menee hujauksessa, kun teen päivisin töitä ja vietän illat teatterissa.
Su 29.11. lento NYC - HEL.
-Kotona illansuussa maanantaina 30.11.
--> Olen matkalla tasan viisi viikkoa. Länsirannikon viikolla en luultavasti ehdi tehdä ollenkaan töitä, mutta muilla viikoilla on tarkoitus tehdä kohtuullinen määrä. Katsotaan, miten sujuu.
Odotan innolla!
Jos joku sattuu tarvitsemaan kalustettua asuntoa Tampereelta pelkästään marraskuuksi, asiasta on helppo päästä sopimukseen. Sattuisko kukaan? :)
30. elokuuta 2009
27. elokuuta 2009
Päivitin pitkästä aikaa katsottavien listan.
[C&P Kuva elää]
Leffablogi on pitkään lojunut puolikuolleessa tilassa. Ei ole aika riittänyt. Katsottavien listasta on mulle iloa ja hyötyä katseluprojektieni jäsentelyssä. Yritän pitää sen ajan tasalla. Enempää en uskalla luvata. :)
Myös katsottujen listan voisi päivittää. Pidän sellaista joka tapauksessa paperipäiväkirjani takasivulla, jostain sairaasta syystä.
(Lisäys: päivitetty. Listassa on tosin jonkinlainen aukko. Luultavasti näin leffoja myös kesä-heinäkuun vaihteessa. Toisaalta olin silloin esim. viikon Britanniassa, joten ehken kovin montaa.)
Leffablogi on pitkään lojunut puolikuolleessa tilassa. Ei ole aika riittänyt. Katsottavien listasta on mulle iloa ja hyötyä katseluprojektieni jäsentelyssä. Yritän pitää sen ajan tasalla. Enempää en uskalla luvata. :)
Myös katsottujen listan voisi päivittää. Pidän sellaista joka tapauksessa paperipäiväkirjani takasivulla, jostain sairaasta syystä.
(Lisäys: päivitetty. Listassa on tosin jonkinlainen aukko. Luultavasti näin leffoja myös kesä-heinäkuun vaihteessa. Toisaalta olin silloin esim. viikon Britanniassa, joten ehken kovin montaa.)
18. elokuuta 2009
Ei tää ole ihan joka päivä...
...mutta joka toinen sentään. Se on jo parannus. Hyvä, Anne.
Kävin Tallinnan risteilyllä, Baltic Princess 23 h. Isä lähti Lappiin firman virkistysmatkalle, äiti ja äidin työkaveri halusivat Tallinnaan. Oli yllättävän hauskaa kuusikymppisten tätien kanssa!
Risteilyaluksellahan on kamalaa, jos ei suosiolla antaudu hölmöille risteilyjutuille ja tee niitä antaumuksella. Syötiin buffassa, katsottiin ex-tangokuningasta (joku Hallikainen, edes nimi ei ollut ennestään tuttu, mutta hyvin ja itseironisesti se itse asiassa veti, monipuolista musaa), nähtiin keskiyön magee Brasilia-show, käytiin kahvilla vanhassakaupungissa, pelasin pokeria kolikkoautomaatilla, lauloin iskelmäkaraokessa selvin päin keskellä päivää Rafaelin enkelin... (Jälkimmäisessä muuten kaikki hyvin, mutta helvetin korkeelta piti laulaa ja paraskin musikaalitekniikkani - musikaalitähtien imitoiminen auttaa usein - alkoi jo mennä oopperaksi. Aiti kommentoi: "En olisi arvannut, että pystyt laulamaan noin korkealta", eli aika sopraanoa se vissiin oli :D Jälkeen päin mietin, että olisko sen nyt sittenkin voinut laulaa oktaavia alempaa, kun oli NOIN korkee, mutta ei ehkä kumminkaan eikä siinä toisaalta kehdannut ryhtyä testailemaan.)
