Päivän sana: teamster.

teamster = s kuorma-autonkuljettaja (am)

Pitkästä aikaa sana, joka on ilmeisesti ihan tavallinen, mutta minulle uppo-outo. Lienee niin periamerikkalainen. Mie olisin sanonut ihan vaan, että "truck driver".

Koti-ikävän kultainen kääntöpuoli.

Tragedia: en saa itsestäni irti kunnollista joulumieltä, ennen kuin seuraavan kerran muutan ulkomaille.

Ainakin pelkään, että asia on näin.

Syy: ulkomailla on enemmän odotettavaa. Ei vain matka vanhempien luo, vaan matka kaivattuun Suomeen, lumen keskelle. Perheen ja ystävien näkeminen ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ikävä kotimaata ja suomen kieltä kohtaan. Tähän kaikkeen verrattuna matka Tampereelta Kotkaan ei tunnu yhtään missään.

Muistelen kaiholla sitä mieletöntä onnellisen odotuksen huumaa, jossa elin Glasgow'n marraskuun ja joulukuun alun. Kiertelin kaupungilla monen monituista kertaa lahjoja etsimässä. Join Eggnog ja Gingerbread Latteja Starbucksissa. (Olisko nuo pitänyt väliviivoittaa suomalaisten yhdyssanasääntöjen mukaan? Kai olisi, koska ne sijaitsevat suomalaisessa lauseessa. Mutta sanojen englanninkielisyys ajoi minut englannin käytäntöön. Muistakaa muuten, lapset: englanniksi on eri säännöt. Ei suu- ja sorkkatauti vaan foot and mouth disease. Ei siis sitä väliviivaa, vaikka listattaisiinkin yhdyssanoja, joilla on yhteinen jälkiosa. Tätä virhettä näkee aika usein.)

*Harhapolku ohi.* Ripustelin jouluvaloja. Nukahdin päiväunille onnelliseen sykkyrään, koska kohta olin menossa kotiin ja luvassa oli vuoden ihanin aika. Se kerta kaikkiaan oli jotain... Se onni tuntui vatsanpohjassa asti.


(Kuva: poroja George Squarella.)

Toki minä edelleen rakastan joulua, ripustan jouluvaloja (olleet ylhäällä jo monta viikkoa) ja etsin lahjoja. Mutta tämä ei tunnu yhtään miltään verrattuna odotukseen ulkomailla. Koti-ikävän kultaiseen kääntöpuoleen. Jos minulla ei olisi vertailukohtaa, joulumieleni varmaan tuntuisi täydelliseltä nytkin. Surkea juttu. Toivon, etten tietäisi paremmasta.

Osatekijäksi olin jo aiemmin identifioinut sen, että Britanniassa myös fiilistellään enemmän joulua. Kauppojen joulukoristeet ja joululaulut ovat näyttävämpiä kuin Suomessa. Joku varmaan vihaisi sitä, mutta minä rakastin. Tälläkin toki on osansa joulumielen luomisessa, kuten viime vuonna Lontoossa totesin. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että suurin syy isompaan joulumieleen oli se, että oli enemmän odotettavaa.

Huokaus. Ehkä minä vielä joskus olen ulkomailla odottamassa joulua. Ja harmittelemassa sataa asiaa siinä, etten ole Suomessa. Kaikkea ei voi saada.

Tuplan terveyshuijaus?

Tänään kaupassa iski karkkihimo. Huomasin hyllyssä uutuuden: Tupla Sport -merkkisiä patukoita, jotka markkinoivat itseään "kuitupitoisena uutuutena" ja ovat tutun Tupla-patukan terveellisempiä sisaruksia.

Ai, terveellisempiä?

