Melkein. Marjukka lähti tänään Turkuun, ja ne sieltä menevät Einin kanssa yhdessä Helsinki-Vantaalle huomenna. Siitä Turkkiin. Äiti ja isä ovat olleet Turkissa jo viikon. Ne omistavat siellä kaksi asuntoa ja käyvät siellä usein, mutta ennen ei koko muu perhe ole ollut asunnoissa samaan aikaan. Teininä ollessani ne kylläkin kävivät nelisin etelänmatkoilla, ja minä vanhimpana ja kuumuutta vihaavana sain jäädä kotiin pitämään bileitä kavereille - mutta nyttemmin en ole tottunut tällaiseen. Pelottaa, että jos niille tapahtuu jotain, kun olen yksin näin eri paikassa. Lentäminen on turvallisin tapa matkustaa, mutta silti.
No, ei oikeesti-oikeesti pelota. Mutta vähän. Kyllä minua mielen pohjalla pelottaa aina myös mökillä, kun äiti menee uimaan tai isä pilkille. Lapsena pelkäsin myös, kun ne lähtivät marjastamaan - kuvittelin, että metsään voi oikeasti eksyä niin, ettei ikinä löydä kotiin. Olen aina ollut vähän sellainen outo, että suhtaudun omaan elämääni optimistisesti ja huolettomasti, mutta läheisten puolesta olen peloissani. Nelivuotiaana tunsin pakottavaa tarvetta herätä joka aamu vilkuttamaan ikkunasta vuorotyöhön lähtevälle isälle, koska pelkäsin jotain pahaa tapahtuvan, jos jättäisin rituaalin väliin.
Asiasta toiseen: Ohoh. Setä telkkarissa varoittaa juuri, että sää viilenee. Talvirenkaita ei kuulemma kannata vaihtaa pois. Voi höh. En jaksa, jos pyörä pitää viedä takaisin kellariin ja tulee uudelleen sulamisvetistä ja mutaista. Suomen kevät on ihan tyhmä.
Tulee tajunnanvirtaista tekstiä, olen jo puoliunessa. Parempi varmaan mennä nukkumaan. Viikolla tuli vähän univelkaa.
30. maaliskuuta 2007
29. maaliskuuta 2007
Keskellä viikkoa tapahtuu tauko.
Tuntuu aina käyvän niin, että kiireeni yltyvät pahoiksi ke-to, ja kirjoittelu tahtoo jäädä jalkoihin.
Ei tuo liene kuitenkaan maailmanloppu, jos viikon muina päivinä jaksan ja ehdin kirjoitella. Jotain pieniä juttuja on pitänyt kirjoittaa...
(1) Kiireet ovat selkeästi tasoittumassa kevään edetessä. Ihanaa. Koulujuttuja on vielä, mutta olen ehtinyt paremmin nautiskella myös itse kääntämisestä ja huomata selvemmin, miten paljon tällä hetkellä pidän työstäni ja olostani sen parissa.
(2) Leffablogia on tullut päivitettyä paljon. Olen havainnut, että sen kirjoittaminen tuntuu minulle kaikkein helpoimmalta ja omimmalta kaikesta blogikirjoittelusta. (En ole vetänyt havainnosta mitään erityisiä johtopäätöksiä, pannut merkille vain, että niin asia on.)
(3) Tunnen tykkääväni lämpimistä vuodenajoista selkeästi enemmän nyt, kun asun sopivalla pyöräilyetäisyydellä melkein kaikesta ja olen oppinut nautiskelemaan pyöräilystä. On ihanan vapauttavaa voida huristella yliopistolle viidessä minuutissa tuuli hiuksissaan sen sijaan, että kävelisi mudassa 20 minuuttia. Jippii. Melkein odotan kesääkin.
On talvi yhä suosikkini. Ei sitä mikään voita. Mutta näissä muissakin on nyt selkeästi puolensa.
Ja blogini ovat näköjään talviajassa. Mrrh. Pitäisi ilmeisesti jaksaa manuaalisesti muuttaa.
Ei tuo liene kuitenkaan maailmanloppu, jos viikon muina päivinä jaksan ja ehdin kirjoitella. Jotain pieniä juttuja on pitänyt kirjoittaa...
(1) Kiireet ovat selkeästi tasoittumassa kevään edetessä. Ihanaa. Koulujuttuja on vielä, mutta olen ehtinyt paremmin nautiskella myös itse kääntämisestä ja huomata selvemmin, miten paljon tällä hetkellä pidän työstäni ja olostani sen parissa.
(2) Leffablogia on tullut päivitettyä paljon. Olen havainnut, että sen kirjoittaminen tuntuu minulle kaikkein helpoimmalta ja omimmalta kaikesta blogikirjoittelusta. (En ole vetänyt havainnosta mitään erityisiä johtopäätöksiä, pannut merkille vain, että niin asia on.)
(3) Tunnen tykkääväni lämpimistä vuodenajoista selkeästi enemmän nyt, kun asun sopivalla pyöräilyetäisyydellä melkein kaikesta ja olen oppinut nautiskelemaan pyöräilystä. On ihanan vapauttavaa voida huristella yliopistolle viidessä minuutissa tuuli hiuksissaan sen sijaan, että kävelisi mudassa 20 minuuttia. Jippii. Melkein odotan kesääkin.
On talvi yhä suosikkini. Ei sitä mikään voita. Mutta näissä muissakin on nyt selkeästi puolensa.
Ja blogini ovat näköjään talviajassa. Mrrh. Pitäisi ilmeisesti jaksaa manuaalisesti muuttaa.
27. maaliskuuta 2007
Ei ole totta.
Tänään näin jäätelökioskin.
Kioski ei ollut auki, mutta näinkin sen puoli yhdeksältä illalla. Ei se kuitenkaan ole vielä voinut olla auki, eihän?
Olen ottanut pyöränkin jo esille. On aivan loistava pyöräilykeli, ei palele käsiä, ei mitään.
Kioski ei ollut auki, mutta näinkin sen puoli yhdeksältä illalla. Ei se kuitenkaan ole vielä voinut olla auki, eihän?
Olen ottanut pyöränkin jo esille. On aivan loistava pyöräilykeli, ei palele käsiä, ei mitään.
26. maaliskuuta 2007
Onkos tullut kesä?
Tänään Tampereella on niin lämmintä, että ohutkin takki oli liikaa.
Outo maaliskuu tämä! Tuntuu ihan Britannian keväältä. Jos tätä jatkuu vielä pari kuukautta, voimme kaikki eläytyä siihen, millaista on nauttia ikuisesta äitienpäiväsäästä loskan ja mudan sijaan. Se olisi aivan ihanaa. *toivoo oikein, oikein kovasti*
Outo maaliskuu tämä! Tuntuu ihan Britannian keväältä. Jos tätä jatkuu vielä pari kuukautta, voimme kaikki eläytyä siihen, millaista on nauttia ikuisesta äitienpäiväsäästä loskan ja mudan sijaan. Se olisi aivan ihanaa. *toivoo oikein, oikein kovasti*
25. maaliskuuta 2007
Kävin oikein baarissa. Taas.
Minustahan on tullut oikea bilehile.
Parin vuoden hiljaiselon jälkeen olen taas tykästynyt yöelämään. Marjukka juhli 20-vuotissynttäreitään (sisareni on siis minua vajaat kuusi vuotta nuorempi. keskimmäinen sisko on minua puolitoista vuotta nuorempi), ja minä päädyin ihan kunnolla mukaan, vaikken oikeastaan ollut aikonut. Lauloimme Singstaria seitsemästä puoli kahteentoista. Sitten lähdimme baariin. Kolmas kertani kuukauden sisällä!
Olen löytänyt Suomesta ensimmäisen yökerhon ikinä, joka soittaa täsmälleen Britannian diskojen tyylistä musiikkia. Korneja hittejä 60-luvun twististä 70-luvun Grease-medleyyn, 80-luvun Whamiin, 90-luvun europoppiin ja 2000-luvun Ricky Martiniin... Nam. Ehkä siksi jaksan hinkua ulos. Ennen tätä masennuin Suomen diskoissa aina, koska musiikki oli liian monotonista jumputusta, pelkkiä korkeintaan kahden viikon ikäisiä NRJ-hittejä ynnä muuta ankeaa.
