Mikä ihana helle!

Tulee vahvoja takaumia Italiasta.

Lämpömittari Tampereen torilla näytti tänään samoja lukemia, 28 C, kuin mittari yleensä Perugiassa aamulla tunneille kävellessä. Juuri tätä kyseistä katua, löysin kuvan ekalta kuvasivulta, kun googlasin "Perugia". Outo sattuma.


Jotenkin kaupunki tuoksuukin samalta. Kai se on aurinkovoide ja hiki.

Kunnon kesä on ihana. On harmillista, että kunnon kesän määritelmä alkaa minulla noin 27 asteesta. Noussut Italiassa oleskelun myötä. Suomessa on harvemmin tarpeeksi kuuma. (Kipuraja saavutetaan melko nopeasti 30 asteen paremmalla puolella... Yli 35 on ehdottomasti liikaa.)

Tykkään helteestä ja pakkasesta. Välimuotovuodenajoista en niin tykkää, ainakaan välistä +2 - +15.

Laatuaikaa sisarusten kanssa

Eini-sisko on käymässä, vielä huomiseen asti. Ollaan nautiskeltu kesästä. Eilen syötiin lounasta Treen keskustorilla The Grillin terassilla (lämmin näin keväällä, kesällä liian kuuma), nautittiin mahd. Suomen parhaasta italialaisesta jäätelöstä, jota saa siitä vierestä, käytiin ennakkoäänestämässä Hervannassa vain, koska Marjukka-sisko on siellä vaalivalvojana (ei ennakkoäänestämässä vain siksi, Hervannassa vain siksi), syötiin Marjukankin kanssa ristikkoperunoita ja jälkkäriä American Dinerissa ja todettiin leffojen alkavan huonoon aikaan, joten mentiin kotiin laulamaan SingStaria ja katsomaan Little Shop of Horrors (Einin mielestä 4,5 tähteä/5 kuten minunkin, Marjukan mielestä "vähän sweeneytoddmainen ja outo").

Kotona Movielens kertoi meille, että The Boat That Rocked miellyttää meitä kollektiivisesti enemmän kuin Star Trek, joten menemme tänään katsomaan sen. Itse haluan kovasti katsoa myös Trekin. Teen sen tod. näk. Finnkinon superpäivässä tiistaina.

Syksyllä Eini lähtee opettajavaihtoon Durhamiin ja Marjukka opiskelijavaihtoon Kanadaan. Mulle tulee matkusteluntäyteinen vuosi.

TKTS myy tästä lähin alennuslippuja myös ennakkoon.

(C&P Do You Hear the People Sing?)

TKTS, tuo Lontoon saman päivän lippuparatiisi ja luojan lahja teatterin suurkuluttajille, on alkanut myydä lippuja myös ennakkoon. Tämä ei sinänsä ole uutinen - ainakin minä olen tiennyt tulevasta uudistuksesta jo kauan.

Uutinen sen sijaan on, että osa ennakkolipuista myydään alennettuun hintaan! Olin luullut, että ennakkoliput ovat täysihintaisia ja ettei mikään halpojen lippujen aamujonotuksessa muuttu. Mutta uudistushan vetääkin pasmat täysin sekaisin.

Nythän niihin esityksiin, joihin alennuslippuja myydään ennakkoon, on huonommat mahdollisuudet saada alennuslippuja samana päivänä! Hintatietoisen henkilön on siis pidettävä kirjaa myös siitä, mihin esityksiin TKTS myy ennakkoalennuslippuja ja ostettava liput ko. esityksiin ensimmäisenä päivänään Lontoossa (tai jos asuu Lontoossa, heti kun uusia tulee myyntiin). Hurlumhei. Hyvä pitää mielessä.

Tässä tekstissä (tavallaan) paljastuu American Idolin voittaja.

Älä lue, jos et halua tietää.
















Semifinaalin perusteella (finaalia siis vielä näkemättä) en yhtään ihmettele kisan loppuratkaisua. Kris Allenin omaperäinen kitaraversio Kanye Westin biisistä Heartless oli selkeästi semifinaalin paras esitys. Minulle tuli kylmiä väreitä koko biisin ajan. Yleensä niin innovatiivinen Adam Lambert ei päässyt lähellekään mieleenpainuvuudessa tai kylmissä väreissä. Ei toivoakaan. Minäkin olisin äänestänyt Krisiä semifinaalin perusteella. (Lisäksi se on niin söötti, niin söötti... ja sen pieni blondivaimokin on söötti. Ei noin herttaisen oloisille ihmisille voi toivoa kuin hyvää.)

