7. toukokuuta 2009

Syväluotaavaa analyysia jääkiekon katsomisesta..?

Eipä tartte jännätä mitalipelejä tänä vuonna. Oli ihan turha ja tarpeeton tappio. Tai no, jos haluaa olla arvaamaton ja erikoinen, on varmaan just hyvä voittaa Kanada ja hävitä USA:lle. Pysyy ainakin yleisön mielenkiinto yllä.

Suomi oli USA:ta järisyttävästi parempi, mutta teki pari todella tyhmää virhettä ja meni sekaisin. Oli tuskaa. En pysty katsomaan noin jänniä pelejä.

Minulla on systeemi Suomen peleissä:

Tykkään kaikkien lätkämatsien katsomisesta eniten, kun tilanne on 0-0 tai muuten tasan. Eka erä on yleensä kivoin. Joukkueilla on paljon energiaa ja kummalla tahansa on vielä mahdollisuudet mihin vain. Positiivinen tunnelma.

Jos Suomi johtaa...
  • ...yhdellä maalilla, tykkään myös katsoa. On turvallinen olo, mutta peli on vielä jännää.
  • ...enemmän kuin yhdellä maalilla, mielenkiintoni usein herpaantuu, koska peli ei ole enää akuutisti jännittävä. Riippuu vähän pelin intensiteetistä ja hakattavan joukkueen asenteesta. Pidän telkkarin päällä ja äänet päällä, mutta teen samalla jotain muuta.
Jos Suomi on tappiolla...
  • ...yhdellä maalilla ja peliaikaa riittää vielä, voin katsoa, mutta yleensä alan tehdä jotain muuta samalla, ettei tattis liikaa jännittää.
  • ...useammalla maalilla, pistän telkkarista äänet pois ja teen muuta ja vilkuilen vain välillä ruudusta tilannetta.
  • ...niin paljon, että tilanne vaikuttaa toivottomalta, pistän telkkarista äänet pois ja menen toiseen huoneeseen ja käyn viiden minuutin välein katsomassa, olisiko ihme tapahtunut.
Eilisessä matsissa alku oli tosi mukavaa. USA:n tasoittaessa alkoi jännittää. USA:n ekan johtomaalin kohdalla kannettava tietokone meni päälle. Tokan johtomaalin kohdalla TV:stä napsahti saman tien äänet pois ja lähdin PC:lle tekemään töitä. Juoksin sieltä sitten toivomassa ihmettä, mutten enää uskaltanut tulla katsomaan matsia vaikka Suomi tekikin kavennusmaalin. Eikä olisi kannattanutkaan.

Asiasta yli päästyäni olen oikeastaan iloinen USA:n puolesta. Ne ei yleensä ikinä voita Suomea, joten niillä on nyt taatusti hyvä mieli. Joudumme turhankin usein vastakkain, kun olemme suht' samantasoiset joukkueet, mutta Suomi on kuitenkin niskan päällä.

Sitä paitsi nyt Suomi ei joutunut Venäjän hakattavaksi. Se on niin kamalaa katsottavaa. Vaikka oltais siihen asti pelattu miten hyvin, Venäjän ja Ruotsin edessä menee aina pasmat sekaisin ja tulee vaan paha mieli kaikille. USA:lle on paljon kivempi hävitä.

Tähystelen jo ensi vuoteen, jolloin on tiedossa olympiakiekkoa ja kaikkee. Jee.

Ja saatan mie silti ne mitalipelitkin katsoa. Ainahan on selvää, ketä pitää kannattaa: pienempää ja heikompaa, paitsi milloin Kanada pelaa Ruotsia tai Venäjää vastaan. Siinä se. Heh. (On TOSI tyydyttävää katsoa, kun naapurimaat jyrätään.)

3 kommenttia:

Olli Sulopuisto kirjoitti...

Mites ne hyvännäköiset lätkänpelaajat ja tappelut? Luulin niiden olevan tärkein syy katsoa matseja.

Anne kirjoitti...

JOO, no siis totta. Mut tänä vuonna ei ollut yhtään kunnolla hyvännäköistä, joten piti katsoa itse peliä. Valkovenäjällä oli muistaakseni komeita poikia, mutta muuten oli hiljaista. Se Nummelin oli nyt Suomelta paras, muttei silti yhtään pärjää Selänteelle (...ongelma lienee, ettei kukaan pärjää).

Ja sit kun se on niin, että kun rumaa miestä lyödään naamaan, näyttää vaan rumalta. Pitää lyödä nättiä.

Anne kirjoitti...

(Viimeisen toteamuksen voi esimerkiksi kaivertaa hautakiveeni, nyt tuli lauottua sen verran kuolemattomia.)