Siis, mikä se tällainen ihmepaikka on? Be-Bop Tampereen Finlaysonilla. Henk. koht. suosittelen lämpimästi. Makujahan on monia, mutta minulle paikka sopii kuin nyrkki silmään ja tuo ihanasti Britannian cheesy pop -illat mieleen. Myös paikan sisustus on uskomattomassa kitch-henkisyydessään näkemisen arvoinen. Asiakaskuntakin on mukavan heterogeeninen parikymppisistä opiskelijoista hieman alle nelikymppisiin työporukoihin. JA olut ja siideri maksavat ke-to-pe 50 senttiä tuopilta! (Minkä perusteella paikan olettaisi räkäläksi, mutta se onkin hienosti sisustettu ja miellyttävä yökerho.) Nyt olimme tosin lauantaina. Silloin hinta on suht' normaalit neljä euroa.
Nukuin puoleen päivään, mutta noin muuten päiväni on ollut ihan normaali. Minulla ei ole krapulaa. Ehkä oli ihan hyvä, että kellojen siirtämisen vuoksi ilta jäi tunnin normaalia lyhyemmäksi. Syntymäpäiväsankari itse sen sijaan kävi kääntymässä tuossa aiemmin, ja naama näytti erittäin valkoiselta ;) Mutta kai sitä synttäripäivänä saakin juhlia kunnolla.
No, semmoista. Saa nähdä, kauanko juhlakauteni kestää. En minä joka viikko rupea käymään. Se on pahaksi terveydellekin. Mutta jos vaikka kerran, pari kuussa.
Parin vuoden hiljaiselon jälkeen olen taas tykästynyt yöelämään. Marjukka juhli 20-vuotissynttäreitään (sisareni on siis minua vajaat kuusi vuotta nuorempi. keskimmäinen sisko on minua puolitoista vuotta nuorempi), ja minä päädyin ihan kunnolla mukaan, vaikken oikeastaan ollut aikonut. Lauloimme Singstaria seitsemästä puoli kahteentoista. Sitten lähdimme baariin. Kolmas kertani kuukauden sisällä!
Olen löytänyt Suomesta ensimmäisen yökerhon ikinä, joka soittaa täsmälleen Britannian diskojen tyylistä musiikkia. Korneja hittejä 60-luvun twististä 70-luvun Grease-medleyyn, 80-luvun Whamiin, 90-luvun europoppiin ja 2000-luvun Ricky Martiniin... Nam. Ehkä siksi jaksan hinkua ulos. Ennen tätä masennuin Suomen diskoissa aina, koska musiikki oli liian monotonista jumputusta, pelkkiä korkeintaan kahden viikon ikäisiä NRJ-hittejä ynnä muuta ankeaa.
Siis, mikä se tällainen ihmepaikka on? Be-Bop Tampereen Finlaysonilla. Henk. koht. suosittelen lämpimästi. Makujahan on monia, mutta minulle paikka sopii kuin nyrkki silmään ja tuo ihanasti Britannian cheesy pop -illat mieleen. Myös paikan sisustus on uskomattomassa kitch-henkisyydessään näkemisen arvoinen. Asiakaskuntakin on mukavan heterogeeninen parikymppisistä opiskelijoista hieman alle nelikymppisiin työporukoihin. JA olut ja siideri maksavat ke-to-pe 50 senttiä tuopilta! (Minkä perusteella paikan olettaisi räkäläksi, mutta se onkin hienosti sisustettu ja miellyttävä yökerho.) Nyt olimme tosin lauantaina. Silloin hinta on suht' normaalit neljä euroa.
Nukuin puoleen päivään, mutta noin muuten päiväni on ollut ihan normaali. Minulla ei ole krapulaa. Ehkä oli ihan hyvä, että kellojen siirtämisen vuoksi ilta jäi tunnin normaalia lyhyemmäksi. Syntymäpäiväsankari itse sen sijaan kävi kääntymässä tuossa aiemmin, ja naama näytti erittäin valkoiselta ;) Mutta kai sitä synttäripäivänä saakin juhlia kunnolla.
No, semmoista. Saa nähdä, kauanko juhlakauteni kestää. En minä joka viikko rupea käymään. Se on pahaksi terveydellekin. Mutta jos vaikka kerran, pari kuussa.
24. maaliskuuta 2007
Tietokone tuli kotiin.
Hain eilen uuden kannettavani Verkkokauppa.comin myymälästä.
Tänään oli kiva kirjoitella sillä junassa, kun matkustin Helsinkiin. Se taitaa olla aika hyvä. Mutta siinä ei ollut mitään kirjoitusohjelmaa muistion ja Wordpadin lisäksi! Outoa. Taitaa olla aika ostaa Word. Se on muutenkin ainoa, joilla voi oikolukea tekstitysohjemien tiedostoja. Kummassakaan koneessani ei ole sitä. Toki netistä saa Open Officea sun muuta, mutta se Word olisi minulle kyllä silti rarpeellinen. Näkyy maksavan reilut sata euroa. Hmm.
Helsingissä hain Turkkiin lähdössä olleilta äidiltä ja isältä auton, ettei sen tarvitse turhaan seisoa lentokentällä kahta viikkoa. Nyt on sitten auto. Mitähän autojuttuja tekisin? Varmaan ainakin käyn isosti ruokakaupassa.
Eipä taida olla tämän kummempaa juuri nyt.
Tänään oli kiva kirjoitella sillä junassa, kun matkustin Helsinkiin. Se taitaa olla aika hyvä. Mutta siinä ei ollut mitään kirjoitusohjelmaa muistion ja Wordpadin lisäksi! Outoa. Taitaa olla aika ostaa Word. Se on muutenkin ainoa, joilla voi oikolukea tekstitysohjemien tiedostoja. Kummassakaan koneessani ei ole sitä. Toki netistä saa Open Officea sun muuta, mutta se Word olisi minulle kyllä silti rarpeellinen. Näkyy maksavan reilut sata euroa. Hmm.
Helsingissä hain Turkkiin lähdössä olleilta äidiltä ja isältä auton, ettei sen tarvitse turhaan seisoa lentokentällä kahta viikkoa. Nyt on sitten auto. Mitähän autojuttuja tekisin? Varmaan ainakin käyn isosti ruokakaupassa.
Eipä taida olla tämän kummempaa juuri nyt.
23. maaliskuuta 2007
Kirjoitin leffasta ja julkaisin leffablogin.
Jee. Elokuvat ovat palanneet. Niitä olikin ikävä, ainakin minulla. Oli tosi hauska kirjoittaa pitkästä aikaa leffa-arvostelu. (Mikä leffa? The Last King of Scotland.)
Nyt ne saa tilata omana kokonaisuutenaan tästä. Linkki sivulle taas löytyy sivupalkista.
Nyt ne saa tilata omana kokonaisuutenaan tästä. Linkki sivulle taas löytyy sivupalkista.
22. maaliskuuta 2007
Pureudumme kääntäjän työhön.
Kiire pakotti pitämään välipäivän kirjoittelusta. Aion kuitenkin pysyä ahkerana ja olla antamatta taukojen venyä pitkiksi. Olen myös ainakin väliaikaisesti parantanut tapani ja ollut ottamatta liikaa töitä. Tälle viikolle ei ihan oikeesti ole liikaa - palautuspäivät vain sattuivat kasaantumaan niin, että seurasi hektinen vuorokausi ja unetkin jäivät kuuteen tuntiin. Nyt on taas rauhallisempaa, ja tänä yönä aion nukkua hyvin.
TeeVee esitti minulle kommenttiboksissa kysymyksiä käännöstyöstäni. Vastaan niihin mielelläni. Ajatus on toki ollutkin, että blogissa sivutaan myös ammattiani, muttei ole vielä sattunut sellaista kirjoitushetkeä. Tässä se nyt tuli. Ja vastaukset ovat pitempiä kuin kukaan halusikaan ;)
- kuinka saat tietyt leffat käännettäviksi, voitko vapaasti valita, mitä leffoja käännät?
