Olemme Eini-siskon kanssa varanneet uudenvuodenmatkan.
Ma 29.12. 2008 - to 8.1.2009, Boston & New York. Eini jää 10.1. asti ja menee vielä Washingtoniin.
Menemme ensin Bostoniin, koska emme missään nimessä halunneet uusia viimevuotista klaustrofobiaelämystä Lontoon uudenvuodenkaaoksessa. En osaa kuvitella mitään muuta kuin että New York olisi vielä kuusituhatta kertaa pahempi. (Vaikkakin siellä on paljon enemmän samansuuntaisia katuja, jotka oikeasti vievät samaan paikkaan --> ihmismassat eivät pakkautuisi yhtä pahasti? No, kumminkin.)
Eli lennämme ensin HKI-Frankfurt-Boston. Olemme Bostonissa 2. päivään asti eli neljä yötä, sitten bussilla New Yorkiin ja New Yorkissa viisi yötä. New Yorkista lennämme molemmat takaisin, mutta eri päivinä. Yövymme hostelleissa.
Olen tyytyväinen suunitelmiimme. New York on, duh, New York. (Ja olen sanonut Einille, että koska sinne on vaikeampi päästä kuin Lontooseen, aion oikeasti katsoa niitä musikaaleja joka halvatun ilta - ehtii siinä silti kierrellä kauppoja ja nähtävyyksiä kaikki päivät!) Boston puolestaan vaikuttaa mukavalta klassiselta itärannikon kaupungilta, pääsemme katsomaan vanhojen yliopistojen kampuksia. Ja sielläkin pitäisi olla kulttuuritarjontaa.
Matkustelu on elämän suola. Vaikka myönnänkin, että henkilökohtainen kohdelistani on rajoittunut. :)
"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"
Minulta kysytään musiikista. Tehän tiedätte, mihin tämä johtaa. Syyttäkää itseänne.
Edit: Ai niin, pitikö tässä haastaakin joku? En mie viittä. Mutta Duussi ainakin tykkää kirjoittaa musiikista. Ja ehkäpä ystäväni Nowkku?
Minulla on kyllä koneella musiikkia vajaat 1 500 biisiä sekalaisista genreistä (80- ja 90-lukujen purkkapoppi, U2-tyyppinen rock, sekalainen hittipop, Elvis, Beatles, Queen, kevyt sukkahousuhevi, swing, musikaali), mutta kuuntelen niistä mitään tiettyä vain aniharvoin. Kun haluan taustamusiikkia vaikkapa siivotessani, pistän aina koko valikoiman soimaan sekoitustoiminnolla. Sieltä tulee sitten ihan kaikkea sekaisin. En parhaalla tahdollakaan osaa nimetä näiden joukosta mitään syksyn mieluisimpia tai eniten soineita.
Radiota en kuuntele kuin autoillessani, ja koska en omista autoa, näin ei tapahdu edes joka kuukausi. Joten syksyn hiteistä en tiedä mitään. Niistä ei onneksi ollut tässä kysekään.
Pitkän taustoituksen jälkeen itsestäänselvyys. Kun haluan kuuntelemalla kuunnella jotain, se on sitten musikaalivideoita Youtubesta. Ja kun sille tielle harhaudun, aikaa voi mennä liioittelematta tunteja, vaikka tarkoitus oli viattomasti soittaa vain yksi tietty suosikki. Luonnehtisin tätä yhdeksi pahimmista helmasynneistäni.
Eli tämän hetken viisi parasta, olkaa hyvät.
Sheridan Smith:Somewhere That's Green musikaalista Little Shop of Horrors. Olen kuunnellut tätä ihan älyttömästi. Videossa ei näy oikeastaan mitään, mutta äänen kuuleminen riittää. (Vaikka eihän Internetin äänentoisto välitä melkein mitään. Teatterissa jokaisesta pitkästä sävelestä tuli uskomattomat kylmät väreet.) Tiedoksi myös, että Smith itki kappaleen lopussa vuolaasti aitoja kyyneleitä, kuulemma joka esityksessä. Toivoisin, että ne näkyisivät videossa. Luokittelen tämän naisen ylimaallisen hyväksi. (Kunnon lauluosa alkaa johdannon jälkeen 1.27.)
Tähän videoon tykästyin täysin sattumalta. Laulaja on Alli Mauzey, joku Broadwayn Glindoista. Kappale Popular, musikaali siis luonnollisesti Wicked. Minusta tässä tytössä ruumiillistuu musikaalitähtien ylimaallinen lahjakkuus. (Pitch perfect on relevantti termi. Saati sitten nuo komediennen lahjat!)