Katsoin tuoteselostetta ja ahdistuin. 100 g:n ravintosisältö Tupla toffeessa ja omena-sportissa:

Energiaa 468/465 kcal - proteiinia 6,9 g / 7 g - hiilareita 61,3 g / 63,6 g - rasvaa 21,6 / 20,4 g. Ei-terveys-Tuplassa ei lue kuituarvoa. Sportissa on kuituja 3,8 g sataa grammaa kohti.

Arvatkaapa vielä, kummat arvot kuuluvat kummalle patukalle!

Aivan oikein: ensiksi mainitut numerot - korkeampi kalori- ja rasvapitoisuus, pienempi proteiinipitoisuus - ovat uuden terveyspatukkamme sisältö. Hieman tuli huijattu olo.


Patukka oli ihan okei (raikas, omenainen, olemassa myös vadelmaversio), mutta maistui sen verran pahville, että se saisi kyllä olla reilusti terveellisempi, jotta viitsisin syödä sitä. Tässä tapauksessa sisältö ei oikeuta makua. En tajua, miten Tuplan nougat on onnistuttu korvaamaan vanerimaisella myslillä ilman, että terveellisyys on muuttunut mihinkään. (Tai, no. Se on vissiin se kuitu. Huoh.)

Kotona ollaan.

Vanhempien mökille oli rakennettu uusi, lasitettu ruokailutila. Siellä syödään sitten jouluateria. Tästä tulee ensimmäinen joulu mökillä, mutta ehkä se menee ihan hyvin. Mökillä saa perhe ainakin olla rauhassa yhdessä, eivätkä kaikki lapset sovi tapaamisia kavereidensa kanssa sekaisin ja ristiin niin, että yhteistä aikaa jää yllättävän vähän. (Ei jouluaattona ja joulupäivänä muutenkaan olla hajaannuttu, mutta ennen niitä ja välipäivinä.)

Käytiin isänpäiväaterialla ABC:lla. Iskä sai valita paikan ja halusi huoltikselle. Lisäksi isänpäivä oli meillä tosiaan sen viikon myöhässä, koska itse päivänä vanhemmat olivat vielä Turkissa. Sekä äidillä että isällä oli myös synttärit matkan aikana, eikä kukaan lapsista muistanut onnitella. Olivat hieman myrtseinä, mutta ostimme heille sitten Prismasta pikalahjat.

Maanantaina lähdettiin Helsingin kaupunginteatterin taiteellisen Kerjäläisoopperan kautta takaisin kotiin. Nyt onkin tiedossa todella lyhyt viikko Tampereella: Minni tulee kylään jo torstaina.

Päivän sana: rat tail.

Rat tail = lyh. ilmaisusta rat tail comb = piikkikampa.

Kampaajaohjelmasta. Suomennosta (ja ensin jopa merkitystä) oli harvinaisen vaikea löytää, mutta Googlen kuvahaun tulosten perusteella arvelen löytäneeni oikean vastaavuuden.

Lähden myöhästyneen isänpäivän viettoon.

Isänpäivä on vasta nyt, koska vanhemmat palaavat tänään Turkista.

Sinne menivät hyvät kirjoitusaikeet moneksi päiväksi. Tuli vaan liian kiire. Olenkin tehnyt tällä viikolla suoraan sanottuna oikeesti liikaa töitä.

Laskin 40,5 todellista työtuntia. Mutta olen myös tienannut 1380€ - enemmän kuin opiskelijan kesätöissä koko kuukaudessa! Vau, uusi viikkoennätys. MUTTA pitää rauhoittaa menoa. Tarkoitus oli tehdä töitä reilusti alle 30 h ja jättää aikaa gradulle. Skarpataan, skarpataan...

Päivän salasana: swordfish.

Voi helkkari. Koko päivän olen kuunnellut eri medioissa illan elokuvaa Salasana: Swordfish mainostettavan milloin milläkin nimellä, mutta kertaakaan en ole kuullut oikeaa ääntämystä.