En tiedä, tahtoisinko edes valita itse. Ei taida olla olemassa AV-kääntäjää, joka saisi. (Jotkut harvat kirjojen veteraanikääntäjät sen sijaan saavat ehdotella teoksia kustantajille.) Saan työni silleen, että laatikkooni tipahtaa sähköposti, jossa kysytään, tahdonko ottaa tämmöisen ja tämmöisen projektin vastaan tällaisella aikataululla. Näitä posteja saan kolmelta eri firmalta. Lähettäjät ovat käännöskoordinaattoreita. Sovittelen työt aikatauluuni lähinnä ehtimisen mukaan. Jos sopivia töitä joskus on tarjolla ruuhkaksi asti, saatan hylätä jotain siksi, että se vaikuttaa tylsältä tai työläältä. (Esimerkiksi sairaalasarjat ja muut erikoisalan terminologiaa sisältävät jutut ovat huomattavasti työläämpiä, kun koko ajan pitää tarkistella termejä.) Tätäkin sattuu suht' harvoin.
Joskus tulee hyvää kamaa, joskus huonoa. Tavallaan tykkään juuri tästä arvaamattomuudesta. Tällä viikolla olen kääntänyt L-koodia ja Nip/Tuckia.
Selvennys: saan käännettäväkseni paitsi leffoja, myös tv-sarjojen jaksoja, leffojen dvd-ekstroja ynnä muuta sekalaista. En käännä leffoja teattereihin, vaan dvd:lle ja telkkariin. Jos leffa on jo käännetty teatteriin ja dvd:n julkaisija tahtoo käyttää samaa käännöstä, minä vain järkkäilen ja täydentelen valmiin käännöstiedoston dvd-tiedostoon sopivaksi. Nollasta käännetään useammin vanhoja klassikoita kuin uutuusleffoja.
- miten palkkaus määräytyy - tehtyjen tuntien mukaan, leffan pituuden mukaan vai normi urakkapalkka?
Tuntipalkkaa ei oikeastaan ole. Firmasta ja asiakkaasta riippuen palkkaus määräytyy joko videotiedoston minuuttimäärän tai käännettävän tiedoston tekstitysrivimäärän mukaan. Eli kyse on aina urakkapalkasta. Saatuani työn valmiiksi lasken tosin omaksi huvikseni itselleni tuntipalkan. Se vaihtelee valtavasti - suurimman ja pienimmän ylös kirjaamani palkan välillä on ollut 40 euron ero. (Palkka lähtee paristakympistä - hitaalla kääntäjällä vajaastakin - tunnissa. Itselläni normaali palkka on kolmenkympin hujakoilla, mutta helppo projekti voi tuoda yli viisikymppiä tunnissa. Vaikea työ voi jäädä pariinkymppin. Näille palkoille päästäkseen pitää tosin olla nopea. Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka on tentissä aina valmis ensimmäisten joukossa. Konkreettinen esimerkki hahmottamista helpottamaan: yo-kirjoituksissa kirjoitin E:n kokeet kahdesta C-kielestä yhteensä alle kolmessa tunnissa. Olin niin hidas ja huolellinen kuin pystyin. Mä en vaan tajua, miten muilta menee niin kauan koetilanteissa. Tai monissa muissakaan tilanteissa. No, sivuraide ;)
- joudutko hakemaan tietoa muualta kuin samakirjoista (esim. jotain ammattisanastoa)
Käytän lähinnä elektronisia sanakirjoja (maksullisissa on oikein hyviäkin, esim. netMOT - tosin vain hyvän kielitaidon omaaville, koska se ei juuri tarjoa käyttöesimerkkejä). Paperisanakirjojen selailu on yksinkertaisesti liian hidasta. Käytän niitä vain, jos sähköisistä ei löydy (eli erittäin harvoin).
Sanakirjat eivät todellakaan ole kuin alku! Joka ikisessä toimeksiannossa on juttuja, jotka pitää tarkistaa netistä. Eri tieteenalojen ja harrastusten termejä, hallintoelinten ja järjestöjen nimiä, sotilasarvoja, kirjojen, elokuvien ja tv-ohjelmien nimiä... Erityisiä murheenkryynejä ovat (1) armeijaympäristöön sijoittuvat jutut, (2) sairaalasarjat, (3) tieteellä ja vempaimilla kikkailevat etsiväsarjat. Pahin ikinä on ollut Numb3rs. Yritä siinä humanistina Wikipediasta selvittää, mitä ne kaikki matemaattiset termit tarkoittavat - ja onko kyseisille teorioille ja sanoille kenties jo olemassa vakiintuneet suomenkieliset vastineet. Lisäksi hahmot puhuvat koko ajan enemmän kuin mitä ruudulle mahtuu.
Tarkistelua joutuu tekemään noin 95% enemmän kuin muinoin maallikkona tulin ajatelleksi.
Lisäksi jokainen nykykääntäjä tuntuu Googlaavan ilmauksia lainausmerkeissä yksinkertaisesti tarkistaakseen, miten vakiintuneita ne ovat kielessämme. Tällainen testailu tukee omaa kielikorvaa kivasti.
- saatko jotain työsuhde-etuja (ilmaisia leffoja)
Näen toki kaikki kääntämäni ohjelmat ja leffat ilmaiseksi. Muutenhan työ ei onnistuisi. Eivät ne kuitenkaan missään dvd-kotelossa tule, vaan lataan ne videotiedostoina koneelle. Niitä katsotaan laatikossa, jonka leveys on firmasta ja käännösohjelmasta riippuen kymmenestä sentistä kolmasosaan näyttöä. Kuvanlaatu heittelee myös. Eli ei tässä mitään leffateatterielämyksiä päästä kokemaan. Jos joku leffa oikeasti tekee vaikutuksen, minulle jää halu nähdä se kunnolla eikä vain pikku laatikosta.
- minkä leffan haluaisit suomentaa?
Tähän mulla ei ole vastausta. Pohjimmiltani teen tätä työtä itse kääntämisen vuoksi, en leffojen katselun. Harrastan leffoja kyllä vapaa-ajallanikin (duh), joten ne ovat mahtava bonus - mutta rakastan kääntämistä. Tiedän sopivani tähän työhön.
Voisiko tähän kuitenkin sanoa jotain? Minusta on kiva kääntää kaikkea, missä on kaunista kieltä. On kiva päästä olemaan dramaattinen ja runollinen tai jotenkin muuten irrottelemaan.
Kaikkea, mitä on kiva katsoa, ei välttämättä ole kiva kääntää. On esimerkiksi mukavampi kääntää juttuja, joissa puhutaan rauhallisesti, koska asioita ei joudu karsimaan tekstityksistä liikaa. Nykyään dialogissa on usein niin konekivääritahti, että ruutuun mahtuu vain puolet asiasta. Se on katsoessa hauskaa, mutta kääntäessä turhauttavaa. Siksi lempijuttuni ovat yleensä olleet vanhoja leffoja ja sarjoja. Vanhat Mission Impossiblet esimerkiksi olivat aivan hurmaavia - mutta en minä silti sitä boksia ostaisi. Kääntämisnautinto ja katselunautinto ovat todellakin kaksi eri asiaa.
TeeVee esitti minulle kommenttiboksissa kysymyksiä käännöstyöstäni. Vastaan niihin mielelläni. Ajatus on toki ollutkin, että blogissa sivutaan myös ammattiani, muttei ole vielä sattunut sellaista kirjoitushetkeä. Tässä se nyt tuli. Ja vastaukset ovat pitempiä kuin kukaan halusikaan ;)
- kuinka saat tietyt leffat käännettäviksi, voitko vapaasti valita, mitä leffoja käännät?
En tiedä, tahtoisinko edes valita itse. Ei taida olla olemassa AV-kääntäjää, joka saisi. (Jotkut harvat kirjojen veteraanikääntäjät sen sijaan saavat ehdotella teoksia kustantajille.) Saan työni silleen, että laatikkooni tipahtaa sähköposti, jossa kysytään, tahdonko ottaa tämmöisen ja tämmöisen projektin vastaan tällaisella aikataululla. Näitä posteja saan kolmelta eri firmalta. Lähettäjät ovat käännöskoordinaattoreita. Sovittelen työt aikatauluuni lähinnä ehtimisen mukaan. Jos sopivia töitä joskus on tarjolla ruuhkaksi asti, saatan hylätä jotain siksi, että se vaikuttaa tylsältä tai työläältä. (Esimerkiksi sairaalasarjat ja muut erikoisalan terminologiaa sisältävät jutut ovat huomattavasti työläämpiä, kun koko ajan pitää tarkistella termejä.) Tätäkin sattuu suht' harvoin.
