Olen seurannut blogiasi jonkin aikaa ja saanut täältä hyviä vinkkejä kääntäjän uran aloittamiseen. :) Av-kääntäminen kiinnostaisi minuakin, mutta koska työkieleni ovat saksa ja ruotsi, eikä näille kielille av-kääntäjän töitä tunnu paljoa olevan, niin yritän saada edes "tavallisen" kääntäjän töitä näin aluksi.
Toiminimen perustaminen on ollut mielessä, kunhan työnsaanti tästä edistyy. Mielessäni on pyörinyt pari kysymystä toiminimellä laskuttamisesta. Eli miten käännöstöiden laskutus ihan käytännössä toimii? Jos työskentelet freelancerina firmalle, niin lähetätkö sinä aina jokaisen toimeksiannon jälkeen laskun? Entä kirjanpito? Onnistuuko sen hoitaminen itse, vai kannattaako se teetättää kirjanpitäjällä?
Nyt tuli kysymyksiä, joihin en ehkä osaa vastata kovinkaan hyödyllisesti. Olen nimittäin onnistunut välttämään laskuttamista toistaiseksi, vaikka toiminimellä osittain työskentelenkin. (Monimutkainen juttu, olenpa vaan. Avainsana "ulkomaan työt". ) Jos tekee paljon samalle firmalle, en ole varma, laskutetaanko joka ikinen juttu tosiaan erikseen vai voiko tehdä esim. kuukausittaisen yhteispläjäyksen. Tätä ilmeisesti kysyit? Tietääkö joku muu?
Jos sen sijaan toimii puhtaan freelanceristi ja tekee yksittäisiä juttuja yksittäisille asiakkaille tai vain satunnaisia juttuja samalle asiakkaalle, toki laskutetaan jokaisesta jutusta erikseen. Sen verran sentään tiedän. Kuten ehkä kaikki. :)
Kirjanpidosta minä olen huimaavilla humanistin Excel-taidoillani selvinnyt itse. Eihän nuo taulukkoni varmaan mitään virallista tarkastusta läpäisisi, jos sellainen jostain syystä tulisi, mutta olen veroilmoitukset onnistunut niiden pohjalta ihan sujuvasti tekemään.
Monet kollegat kuitenkin sanovat, että kirjanpitäjän puoleen kääntyminen on loppujen lopuksi ihan kannattava veto. (Varsinkin, jos sattuu jostain saamaan edullisen tuttavasopimuksen tms... mutta ehkä ilmankin.) Joten kannattaa ehkä ainakin haistella ilmaa. Riippuu tosin niiden erillisten laskujen ja laskutettavien määrästä. Ehkä juuri siksi olen selvinnyt ilman, että mulle tulee mm. palkoista valmiita kuukausittaisia yhteenvetoja á la palkkakuitti.
Ja siksi, että äitini on ammattiverottaja. Käyn ilmoitettavani ja vähennykseni aika tarkkaan äidin kanssa läpi, ennen kuin palautan ilmoituksen. Nytkin savotta suunnitteilla äitienpäivän ratoksi. :D Tilanteeni ei siis taida olla täysin vertailukelpoinen perustoiminimelliseen Kalle Kääntäjään! (Mutta lienen silti rohkeasti sitä mieltä, että tästä VOI selvitä itse.)
Hauskaa kevättä sinnekin! :)
29. huhtikuuta 2008
28. huhtikuuta 2008
Ja matka jatkuu...
Lisää matkasta julkaistu.
Tänään C&P toimii. Mystistä on.
Ja viimeksi jäi sanomatta vielä, ettei kyse tosiaankaan ole mistään rikkinäisestä näppäimestä, vaan toiminto ei toimi myöskään valikosta valitsemalla. Paitsi, että tänään toimii. Emmätajuu.
Vietin viikonlopun Turussa, juhlittiin Eini-siskon synttäreitä ja näin kavereita sunnuntaibrunssilla. Mukavaa oli. Ei siitä kummempia.
Tänään C&P toimii. Mystistä on.
Ja viimeksi jäi sanomatta vielä, ettei kyse tosiaankaan ole mistään rikkinäisestä näppäimestä, vaan toiminto ei toimi myöskään valikosta valitsemalla. Paitsi, että tänään toimii. Emmätajuu.
