Kotka kutsuu

Siihen se viikko menikin. On ollut huippukiireistä. Tästä illasta sunnuntaihin sijaitsen vanhempien mökillä, sunnuntaista maanantaihin (ainakin/tietääkseni) Kotkassa. Mökillä ei ole nettiä, joten ensimmäinen teoreettinenkin päivitysmahdollisuus on vasta sunnuntaina. Saa nähdä, koska ehdin.

Ensi viikolla toivottavasti parempi tuuri blogien kanssa! Töitä ainakin on tiedossa noin 80% vähemmän (=todella vähän, peukut pystyyn gradun suhteen).

(Ehdin minä sentään kirjoittaa musikaaleihin siitä Thorin vasarasta. Se oli ainoa kunnon blogiteksti koko viikolla, mutta parempi kuin ei mitään.)

Päivän ilmaus: dope ass.

Dope ass = (adj.) cool or really good.

"Maanantaina." "Viimeistään."

Joopa joo.

Ihan kamala kiire juuri nyt. Töitä, gradua, kaikkea. Turussa meni ihan kivasti. Thorin vasara oli kammottavan huono musikaali ihan hyvällä toteutuksella. Minusta on aina niin ihana olla teatterissa, että käteen jäi hirvittävistä epäkohdista huolimatta enemmän positiivista kuin negatiivista tunnelmaa. Moni kaveri saattoi olla eri mieltä, mutta itsepä uskaltautuivat mukaan :D

Blogeja olis kiva päivittää, mutta saa nähdä, koska ehdin.

Menen viikonlopuksi Turkuun.

Siellä on kavereita ja teatteria sun muuta. Tulee varmaan mukavaa. Palaan blogien pariin aikaisintaan sunnuntaina, mutten vielä tiedä, tulenko myöhään vai aikaisin. Minusta siis kuullaan ehkä vasta maanantaina. Viimeistään silloin.

Päivän sanat: luoteja.

Hollow point = reikäpääluoti/ reikäpäinen luoti
Full metal jacket(ed) = täysvaippaluoti/ täysvaippainen luoti

Oppii sitä jotain rikosdokkareistakin. En mie ikinä tiennyt, mistä se Full Metal Jacket tulee :D (Enkä oo edes nähnyt, kun välttelen sotaelokuvia. Vaikka se on kuulemma hyvä.)

Gradu etenee.

Tänään oli ensimmäinen kahdenkeskinen gradutapaaminen ohjaajan kanssa.

Olen kyllä hyvässä vaiheessa. Moni pähkäilee vielä aiheen rajausta tai jopa itse aihetta. Minulla on täysin valmis aihe ja materiaalikin jo kädessä. Ohjaaja sai minut luopumaan materiaalinvaihdosajatuksista. On totta, että Jesus Christ Superstar on minulle valmiiksi niin tuttu ja läheinen, ettei mikään voita sitä. Opettaja oli samaa mieltä siitä, että käännös on aneeminen, laiska ja heikko. Paljon parempaakin voisi tutkia. Mutta hän ehdotti, että tutkin rinnalla omia käännöksiäni. Voin esitellä kohtaamiani ongelmia ja verrata Elstelän ratkaisuja omiini. En olisi itse kehdannut ajatella, että gradussa voi näinkin tehdä, mutta näköjään voi. Ohjaaja innostui näkökulmasta sen keksittyään. Pyysi minua heti katsomaan kappaleita rinnakkain ja lähettämään alustavia huomioita sähköpostilla.

Tapaamisen jälkeen poikkesin kirjastoon, ja alussa tosi vaikealta tuntunut taustakirjallisuuden löytäminenkin alkaa vähitellen hahmottua. Ohjaa tahtoo, että kaikki kirjoittavat jonkun luvun jo ennen joulua. Minulla hän ehdotti materiaalin esittelyä. Sehän on naurettavan helppoa. Tässä on monta juttua, jotka ovat naurettavan helppoja! Voisin kirjoittaa JCS:n historiasta, tarinasta ja perusolemuksesta esseen vaikka heti. Mutta löysinpä kirjastosta kirjankin aiheesta: Nassour, Ellis: Rock opera : The creation of Jesus Christ Superstar, from record album to Broadway show and motion picture. Ihan Tampereen musiikkiosastolta. Vautsi.

Kyllä tämä ihan hyvältä näyttää. Tänään oli graduntekijäolo enemmän kuin vielä ikinä. Istui professorin huoneessa ja otti kopioita meidän käytävän opettajien koneella. Sellaiset pienet asiat.

Loput synttäritunnelmat.