Lee "Joseph" Mead & Connie "Maria" Fisher: All I Ask of You. Olen ollut pakotettu katsomaan tämän useaan kertaan yksinomaan Leen hypnoottisen esiintymisen vuoksi. Laulamaan hän on vain riittävän hyvä, ei laisinkaan ylimaallisen hyvä (vaikkakin livenä olin hiukan toista mieltä... mahtavat kylmät väreet), mutta tuon paremmin ei voi kappaleeseen eläytyä. Hän uskoo joka sanan. Jos joku sattuisi laulamaan minulle noin ja katsomaan noin, menettäisin tajuntani.
Äänentoistoltaan Internetin paras Les Misérables -toisinto: vuoden 2007 Broadway-tuotannon miehitys esittää TV-ohjelmassa kappaleet Bring Him Home (aika hyvä Valjean tää Alexander Gimanigi) ja finaalin, aka Do You Hear the People Sing (reprise). Finaaliosuudesta tulee lähes yhtä hyvät kylmät väreet kuin teatterissa, jos kääntää nupit kaakkoon. Lievä jenkkiaksentti tuntuu oudolta, mutta onhan heillä toki oikeus laulaa sillä. Tätä ei kyllä voi kuunnella usein, ettei teatterielämys mene pilalle. Mutta syksyn löytö.
Kun rehellisesti mietin tällä hetkelläeniten kuuntelemiani videoita (eli niitä peräänkuulutettuja syksyn hittejä), joudun myöntämään, että olen joutunut Lee-koukkuun. Olen tuijottanut alla olevaa videota to-del-la monta kertaa elääkseni uudelleen West End Liven 2008. Parempi osa on jälkimmäinen biisi Close Every Door (Lloyd Webberin parhaita sävellyksiä, minusta). Olin siis itse paikalla tässä suorituksessa, ja kun loppuräimäys alkoi (n.7.15), kylmät väreet olivat huimat. Varsinkin a cappella -kohdassa.
Tämä suosimani versio särkee kovissa äänssä (puiston äänentoistolaitteet eivät tod. särkeneet), mutta valitsen sen silti ylitse muiden, koska... tässä tapauksessa tarkat lähikuvat ovat selkeästi uskollista äänentoistoa tärkeämpiä. ;)
Ehdin äsken kehua Leen eläytymistä, mutta tämä on pohjanoteeraus. On silminnähden hemmetin vaikea eläytyä kuolemanvakavaan kappaleeseen, kun yleisö kirkuu sellaisissa kohdissa kuin "do what you want with me". Heh. Heh. (Vaikka se jatkuu "hurt me and laugh at me"!) Mutta jätkä iskee myös oma-aloitteisesti silmää yleisölle. Ei se edes yritä alkupuolella. Mut se on silti niin ihana...
Aargh. Olin onnellisen immuuni koko Lee-kuumeelle, ennen kuin näin jätkän livenä. Nyt harkitsen vakavasti, ehtisinkö vielä piipahtaa West Endissä ennen kuin se jättää Josephin roolin 10. tammikuuta. Tämmöistä meillä tällä kertaa.
Minua on pitkään mietityttänyt, pitäisikö käännöksiin mieluummin kirjoittaa 'country-musiikki' vai 'kantrimusiikki'.
Sain vihdoin aikaiseksi googlata asiaa. Ainakin googlefightin mukaan olemme hyvin tasoissa: 'country-musiikki' johtaa 1 380 tuloksella, 'kantrimusiikilla' 1 350 tulosta. Pelkää 'kantria' ja 'countrya' googlaillessa tilanne tietenkin monimutkaistuu, vaikka rajaisikin tulokset pelkkiin suomenkielisiin.
Lopputulos tuntuu silti olevan se, että molemmat termit ovat laajassa ja vakiintuneessa käytössä. Taidan itse toistaiseksi suosia 'kantria', koska suomalaistettujen sanojen käyttö ehkä jotenkin muka torjuu finglishiä kielestämme. Sanoo hän, ja kirjoittaa 'finglish'.
Muokkaus: kommenttilaatikkoon tipahteneiden valaisevien lisähuomioiden jälkeen totean, että ehkä 'country' on sittenkin parempi valinta.
Vietän viikonlopun perheen kanssa mökillä syntymäpäivän merkeissä. Juhlistaminen alkoi jo eilen HKT:n Rebeccalla ja pikakahveilla kavereiden kanssa.