Otetaan lyhyt englannin kielen oppitunti. Leffassa Salasana: Swordfish se englanninkielinen osa äännetään SOORDFISH. Sanassa sword, miekka, kaksoisvee on ihan oikeasti täysin mykkä. I kid you not. Sitä ei veetä tarvitse yrittää tunkea sinne. Ikinä. Tämä ei ole murre-ero tai makuasia. Kyseisessä sanassa ei ole ollenkaan V-kirjainta, vaikka se onkin jostain syystä tungettu englanninkielen ah-niin-loogiseen kirjoitusasuun.

Jostain syystä sword on niitä sanoja, jotka jopa englantia paperilla hyvin osaavat yrittävät viimeiseen asti ääntää väärin. Kerrataan siis vielä. Se on SOORD. Se ei ole SVOORD tai SVÖÖRD, SVORD tai SVÖRD. Tässä ei ole eroa edes jenkkilän ja brittien välillä. Sanassa ei ole veetä. Ja piste.

Paras ehdotus oli radiossa kuulemani "svördfis". Se kuulosti niin hienolta, että teki mieli tunkea lyijykynä tärykalvoon. Oliskohan leffan nimen suomennosta voinut harkita vielä? Suomalaiseen suuhun sopimattomampaa nimeä on vaikea löytää.

*turhautuneen tilityksen loppu*

39 kysymystä.

En ole aikoihin tehnyt meemejä. Nyt löysin tällaisen, jossa oli ihan kiinnostavia kysymyksiä.

1. Tiedätkö ketään, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla?
Äitini. En vissiin muita.

2. Tiedätkö ketään, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla?
En henk. koht. tunne ketään, eikä kukaan kauhean kuuluisakaan ole syntynyt samana päivänä. Jenkkinäyttelijä Sam Neill on ainoa, joka tulee mieleen.

3. Jos saisit olla yhden päivän ajan kuka tahansa henkilö maailmassa, kuka olisit?
Tahtoisin varmaan olla joku West End -tähti. Olisi siistiä kokea, miltä oikeasti tuntuu laulaa niin hyvin. Ja esiintyä lavalla, kun on hyvä siinä.

4. Olisitko valmis lunttaamaan kokeessa, jos tietäisit, ettet jää kiinni?
Yleisesti ottaen normaalitilanteessa en. Jos tosiaan tietäisin, etten jää kiinni, voisin kuvitella lunttaavani, jos kokeessa epäonnistumisesta seuraisi jotain todella ikävää tai onnistumisesta saisi suuren palkkion.

5. Ota päiväkirjastasi ("jos sinulla sellainen on) esille sivu 6 ja kirjoita tähän pätkä, joka kuvaa sinua, elämääsi tai ajatusmaailmaasi parhaiten?
"Aloitin toista työtä, jäin harhailemaan nettiin. Katselin Les Miserablés -vidoita varmaan tunnin. Jossain välissä sentään urheilin. Tein hieman töitä. Lusmuilin taas. Piti maalata, en maalannut." :D

6. Mitä kappaletta kuuntelet parhaillaan tai minkä kappaleen kuulit viimeksi?
Kävin äsken Youtubessa musikaalikierroksella. Kuuntelin livepätkiä ainakin Lord of the Ringsistä, Little Shop of Horrorsista ja Wickedistä. Sitten innostuin katsomaan Any Dream Will Do -tosi-tv-kisan Josehpien sekalaisia esiintymisbiisejä.

7. Mikä on sinusta lähin esine tietokonetta tai sen osia lukuun ottamatta?
No varmaan tämä sohva, jolla istun. (Aika tyhmä kysymys. Eiköhän kaikki vastaa tähän istuimensa.)

8. Mitä näet, kun katsot (juuri nyt) oikealle takaviistoon?
Olohuoneen valkoisen seinän.

9. Käytätkö/käyttäisitkö mieluummin piilolinssejä vai tavallisia silmälaseja? Miksi?
Ei ole laseja. Jos tarvitsisin lasit, voisin ihan mielelläni käyttää tavallisia laseja varsinkin, jos ne olisivat silmiä suurentavat. Jos ne olisivat pienentävät, suosisin piilareita.