Hedelmättömästä synttärikutsusta oli yksi iloinen seuraus: postilaatikostani löytyi eilen ihkaoikea synttärikortti Sadulta ja Jannelta. Enpä ollut vuosiin saanut postin kautta konkreettista, fyysistä synttärikorttia. Se teki minut kovin iloiseksi. (Olisin tietysti voinut saada sen ilman kutsuakin. En tiiä.)

Muutenkin ennätysmoni ihminen muisti merkkipäiväni. Viestejä tuli sekä Suomesta että ulkomailta. Synttärin kunniksi laulettiin muutama tunti SingStaria, ei sen kummempaa. Se oli kyllä mukavaa. Ainoa fyysinen lahjani oli muumimuki Inkeriltä ja Jarnolta. Se sopii hienosti yhden entuudestaan omistamani muumimukin pariksi.

Ja mitä 25. ikävuotenani tapahtui? Kaiken kaikkiaan se oli hyvä vuosi. Suurin positiivinen asia oli taloudellisen tilanteeni mullistuminen. Olen äkkiä vakavarainen ja taloudellisista huolista vapaa. Asuntolainaa ei ole enää ikuisuudelta tuntuviksi 25 vuodeksi, vaan 12 vuodeksi. Valmistuttuani nostan kuukausieriä varmaan vielä lisää. Katselin korkolaskuria ja mietin, että ihan hyvin voin päästä velattomaksi ennen kuin täytän 30. (Tosin tämä kai tarkoittaisi, että asuisin niin kauan asunnossani... vaikka on niitä ajatuksia ulkomaista. No, tämän voisi ihan hyvin esim. vuokrata vuodeksi, jos oikeasti keksin hyvän lähtökohteen.)

Huonoin asia vuodessa oli ehdottomasti ystävän menettäminen. Kun se keväällä tapahtui, oli jakso, jolloin itkin joka päivä. Alussa itkin monta päivää käytännöllisesti katsoen aamusta iltaan. Uskon, että se tuntui ihan samalta kuin jätetyksi tuleminen. (Jonka en ollut tajunnut tuntuvan noin pahalta. Kuin maailmalta vietäisiin pohja.) Nyt olen turtunut ajatukseen, enää ei itketä. Mutta kyllähän menneisyyden ajatteleminen sattuu. No, kaikki elämässä ei voi olla ihanaa.

Tuosta tuli mieleen, että tänään heräsin oudon lamaantuneena ja surullisena. Ehkä olin nähnyt pahaa unta, jota en muistanut. Tai ehkä se oli sitä vanhenemisahdistusta. Huono tunnelma meni kuitenkin ohi muutamassa tunnissa. Piristyin viimeistään, kun kävin lounaalla entuudestaan vieraan, ikäiseni sukulaistytön kanssa (hänen äitinsä on serkkuni, hänen ja minun sukulaisuussuhteella ei kai ole nimeä). Meillä oli jännästi aika paljon yhteistä. Esimerkiksi SingStar-harrastus. Kai se sukulaisuus jossain näkyy. Juteltiin monta tuntia. Tulee varmasti tehtyä asioita yhdessä, kun hänkin asuu täällä Tampereella.

Hyvää syntymäpäivää, minä!

Olen 26.

Pitäisi varmaan kirjoittaa joku syväluotaava analyysi 25. ikävuoteni kulusta. Tehtävälistalle. Nyt en (1) ehdi, (2) jaksa.

Illalla on tarkoitus juhlia Marjukan ja Inkerin kanssa SingStarin merkeissä. (Ja poikaystävät on kanssa kutsuttu. Heidän, ei minun.) Yritin minä tuossa joskus vähäsen kutsua kavereita muualta Suomesta, kun ajattelin, että olisi voinut juhliakin. Ihkaoikea synttäri sattuu perjantaille ja kaikkea. Mutta eihän kukaan nykyään jaksa lähteä mihinkään. Kun ne ekat ihmiset ei innostuneet, jätin koko juhlapäivän mainitsematta lukuisille muille. (Kirjoitan tätä ajatellen, että joku varmaan loukkaantuu. "Mitä? Valitat tuollaista, eikä minua edes kutsuttu!" Mutta se oli sellainen pieni maininta niinku muiden asioiden yhteydessä... arvasin jo silloin, ettei siitä mitään synny.)

No, hyvällä mielellä silti. Ja meillä on upouusi SingStar '90s laulamatta!

Seikkailu kutsuu toisia.

Blogiin tuli tauko, koska minulla oli vieraita. Ja kauhea kiire.

Koko viikko on ollut melkoista paahtamista, ja tulee olemaankin. Sohvallani nukkui kolme yötä tuollainen vaaaanha kaveri nimeltä Jaakko, ja vikan yön myös toinen vaaaanha kaveri Teemu. Pojat olivat lähdössä Tampereelta Ryanairilla kohti suurta seikkailua: kiertelemään Euroopassa tarkoituksenaan olla palaamatta ainakaa ennen ensi kesää. Nyt he ovat jo Saksassa.