Totesin taas: montakohan vuotta enää menee, ennen kuin HKT oikeasti on Lontoon esitysten tasolla? The Producers ja tämä eivät ole heittäneet kovinkaan kauas. Huima juttu. Itse teos parhaimmillaan hyvä, mutta tää Sylvester Levay rakastaa sävellyksissään jatkuvaa räimäystä ja karttelee herkempiä hetkiä. Kumman niukasti myös moniäänisyyttä ja duettoja. Ja valtavasti samanlaisina toistuvia kertosäkeitä, jotka saavat kohtaukset junnaamaan paikallaan. Mutta voimallisuutta riittää.
Mökki yhä netitön, blogit vaikenevat ainakin sunnuntaihin asti.
Googlen suosiollisella avustuksella tulin siihen tulokseen, että steak pinwheel = lihakääryle.
"Liha-/pihvirullat" sun muut eivät nimittäin juuri osumia saaneet, mutta tällä niitä löytyi, ja osa näytti jopa samalta.
Tuntuu jotenkin hullulta opetella tätä ruokasanastoa, kun en oikeasti itse ikinä laita ruokaa. Mutta enpä toisaalta ole liittymässä FBI:hinkaan, tai hakemassa lääkikseen, tai lähdössä armeijaan huutelemaan tervehdyksiä ja sotilasarvoja.
Kyllä vain, täällä sitä tehdään töitä, vaikka viikonloppu piti lomailla. Eilisen lomailinkin, mutta ensi viikon töiden tasapaino on vähän semmoinen, että kannattaa tehdä jotain nyt, tai ma-ti olisivat aivan hulluja. Tämä toivottavasti johtaa siihen, että saan kenties jopa kolmipäiväisen viikonlopun ensi viikolla.
ground red pepper = cayenne pepper = red pepper
= cayennepippuri.
Jouduin hetken selvittelemään, onko tämä paprikajauhetta vai chilipippuria. Hemmetin sekavaa, kun kaikki mahdollinen on "pepper". Ilmeisesti paprikajauhe mausteena olisi heilläkin paprika.
Ainakin jossain päin maailmaa. Parasta kaikessahan on, että jokaisella englanninkielisellä alueella on aivan oma ruokasanastonsa. :D
Näyttää siltä, että vuoden -85 jälkeen syntyneet eivät lainkaan muista tai tunne meilläkin esitettyä 60-luvun klassista agenttikomediaa Get Smart/ Salainen agentti 86.
Jopa oma pikkusiskoni luuli uutta Get Smart -elokuvaa joksikin täysin satunnaiseksi rymistelyksi. Vaikka nimikin on sama! Apua, älkää, ei. (Seuraavaksi kuusituhatta vuoden -85 jälkeen syntynyttä teiniä haukkuu minut yleistämisestä. JA siitä, että sanoin juuri 23-vuotiaita teineiksi. Jee.)
Haluaisin tässä ihan lyhyesti tuoda asiaan selvyyttä. Get Smart ei VOI olla (A) mikään satunnainen rymistely (tai ainakin se yrittää olla jotain muuta), (B) kopio mistään menneiden vuosikymmenten agenttikomediasta. Sen juuret ovat tukevasti vuodessa 1965! Ne muut agenttikomediat ovat kopioita alkuperäisestä Get Smartista, jos jotain.
Kenkäpuhelin? Oletteko koskaan kuulleet siitä? Se on tästä. Lapsuudessani 80-luvulla se oli todella hauska juttu - kännyköitä ei ollut vielä keksitty! Entä alkumusiikki, jossa on paljon ovia ja agentti katoaa puhelinkoppiin? (Itse asiassa uudelleen katsottuna se ei ollut kovin kummoinen, mutta lapsena se viehätti minua selittämättömästi. Jännitin vissiin, ehtiikö setä niistä ovista.)
En nyt sano mitään uuden elokuvan laadusta. En ole sitä itsekään nähnyt. Mutta perustiedot kohdalleen, vai mitä?
trifecta = A bet in which the winners of the first three places (first, second, and third) are selected in the correct order; The situation of having three major accomplishments or achievements in a sport, profession, or pastime.
Asiayhteys: The trifecta of Italian cooking are x, y and z.
(Paitsi että periaatteessa kyseinen älyllisesti rajoittunut yksilö taisi käyttää sivistyssanaa brassaillakseen, mutta käytti sitä väärin: puhui vain yhdestä ainesosasta.)
ramekin = A small glass or earthenware dish, often white and circular, in which food is baked and served.