Katsellaan nyt sitten vielä finaali ensi viikonloppuna. Odotan innolla, vaikka tuloksen tiedänkin.

Heartless AI:n semifinaalissa:



Heartless Ellen DeGeneres Show'ssa:

Olin ihanissa häissä :)

Kaikki, siis aivan kaikki, meni hienosti. Oli kiireinen päivä, mutta minä nautin joka hetkestä. Oli hauskaa päästä organisoimaan juhlien kulkua, varmistaa, että kaikki pysyi aikataulussa, kommunikoida pitopalvelun, hääparin ja kanssaorganisaattoreiden (bestman, sulhasen sisar) kanssa ja pidellä kaikin tavoin lankoja käsissään. Jonkun mielestä se voisi olla stressaavaa, minä voisin tehdä tuota aina.

Kaikki kunnia kuitenkin hääparille, joka oli huolella miettinyt kaiken valmiiksi ja viimeistä piirtoa myöten mieleisekseen jo etukäteen. Saimme käydä läpi valmista listaa ja aikataulusuunnitelmaa - varmistimme vain, että kaikki toteutui. Jos koko häät olisivat olleet yhtä kaaosta ja pitopalvelu tullut kyselemään asioita, joita kukaan ei olisi miettinyt etukäteen, kuvani kaasona olosta olisi varmaan huomattavasti vähemmän ruusuinen :D

Ei ollut pelottavaa edes juontaa ohjelmaa. Jostain syystä minua kuvitellaan usein huonoksi tai vastahakoiseksi julkiseksi puhujaksi (?)... kenties, koska en isossa porukassa tykkää kamppailla puheenvuorosta. Jos paikalla on synnynnäisiä viihdyttäjiä ja seuramiehiä, ottakoot he roolinsa. Jos minulla kuitenkin on oikeaa asiaa, julkinen puhuminen on usein mukavaa. Omaa puhetta en silti olisi halunnut tehdä, onneksi ei edes pyydetty. Olisin varmaan selvinnyt siitäkin, mutta paljon mieluummin vedin yleisempää ohjelmaa.

Ajattelin nyt tehdä historiaa ja vetäistä tähän blogin ensimmäisen päivän asu -kuvan. Häävaatteiden etsimisestä tuli niin paljon puhuttua. Olkaa hyvät:


Pitelen kuvassa morsiamen kimppua, en mitään omaa suuruudenhullua asustetta. Kengissä oli todellisuudessa 5-6 cm:n piikkikorko, mutta korko katoaa harhaanjohtavasti nurmikkoon.

Kuten näette, vihkiminen tapahtui luonnon helmassa, juhlapaikan takana virranneen pienen joen rannassa. Oli todella kaunista.

Nyt ne häät sitten on.

Siis huomenna. Minusta ei 99,9% varmuudella kuulu ennen sunnuntaita.

Olisipa hyvä ilma!

Soijapirtelö!

Se on kokkaamista inhoavien pelastus proteiininlähteenä.


Mitä, minäkö kirjoitan ruoanlaitosta? En olis uskonut, että näin joskus käy. Minä en siis laita ruokaa. Ikinä. Munakkaan saatan tehdä noin kerran viikossa, mutta muuten suuritöisin ruoanlaittoprojektini on lämmin juustoleipä mikrossa. Jos haluan lämmintä ruokaa, syön ulkona tai yliopistolla. Elämäntapani ei ole yllätys ainakaan äidilleni: lapsena söin kuulemma muodon vuoksi puolikkaan perunan ja pikkuisen kastiketta ja täytin sitten mahani ruisleivällä ja hedelmillä. (Ei vissiin ollut epäterveellinen ruokavalio, kun kasvoin 11 vuodessa 175 cm...) Nykyään kyllä nautin hyvästä ruoasta muiden tekemänä, mutta ruoanlaitto ei kiinnosta sitten yhtään enkä kaipaa lämmintä ruokaa päivittäiseen elämääni.