Olen käsittämättömän kateellinen, vaikken tahtoisikaan seikkailla täsmälleen samalla metodilla kuin he (nollabudjetti ja telttailu eivät ihan sovi mulle). Huoh. No, vielä enemmän olen ehkä iloinen siitä, että edes joku pääsee juuri nyt tyydyttämään lähtöhalunsa. Minun lienee pakko gradun valmistumisen jälkeen, koska eihän tästä haikailusta tule mitään.

Pitäis nukkua ja aamulla taas herätä tekemään töitä. Tätähän tämä nyt on: yliopistolla pitäisi ehtiä käydä ja gradukirjallisuutta kerätä, enkä silti ole vielä saanut aikaiseksi vähentää töitä melkein yhtään. Joka viikko ajattelen, että tehdään nyt vielä tämä viikko vanhaan malliin. Ja/tai minulle tarjotaan viime hetkellä kaiken päälle jotain kivaa työtä, jonka ajaudun ottamaan, kun se on kiva. Puhhuh.

Gradun ensiaskeleet:

Minulla on nyt virallinen Jesus Christ Superstar -suomennos.

Sain sen Näytelmäkulmalta akateemisiin tarkoituksiin. Olen asiasta tyytyväinen ja innoissani... Mutta. Mutta. On tosi ikävää, että käännös on melkoisen perushuono. Se on tietääkseni ainoa JCS:stä koskaan tehty, eikä se yhtään tee oikeutta alkuperäiselle tekstille.

Jos nyt saan sanoa, mielestäni omat sanoitukseni (Gethsemane, Heaven on Their Minds) ovat paremmat. Osaisin kääntää tämän teoksen paremmin kuin 70-luvun suomentaja, Esko Elstelä. Yksittäisiä hyviä ratkaisuja toki on, mutta Elstelä silppuaa rivejä mössöksi ja käyttää laiskoja -kaan/-kään-riimejä ynnä muita korvaani riipiviä ratkaisuja. Valitettavasti en voi tukea väitettäni konkreettisesti, koska teksti on minulla tutkimuskäytössä ja sen kaikenlainen kopiointi ja edelleen välittäminen on kielletty. Oletan kiellon hyvinkin koskevan kokonaisten kappaleiden toistamista blogissa :D

Olen tästä hieman harmissani. Tuntuu liiankin helpolta analysoida kappaleiksi käännös, joka on huono. Harkitsen Evitan tilaamista samaisesta lähteestä. Se on Mikko Koivusalon käännös, ja Mikko Koivusalo on nykypäivän musikaalisuomentajien kuningas. Olen ihaillut häntä jo vuosia. Parasta sitten Jukka Virtasen. (Töitä: HKT:n Grease & Hairspray, Lahden tuleva Cats ynnä paljon muita. En ole mistään suomennoksista niin nauttinut kuin Greasesta ja Hairspraysta. Ei sattunut korvaan melkein yhtään, vaikka osasin Greasen sanat ulkoa ja se on yleensä takuuvarma katastrofin resepti. Kuuntelin ja tiesin, etten pystyisi parempaan. Niin sen pitää olla!)

Toisaalta Evita ei missään määrin ole sydäntäni yhtä lähellä kuin JCS. Saattaapi olla, että otan ne työhöni rinnakkain. Tai katson, kummasta syntyy hedelmällisempää pohdintaa. No, joka tapauksessa taidan tahtoa myös Evitan vertailukohdaksi. Olis nuo kaksi melkoisen loogista yhdistääkin, koska Tim Ricen sanoituksia ovat kaikki tyynni.

Ensimmäinen graduseminaari on myös takana. Työhön näköjään ryhdytään rivakasti ja tiukalla aikataululla. Pääsin toivomaani ryhmään. Kaikki vaikuttaa hyvältä. Odotan oikeastaan aika innoissani työhön tarttumista. Siihen onneksi pääsee myös keskittymään rauhassa, koska tässä periodissa minulla ei ole muita kursseja.

Päivän sana: spruce.

spruce = siisti, huoliteltu, tyylikäs.

Tunsin tämän vain merkityksessä "kuusi". Edelleen vanhahtavaa sanastoa. (Lisäys: Ja pakko lisätä Mariannen erittäin hyvä pointti kommenttilaatikosta: sanonta "spruced up". Eipä tullut keskellä yötä mieleen!)