Joskus tulee hyvää kamaa, joskus huonoa. Tavallaan tykkään juuri tästä arvaamattomuudesta. Tällä viikolla olen kääntänyt L-koodia ja Nip/Tuckia.
Selvennys: saan käännettäväkseni paitsi leffoja, myös tv-sarjojen jaksoja, leffojen dvd-ekstroja ynnä muuta sekalaista. En käännä leffoja teattereihin, vaan dvd:lle ja telkkariin. Jos leffa on jo käännetty teatteriin ja dvd:n julkaisija tahtoo käyttää samaa käännöstä, minä vain järkkäilen ja täydentelen valmiin käännöstiedoston dvd-tiedostoon sopivaksi. Nollasta käännetään useammin vanhoja klassikoita kuin uutuusleffoja.
- miten palkkaus määräytyy - tehtyjen tuntien mukaan, leffan pituuden mukaan vai normi urakkapalkka?
Tuntipalkkaa ei oikeastaan ole. Firmasta ja asiakkaasta riippuen palkkaus määräytyy joko videotiedoston minuuttimäärän tai käännettävän tiedoston tekstitysrivimäärän mukaan. Eli kyse on aina urakkapalkasta. Saatuani työn valmiiksi lasken tosin omaksi huvikseni itselleni tuntipalkan. Se vaihtelee valtavasti - suurimman ja pienimmän ylös kirjaamani palkan välillä on ollut 40 euron ero. (Palkka lähtee paristakympistä - hitaalla kääntäjällä vajaastakin - tunnissa. Itselläni normaali palkka on kolmenkympin hujakoilla, mutta helppo projekti voi tuoda yli viisikymppiä tunnissa. Vaikea työ voi jäädä pariinkymppin. Näille palkoille päästäkseen pitää tosin olla nopea. Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka on tentissä aina valmis ensimmäisten joukossa. Konkreettinen esimerkki hahmottamista helpottamaan: yo-kirjoituksissa kirjoitin E:n kokeet kahdesta C-kielestä yhteensä alle kolmessa tunnissa. Olin niin hidas ja huolellinen kuin pystyin. Mä en vaan tajua, miten muilta menee niin kauan koetilanteissa. Tai monissa muissakaan tilanteissa. No, sivuraide ;)
- joudutko hakemaan tietoa muualta kuin samakirjoista (esim. jotain ammattisanastoa)
Käytän lähinnä elektronisia sanakirjoja (maksullisissa on oikein hyviäkin, esim. netMOT - tosin vain hyvän kielitaidon omaaville, koska se ei juuri tarjoa käyttöesimerkkejä). Paperisanakirjojen selailu on yksinkertaisesti liian hidasta. Käytän niitä vain, jos sähköisistä ei löydy (eli erittäin harvoin).
Sanakirjat eivät todellakaan ole kuin alku! Joka ikisessä toimeksiannossa on juttuja, jotka pitää tarkistaa netistä. Eri tieteenalojen ja harrastusten termejä, hallintoelinten ja järjestöjen nimiä, sotilasarvoja, kirjojen, elokuvien ja tv-ohjelmien nimiä... Erityisiä murheenkryynejä ovat (1) armeijaympäristöön sijoittuvat jutut, (2) sairaalasarjat, (3) tieteellä ja vempaimilla kikkailevat etsiväsarjat. Pahin ikinä on ollut Numb3rs. Yritä siinä humanistina Wikipediasta selvittää, mitä ne kaikki matemaattiset termit tarkoittavat - ja onko kyseisille teorioille ja sanoille kenties jo olemassa vakiintuneet suomenkieliset vastineet. Lisäksi hahmot puhuvat koko ajan enemmän kuin mitä ruudulle mahtuu.
Tarkistelua joutuu tekemään noin 95% enemmän kuin muinoin maallikkona tulin ajatelleksi.
Lisäksi jokainen nykykääntäjä tuntuu Googlaavan ilmauksia lainausmerkeissä yksinkertaisesti tarkistaakseen, miten vakiintuneita ne ovat kielessämme. Tällainen testailu tukee omaa kielikorvaa kivasti.
- saatko jotain työsuhde-etuja (ilmaisia leffoja)
Näen toki kaikki kääntämäni ohjelmat ja leffat ilmaiseksi. Muutenhan työ ei onnistuisi. Eivät ne kuitenkaan missään dvd-kotelossa tule, vaan lataan ne videotiedostoina koneelle. Niitä katsotaan laatikossa, jonka leveys on firmasta ja käännösohjelmasta riippuen kymmenestä sentistä kolmasosaan näyttöä. Kuvanlaatu heittelee myös. Eli ei tässä mitään leffateatterielämyksiä päästä kokemaan. Jos joku leffa oikeasti tekee vaikutuksen, minulle jää halu nähdä se kunnolla eikä vain pikku laatikosta.
- minkä leffan haluaisit suomentaa?
Tähän mulla ei ole vastausta. Pohjimmiltani teen tätä työtä itse kääntämisen vuoksi, en leffojen katselun. Harrastan leffoja kyllä vapaa-ajallanikin (duh), joten ne ovat mahtava bonus - mutta rakastan kääntämistä. Tiedän sopivani tähän työhön.
Voisiko tähän kuitenkin sanoa jotain? Minusta on kiva kääntää kaikkea, missä on kaunista kieltä. On kiva päästä olemaan dramaattinen ja runollinen tai jotenkin muuten irrottelemaan.
Kaikkea, mitä on kiva katsoa, ei välttämättä ole kiva kääntää. On esimerkiksi mukavampi kääntää juttuja, joissa puhutaan rauhallisesti, koska asioita ei joudu karsimaan tekstityksistä liikaa. Nykyään dialogissa on usein niin konekivääritahti, että ruutuun mahtuu vain puolet asiasta. Se on katsoessa hauskaa, mutta kääntäessä turhauttavaa. Siksi lempijuttuni ovat yleensä olleet vanhoja leffoja ja sarjoja. Vanhat Mission Impossiblet esimerkiksi olivat aivan hurmaavia - mutta en minä silti sitä boksia ostaisi. Kääntämisnautinto ja katselunautinto ovat todellakin kaksi eri asiaa.
20. maaliskuuta 2007
Niin, ne vaalitkin oli.
Vaalit olivat voitto, koska vihreät saivat yhden paikan lisää.
Muu on mulle taivaallisen yhdentekevää. En välitä politiikassa mistään muusta kuin ympäristöasioista. Tai siis jos asiat olisivat aivan pielessä, varmasti välittäisin. Mutta Suomessa hienosäädetään niin toimivaa systeemiä ja tapellaan niin pikkuriikkisistä hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvistä asioista, ettei jaksa kiinnostaa. Tokihan jonkun pitää silti jaksaa kiinnostua, ja hyvä, että kiinnostuu - mutta minulle riittää se, että täällä on asiat joka tapauksessa paremmin kuin 98%:ssa maailmasta.
Kyllä mä toki äänestin. Vihreitä, tietty. Äänestin Pirkanmaan luottoehdokasta, Oras Tynkkystä, kun se oli pääsemässä niin varmasti. Ja oli nuori ja muuta. Olisin voinut äänestää muitakin vihreitä, mutten ollut jaksanut ottaa niistä selvää - ja Tynkkystä ne vaalikoneetkin sitä paitsi tyrkytti. Siis kaikista ehdokkaista, ei vain vihreistä.
Muu on mulle taivaallisen yhdentekevää. En välitä politiikassa mistään muusta kuin ympäristöasioista. Tai siis jos asiat olisivat aivan pielessä, varmasti välittäisin. Mutta Suomessa hienosäädetään niin toimivaa systeemiä ja tapellaan niin pikkuriikkisistä hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvistä asioista, ettei jaksa kiinnostaa. Tokihan jonkun pitää silti jaksaa kiinnostua, ja hyvä, että kiinnostuu - mutta minulle riittää se, että täällä on asiat joka tapauksessa paremmin kuin 98%:ssa maailmasta.