Oli hauskaa. Paitsi, etten oikeesti tykkää laivan buffasta. Siellä syö väistämättä liikaa, ja sitten haluaa vain vieriä nukkumaan. Jos jollain ilveellä jaksaakin valvoa, mahaan ei mahdu baarissa drinksuja. Tai hetkinen, tarkennan / korjaan: tykkään buffasta, jos en aio valvoa ja juhlia. Jos aion valvoa ja juhlia, buffaa pitää välttää ilmaisen viinin tekosyystä huolimatta. Ei vaan toimi mulle. Ruokafeast ruokafeastina ja muu juhliminen erikseen. Ei samana iltana. (En edes tykkää alkoholista ruokajuomana. Juon aterialla vettä (tai juhlapäivänä limsaa), ja nautin alkoholin erikseen. Koskee myös viiniä, niin kerettiläinen minä olen.)
Kävin Tallinnan risteilyllä, Baltic Princess 23 h. Isä lähti Lappiin firman virkistysmatkalle, äiti ja äidin työkaveri halusivat Tallinnaan. Oli yllättävän hauskaa kuusikymppisten tätien kanssa!
Risteilyaluksellahan on kamalaa, jos ei suosiolla antaudu hölmöille risteilyjutuille ja tee niitä antaumuksella. Syötiin buffassa, katsottiin ex-tangokuningasta (joku Hallikainen, edes nimi ei ollut ennestään tuttu, mutta hyvin ja itseironisesti se itse asiassa veti, monipuolista musaa), nähtiin keskiyön magee Brasilia-show, käytiin kahvilla vanhassakaupungissa, pelasin pokeria kolikkoautomaatilla, lauloin iskelmäkaraokessa selvin päin keskellä päivää Rafaelin enkelin... (Jälkimmäisessä muuten kaikki hyvin, mutta helvetin korkeelta piti laulaa ja paraskin musikaalitekniikkani - musikaalitähtien imitoiminen auttaa usein - alkoi jo mennä oopperaksi. Aiti kommentoi: "En olisi arvannut, että pystyt laulamaan noin korkealta", eli aika sopraanoa se vissiin oli :D Jälkeen päin mietin, että olisko sen nyt sittenkin voinut laulaa oktaavia alempaa, kun oli NOIN korkee, mutta ei ehkä kumminkaan eikä siinä toisaalta kehdannut ryhtyä testailemaan.)
Oli hauskaa. Paitsi, etten oikeesti tykkää laivan buffasta. Siellä syö väistämättä liikaa, ja sitten haluaa vain vieriä nukkumaan. Jos jollain ilveellä jaksaakin valvoa, mahaan ei mahdu baarissa drinksuja. Tai hetkinen, tarkennan / korjaan: tykkään buffasta, jos en aio valvoa ja juhlia. Jos aion valvoa ja juhlia, buffaa pitää välttää ilmaisen viinin tekosyystä huolimatta. Ei vaan toimi mulle. Ruokafeast ruokafeastina ja muu juhliminen erikseen. Ei samana iltana. (En edes tykkää alkoholista ruokajuomana. Juon aterialla vettä (tai juhlapäivänä limsaa), ja nautin alkoholin erikseen. Koskee myös viiniä, niin kerettiläinen minä olen.)
16. elokuuta 2009
Teatterikesä meni hyvin.
Anne voisi tähän alkuun kirjoittaa yhden lauseen kolmannessa persoonassa ihan edellisen anonyymin kiusaksi. :P
Sitten asiaan. Tekstitin Turun kaupunginteatterin Kaaoksen ja HKT:n / Lillanin Miehen, joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Kaikki meni hämmentävän hyvin. Tuntematon väkisin jännitti, mutta livenä ajastaminen oli jopa helpompaa kuin olin odottanut. Haastavinta oli, että tekstitykset oli pitänyt muotoilla "sokkona", tietämättä, miten nopeasti tai hitaasti ko. vuorosana esityksessä tulee. Jotkut kohdat olisin esitykset nähtyäni tahdittanut eri tavalla, mutta itse asiassa tämäkin osui yllättävän hyvin kohdalleen. Ei läheskään täydellisesti, mutta yllättävän usein olin fiilispohjalla valinnut oikean tahdin. Huonomminkin olisi (vähemmällä tekstityskokemuksella?) voinut mennä.