Päivän sana 2: set-to.

set-to = ark riita, tappelu

Käännän historiallista. Historiallista on kiva kääntää. Ihmiset eivät ikinä puhu liian nopeasti. Hidasta ja dramaattista dialogia on mukava muotoilla sanoiksi. Mitä nyt hieman oudompia ilmauksia tulee vastaan.

Päivän sana: rout.

rout (out/up) = kaivaa esille, löytää penkomalla

100 Grand Bar.

Tämä on lyhyt ja ytimekäs vastaus viimeisimmän suklaapostin kommenttilaatikossa esitettyyn kysymykseen.

Kulttuuriviittausten esiinkaivamisen ammattilaiselta vei 3 sekuntia selvittää 100 Grand barin syvin olemus. Uusi posti, koska pistän kuvan:
Näkyy olevan Nestlen tuote, jota ei saa Suomesta. (Eikä Briteistä, ihan outo näky.) 100 GRAND® provides a richer, more rewarding snack experience because of its crunchy chocolate, abundance of soft, chewy caramel and inherent association with money, kuuluu kuvaus Nestlen sivuilla.

Sophian löytämän Karkkiblogin kohta "a Finnish 100 Grand bar" olettaakseni tarkoittaa blogin pitäjän luulleen, että tämä olisi joko suomalainen versio kyseisestä karkista tai sama tuote, jota Suomessa markkinoidaan eri nimellä.

Ja miten kulttuuriviittauksia kaivetaan ammattimaisesti esiin? TOSI monimutkaisesti: 1) kirjoita fraasi Googlen kuvahakuun. Tsekkaa tulokset. 2) Kirjoita fraasi Googleen. Tsekkaa tulokset. Ta-daa. Miten kukaan voi keksiä näin nerokkaan taktiikan, kysytte te. :D No, joskus pitää tyyliin rajata kieltä. Tai etsiä Wikipediasta. Tai tehdä muita kikkoja. ON se joskus vaikeetakin. Täytyy sanoa, että olen netistä hakijana varmasti siitä tehokkaammasta päästä. Teen tätä mitä omituisimmista asioista, kaikesta maan ja taivaan väliltä, joka ikinen päivä. En enää edes ajattele asiaa.

Päivän sana: mandible.

mandible = (s) 1 anat alaleuka, alaleukaluu 2 el yläleuka, puremaleuka

Anatomia ja biologia. Aina mysteerialuetta minulle. Myös suomeksi.

Viimeinen kirjoitus suklaasta. Lupaan!

Olen kuluneella viikolla syönyt suklaata kuin joulu olisi. Ällöttää jo.

Marjukka ja poikaystävänsä Risto ovat istuneet luonani katsomassa tv-sarjoja, joita nauhoittelin Marjukalle kuluneet viikot. (Se tahtoi päästä kärryille syksyn ohjelmiin, mutta oli vielä ulkomailla.) Eilen ne toivat karkkia tullessaan - muun muassa minkäs muunkaan kuin Lontoonraelevyn. Puh. Sillä kertaa ei niin kauheasti maistunut. Olin samana päivänä syönyt sadan gramman tuliaislevyn salmiakkisuklaata. Ja kolmas levy viikon sisään on kolmas levy viikon sisään.

Voin kuitenkin kertoa heidän mielipiteensä: molemmat tykkäsivät. Varsinkin Riston mielestä oli parasta ikinä. Hujautti puoli levyä noin sekunnissa. Itse reagoin vähän samalla tavalla ekalla kerralla. Eli hyvä innovaatio tämä on, myös muiden kuin itseni mielestä.

Karkkiuutuuden analysointi loppunee toistaiseksi tähän. Palaamme asiaan, kun jotain yhtä ilahduttavaa ilmenee samalla rintamalla.

Päivän ilmaus: under a cloud

Under a cloud = If someone is suspected of having done something wrong, they are under a cloud.

Päivän sana: piste

piste = s urh latu

Kaikkea sitä oppii!

Sisko tuli kotiin.

Marjukka palasi Ranskasta. Naapurissa on taas tuttuja. Siistiä.

Hirveä kiirehän sillä tosin on - opintojen alku on aina vilkasta aikaa niin sosiaalisesti kuin akateemisestikin. No, varsinkin sosiaalisesti ;) Mutta kiire on "onneksi" minullakin tällä viikolla. Töitä on ihan liikaa. Tiesin sen jo ottaessani, mutta jokin paha henki riivasi minut ottamaan hommat vastaan silti. Niin nätisti vielä pyydettiin - olivat hieman pulassa kahden leffan kanssa. No, enköhän hengissä selviä. Kunhan ehdin torstaiksi gradutapaamiseen.

Suklaateemaa jatkaaksemme: sain tuliaisiksi salmiaakkisuklaalevyn huoltoasemalta. Toblerone oli kuulemma lentokentällä liian kallista :D