Koti-ikävän kultainen kääntöpuoli.

Tragedia: en saa itsestäni irti kunnollista joulumieltä, ennen kuin seuraavan kerran muutan ulkomaille.

Ainakin pelkään, että asia on näin.

Syy: ulkomailla on enemmän odotettavaa. Ei vain matka vanhempien luo, vaan matka kaivattuun Suomeen, lumen keskelle. Perheen ja ystävien näkeminen ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ikävä kotimaata ja suomen kieltä kohtaan. Tähän kaikkeen verrattuna matka Tampereelta Kotkaan ei tunnu yhtään missään.

Muistelen kaiholla sitä mieletöntä onnellisen odotuksen huumaa, jossa elin Glasgow'n marraskuun ja joulukuun alun. Kiertelin kaupungilla monen monituista kertaa lahjoja etsimässä. Join Eggnog ja Gingerbread Latteja Starbucksissa. (Olisko nuo pitänyt väliviivoittaa suomalaisten yhdyssanasääntöjen mukaan? Kai olisi, koska ne sijaitsevat suomalaisessa lauseessa. Mutta sanojen englanninkielisyys ajoi minut englannin käytäntöön. Muistakaa muuten, lapset: englanniksi on eri säännöt. Ei suu- ja sorkkatauti vaan foot and mouth disease. Ei siis sitä väliviivaa, vaikka listattaisiinkin yhdyssanoja, joilla on yhteinen jälkiosa. Tätä virhettä näkee aika usein.)

*Harhapolku ohi.* Ripustelin jouluvaloja. Nukahdin päiväunille onnelliseen sykkyrään, koska kohta olin menossa kotiin ja luvassa oli vuoden ihanin aika. Se kerta kaikkiaan oli jotain... Se onni tuntui vatsanpohjassa asti.


(Kuva: poroja George Squarella.)

Toki minä edelleen rakastan joulua, ripustan jouluvaloja (olleet ylhäällä jo monta viikkoa) ja etsin lahjoja. Mutta tämä ei tunnu yhtään miltään verrattuna odotukseen ulkomailla. Koti-ikävän kultaiseen kääntöpuoleen. Jos minulla ei olisi vertailukohtaa, joulumieleni varmaan tuntuisi täydelliseltä nytkin. Surkea juttu. Toivon, etten tietäisi paremmasta.

Osatekijäksi olin jo aiemmin identifioinut sen, että Britanniassa myös fiilistellään enemmän joulua. Kauppojen joulukoristeet ja joululaulut ovat näyttävämpiä kuin Suomessa. Joku varmaan vihaisi sitä, mutta minä rakastin. Tälläkin toki on osansa joulumielen luomisessa, kuten viime vuonna Lontoossa totesin. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että suurin syy isompaan joulumieleen oli se, että oli enemmän odotettavaa.

Huokaus. Ehkä minä vielä joskus olen ulkomailla odottamassa joulua. Ja harmittelemassa sataa asiaa siinä, etten ole Suomessa. Kaikkea ei voi saada.