Mutta siis se soijapirtelö? No niin. Äiti ja isä lahjoittivat minulle tarpeettomana tehosekoittimen, siis semmoisen blenderin, jolla baareissa sekoitetaan jäämurskadrinkit ja kahviloissa smoothiet. Voi hitsi, että sillä saa tehtyä hyviä ja proteiinipitoisia ruokia! Juon nykyään pirtelöä joka päivä.

Eikä siihen tartte jäätelöä tai mitään epäterveellistä. Tämän havaitsin jo ollessani töissä yhdessä kahvilassa. Siellä "pirtelö" tehtiin jäisistä mansikoista, maidosta ja banaanista, ja maistui AIVAN aidolta. Kunhan marjat ovat jäässä ja kone saa käydä vähän aikaa, jotta seos kuohkeutuu, jäätelön puuttumista ei huomaa.

Hyvä perusresepti: pari desiä soijamaitoa (ja /tai vitaminoitua mehua, käy tavallinenkin maito mutta minusta soija on paljon parempaa)
1 banaani
0,5 dl soijajauhoa
2 kukkuraista rkl maitorahkaa (Tätä viimeistä ei edes maista, mutta tulos on kermainen ja mielettömän proteiinipitoinen!)

Lisäksi maun mukaan hedelmiä ja marjoja. Jos haluaa pirtelömäistä, runsaasti jäisiä marjoja. Ilman kylmiä elementtejä tulee smoothie-tyyppinen ratkaisu, joka on myös hyvää.

(Kuva ei omasta pirtelöstäni vaan netistä.)

Tänään...

• ...sain mekon ostettua. Tuli tosiaan semmoinen mink, muttei turkismateriaalia vaan mitä lie raskaasti laskeutuvaa, kreikkalaisvaikutteinen olkaimeton. Ekassa sovituksessa eilen oli liian avonainen, mutta aiemmin tänään löysin Aleksi 13:sta 50% alennuksella minijakun (onko vaatekappaleen nimi bolero?), joka sopi tuon kanssa kuin nakutettu. Ja näin asuni onkin suht' valmis.
• ...ihmettelen, loppuuko Sunset Boulevard sittenkin 30.5. Kaikkialla tuntuu nyt lukevan niin. Jossain vaiheessa se ilmoitti jatkavansa läpi kesän, ihan varmasti! Mutta ehkä jatko on peruttu..? Kohtalo on mua vastaan, ja mun olisi pitänyt tehdä toukokuun alussa ekstramatka West Endiin. Varmaan olisin tehnytkin ilman näitä häätohinoita. Olis ollut James McAvoy näytelmässä Three Days of Rain, Spring Awakening ennen loppumistaan ja nyt ehkä vielä Sunset Boulevardkin. Mutta ei ollut mahdollisuutta ehtiä, oli - ja on - tärkeitä, kivoja menoja. Kaikkea ei voi saada, ei edes tässä yhdessä pienessä asiassa, vaikka kovasti yrittääkin. 21.5. Uutinen löytyi. Totta se on, harmin paikka.
• ...joudun vielä palaamaan hommiin, koska työt pitää tehdä huomisen aikana pois.

Blogi on tekstipainotteinen. Tää ei nyt ehtis tai jaksais etsiä (tai ottaa) kuvia :)

What else is new?

Taas olis nimittäin kiireinen viikko.

Tänä viikonloppuna on Inkerin ja Jarnon kauan odotetut häät. Matkustan paikkakunnalle jo perjantaina päivällä, ja sitä ennen pitäisi tehdä sitä sun tätä ja työt myös.

Tänään kävin etsiskelemässä itselleni mekkoa. Huomenna teen toisen kierroksen.

Minulle on yleensä täysi mysteeri, mitä haluan, ennen kuin menen kauppoihin ja huomaan poimivani kyytiin tietyn mallisia ja värisiä yksilöitä. Tällä kertaa totesin yllätyksekseni etsiväni asua skaalalla minkki-vaalea-ruskea-harmaa - muttei missään nimessä pelkkä tumma ruskea tai harmaa eikä toisaalta liian vaalea, ei sovi häihin - puh - joten ko. värien yhdistelmiä tai sopivan vaalea ruskean sävy, jonka nimi on tietääkseni "mink" (= jossain ruskean ja vanhan roosan välissä). Ja helmasta en halua ihan lyhyttä, kun viime häissä oli. Polvipituinen olis kiva, jopa pidempi. On se vaan kumma, etten tiennyt YHTÄÄN, mitä halusin, kun astuin Sokoksen ovesta!