Esitykset olivat tosi erilaiset. Kaaos oli hektinen, intensiivinen kolmen naisen show. Hissvägraren on Lasse Pöystin rauhallinen monologi. Kaaosta olisi äkkiseltään luullut paljon haastavammaksi, ja kyllä se nopeampaa napitustahtia vaatikin, mutta toisaalta homma eteni niin vauhdilla, että tekstit piti vain saada ruutuun mahdollisimman nopeaa, vielä luettavaa vauhtia, eikä kukaan taatusti ehtinyt jäädä miettimään yksittäisiä tekstityksiä. Hissvägrarenin eka näytös oli siitä vaikea, että monologissa ei selvästi yleensä tarvitse pysyä käsikirjoituksessa kovinkaan tiukasti. Jos vaihtaa asioiden paikkoja, ei sekoita ketään muuta, eikä yleisö varmaan edes huomaa. Tässä erikoistapauksessa tekstittäjä ikävä kyllä kuitenkin sekosi. Sain vähän väliä olla etsimässä oikeaa tekstityskohtaa jostain aivan muualta tiedostosta. Palohälytys onneksi katkaisi esityksen, ja tauon turvin saatiin taas langan päästä kiinni.
Toinen näytös menikin paljon paremmin. Pöysti oli selvästi skarpannut ja noudatteli käsikirjoitusta tiiviisti.
Kaikki kunnia Lasse Pöystille. Hän on ihana ja legenda, ja minua itketti väkisin esitysten lopussa. Tiedän, että Mieheen, joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on todella vaikea saada lippuja, mutta jos teille tarjoutuu tilaisuus nähdä se, MENKÄÄ. On niin hirmuisen hyvä. Aluksi monologi saattaa kuulostaa satunnaiselta satuilulta, mutta loppu vetää langat yhteen ja on ah, niin sykähdyttävä, ihana ja liikuttava.
Toivottavasti pääsen toistekin töisin Teatterikesään. Oli mahtavaa ja taianomaista. Viikon lopuksi oli vielä henkilökunnan päättäjäisjuhlat, joissa oli hauskaa tavata muita kääntäjiä. Ja miksei muitakin ihmisiä, mutta kääntäjät jostain syystä hakeutuivat toistensa seuraan. Tässä ammattikunnassa sellaiset tilaisuudet ovat harvassa.
Sitten asiaan. Tekstitin Turun kaupunginteatterin Kaaoksen ja HKT:n / Lillanin Miehen, joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Kaikki meni hämmentävän hyvin. Tuntematon väkisin jännitti, mutta livenä ajastaminen oli jopa helpompaa kuin olin odottanut. Haastavinta oli, että tekstitykset oli pitänyt muotoilla "sokkona", tietämättä, miten nopeasti tai hitaasti ko. vuorosana esityksessä tulee. Jotkut kohdat olisin esitykset nähtyäni tahdittanut eri tavalla, mutta itse asiassa tämäkin osui yllättävän hyvin kohdalleen. Ei läheskään täydellisesti, mutta yllättävän usein olin fiilispohjalla valinnut oikean tahdin. Huonomminkin olisi (vähemmällä tekstityskokemuksella?) voinut mennä.
Esitykset olivat tosi erilaiset. Kaaos oli hektinen, intensiivinen kolmen naisen show. Hissvägraren on Lasse Pöystin rauhallinen monologi. Kaaosta olisi äkkiseltään luullut paljon haastavammaksi, ja kyllä se nopeampaa napitustahtia vaatikin, mutta toisaalta homma eteni niin vauhdilla, että tekstit piti vain saada ruutuun mahdollisimman nopeaa, vielä luettavaa vauhtia, eikä kukaan taatusti ehtinyt jäädä miettimään yksittäisiä tekstityksiä. Hissvägrarenin eka näytös oli siitä vaikea, että monologissa ei selvästi yleensä tarvitse pysyä käsikirjoituksessa kovinkaan tiukasti. Jos vaihtaa asioiden paikkoja, ei sekoita ketään muuta, eikä yleisö varmaan edes huomaa. Tässä erikoistapauksessa tekstittäjä ikävä kyllä kuitenkin sekosi. Sain vähän väliä olla etsimässä oikeaa tekstityskohtaa jostain aivan muualta tiedostosta. Palohälytys onneksi katkaisi esityksen, ja tauon turvin saatiin taas langan päästä kiinni.