Vietin viikonlopun Turussa, juhlittiin Eini-siskon synttäreitä ja näin kavereita sunnuntaibrunssilla. Mukavaa oli. Ei siitä kummempia.
26. huhtikuuta 2008
Olisin julkaissut lisää matkapäiväkirjaa...
...mutta argh, kannettavani copy&paste-toiminto on viime aikoina temppuillut! Nytkään en mitenkään pystynyt siirtämään kirjoitusohjelmassa luotua tekstiä blogi-ikkunaan. Ette uskokaan, miten turhauttava tunne on, kun ei voi leikata (eikä kopioida) ja liimata mitään. Maailman perusta järkkyy.
Ei ole aikaa siirtää hommaa muistitikulle ja PC:lle. Olen lähdössä Turun junalle. Eini-siskolla on synttärit. Parempi onni viikonlopun jälkeen.
Ei ole aikaa siirtää hommaa muistitikulle ja PC:lle. Olen lähdössä Turun junalle. Eini-siskolla on synttärit. Parempi onni viikonlopun jälkeen.
24. huhtikuuta 2008
23. huhtikuuta 2008
Päivän sana 2: patent leather
patent leather = kiiltonahka
Sarjassamme "vuoden oikosulkuja"... en saanut yhdistettyä kahta tuttua sanaa toisiinsa.
Sarjassamme "vuoden oikosulkuja"... en saanut yhdistettyä kahta tuttua sanaa toisiinsa.
Päivän sana: Reverb.
Reverb = Reverberation = "the persistence of sound in a particular space after the original sound is removed" (Wikipedia)
1 jälkivaikutus (myös kuv.) 2 jälkikaiunta, jälkikaiku
Kohdattu musiikillisessa kontekstissa, soundcheck: "We need a little more reverb in that."
1 jälkivaikutus (myös kuv.) 2 jälkikaiunta, jälkikaiku
Kohdattu musiikillisessa kontekstissa, soundcheck: "We need a little more reverb in that."
21. huhtikuuta 2008
Matkapäiväkirjan julkaisu on aloitettu.
Olen päättänyt saada Meksikon-New Yorkin matkapäiväkirjani nettiin. Materiaalia on helposti kymmeniä sivuja.
Alkaa nyt. Päivä 1 löytyy tästä.
Ajattelin tällä kertaa julkaista tekstit oikeiden päivien kohdalla ja laittaa joka kerta blogiin päällimmäiseksi tällaisen tiedon julkaisusta. Toimiiko? Miksipä ei toimisi.
Alkaa nyt. Päivä 1 löytyy tästä.
Ajattelin tällä kertaa julkaista tekstit oikeiden päivien kohdalla ja laittaa joka kerta blogiin päällimmäiseksi tällaisen tiedon julkaisusta. Toimiiko? Miksipä ei toimisi.
18. huhtikuuta 2008
Minulla on copyright! Tai ei oikeastaan, mutta...
Kappas. Minulle valkeni juuri, että tekstitysfirmankin kautta työskentelevä kääntäjä saa kopiostokorvauksia YLEn, MTV3:n ja Nelosen ohjelmista. (Muttei nähtävästi esim. Subista sun muista Maikkarin alakanavista - häh?!) Tämä tuli aivan puun takaa. Ei kun Kopioston henkilötietolomaketta täyttämään.
En onneksi ole mitään menettänyt, koska 2007 oli eka vuosi, jolloin jotain tekemääni esitettiin kyseisillä kanavilla.
On tämäkin järjetön systeemi. Eri kanavien palkkioissa ja esim. juuri copyright-oikeuksissa on suurempia eroja kuin millään muulla alalla, josta tiedän. Selkeästi. Alallamme vallitsevat viidakon lait. Tällä hetkellä käynnissä on onneksi SUURI myllytys tekstittäjien oikeuksien tasapäistämiseksi. Toivottavasti siitä tulee jotain.
Hyvää tässä on varsinkin se, että jos palkkiot nousevat tulevaisuudessa jonkinlaiselle keskiarvotasolle, musta tulee miljonääri! :D (No okei... ei ehkä ihan. En ole ihan NIIN nopea. Mutten vieläkään saa tuhlattua 45 minsan ohjelman ajastettuun tekstittämiseen tarkistuskatseluineen yli kahdeksaa tuntia - kuusi on normaali - vaikka olen miten huolellinen ja luen tilastoista, että tupla-aika saisi mennä. Ei. Vaan. Mene.)