Löysin muutaman aika hyvän. Vilalla oli monta, Mexxillä yksi. Koko valikoimaa en ehtinyt vielä käydä läpi. Jatkan huomenna.

Ostin kylläkin Sokoksen alennustangoista hauskan pikkumustan 10€ ja röyhelöisen paidan (tavoittelemaani mink-sävyä, tajusin nyt...) 9€. Sokoksella on todella hyvät alennukset, jos malttaa penkoa tankoja.

Nämä vaatteet mahtuivat mainiosti normaaliin kengännauhabudjettiini, joka on edelleen seuraava: topit ym. pienet. 10€, neuletakit, tunikat, hameet 15€, mekot ja housut (jälkimmäisiä ostan ehkä joka toinen vuosi, en käytä...) 20€. Ja onnistun saamaan säännöllisiä kehuja tyylistäni näillä hinnoilla! Halvat vaatteet eivät myöskään hajoa päälleni. Yhtä kauan mielestäni käytän samoja kuin muutkin ihmiset, luultavasti keskimääräistä kauemmin.

Kuten olen ennenkin todennut, vaatesäästelyssä EI varsinaisesti ole järkeä, kun voin silmää räpäyttämättä maksaa kosmetiikkatuotteesta 50€. Olen kuitenkin saavutuksestani ylpeä, se on hauska haaste, enkä ole ajatellut lähiaikoina korottaa hintarajoja. Toisaalta nautin juhlavaatteiden ostamisesta kaksin verroin juuri siksi, että silloin eivät mitkään säännöt päde. Saa maksaa paljon, kunhan näyttää hyvältä.

Ei mulla silleen mitään pointtia ollut... :D

Lontoon musikaalit näyttävät seuraavilta:

Tarkkailin TKTSin tarjontaa, tutkin nettitarjoukset, alla tilanne, ensin infoa.

• Vertailen korkeimman hintaluokan (AKA top price - £50-£60) lippujen alennettuja hintoja. Hattuhyllylle en mene, mutta tällä katseluvolyymillä säästän satasia, kun vähän jaksan miettiä. Nautin vertailusta :)
• Kaikki, joissa ei lue "jukeboksimusikaali", ovat oikeita musikaaleja. Jukeboksimusikaalissa juoni on rakennettu olemassa olevien biisien ympärille, enkä arvosta sitä taidemuotona. Parhaimmillaan se voi tarjota hauskan, konserttiin verrattavissa olevan illan, huonoimmillaan vituttaa rajusti.
• Lontoossa on muitakin musikaaleja. Ne eivät tällä kertaa kosketa minua. Osa on jo nähty eikä tartte nähdä toiste, ja toisissa (esim. Oliver!) odottelen rauhassa hintojen laskua.
• Listalta puuttuvat The King And I @ Royal Albert Hall (ensi-ilta 12.6, ei hajuakaan, saako alennuslippuja) ja Been So Long @ Young Vic (kokeellinen uusi juttu, ensi-ilta 17.6, pitää selvittää, onko mistään kotoisin) .
  

Kategoria A: "en ole nähnyt"
La Cage aux Folles £30 (alennuslippuja miltei aina, matineat to & la) - Siis Birdgage-komedia mutta musikaali. Luonnollinen siirtymä.
A Litte Night Music £30.50 (ainakin ma, ke, ke mat, pe) £33 (la, la mat) netistä saa ennakkoon £29.50 - Sondheimia Bergmanin elokuvasta 1800-luvun Ruotsissa. Ellen erehdy, tää on se, joka on kokonaan valssia?
Carousel £33.50 (aina paitsi ma ei esitystä, matineat ti & la.) netissä ennakkoon £29.50 - Klassista Rodgers & Hammersteiniä, huvipuistotyöläinen oppii kuolemansa jälkeen perheen arvon.
Sunset Boulevard £35 (aina, matineat ke & la) netissä ennakkoon £30 - Lloyd Webber-musikaaliversio samannimisestä elokuvasta. Ikääntyvä näyttelijätär & nuori kirjailija.
Jersey Boys £38 (ainakin ma, ke) - Jukeboksimusikaali bändistä Frankie Valli & the Four Seasons. Yllättävän svengaavaa oli se, mitä näin West End Livessä viime vuonna.
Billy Elliot £38 (useimmiten paitsi la ilta, matineat to & la) - Tuskin tarttee linkittää leffaa. Vihdoin tullut TKTS:iin, pitänee katsoa, uusi Broadway-versio putsasi palkintopöydän.
Dirty Dancing £39.50 (ainakin ma, ke) - Toinen leffa, jota tuskin tarttee linkittää. Jukeboksihöttöä.
Priscilla Queen of the Desert £40 vain netissä ennakkoon - Jukeboksimusikaali drag queen -leffasta.