10. Onko kivempi antaa vai saada lahjoja? (rehellinen vastaus!)
Yleisesti ottaen on kivempi antaa. Kun löytää mielestään oikein hyvän lahjan, se on hauskaa. Mutta on sekin tosi kivaa, jos saa lahjan, josta oikeasti ilahtuu niin paljon, ettei tarvitse kiitellä yhtään väkinäisesti. No, keskimäärin silti lahjojen antaminen on kivempaa.

11. Mihin kilpailuun osallistuisit näistä mieluiten: Idols, Haluatko miljonääriksi?, vai Big Brother? Uskoisitko pärjääväsi näistä jossain hyvin?
Ehdottomasti Haluatko Miljonääriksi. Noista muista tulee julkkiksia, enkä haluaisi julkkikseksi. En menisi Idolsiin edes, jos osaisin laulaa. Tekisin siinä tapauksessa jotain muuta lahjoillani.

12. Mistä hinnasta suostuisit ajamaan pääsi kaljuksi?
Lähtien 100 000 eurosta.

13. Syötkö/söisitkö mieluummin etanoita vai mustekalaa?
Mustekala on vähän sitkeää, mutta ihan hyvää. Itse asiassa en ole maistanut etanoita, koska ne tehdään niin usein valkosipulivoissa, joka on oksettavaa. Voisin kyllä maistaa niitäkin.

14. Tulet kouluun ja huomaat, että tänään on koe, jonka luulit olevan huomenna ja johon et ole lukenut lainkaan. Mitä teet?
Adrenaliini alkaa virrata. Innostun. On hyvä fiilis. Improvisoin.

15. Avaatko banaanin ylhäältä (se osa, mistä se on tertussa kiinni) vai alhaalta?
Yhäältä. Se on helpompaa, kun siinä on valmis kahva.

16. Ottaisitko lävistyksen mieluummin kieleen vai napaan?
Hyi. En kumpaankaan. No, napaan varmaan.

17. Oletko koskaan juossut liukuportaita väärään suuntaan?
En ole. Ei ole tehnyt mielikään.

18. Milloin ja miksi itkit viimeksi?
Hmm. Varmaan katsellessani Atonementia? En ainakaan muista tuoreempaa.

19. Jos joutuisit luopumaan jostain aistista (näkö-, kuulo-, haju-, maku-, tunto-), mistä luopuisit?
Hajuaistista. Se tuntuu vähiten tarpeelliselta.

20. Entä mistä aistista luopuisit kaikkein viimeisimpänä?
Näöstä. Se liittyy ihan kaikkeen. Ennen kaikkea se liittyy ammattiini. Voisin ilman kuuloakin hyvin toimia kääntäjänä, vaikkakaan en audiovisuaalisella kentällä. Jos taas menettäisin näköni, joutuisin vaihtamaan ammattia. Ja kuolisin muutenkin ilman näköaistia. Lukeminen, elokuvat, kaikki!

Tietysti kuulonkin menettäminen olisi hirveää. Menisi musiikki ja teatteri. Mutta silti se olisi pienempi paha. Huh, toivottavasti en ikinä menetä kumpaakaan.

21. Oletko ikinä ollut ihastunut/rakastunut opettajaasi?
Muistikuvat ovat hataria, mutta eiköhän meidän luokan tytöt olleet lähes kaikki, kun meillä oli koko viidennen luokan sellainen nuori miesopettaja?

22. Käveletkö/ajatko yleensä päin punaisia?
Kävelen päin punaisia tosi usein. Tapa tarttui Britanniasta. Mutta autolla en ole koskaan ajanut päin punaisia.