En onneksi ole mitään menettänyt, koska 2007 oli eka vuosi, jolloin jotain tekemääni esitettiin kyseisillä kanavilla.
On tämäkin järjetön systeemi. Eri kanavien palkkioissa ja esim. juuri copyright-oikeuksissa on suurempia eroja kuin millään muulla alalla, josta tiedän. Selkeästi. Alallamme vallitsevat viidakon lait. Tällä hetkellä käynnissä on onneksi SUURI myllytys tekstittäjien oikeuksien tasapäistämiseksi. Toivottavasti siitä tulee jotain.
Hyvää tässä on varsinkin se, että jos palkkiot nousevat tulevaisuudessa jonkinlaiselle keskiarvotasolle, musta tulee miljonääri! :D (No okei... ei ehkä ihan. En ole ihan NIIN nopea. Mutten vieläkään saa tuhlattua 45 minsan ohjelman ajastettuun tekstittämiseen tarkistuskatseluineen yli kahdeksaa tuntia - kuusi on normaali - vaikka olen miten huolellinen ja luen tilastoista, että tupla-aika saisi mennä. Ei. Vaan. Mene.)
16. huhtikuuta 2008
Työnhakuneuvoja wannabe-tekstittäjille.
Tästä kommentista on jo hetki aikaa. Kysymys sattui semmoiseen saumaan, että matkailu esti vastaamiseen paneutumisen, ja nyt palattuani olen ollut saamaton. Liekö kysyjä jo luopunut toivosta.
Hei, olen AV-kääntämisestä kiinnostunut Helsingin yliopiston Englantilaisen filologian opiskelija. AV-kääntämisen opettajani suositteli työmahdollisuuksia kysellessäni, että ottaisin yhteyttä maikkariin, ja hakusanoilla mtv3 ja av-kääntäminen päädyin tänne. Sähköpostiosoitetta en täältä mistään löytänyt, joten päätin täällä kommenttiosastolla kysellä.
Haluaisin hakea Suomesta eseimerkiksi jonkin käännöstoimiston kautta av-kääntäjän töitä, mutta en suoraan sanoen tiedä mistä lähteä liikkeelle. Sattuisitko tietämään joitain paikkoja, joihin hakemuksia kannattaisi lähettää? Olisin todella kiitollinen avusta :)
On mielestäni aika kunnianhimoinen neuvo, että pitäisi ottaa yhteyttä suoraan Maikkariin! Kyllähän Maikkarilla ja YLEllä on kääntäjiä palkkalistoillaan, mutta ne myös maksavat ehdottomasti parhaiten, joten tunkua on. En tiedä, millaiset mahdollisuudet on kääntäjällä, jolla on vielä opinnotkin kesken. (Ehkä sitten paremmat kuin kuvittelen? :o Pitäis kai itsekin joskus jaksaa hakea...)
Mikään ei toki estä Maikkariakin yrittämästä. (Itsekään en tosiaan ole vielä jaksanut, joten ei ole antaa mitään osoitetta.) AV-käännöstoimistojen kautta mahdollisuudet ovat mielestäni silti huomattavasti paremmat. Suomen kaksi suurta ovat Pre-Text ja Broadcast Text, joiden nimiä vilahteleekin tiuhaan kaupallisilla kanavillamme. Nettisivut löytyvät googlaamalla, ja molemmilla sivuilla on mielestäni jonkinlaiset rekrytointilinkit. Myös tekstitysalan jättiläisellä, SDI Medialla, on Suomen toimisto. Sen yhteystiedot löytää, kun menee firman kansainväliselle sivulle ja etsii maittain. Tässä suomalaiset vaihtoehdot, joista tiedän. Muitakin pienempiä firmoja varmasti on?
Selvennykseksi sanottakoon, että tavalliset käännöstoimistot eivät minun tietääkseni juuri tekstityksiin sekaannu, vaan tekstittäjät työskentelevät joko suoraan kanaville tai sitten (nykyään huomattavan usein) nimenomaisille tekstitysfirmoille.