Kategoria B: "nähty muualla kuin West Endissä"
Avenue Q (vasta palaamassa tauolta, yksityiskohdat ei tiedossa, mutta ennen aina sai TKTS:istä) netissä pe mat £22.50 - Härskiä kieltä pursuava muppet-komedia. Olen nähnyt Suomessa ja Broadwaylla, West End täydentäisi kokoelman. Kiinnostaa, mitä muutoksia vitseihin on tehty.
Grease £29.75 (ainakin ma, ti, ke, la mat). Day tickets £19.50, lienevät fiksumpi diili. - Tuskin esittelyjä kaipaa. Olen nähnyt livenä vain suomeksi.

Kategoria C: "nähty West Endissä, mutta voisin katsoa uudelleen"
Les Misérables £34 (ainakin ma, ti, ke, ke mat, to, la mat) - Kurjuutta ja vallankumousta 1800-luvun Ranskassa Hugon samannimisestä kirjasta. Tässä on taas uusi Valjean, tuskinpa pystyn vastustamaan.
Hairspray £34.25 (ma) £39.59 (ke) £40.50 (ti, to) £45.50 (la mat, la) - Musikaalin leffaversio ja / tai alkuperäinen leffa lienevät tuttuja. Läski tyttö tanssii ja vastustaa rotuerottelua 60-luvun Baltimoressa. Irrationaalinen halu nähdä Michael Ball roolissaan vielä kerran ennen kuin lopettaa, mutta tuskin ehdin kun on muutakin.

---
Satavarmojen listalla ovat ainakin Les Misin uusi miehitys ja Sunset Boulevard, joka on kiinnostanut jo kauan mutta osuu nyt ensi kertaa kohdalle. Luultavasti Billy Elliot, johon on ensi kertaa järkevä tilaisuus. Muiden osalta päätöksiä tehdään vähitellen, osittain vasta saman päivän aamuna. (Ynnä kenties sen mukaan, mihin Marianne uskaltautuu..? :D)

Lisäksi olisi ollut upea Spring Awakening, mutta argh, se lopetetaan ennenaikaisesti 30.5. Turhauttaa. Odotin niin, että pääsisin vertaamaan suomalaista ja alkuteosta.

Urgh, oli kyllä semmoinen viikko...

...että oksat pois. Blogin kirjoittamisesta oli ihan turha haaveilla, hyvä kun ehti tehdä työt ja käydä jumpassa edes kerran ja pyörittää arkea mitä pakollisimman minimin mukaan (ei MITÄÄN ylimääräistä, pyykkivuoret odottavat pesijäänsä, tiskit tiskaajaansa ja lattia ja sohva raivaajaansa, jotta täällä voi ylipäätään liikkua ja olla).

Olen tehnyt pari ylitäyttä työviikkoa hiljaisemman toukokuun vastapainoksi. On ollut ihan mukavia töitä, leffajuttuja sun muita, aika paljon vaan.

Ja hemmetin euroviisut, jotka tietysti oli yhtenä vuoden kohokohdista pakollisen pakko katsoa, vaikkei aikaa olisi ollut. Niistä sen verran, että aika hyvät pääsi jatkoon varsinkin ekasta karsinnasta, erät jännän epätasaiset, esim. kaikki rock kasaantunut ekaan semifinaaliin ja itseironiset perus-peruseuroviisut jälkimmäiseen. Varmasti söivät toistensa ääniä. Suomen oli helppo päästä jatkoon, koska ihan hyvin vedettiin (vaikkakin aiemin hienot stemmat jostain syystä epäpuhtaita, yleisön meteli?) eikä KUKAAN kilpaillut kanssamme samoista äänistä. Finaalissa on hieman sama tilanne. Siinä mielessä Suomi voi pärjätä jollain lailla. Odotan huomista joka tapauksessa innolla, ja kuten usein korostan, sama se mulle, vaikkei Suomi olisi finaalissakaan. Katson näitä kisoja nautiskellakseni esityksistä. Jos haluan tuulettaa Suomen menestystä, katson ennemmin lätkää ;) (Jota mulla on ollut ikävä kisojen loputtua, mutta ajatukset ensi vuoteen.)