23. Puhutko tai laulatko itseksesi usein?
Puhun itsekseni joskus joitain satunnaisia lauseita, en kauheasti. Mutta laulan yksinäni paljon. Suihkussa ja autoa ajaessani. Kotona laulaisin vielä enemmän, mutta seinät ovat aika ohuet ja pelkään ärsyttäväni naapureita.

24. Haluatko kassalla ensin kolikot ja kuitin/setelit siihen päälle, vai ensin kuitin/setelit ja kolikot siihen päälle?
Hmm. Varmaan ensin setelit ja päälle kolikot. Sama se. Itse ainakin annan ensin setelit.

25. Kuinka monella kielellä osaat sanoa "minä rakastan sinua"?
Mieleen tuli vain seitsemän, mutta on niitä varmaan enemmänkin.

26. Mitä kuivaat ensimmäisenä, kun tulet suihkusta?
Kasvoni.

27. Oletko ikinä uinut alasti?
Olen toki, mökillä uimme edelleen alasti. Minä en tosin oikein uskalla, kun laiturin alla vaanii ihan varmasti tappajahauki.

28. Minkä osan luet sanomalehdestä mieluiten?
Kulttuurisivut. Tai no, ihan tärkeimpänä kyllä tv-ohjelmat, jos en ole niitä jo netistä nähnyt.

29. Mihin ulkonäkösi piirteeseen olet erityisen tyytyväinen?
Pidän kovasti isoista, sinisistä silmistäni. Olkapääni ja solisluuni ovat myös poikkeuksellisen kauniit. Lisäksi polveni, sääreni ja nilkkani ovat sirot. Aika moneen siis :)

30. Oletko ikinä ollut koulussa/töissä krapulassa?
En koulussa, mutta yliopistossa ja töissä kyllä. En usein. Se on aika kamalaa.

31. Jos tv:ssä esitettäisiin suorana lähetyksenä julkinen teloitus, katsoisitko sen?
Ensiksi ajattelin, etten ikinä voisi katsoa. Sitten tajusin, että toisaalta kaikki makaaberi ja kammottava kiehtoo minua. Ihmisluonnon kääntöpuoli. En siis sittenkään ole varma, voisinko olla katsomatta. Kauhea olo kyllä tulisi.

32. Olisitko valmis tappamaan viattoman ihmisen, jos sen avulla nälänhätä poistuisi maailmasta?
En voisi konkreettisesti omin käsin tappaa ihmistä, vaikka mikä olisi. En usko, että pystyisin siihen, vaikka oma henkeni riippuisi siitä (jos kyse ei olisi itsepuolustuksesta). Jos ihmisen voisi tappaa jotenkin kliinisesti nappia painamalla, olisin ehkä teoriassa valmis siihen.

33. Jos sinulle tulee aikaisena kouluaamuna kiire ja joudut jättämään joko meikkaamisen tai aamupalan väliin, kumman jätät?
Jätän aamupalan väliin ja otan hedelmiä mukaan laukkuun. (Näinä akateemisen vapauden aikoina varmaankin sekä meikkaan että syön ja menen luennolle myöhässä. Riippuu tosin luennosta.)

34. Valitse jokin lempi-tv-sarjoistasi. Ketä sen hahmoa muistutat eniten?
Ensimmäisenä tuli mieleen Buffy, joten mietitään nyt sitä. Ketähän muistutan?

Itse asiassa samastun Buffyyn itseensä aika syvällisesti myöhemmillä kausilla. Buffy on isosisko ja aina vastuussa kaikesta silloinkin, kun ei haluaisi olla. Ainainen vastuu ahdistaa, mutta koska ylemmyskompleksinen Buffy ei usko kenenkään muun pystyvän kantavan vastuuta paremmin, siitä ei voi luopua. Löydän tästä todellakin itseni. En tietenkään ole maailmaa pelastava supersankari, mutta jos äkkiä saisin Buffyn voimat, luulen, että suhtautuisin niihin melko samalla tavalla kuin hän.

