Omituinen päivä.

Tänään aamulla yksi juttu teki minut surulliseksi, mikä johti siihen, että itkin monta tuntia putkeen (esimerkiksi samalla kun työstin käännöstä).

Minussa on jotenkin puutteellinen eristys. Minun ei edes tarvitse olla pohjattoman surullinen, kun jo itken tunteja.

Ylidramaattisen reaktioni sisällä tapaan kuitenkin paradoksaalisesti suhtautua elämän vastoinkäymisiin kummallisen tyynesti. Mikään ei kai vielä ole saanut minua täydellisesti tolaltani. Mitä dramaattisempi asia, sitä tyynemmin ja ulkokohtaisemmin lähestyn sitä. Kun olen surullinen, tunnen oloni lähinnä kylmäksi ja turraksi ja katselen itseäni ulkopuolelta.

Olen yhdistänyt tämän siihen, että pidän kirjallisuudesta ja historiasta ja tarkkailen maailmaa analyyttisesti. Olen lähes kaikissa tilanteissa passiivinen tarkkailija - jopa omassa elämässäni. "Ahaa, minulle kävi näin. Olipa dramaattinen käänne. Mitähän seuraavaksi tapahtuu?" Olen jossain kauempana, yleisönä, vaikka olenkin itse kokija. Koska yleisö kaipaa viihdettä, muistan aina surun keskellä aidosti iloita siitä, ettei elämä ole tylsää.

Toinen syy tyyneyteen voi olla se, että uskon vahvasti ihmisen oikeuteen tehdä, mitä tahtoo, vaikka joskus näin tulee loukanneeksi muita. On toki tasapainoiltava, jottei aiheuttaisi liikaa tuskaa ympärilleen, mutta uskon, että tuskaa aiheuttava itsekkyys on usein terveempää kuin marttyyrimäinen itsensä kieltäminen. Näin ollen ihmisillä on täysi oikeus tehdä asioita, jotka välillisesti tai välittömästi loukkaavat minua, mikäli ovat punninneet sen välttämättömäksi. Sitä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Sellaista sattuu maailmassa.

Kyyninen näkemys. Vaihtoehto olisi uskoa hyvän kierrättämiseen ja täydelliseen itsensä kieltämiseen aina, kun vaihtoehto olisi minkäänlaisen tuskan tuottaminen. Minulla ei ole mitään loogisia perusteita pitää kyynistä vaihtoehtoa parempana, mutta nämä ovat näitä uskon asioita, ja vaikken moneen asiaan uskokaan, tunnen uskovani tuskan välttämättömyyteen tässä maailmassa. Sen välttäminen on toki ihanne, mutta usein niin tekemällä aiheuttaisi lopulta enemmän tuskaa itselleen.

Tunteellisen alun jälkeen päivä on ollut rauhoittava. Olen siivonnut.