Lopetin työviikon nukkumalla päikkärit klo 15-19. Että sen verran väsytti. Päässä soi unen läpi vuorotellen eri euroviisut: "Baby, I can save your world / I'm your anti-crisis girl" / "I'm in love with a fairytale" / Viron sikahieno omankielinen biisi sanattomana muminana... kaikkee.

Yritän koota itseäni, tekstiä varmaan syntyy viikonlopun aikana. On päällä tuttu tyhmä tilanne: olisi liikaa sanottavaa, liian uuvuttavaa ryhtyä purkamaan sekavia ajatuksia, joten ei sano paljon mitään. (Eh? Onko tämä "ei paljon mitään"? ...siltä kai tuntuu, koska olis paljon sanottavaa.)

Viron edustaja on mielettömän kaunis, näyttää mangatytöltä. Tää on hiipinyt yllätyssuosikikseni. Muttei mulla ainakaan vielä ole yhtä suosikkia. Kattellaan sit finaalissa.

Mielipidekysymys:

Pitäisikö ryhtyä kopioimaan kaikki sivublogien tekstit ihan systemaattisesti tänne?

Mietin tässä seuraamiani muiden ihmisten blogeja, ja niissä olisi minusta usein positiivinen ajatus, että jutut löytyisivät yhdestä paikasta. Säilyttäisin siis edelleen nuo spesifit blogit, joissa jutut kyllä ilmestyisivät ja pääsisivät tarkempiin kategorioihin, mutta kaikki olisi myös täällä, ja tämä olisi silloin kokonaisempi kuva minusta.

Hyvä? Huono? Olisin kiitollinen kommenteista, ja äänen voi antaa vaikka klikkaamalla "kiva" tai "tylsä". (Tällä kertaa tulkitsen klikkaukset niin - sori vaan niille, jotka halusivat kertoa, että koko kysymys on tylsä :)

Jos kommentteja ei satele, asia selvästi kiinnostaa vain minua ja teen taas kerran oman pääni mukaan! :D

---
Muokkaus 12.5: Siis kaikkihan tätä näköjään kannattaa, asia lienee selvä! Mukava tietää, että voin tehdä niin kuin halusin ilman, että muu maailma kiristelee hampaitaan. (Ihan ku mun blogilla olisi suurta merkitystä kenenkään elämälle... mutta ärsytys se on pienikin ärsytys.)

Pakko lisätä...

Kun noita Power Rankingeja pääsin kehumaan...

On ne joskus tyhmiäkin, mutta nyt oli mulle miltei liian fiksu. Tajusin vasta kolmannella sivullavierailukerralla, mitä "Argh! We said we wanted Finlandia BY SIBELIUS before the game!" oikein tarkoitti.

Pelattiin kuin olis oltu kännissä. Juu. Tajuttuani nauroin ääneen, ja viimeinenkin alitajuinen mielipahani haihtui. Nyt on vitsinkeksijä päässyt todella syvälle pelin absurdiin tunnelmaan ja pelaajien ynnä katsojien jälkifiiliksiin. "Argh!" tosiaankin. Huraa.

Ja siis, mukava kohteliaisuushan se on: "Jos Suomelle käy näin, todennäköisin selitys on, että joukkue toikkaroi jäällä vodkatokkurassa."

En mä varmaan enää paljoa kirjoita lätkästä. En, en. (Vaikka omapa on blogini, jättäkää vaikka lukematta, jos rikon sanani.)

Lähden äitienpäiväksi mökille.

Sinne tulee isoäitikin, eli kunnollinen vanhakantainen teemapäivä tiedossa, tosin vääränä päivänä, koska mummolla oli joku tuikitärkeä konsertti (katselu, ei esiintyminen) sunnuntaina ja halusi siksi tulla kylään lauantaina.

Lauantaiaamuna lähden enkä vielä tiedä, milloin tulen. Maanantaina varmaan. Mut ehkä sitä ehtii mökilläkin blogia kirjoitella.