Eli " (pieni) vuoka". Mutta sedällä videossa on selkeästi lasikulho, joten "kulho" tai "vuoka".
Setä on australialainen amerikkalaisessa kokkiohjelmassa, joten minulla on kohta termit iloisesti sekaisin. Skottitermeistä olin aiemmin sentään jotenkin perillä.
Spring Mix = A mixture of small, young salad greens, herbs and edible flowers.
The greens are a mixture of textures and sweet, spicy and bitter flavors. Among the greens commonly found in the mixture are arugula, dandelion, frisée, mizuma, mâche, radicchio, oak leaf, endive and sorrel. Spring mix is also known as mesclun, mesculum, field greens, spring salad mix or field greens.
(recipetips.com) Olen päässyt ruokatermien makuun. Käännän nimittäin tovin verran maailman pinnallisinta ja naurettavinta kokkiohjelmaa... kanava on Sub, voitte etsiä itse. Kun ohjelman nimen näkee, tietää todellakin löytäneensä oikean. :D
Itse asiassa minulla on ihan hauskaa. Etukäteen vähän pelkäsin, koska en itse to-del-la-kaan laita ruokaa, mutta ruokaohjelma onkin helppo nakki. (Ha. Ha. Ha.) Koko ajan selostetaan suht' rauhallisesti asioita, jotka samalla näkyvät ruudulla. Vieraat sanatkin löytyvät todella helposti verrattuna vaikka lääketieteellisiin termeihin tai murheenkryyniini sotilassanastoon, jota saa aina jahdata kissojen ja koirien kanssa.
Tällä viikolla on hemmetin kiire. 100% töiden vuoksi. Mitäs otin?
Periaatteeni on, että yöunista ei sentään tingitä. (Salilla käymisestäkään ei mielellään, mutta tämä periaate toteutuu huomattavasti harvemmin eikä rikkominen aiheuta yhtä ahdistavia tuntemuksia. Blogeista tingitään heti, kuten täälläkin taas huomaa.)
Tällä viikolla olen joutunut rikkomaan periaatetta. Nyt särkee päätä. Toisaalta olen 1130 euroa rikkaampi.
Päivän sanojakin olis ollut, mutta en tarkastettuani ole ehtinyt pistää niitä tänne, vaikka siihen meneekin kenties se kaksi minuuttia.
Palvelu palautunee normaaliksi nyt, kun näytämme olevan tämän helvetillisen viisipäiväisen valoisammassa päässä. Huomiseksi on vielä työ, mutta se ei vaadi aikaisin heräämistä, vaan on mainiosti tehtävissä vaikkapa klo 9 - 13 (deadline) välisenä aikana. Sitten en varmana tee yhtään töitä koko viikonloppuna, tuntikiintiö aivan tasan riittävän täynnä.
Gradua sen sijaan pitäis vissiin kirjoittaa... huoh.
Tauon jälkeen olis taas vaikka mitä kirjoitettavaa. Kiirettä on pitänyt, olin Kotkassa ynnä muuta. Jospa ihan konkreettista.
Sitten viime näkemän olen...
(1) Käynyt kaveriporukan jokavuotisella saarireissulla Kotkan edustalla. Syönyt IHAN älyttömästi ja totta kai tanssinut nuotiolla Flogging Mollya aamuviideltä foliohattu päässä.
En ihan tiedä, mistä foliohattujuttu alkoi, koska en lähtenyt mukaan öiselle tähtienkatselureissulle kahden jälkeen yöllä... jäin nuotiolle lämpimään. Ilmeisesti siellä oli ufoista puhuttu, ja kaikille piti sitten askarrella foliohatut. Minulle ei tosin riittänyt kuin jämät, joten tein foliosta vain sellaisen Alice-pannan. Se oli todella muodikas.
Noudatan omituista juhlimisfilosofiaani edelleen uskollisesti. Why drink, when you can't binge drink... eiku... no, suunnilleen niin. Aamukuuteen asti tuli valvottua. Käyn juhlimassa ehkä huimat kuusi kertaa vuodessa, enkä siinä välissä juuri koske alkoholiin, mutta kun juhlitaan, juhlitaan kunnolla. En muista, milloin olisin ollut nukkumassa ennen puoli viittä aamulla - siis niinä huimina kuutena yönä vuodessa.
Terveellistä? Ei ehkä. Mutta ei asioita jätetä puolitiehen!
En mie ehtinytkään jatkaa listaa, mutta kirjoitin sentään jotain.