Kyllä mä toki äänestin. Vihreitä, tietty. Äänestin Pirkanmaan luottoehdokasta, Oras Tynkkystä, kun se oli pääsemässä niin varmasti. Ja oli nuori ja muuta. Olisin voinut äänestää muitakin vihreitä, mutten ollut jaksanut ottaa niistä selvää - ja Tynkkystä ne vaalikoneetkin sitä paitsi tyrkytti. Siis kaikista ehdokkaista, ei vain vihreistä.
19. maaliskuuta 2007
Lisäsin musikaaliblogin virallisesti.
Siihen on nyt linkki tällä sivulla, ja se sijaitsee jopa Blogilistalla. Jännä nähdä, löytyykö sellaiselle tilaajia. Tästä sen saa, jos tuntee halua.
Tavallaan nuo muutkin (joihin musikaaliblogi jo linkittää) ovat jo valmiita, mutta niissä ei ole kirjoituksia, joten odotan virallista linkitystä vielä pienen hetken.
Tavallaan nuo muutkin (joihin musikaaliblogi jo linkittää) ovat jo valmiita, mutta niissä ei ole kirjoituksia, joten odotan virallista linkitystä vielä pienen hetken.
Näin kerrassaan hassua unta.
Siinä ystäväni Inkeri ja Satu asuivat kimpassa kerrostalokaksiossa. Minä menin kylään.
Satu makasi sohvalla trooppisessa kuumeessa. Hän näytti minulle pihalla lenteleviä valtavia lokkeja, joilla oli lautasmaiset mustat silmät tavallisten pienten sijaan. Ne olivat harvinaista lajia. Tavallisilla lokeilla oli kuulemma kahdet silmäluomet: punaiset päällä ja mustat alla. Siksi niiden silmät näyttivät vaihtavan väriä (?!).
Inkeri tuli paikalle. Hän oli murheen murtama. Oli käynyt niin onnettomasti, että joku törkeä, petollinen Janne oli vikitellyt Inkerin pois Jarnon luota - mutta kun Inkeri oli vihdoin suostunut jättämään Jarnon, Janne oli sanonut, ettei haluakaan mitään vakavampaa. Inkeri oli väliinputoajana jäänyt yksin. Janne taisi olla todellinen pelimies.
Minä tosin mietin, että koska Inkeri ja Jarno ovat tulossa yhdessä meille laulamaan Singstaria (tämä osa on totta), välit lienevät säilyneet erittäin hyvinä, joten ehkä he voisivat vielä palata yhteen.
Siltä varalta, että tämä oli enneuni, muista varoa kaikkia Janneja, Inkeri ;D Ne on pelimiehiä, ne.
Vierailuni lopussa paikalle tuli vielä Ainokin. Hän alkoi opettaa tyttöjä pelaamaan uudistettua Save Dr. Lucky -peliä, jossa pelilauta ei ollut mikään laiva, vaan Dr. Lucky piti saada elämään pitkään terveellisten elämäntapojen avulla.
Uni oli absurdi, ja naureskelin sille pitkään herättyäni. Ystäväni tuntuivat aivan itseltään, mutta tekivät omituisia juttuja.
Satu makasi sohvalla trooppisessa kuumeessa. Hän näytti minulle pihalla lenteleviä valtavia lokkeja, joilla oli lautasmaiset mustat silmät tavallisten pienten sijaan. Ne olivat harvinaista lajia. Tavallisilla lokeilla oli kuulemma kahdet silmäluomet: punaiset päällä ja mustat alla. Siksi niiden silmät näyttivät vaihtavan väriä (?!).
Inkeri tuli paikalle. Hän oli murheen murtama. Oli käynyt niin onnettomasti, että joku törkeä, petollinen Janne oli vikitellyt Inkerin pois Jarnon luota - mutta kun Inkeri oli vihdoin suostunut jättämään Jarnon, Janne oli sanonut, ettei haluakaan mitään vakavampaa. Inkeri oli väliinputoajana jäänyt yksin. Janne taisi olla todellinen pelimies.
Minä tosin mietin, että koska Inkeri ja Jarno ovat tulossa yhdessä meille laulamaan Singstaria (tämä osa on totta), välit lienevät säilyneet erittäin hyvinä, joten ehkä he voisivat vielä palata yhteen.
Siltä varalta, että tämä oli enneuni, muista varoa kaikkia Janneja, Inkeri ;D Ne on pelimiehiä, ne.
Vierailuni lopussa paikalle tuli vielä Ainokin. Hän alkoi opettaa tyttöjä pelaamaan uudistettua Save Dr. Lucky -peliä, jossa pelilauta ei ollut mikään laiva, vaan Dr. Lucky piti saada elämään pitkään terveellisten elämäntapojen avulla.
Uni oli absurdi, ja naureskelin sille pitkään herättyäni. Ystäväni tuntuivat aivan itseltään, mutta tekivät omituisia juttuja.
18. maaliskuuta 2007
Tavaraonnea
Ostin itselleni sen haaveillun kannettavan tietokoneen. Lisäksi ostin litteän näytön.
Näyttö on jo käytössä, ja kylläpä onkin ihanaa, ettei kuvaruutu enää ole nenässäni kiinni tämän kuvaputkinäytölle liian kapean pöydän ääressä. Uusi ystäväni on ViewSonicin 17-tuumainen näyttö, jota kaupan setä suht' hyväksi kehui. En millään tahtonut isompaa, vaikka 19-tuumaisissa olisi ollut moninkertaisesti valinnanvaraa. Minusta isommat näyttivät liian massiivisilta ja pelottavilta. Oikeassa olin: tämä 17-tuumainen on minulle aivan riittävän iso. Juuri passeli.
Kannettava on vasta tilauksessa. Noin viikon kuulemma kestää.
Uusi koneeni on Asus A8JS-4S009P. Siinä on 1G muistia, 14 tuuman näyttö, 120GB:n kiintolevy ja512 Mt:n Nvidia GeForce Go7700 -näytönohjain. Se on periaatteessa tehokkaampi kuin nykyinen pöytäkoneeni... Tai samoja luokkia, oikeastaan, mutta paremmalla näytönohjaimella. Kone on varmaankin parempi kuin oikeasti olisin tarvinnut, mutta kun minä olen vähän tämmöinen materialisti. Aina pitää saada vähintään kyllin hyvää, kun kerran hankkimaan lähdetään. (JA esim. erillinen näytönohjain on mielekäs, koska koneen pitää pyörittää ja kelailla videotiedostoja erittäin sulavasti, tai tekstittäminen vaikeutuu. Plus: minä oikeasti käytän tietokoneitani myös pelaamiseen.) Hinnaksi tuli n. 1600€ lisäosanumeronäppiksellä, jota tarvitsen tekstitysohjelmien pyörittämiseen.
Verkkokauppa.comin myymälässä henk.koht. asioiminen oli erittäin hyvä veto. Myyjäpojalla oli pääsy siihen samaan laajaan tietokantaan, josta netissä voi itse tehdä tilauksensa, mutta hän osasi huomattavasti nopeammin ja järkevämmin etsiä minulle mielekkäät vaihtoehdot. Ei jäänyt kaivelemaan, että jäikö sittenkin joku vielä parempi huomaamatta. Sitten poika pisti puolestani koneen tilaukseen. Se ei siis kuulunut kaupan valikoimiin, vaan sain asiakaspalvelua heidän koko verkkotietokantansa kaiveluun. Kiva kiva. Mukavakin se myyjäpoika oli.
Olin haaveillut ihan pikkuisesta koneesta, 12-tuumaisesta. Sopivaa sellaista ei kuitenkaan millään löytynyt - lähinnä siksi, että ohjelmani eivät toimi Macissa, ja useimmat tosi hyvät niin pienet ovat juuri Appleja - joten minulla on nyt 14-tuumainen. Se on varmaan ihan jees. Tuota konetta tunnutaan netissä kehuvan.