Päivän sana: colostrum.

Colostrum = ternimaito

Nyt oli ainakin mulle 100% uusi sana. Ternimaito on siis emon ensimmäistä maitoa, kun jälkeläiset ovat vastasyntyneitä. Kääntämässäni koskettavassa eläintenpelastusohjelmassa puhuttiin koiran ternimaidosta, jota nälkiintynyt emoparka oli kiitettävästi tuottanut vastasyntyneille pennuilleen. Emo oli hakattu, pelokas ja nälkiintynyt, mutta poikaset voivat paksusti. Huoh.

Itken melkein joka kerta, kun käännän näitä eläin- ja luontodokkareita.

Etukäteen ei nappaa tarttua näihin, kun ei ne mua telkkarissa kiinnosta, mutta vauhtiin päästyäni ovatkin hyviä. Outo juttu.

Syväluotaavaa analyysia jääkiekon katsomisesta..?

Eipä tartte jännätä mitalipelejä tänä vuonna. Oli ihan turha ja tarpeeton tappio. Tai no, jos haluaa olla arvaamaton ja erikoinen, on varmaan just hyvä voittaa Kanada ja hävitä USA:lle. Pysyy ainakin yleisön mielenkiinto yllä.

Suomi oli USA:ta järisyttävästi parempi, mutta teki pari todella tyhmää virhettä ja meni sekaisin. Oli tuskaa. En pysty katsomaan noin jänniä pelejä.

Minulla on systeemi Suomen peleissä:

Tykkään kaikkien lätkämatsien katsomisesta eniten, kun tilanne on 0-0 tai muuten tasan. Eka erä on yleensä kivoin. Joukkueilla on paljon energiaa ja kummalla tahansa on vielä mahdollisuudet mihin vain. Positiivinen tunnelma.

Jos Suomi johtaa...

• ...yhdellä maalilla, tykkään myös katsoa. On turvallinen olo, mutta peli on vielä jännää.
  
• ...enemmän kuin yhdellä maalilla, mielenkiintoni usein herpaantuu, koska peli ei ole enää akuutisti jännittävä. Riippuu vähän pelin intensiteetistä ja hakattavan joukkueen asenteesta. Pidän telkkarin päällä ja äänet päällä, mutta teen samalla jotain muuta.

Jos Suomi on tappiolla...

• ...yhdellä maalilla ja peliaikaa riittää vielä, voin katsoa, mutta yleensä alan tehdä jotain muuta samalla, ettei tattis liikaa jännittää.
• ...useammalla maalilla, pistän telkkarista äänet pois ja teen muuta ja vilkuilen vain välillä ruudusta tilannetta.
• ...niin paljon, että tilanne vaikuttaa toivottomalta, pistän telkkarista äänet pois ja menen toiseen huoneeseen ja käyn viiden minuutin välein katsomassa, olisiko ihme tapahtunut.
  

Eilisessä matsissa alku oli tosi mukavaa. USA:n tasoittaessa alkoi jännittää. USA:n ekan johtomaalin kohdalla kannettava tietokone meni päälle. Tokan johtomaalin kohdalla TV:stä napsahti saman tien äänet pois ja lähdin PC:lle tekemään töitä. Juoksin sieltä sitten toivomassa ihmettä, mutten enää uskaltanut tulla katsomaan matsia vaikka Suomi tekikin kavennusmaalin. Eikä olisi kannattanutkaan.

Asiasta yli päästyäni olen oikeastaan iloinen USA:n puolesta. Ne ei yleensä ikinä voita Suomea, joten niillä on nyt taatusti hyvä mieli. Joudumme turhankin usein vastakkain, kun olemme suht' samantasoiset joukkueet, mutta Suomi on kuitenkin niskan päällä.

Sitä paitsi nyt Suomi ei joutunut Venäjän hakattavaksi. Se on niin kamalaa katsottavaa. Vaikka oltais siihen asti pelattu miten hyvin, Venäjän ja Ruotsin edessä menee aina pasmat sekaisin ja tulee vaan paha mieli kaikille. USA:lle on paljon kivempi hävitä.

Tähystelen jo ensi vuoteen, jolloin on tiedossa olympiakiekkoa ja kaikkee. Jee.