35. Mitä näistä teet mieluiten: tiskaat, imuroit vai peset lattioita?
Vihaan imuroimista ja tiskaamista. Lattianpesu sen sijaan on ihan kivaa hommaa.

36. Mitkä ovat huoneesi hallitsevimmat värit? Ovatko ne lempivärejäsi?
Valkoinen, musta, vihreä. Juu, olen minä tänne ihan mieluisia värejä valinnut. Oranssi tosin olisi lempivärini.

37. Ovatko jalkasi juuri nyt ristittynä, istutko niiden päällä vai miten ne ovat?
Ne ovat suorina, nilkat ristittyinä.

38. Jos saat matikan kokeista kasin, miten reagoit?
Ihmettelen, miten ihmeessä olen joutunut matikan kokeisiin!

No ei, silloin aikanaan olisin pitänyt numeroa ihan mukiinmenevänä ja sanonut itselleni, että seuraavassa kokeessa skarppaan enemmän. (Matikan keskiarvoni oli yleensä ysi.)

39. Mitä elokuvaa/tv-ohjelmaa katsoessasi olet itkenyt?
Jaa-a. Mitä katsoessani en olisi itkenyt? Olen itkenyt pari kertaa jopa South Parkissa, että sillä tasolla liikutaan. Jo mainitussa Buffyssa toki olen itkenyt (The Body lienee aika paha haaste parkkiintuneellekin sielulle). Ja siinä Atonementissa itkin. Itken varsinkin yksin juttuja katsoessani - ja katson aika paljon juttuja yksin, koska pidän siitä. Ne koskettavat silloin paremmin. Eläytyminen on syvempää.

Kaikista itkettävin mieleeni oikopäätä tuleva on Ice Age. Olen saattanut jo kirjoitaa tästä. Katsoin sen pahaa-aavistamattomana odottaen tavallista mautonta koko perheen piirroskomediaa, mutta sehän olikin mielettömän opettavainen ja suoraselkäinen tarina lapsille. Sen juonessa on jotain käsittämättömän vanhanaikaista, moraalista ja kaunista. Itkin ihan solkenaan viimeiset puoli tuntia. Suvaitsevaisuus kunniaan. Kaveria ei jätetä. Oma lauma ei katso rotua vaan ystävyyttä. Itkettää melkein, kun kirjoitankin siitä.

Oi voi, tahti rikkoutui heti.

Olin eilen koneella, mutta jämähdin etsimään lentoja Meksikoon ja New Yorkiin. Siinä se ilta hurahtikin.

Mutta nyt päivitän taas. Ja huomenna. Ja ylihuomenna. Huomaan jo keksiväni enemmän kirjoitettavaa. Kirjoittaminen aktivoi kirjoittamaan.

Meksikon matka on nyt varattu!!! Jee! Lähden keskiviikkona 26. maaliskuuta ja saavun perille Jalapaan iltapäivällä 27. maaliskuuta. Hengailen Daisyn luona neljä ja puoli päivää. (Hänellä on sen verran kiireinen aikataulu töineen kaikkineen, että vierailun suositeltava pituus oli kuulemma vain pitkä viikonloppu. Se on ihan ok, koska nyt ehdin hyvin kaksi kohdetta ilman, että lomasta tulee ylipitkä.) Tiistaina 1.4. lennän New Yorkiin. Siellä hengailen ihan omineni lauantaihin 5.4. asti, ja Suomeen saavun sunnuntaiaamuna 6.4.

Ei ku New Yorkin hostellia varaamaan... Vautsi. Jee.