Tyytyväinen olen :)
Näyttö on jo käytössä, ja kylläpä onkin ihanaa, ettei kuvaruutu enää ole nenässäni kiinni tämän kuvaputkinäytölle liian kapean pöydän ääressä. Uusi ystäväni on ViewSonicin 17-tuumainen näyttö, jota kaupan setä suht' hyväksi kehui. En millään tahtonut isompaa, vaikka 19-tuumaisissa olisi ollut moninkertaisesti valinnanvaraa. Minusta isommat näyttivät liian massiivisilta ja pelottavilta. Oikeassa olin: tämä 17-tuumainen on minulle aivan riittävän iso. Juuri passeli.
Kannettava on vasta tilauksessa. Noin viikon kuulemma kestää.
Uusi koneeni on Asus A8JS-4S009P. Siinä on 1G muistia, 14 tuuman näyttö, 120GB:n kiintolevy ja512 Mt:n Nvidia GeForce Go7700 -näytönohjain. Se on periaatteessa tehokkaampi kuin nykyinen pöytäkoneeni... Tai samoja luokkia, oikeastaan, mutta paremmalla näytönohjaimella. Kone on varmaankin parempi kuin oikeasti olisin tarvinnut, mutta kun minä olen vähän tämmöinen materialisti. Aina pitää saada vähintään kyllin hyvää, kun kerran hankkimaan lähdetään. (JA esim. erillinen näytönohjain on mielekäs, koska koneen pitää pyörittää ja kelailla videotiedostoja erittäin sulavasti, tai tekstittäminen vaikeutuu. Plus: minä oikeasti käytän tietokoneitani myös pelaamiseen.) Hinnaksi tuli n. 1600€ lisäosanumeronäppiksellä, jota tarvitsen tekstitysohjelmien pyörittämiseen.
Verkkokauppa.comin myymälässä henk.koht. asioiminen oli erittäin hyvä veto. Myyjäpojalla oli pääsy siihen samaan laajaan tietokantaan, josta netissä voi itse tehdä tilauksensa, mutta hän osasi huomattavasti nopeammin ja järkevämmin etsiä minulle mielekkäät vaihtoehdot. Ei jäänyt kaivelemaan, että jäikö sittenkin joku vielä parempi huomaamatta. Sitten poika pisti puolestani koneen tilaukseen. Se ei siis kuulunut kaupan valikoimiin, vaan sain asiakaspalvelua heidän koko verkkotietokantansa kaiveluun. Kiva kiva. Mukavakin se myyjäpoika oli.
Olin haaveillut ihan pikkuisesta koneesta, 12-tuumaisesta. Sopivaa sellaista ei kuitenkaan millään löytynyt - lähinnä siksi, että ohjelmani eivät toimi Macissa, ja useimmat tosi hyvät niin pienet ovat juuri Appleja - joten minulla on nyt 14-tuumainen. Se on varmaan ihan jees. Tuota konetta tunnutaan netissä kehuvan.
Tyytyväinen olen :)
17. maaliskuuta 2007
Paradoksi:
Mitä useammin kirjoittaa, sitä enemmän kirjoittaa.
Kun kirjoittaminen jää elämän jalkoihin, alkaa ahdistaa ajatus siitä, mitä kaikkea pitäisi jaksaa listata hypoteettiseen mammuttipostiin. Kynnys kirjoittamseen kasvaa.
Lääke: pitäisi kirjoittaa edes lauseen, kahden mittaisia merkintöjä blogiin tunnollisen säännöllisesti. Ei parin lauseen kirjoittamiseen montaa sekuntia mene, vaikka olisi miten kiire - ja pysyy paineet loitolla.
Siis näin.
Kun kirjoittaminen jää elämän jalkoihin, alkaa ahdistaa ajatus siitä, mitä kaikkea pitäisi jaksaa listata hypoteettiseen mammuttipostiin. Kynnys kirjoittamseen kasvaa.
Lääke: pitäisi kirjoittaa edes lauseen, kahden mittaisia merkintöjä blogiin tunnollisen säännöllisesti. Ei parin lauseen kirjoittamiseen montaa sekuntia mene, vaikka olisi miten kiire - ja pysyy paineet loitolla.
Siis näin.
12. maaliskuuta 2007
Tuntuu jo paremmalta.
Olen Kotkassa. Olen nukkunut. Olen käynyt toisessa teatteriesityksessä ja nukkunut lisää. Olen yöpynyt mökilläkin.
Äidillä ja isällä on hieno uusi asunto Kotkassa niin paraatipaikalla, ettei keskemmälle pääse. Edellinen ei ollut vielä mitään. Kävin äsken Pasaatin S-Marketissa kaupassa noin viidessä minuutissa, koska meiltä on Pasaatin ovelle noin viisi askelta (no okei, kadun yli vaaditaan varmaan oikeasti hieman useampi. muttei montaa). Kaupunginteatterin ovelle on suunnilleen saman verran. Sijainti on hyvä. Asunto on liian pieni, mutta tänne tehtiin täydellinen remontti sisustussuunnittelijan kanssa, joten lopputulos on kieltämättä aika jees. Mökillä tehdään myös remonttia. Siellä meidän on tarkoitus viettää ensi joulu, koska tänne ei mahtuisi ja äiti ja isä rakastavat mökkiään. Puh.
Tapaninpäiväksi tänne sentään pääsee yöksi. Se on ensiarvoisen tärkeää. Heh.
Tämmöistä tajunnanvirtaa tässä. Ei mitään pointtia koko jutussa. Mutta hei - innostuin sentään pe-la tekemään blogiperhettä huomattavasti valmiimmaksi. Kohta on useampi jäsen voimissaan. Nyt kun vielä ehtis kirjoittaa!!
Äidillä ja isällä on hieno uusi asunto Kotkassa niin paraatipaikalla, ettei keskemmälle pääse. Edellinen ei ollut vielä mitään. Kävin äsken Pasaatin S-Marketissa kaupassa noin viidessä minuutissa, koska meiltä on Pasaatin ovelle noin viisi askelta (no okei, kadun yli vaaditaan varmaan oikeasti hieman useampi. muttei montaa). Kaupunginteatterin ovelle on suunnilleen saman verran. Sijainti on hyvä. Asunto on liian pieni, mutta tänne tehtiin täydellinen remontti sisustussuunnittelijan kanssa, joten lopputulos on kieltämättä aika jees. Mökillä tehdään myös remonttia. Siellä meidän on tarkoitus viettää ensi joulu, koska tänne ei mahtuisi ja äiti ja isä rakastavat mökkiään. Puh.
Tapaninpäiväksi tänne sentään pääsee yöksi. Se on ensiarvoisen tärkeää. Heh.
Tämmöistä tajunnanvirtaa tässä. Ei mitään pointtia koko jutussa. Mutta hei - innostuin sentään pe-la tekemään blogiperhettä huomattavasti valmiimmaksi. Kohta on useampi jäsen voimissaan. Nyt kun vielä ehtis kirjoittaa!!
9. maaliskuuta 2007
Viikkoni helvetistä.
Nyt ihan oikeasti vähennän työntekoa.
Tiistaista tähän iltapäivään en ole hengähtänyt hetkeäkään. Tein töitä. Välillä vähän nukuin, mutta ihan liian vähän. Pari kertaa kävin koulussa. Marjukalle pidin italiantunnin. Lisäksi oli muutama ruokatauko, joiden aikana jopa lähdin koneelta ja yleensä katsoin telkkaria. Eilen illalla matkustin Hesaan ja kävin äidin kanssa teatterissa (Uskomatonta, oli hyvä) - ei, koska olisin ehtinyt, vaan, koska meno oli sovittu. Olen melko sekaisin. Olen niin väsynyt, ettei enää edes nukuta. En osaa lakata tikittämästä. Olen tähän mennessä tienannut tonnin... Ja on 9. päivä tätä kuuta. Mutta ei näin kova työnteko ole rahan arvoista.
Työt kasaantuivat vahingossa. En sentään suunnitellut asiaa näin. Nyt olen äidin ja isän luona Kotkassa, enkä vieläkään ehdi levätä, mutta yliopistolta ensi viikko on sentään lomaviikko ja otan kerta kaikkiaan vähemmän töitä vastaan. Olen päättänyt sen. Silti lisäksi olis oppimispäiväkirjaa sun muuta tehtävänä, joten ei tässä kunnolla rentoutumaan pääse.