Ja saatan mie silti ne mitalipelitkin katsoa. Ainahan on selvää, ketä pitää kannattaa: pienempää ja heikompaa, paitsi milloin Kanada pelaa Ruotsia tai Venäjää vastaan. Siinä se. Heh. (On TOSI tyydyttävää katsoa, kun naapurimaat jyrätään.)

Päivän sana: bain marie.

Otetaanpa tähän päivän sana pitkältä tauolta, kun oli aidosti niin tuntematon.

Bain marie = vesihaude (ruoanlaitossa)

Ranskasta ovat lainanneet. Näkyy välillä myös bain-marie olevan.

Tähän sadepäiväänhän pitää nyt suhtautua silleen...

...että tämän jälkeen se ruoho vasta viheriöikin ja päästään entistä kesäisempiin tunnelmiin.

On silti hiukan masentavaa. Aurinkoon ehti jo tottua, ja matalapaine vaikuttaa ainakin minuun jotenkin vallan fyysisesti. (Mitä pimeys ei tee. Jännittävä fakta.) Se painaa rintakehää. Jos aamulla herään kummallisen lamaannuksen vallassa, ulkona on todennäköisesti sateista. En tykkää sateesta, en, en.

Paino rintakehässä tuo mukanaan myös vahvoja takaumia Skotlannista, mikä ei varsinaisesti ole ikävä asia. Sellainen alakuloisen mukavan haikea.

Skotlanti on kyllä niin kostea paikka, etten tajua, miten kestin siellä kolme vuotta. Kun pois muutettuani menin käymään, tyrmäävä ilmankosteus salpasi henkeä ihan kirjaimellisesti. Tuntui, kuin naamalla olisi kaikki päivät märkä rätti ja joku istuisi rintakehän päällä yöt. Kyseessä tuskin oli poikkeuksellisen kostea viikko - muistan syksyjä, jolloin liioittelematta (laskin näitä, tuntui niin hurjalta) kuutena päivänä seitsemästä sataa tihuutti suurimman osan päivästä. Kai ihminen sopeutuu vaikka mihin. Koin kosteuden 90% lievempänä, kun asuin sen keskellä ja se hiipi syksyisin päälle vähitellen. Suomessa yksi matalapaineinen päivä erottuu joukosta.

Ne mystiset kiireet ovat nyt ohi.

Vietimme Inkerin polttareita vappupäivänä (ja sitkeimpien kanssa aina seuraavaan iltapäivään saakka). Meni vielä paremmin kuin olin odottanut :)

Käytiin vappupiknikillä Helsingin talvipuutarhassa, askarreltiin pääkoristeita, huviteltiin Linnanmäellä, käytiin saunomassa (eri hienot saunatilat keskellä ei-mitään, Siera Nevada -niminen vuokrasauna Espoon Kauklahdessa - suosittelen), yövyttiin hotellissa...

Erityisesti suosittelen junasta jäämistä syrjäisellä Kauklahden seisakkeella. Siellä sitten seisottiin tunti, kierrätettiin pulloja ringissä ja hihitettiin hysteerisinä, ja harvemmin jos koskaan olen ollut hauskemmilla jatkoilla. (Eikä ollut sarkasmia.)

Kuluneina kuukausina oli tylsää, ettei täällä voinut mainita mistään asiaan liittyvästä, vaikkei kyse edes olisi ollut mistään kovin kiehtovasta ja / tai olisi kovasti halunnut päästä purkamaan tunnelmiaan prosessin eri vaiheissa.

Yllättävän paljon aikaa järjestelyihin meni. Kun on se, jonka täytyy vetää asiat yhteen ja pitää homma kasassa, työpanos kasvaa paljon suuremmaksi kuin tavallisena riviosallistujana (vaikka kyseessä olisi aktiivinenkin riviosallistuja, joka kommentoi joka asiaan).

Mutta kuten sanottu, onnistui yli odotusten ja oli täysin vaivan arvoista :)

En ole vielä purkanut kuvia kamerasta. Katsotaan, onko siellä jotain sopivaa täällä julkaistavaksi.

Tämän sunnuntain olen yksinomaan levännyt. Huomenna alkaa normaali arki. Bloginkirjoitustahdin olisi tarkoitus pysyä miltei jokapäiväisenä - huhtikuu oli mukava kuukausi, kun edes pyrin siihen.