Sain matkan muuten ihan käsittämättömän halvalla. Lennot HEL-JFK-HEL menopaluu 329€ + JFK-MEX-JFK 270€. Yhteensä alle 600€! Olin varautunut maksamaan ainakin 800, ehkä jopa tonnin. Tällä hinnalla on varaa jo tuhlatakin matkalla. (Teatteriin... :D)


Olemme myös suunnitelleet uutta vuotta innokkaasti. Tein Einille listan Lontoon musikaaleista kuvauksineen ja hintajärjestyksineen, minkä jälkeen hän pisti ne mieluisuusjärjestykseen. Nyt meillä on valmis lista, joka kourassa mennä puolen hinnan kojulle. Einin ykkösvaihtoehto, Cabaret, tosin varattiin jo netistä, koska matkamme ajankohdaksi sattui olemaan tarjolla lippuja himpun verran alle puolen hinnan. En itsekään ole nähnyt teosta, joten ihan hyvä homma.

Vielä pitää selvitellä aukioloaikoja ja muita käytännön juttuja. Uudenvuoden aikaan kun varmasti on poikkeusjärjestelyjä vähän siellä sun täällä. Voi hitsi, kun mie tykkään suunnitella :)

Kääntäjän on valvottava omia etujaan.

Kirjoitan asiasta, jota ajattelin jo viikkoja sitten.

Freelance-kääntäminen on urakkatyötä. Työnantajat yrittävät ostaa työn mahdollisimman halvalla. He eivät ole innokkaita maksamaan kiirelisiä tai muita kohtuullisia korvauksia. He kokeilevat kepillä jäätä: tekisikö joku kuitenkin normaalilla hinnalla, vaikka aikaraja onkin melkoisen tiukka?

Aloittelija ottaa yleensä sen, mitä tarjotaan. Ei juuri uskalla tinkiä. Tai tajua. Minä ainakaan en ensin edes kyseenalaistanut työnantajien tarjousten reiluutta. Vähitellen olen kuitenkin tajunnut, että jos jonkin työn aikataulu on liian tiukka, voin suoraan sanoa asian olevan niin ja vaatia kiirelisää. Kun viime aikoina olen tehnyt niin, olen joka kerta olen myös saanut joko parinkymmenen prosentin korotuksen palkkioon tai enemmän aikaa työn tekemiseen.

Käännöstoimistot ovat riippuvaisia kääntäjistä. Jos kääntäjät vaativat oikeuksiaan, toimistot kyllä maksavat sen, mitä pyydämme. Ainakaan AV-alalla ammattitaitoisista kääntäjistä ei ole ylitarjontaa, vaan pulaa. Kääntäjän ammattiin tahtoo kuulua elimellisenä osana syrjäänvetäytyvyys ja nöyryys - toisenlaiselle ihmiselle tällainen kulissien takainen työ voisi olla turhauttavaa - mutta ne eivät aina ole hyviä ominaisuuksia.

Ajattelin kirjoittaa tämän ylös muistutukseksi itselleni ja kenties toisillekin.

Kirjoituslupaus.

Nyt aion yrittää kirjoittaa jotain joka päivä. Tästä lähtien. Maailmalla on romaaninkirjoituskuukausi, minulla on nyt bloginkirjoituskampanja.

Muuten en pääse takaisin kirjoitusrutiiniin tässä mediassa. Kirjoitan jotain, mitä vaan.

Jännittävää: Facebookissa olen huomannut, että minun on oikeasti helpompi kirjoittaa englanniksi. Luulin sen olevan pitkälti kuvittelua - että suomeksi kirjoittaessani kaipaan englannin mahdollisuuksia ja englanniksi kirjoittaessani suomen mahdollisuuksia. Mutta en minä englanniksi kirjoittaessani mitään kaipaa.

Herättää tiettyjä ajatuksia. Houkuttaa vaihtamaan blogien kieltä. Tai osan niistä. Mutta en taida. Ainakaan vielä. Jos suomi on vaikeampaa, se tarvitsee harjoitusta.

Leffablogia voisin kyllä kirjoittaakin englanniksi. Se olisi mukavaa. No, katsellaan.