Olen niin poikki, etten tänään jaksa kunnolla kirjoittaa blogia (se on jo outoa ja merkki jostakin - yleensä en koe kirjoittamista uuvuttavana vaan päin vastoin). Huomenna varmaan jo tekee mieli. Tänään ajattelin nukkua 12 tuntia. Äiti ja isä meni mökille, joten saan olla ihan yksin ja tehdä mitä vaan!!! Ihanaa.
Kyllä mää nyt jo ymmärrän, miten ihmiset sen burn outin saa.
Tiistaista tähän iltapäivään en ole hengähtänyt hetkeäkään. Tein töitä. Välillä vähän nukuin, mutta ihan liian vähän. Pari kertaa kävin koulussa. Marjukalle pidin italiantunnin. Lisäksi oli muutama ruokatauko, joiden aikana jopa lähdin koneelta ja yleensä katsoin telkkaria. Eilen illalla matkustin Hesaan ja kävin äidin kanssa teatterissa (Uskomatonta, oli hyvä) - ei, koska olisin ehtinyt, vaan, koska meno oli sovittu. Olen melko sekaisin. Olen niin väsynyt, ettei enää edes nukuta. En osaa lakata tikittämästä. Olen tähän mennessä tienannut tonnin... Ja on 9. päivä tätä kuuta. Mutta ei näin kova työnteko ole rahan arvoista.
Työt kasaantuivat vahingossa. En sentään suunnitellut asiaa näin. Nyt olen äidin ja isän luona Kotkassa, enkä vieläkään ehdi levätä, mutta yliopistolta ensi viikko on sentään lomaviikko ja otan kerta kaikkiaan vähemmän töitä vastaan. Olen päättänyt sen. Silti lisäksi olis oppimispäiväkirjaa sun muuta tehtävänä, joten ei tässä kunnolla rentoutumaan pääse.
Olen niin poikki, etten tänään jaksa kunnolla kirjoittaa blogia (se on jo outoa ja merkki jostakin - yleensä en koe kirjoittamista uuvuttavana vaan päin vastoin). Huomenna varmaan jo tekee mieli. Tänään ajattelin nukkua 12 tuntia. Äiti ja isä meni mökille, joten saan olla ihan yksin ja tehdä mitä vaan!!! Ihanaa.
Kyllä mää nyt jo ymmärrän, miten ihmiset sen burn outin saa.
5. maaliskuuta 2007
Kryptinen merkintä, unohtakaa.
Miten paljosta pitää luopua tärkeän ihmisen ongelmien vuoksi? Jos kaikesta minuun liittyvästä luovutaan, se tarkoittaa, että olin listalla viimeisenä, enkä siis tärkeä ollenkaan.
Kryptinen merkintä, päiväkirjablogi kun kyseessä on. Ei siis ole tarkoitettu kenenkään ymmärrettäväksi. Ajattelin, että haluaisin muistaa. Pääsin omassa mielessäni asian ytimeen.
Kryptinen merkintä, päiväkirjablogi kun kyseessä on. Ei siis ole tarkoitettu kenenkään ymmärrettäväksi. Ajattelin, että haluaisin muistaa. Pääsin omassa mielessäni asian ytimeen.
4. maaliskuuta 2007
Kun en ole kirjoittanut vähään aikaan...
...siitä tietää, että olen tehnyt töitä useimmat valveilla vietetyt tunnit.
Sen siitä saa, kun on vieraita. Oli kuitenkin hauska viikonloppu. Käytiin ulkonakin.
Olen tainnut päästä vaiheeksi juhlimisen makuun. Glasgowssa se alkoi, kun tanssittiin pilkkuun asti. Nytkin oli kivaa. Glasgowssa viimeksi tapasinkin viettää villimpää elämää. Suomeen tultuani olen ollut äärimmäisen rauhallinen. Koko viime vuoden aikana join oikeesti alkoholia ehkä kuusi kertaa, enkä niistäkään kaikkina emempää kuin muutaman. Tässä asiassa olen oudosti molempien äärimmäisyyksien ihminen: minun ei koskaan ole pakko päästä juhlimaan, mutta kun menen, pidän siitä suuresti ja haluan 98% kerroista juhlia kunnolla ja aamuun asti.
Sen siitä saa, kun on vieraita. Oli kuitenkin hauska viikonloppu. Käytiin ulkonakin.
Olen tainnut päästä vaiheeksi juhlimisen makuun. Glasgowssa se alkoi, kun tanssittiin pilkkuun asti. Nytkin oli kivaa. Glasgowssa viimeksi tapasinkin viettää villimpää elämää. Suomeen tultuani olen ollut äärimmäisen rauhallinen. Koko viime vuoden aikana join oikeesti alkoholia ehkä kuusi kertaa, enkä niistäkään kaikkina emempää kuin muutaman. Tässä asiassa olen oudosti molempien äärimmäisyyksien ihminen: minun ei koskaan ole pakko päästä juhlimaan, mutta kun menen, pidän siitä suuresti ja haluan 98% kerroista juhlia kunnolla ja aamuun asti.
2. maaliskuuta 2007
Minni on tulossa tänään kylään.
Siivota pitäisi vielä lisää. Kiire, kiire, kiire on.
Eilen oli kuitenkin ensimmäinen kotona vietetty päivä aikoihin, jota en joutunut täyttämään minuuttiaikataululla. Tunnen sen seurauksena olevani hyvin paljon rentoutuneempi kuin viikkoihin. Pienestä se on kiinni.
Joitakin kai matkailu rentouttaa. Eihän matkallakaan toki joudu tekemään mitään muuta kuin haluamiaan asioita (no, jouduin kyllä: Daisy raahasi minut International Societyn kahvi-iltaan ja Kuubalaiseen iltaan yökerhossa ja vaikka minne... sen intressejä, ei minun, mutta itsepä menin sen luo yöksi, keskelle toisen rutinoitua elämää neljäksi päiväksi). Minä en kuitenkaan voi kunnolla ladata akkuja kuin yksin kotona. Matkalta tullessa kaipaan lepopäivää. On pyykkivuoria ja muuta.
Eilen oli kuitenkin ensimmäinen kotona vietetty päivä aikoihin, jota en joutunut täyttämään minuuttiaikataululla. Tunnen sen seurauksena olevani hyvin paljon rentoutuneempi kuin viikkoihin. Pienestä se on kiinni.
Joitakin kai matkailu rentouttaa. Eihän matkallakaan toki joudu tekemään mitään muuta kuin haluamiaan asioita (no, jouduin kyllä: Daisy raahasi minut International Societyn kahvi-iltaan ja Kuubalaiseen iltaan yökerhossa ja vaikka minne... sen intressejä, ei minun, mutta itsepä menin sen luo yöksi, keskelle toisen rutinoitua elämää neljäksi päiväksi). Minä en kuitenkaan voi kunnolla ladata akkuja kuin yksin kotona. Matkalta tullessa kaipaan lepopäivää. On pyykkivuoria ja muuta.
1. maaliskuuta 2007
Lisäsin tv-blogin blogilistalle.
Omituinen päivä.
Tänään aamulla yksi juttu teki minut surulliseksi, mikä johti siihen, että itkin monta tuntia putkeen (esimerkiksi samalla kun työstin käännöstä).
Minussa on jotenkin puutteellinen eristys. Minun ei edes tarvitse olla pohjattoman surullinen, kun jo itken tunteja.
Ylidramaattisen reaktioni sisällä tapaan kuitenkin paradoksaalisesti suhtautua elämän vastoinkäymisiin kummallisen tyynesti. Mikään ei kai vielä ole saanut minua täydellisesti tolaltani. Mitä dramaattisempi asia, sitä tyynemmin ja ulkokohtaisemmin lähestyn sitä. Kun olen surullinen, tunnen oloni lähinnä kylmäksi ja turraksi ja katselen itseäni ulkopuolelta.