Toinen näytös menikin paljon paremmin. Pöysti oli selvästi skarpannut ja noudatteli käsikirjoitusta tiiviisti.
Kaikki kunnia Lasse Pöystille. Hän on ihana ja legenda, ja minua itketti väkisin esitysten lopussa. Tiedän, että Mieheen, joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on todella vaikea saada lippuja, mutta jos teille tarjoutuu tilaisuus nähdä se, MENKÄÄ. On niin hirmuisen hyvä. Aluksi monologi saattaa kuulostaa satunnaiselta satuilulta, mutta loppu vetää langat yhteen ja on ah, niin sykähdyttävä, ihana ja liikuttava.
Toivottavasti pääsen toistekin töisin Teatterikesään. Oli mahtavaa ja taianomaista. Viikon lopuksi oli vielä henkilökunnan päättäjäisjuhlat, joissa oli hauskaa tavata muita kääntäjiä. Ja miksei muitakin ihmisiä, mutta kääntäjät jostain syystä hakeutuivat toistensa seuraan. Tässä ammattikunnassa sellaiset tilaisuudet ovat harvassa.
14. elokuuta 2009
Nyt taitaa taas olla se aika...
...että Anne päättää kirjoittaa jotain, mitä tahansa, joka päivä, ja pitää siitä myös kiinni.
Eihän tämmöisistä tauoista tule yhtään mitään.
Minulle on tulossa vieraita tällä ja ensi viikolla, ja olen itsekin poissa pari päivää, joten "joka päivä" on kova haaste tässä kohtaa. Mutta ainakin yritän kaikkeni.
Eihän tämmöisistä tauoista tule yhtään mitään.
Minulle on tulossa vieraita tällä ja ensi viikolla, ja olen itsekin poissa pari päivää, joten "joka päivä" on kova haaste tässä kohtaa. Mutta ainakin yritän kaikkeni.
2. elokuuta 2009
Olen työstänyt Teatterikesän näytelmiä.
Nyt on tekstitykset valmiina.
Tiistaina aamulla harjoitus, sitten esityksiä ti, ke, pe ja la. Turun Kaupunginteatterin Kaaos ja Lillanista Lasse Pöystin ihana, ihana monologi Hissvägraren / Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. (Hän on sen itse kääntänyt suomeksi ja esittää nyt suomenkielisen version - muuten ei olis meikäläiseen luottamista repliikkien ajastuksessa :D) Ainakaan englanninnoksen perusteella en voi kylliksi ylistää Pöystin monologin käsikirjoitusta. Se kertoo yksinäisestä vanhasta miehestä. Minua nauratti ja itketti jo pelkästään lukiessani. Pelkään aika tosissani, että alan teoksen loppupuolella itkeä enkä näe tehdä töitä... Ei olis eka kerta, olen onnistunut sokaisemaan itseni kyynelillä ainakin leffoissa Oh! What a Lovely War ja Click!. Mutta nyt on pysyttävä ammattimaisena, koska live-esitys ei pysähdy kääntäjän kyyneliin. (Tai mikä mä tässä tapauksessa olen? En ole kääntänyt, olen tehnyt käännöksestä tekstit. Liekö tittelini "tekstittäjä"... yleensä silläkin kyllä käsitetään kääntämistä.)
Saanko mä silti taputtaa Pöystille seisaaltani? Ei kai sitä kukaan kiellä. :D
Vitsi. Jännittää aika lailla, koska en ikinä ole livetekstitystä kokeillut. Eiköhän jännitys kuitenkin laannu jo harjoituksen jälkeen, koska sittenpä olen kokeillut. Enimmäkseen olen kuitenkin innoissani. Eikä "aika lailla" ole keskimääräisessä ihmisten mittakaavassa kovinkaan paljon. En ole jännittäjätyyppiä. (Kunhan harjoitus ei mene AIVAN puihin. Se voisi häiritä yöunia :P)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