Olen yhdistänyt tämän siihen, että pidän kirjallisuudesta ja historiasta ja tarkkailen maailmaa analyyttisesti. Olen lähes kaikissa tilanteissa passiivinen tarkkailija - jopa omassa elämässäni. "Ahaa, minulle kävi näin. Olipa dramaattinen käänne. Mitähän seuraavaksi tapahtuu?" Olen jossain kauempana, yleisönä, vaikka olenkin itse kokija. Koska yleisö kaipaa viihdettä, muistan aina surun keskellä aidosti iloita siitä, ettei elämä ole tylsää.
Toinen syy tyyneyteen voi olla se, että uskon vahvasti ihmisen oikeuteen tehdä, mitä tahtoo, vaikka joskus näin tulee loukanneeksi muita. On toki tasapainoiltava, jottei aiheuttaisi liikaa tuskaa ympärilleen, mutta uskon, että tuskaa aiheuttava itsekkyys on usein terveempää kuin marttyyrimäinen itsensä kieltäminen. Näin ollen ihmisillä on täysi oikeus tehdä asioita, jotka välillisesti tai välittömästi loukkaavat minua, mikäli ovat punninneet sen välttämättömäksi. Sitä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Sellaista sattuu maailmassa.
Kyyninen näkemys. Vaihtoehto olisi uskoa hyvän kierrättämiseen ja täydelliseen itsensä kieltämiseen aina, kun vaihtoehto olisi minkäänlaisen tuskan tuottaminen. Minulla ei ole mitään loogisia perusteita pitää kyynistä vaihtoehtoa parempana, mutta nämä ovat näitä uskon asioita, ja vaikken moneen asiaan uskokaan, tunnen uskovani tuskan välttämättömyyteen tässä maailmassa. Sen välttäminen on toki ihanne, mutta usein niin tekemällä aiheuttaisi lopulta enemmän tuskaa itselleen.
Tunteellisen alun jälkeen päivä on ollut rauhoittava. Olen siivonnut.
Minussa on jotenkin puutteellinen eristys. Minun ei edes tarvitse olla pohjattoman surullinen, kun jo itken tunteja.
Ylidramaattisen reaktioni sisällä tapaan kuitenkin paradoksaalisesti suhtautua elämän vastoinkäymisiin kummallisen tyynesti. Mikään ei kai vielä ole saanut minua täydellisesti tolaltani. Mitä dramaattisempi asia, sitä tyynemmin ja ulkokohtaisemmin lähestyn sitä. Kun olen surullinen, tunnen oloni lähinnä kylmäksi ja turraksi ja katselen itseäni ulkopuolelta.
Olen yhdistänyt tämän siihen, että pidän kirjallisuudesta ja historiasta ja tarkkailen maailmaa analyyttisesti. Olen lähes kaikissa tilanteissa passiivinen tarkkailija - jopa omassa elämässäni. "Ahaa, minulle kävi näin. Olipa dramaattinen käänne. Mitähän seuraavaksi tapahtuu?" Olen jossain kauempana, yleisönä, vaikka olenkin itse kokija. Koska yleisö kaipaa viihdettä, muistan aina surun keskellä aidosti iloita siitä, ettei elämä ole tylsää.
Toinen syy tyyneyteen voi olla se, että uskon vahvasti ihmisen oikeuteen tehdä, mitä tahtoo, vaikka joskus näin tulee loukanneeksi muita. On toki tasapainoiltava, jottei aiheuttaisi liikaa tuskaa ympärilleen, mutta uskon, että tuskaa aiheuttava itsekkyys on usein terveempää kuin marttyyrimäinen itsensä kieltäminen. Näin ollen ihmisillä on täysi oikeus tehdä asioita, jotka välillisesti tai välittömästi loukkaavat minua, mikäli ovat punninneet sen välttämättömäksi. Sitä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Sellaista sattuu maailmassa.
Kyyninen näkemys. Vaihtoehto olisi uskoa hyvän kierrättämiseen ja täydelliseen itsensä kieltämiseen aina, kun vaihtoehto olisi minkäänlaisen tuskan tuottaminen. Minulla ei ole mitään loogisia perusteita pitää kyynistä vaihtoehtoa parempana, mutta nämä ovat näitä uskon asioita, ja vaikken moneen asiaan uskokaan, tunnen uskovani tuskan välttämättömyyteen tässä maailmassa. Sen välttäminen on toki ihanne, mutta usein niin tekemällä aiheuttaisi lopulta enemmän tuskaa itselleen.
Tunteellisen alun jälkeen päivä on ollut rauhoittava. Olen siivonnut.
Takaisin oravanpyörään.
Kyllä tämä tästä. Lomaviikko (=yliopiston taukoviikko) on tulossa, ja lomaviikon jälkeen osalla kursseista on jo loppu näkyvissä. Kyllä tämä tästä.
Juuri nyt elämä on hengästyttävää juoksemista. Pitäisi lakata ottamasta vastaan toimeksiantoja. Pitäisi, pitäisi, pitäisi.
Pääsin kunnialla kotiin. Tulin loppumetrit oikein taksilla. Minulla on yhä paperilla pätkiä, jotka mielelläni siirtäisin blogiin.
Oli outoa tulla lumen keskelle. Kun on elänyt talven tulovaiheen, talvi tuntuu luonnolliselta - ihmeelliseltä vain hyvällä tavalla. Lentokoneesta hankeen astuessaan näkee sen ulkomaalaisen silmin: maailma on kylmä ja kuollut. Vihreästä, elävästä paikasta tullessa se näyttää luonnottomalta ja tuntuu tuhlaukselta. Mikään ei elä tai kasva.
Sitten totun ja muistan, että rakastan lunta. Mutta pienen hetken maailma näyttäytyi minulle ulkopuolisen silmin.
Oli mulla muutakin... Muurasin äsken ensimmäisen pikkuruisen kiven musikaaliblogiin, mutta siinä ei vielä paljoa esittelemistä ole. En tiedä, koska on, koska en uskalla lupailla itselleni liikaa kirjoitteluaikaa lähiviikkoina. Sama juttu leffojen kanssa, ja kaiken.
Haluaisin akuutisti kannettavan. Katselin kentällä pieniä, kevyitä ja tosi kalliita. Verotoimistosta pitäisi hakea ennakovero ja maksaa se ja muut maksut pois, niin näkisin, miten paljon ylimääräistä rahaa on. Ei varmaankaan tarpeeksi pieneen, kevyeen ja tosi kalliiseen.
Haluaisin hyvin akuutisti takaisin Britanniaan. En asumaan, mutta voisin käydä siellä vaikka joka toinen viikko. Miksei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa?
Juuri nyt elämä on hengästyttävää juoksemista. Pitäisi lakata ottamasta vastaan toimeksiantoja. Pitäisi, pitäisi, pitäisi.
Pääsin kunnialla kotiin. Tulin loppumetrit oikein taksilla. Minulla on yhä paperilla pätkiä, jotka mielelläni siirtäisin blogiin.
Oli outoa tulla lumen keskelle. Kun on elänyt talven tulovaiheen, talvi tuntuu luonnolliselta - ihmeelliseltä vain hyvällä tavalla. Lentokoneesta hankeen astuessaan näkee sen ulkomaalaisen silmin: maailma on kylmä ja kuollut. Vihreästä, elävästä paikasta tullessa se näyttää luonnottomalta ja tuntuu tuhlaukselta. Mikään ei elä tai kasva.
Sitten totun ja muistan, että rakastan lunta. Mutta pienen hetken maailma näyttäytyi minulle ulkopuolisen silmin.
Oli mulla muutakin... Muurasin äsken ensimmäisen pikkuruisen kiven musikaaliblogiin, mutta siinä ei vielä paljoa esittelemistä ole. En tiedä, koska on, koska en uskalla lupailla itselleni liikaa kirjoitteluaikaa lähiviikkoina. Sama juttu leffojen kanssa, ja kaiken.
Haluaisin akuutisti kannettavan. Katselin kentällä pieniä, kevyitä ja tosi kalliita. Verotoimistosta pitäisi hakea ennakovero ja maksaa se ja muut maksut pois, niin näkisin, miten paljon ylimääräistä rahaa on. Ei varmaankaan tarpeeksi pieneen, kevyeen ja tosi kalliiseen.
Haluaisin hyvin akuutisti takaisin Britanniaan. En asumaan, mutta voisin käydä siellä vaikka joka toinen viikko. Miksei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