Suomalaisille tekstitysfirmoille voi tehdä töitä freelance-verokortilla, eli ei tarvitse välttämättä heti perustaa toiminimeä. (Ainakin niille voi, joille olen tehnyt. En mene takuuseen kaikista, mutta luulisin.) Toinen vaihtoehto ovat kansainväliset firmat. Niille voi tehdä duunia vain, jos on oma Y-tunnus, koska ne eivät osaa maksaa suomalaisia veroja vaan verot pitää kääntäjän itsensä hoitaa ennakkoveroilla. (Ei ole yhtään niin vaikeaa kuin miltä kuulostaa :) Olen jo kirjoittanut asiasta tässä blogissa.) Varjopuolena tosin alkaa olla heikko dollari. Tienesti vähenee sitä mukaa kun taala laskee, hehe.
Isoimmat kansainväliset firmat, joista tiedän, ovat SDI Media (jos täyttää firman sivulla kansainvälisiä hakulomakkeita eikä kirjoita Suomen toimistoon - tiedän suomalaisia, jotka ovat firmassa töissä näinkin), Softitler ja Visiontext. Niitäkin voi ihan rohkeasti yrittää. Tuskin olisivat pysyneet alan huipulla vuosia, jos sumeilematta kusettaisivat kääntäjiä. Palkkiot tosin voivat tänä heikon taalan aikana jäädä suomalaisten firmojen taksoja matalammiksi. Itse teen nykyään kansainvälisiä töitä lähinnä huvikseni, nähdäkseni leffoja ja sarjojen jaksoja etukäteen... ja kyllä silläkin palkalla toisaalta elossa pysyy, mutta suomalaisia matalammaksi tahtoo jäädä.
Firmojen nettisivut löydät googlaamalla. Kaikilla on mielestäni jonkinlainen rekrytointilomake tai rekrytointisähköposti. Ja ei kun onneaan kokeilemaan... Tekstittäjille on tällä hetkellä paljon töitä, joten yrittänyttä ei todellakaan laiteta.
En muuten pistä tällaisia tiedusteluja lainkaan pahakseni, ja jatkokysymyksiäkin saa esittää :)
(Kunhan kukaan ei kuvittele, että olisin joku suurikin guru! Tiedän, että minulla on harhaanjohtava taipumus esitelmöidä kuin tietäisin kaikesta kaiken. Olen itsekin ollut alalla vasta parisen vuotta, käännöstieteen gradu yhä kesken jne...)
Hei, olen AV-kääntämisestä kiinnostunut Helsingin yliopiston Englantilaisen filologian opiskelija. AV-kääntämisen opettajani suositteli työmahdollisuuksia kysellessäni, että ottaisin yhteyttä maikkariin, ja hakusanoilla mtv3 ja av-kääntäminen päädyin tänne. Sähköpostiosoitetta en täältä mistään löytänyt, joten päätin täällä kommenttiosastolla kysellä.
Haluaisin hakea Suomesta eseimerkiksi jonkin käännöstoimiston kautta av-kääntäjän töitä, mutta en suoraan sanoen tiedä mistä lähteä liikkeelle. Sattuisitko tietämään joitain paikkoja, joihin hakemuksia kannattaisi lähettää? Olisin todella kiitollinen avusta :)
On mielestäni aika kunnianhimoinen neuvo, että pitäisi ottaa yhteyttä suoraan Maikkariin! Kyllähän Maikkarilla ja YLEllä on kääntäjiä palkkalistoillaan, mutta ne myös maksavat ehdottomasti parhaiten, joten tunkua on. En tiedä, millaiset mahdollisuudet on kääntäjällä, jolla on vielä opinnotkin kesken. (Ehkä sitten paremmat kuin kuvittelen? :o Pitäis kai itsekin joskus jaksaa hakea...)
Mikään ei toki estä Maikkariakin yrittämästä. (Itsekään en tosiaan ole vielä jaksanut, joten ei ole antaa mitään osoitetta.) AV-käännöstoimistojen kautta mahdollisuudet ovat mielestäni silti huomattavasti paremmat. Suomen kaksi suurta ovat Pre-Text ja Broadcast Text, joiden nimiä vilahteleekin tiuhaan kaupallisilla kanavillamme. Nettisivut löytyvät googlaamalla, ja molemmilla sivuilla on mielestäni jonkinlaiset rekrytointilinkit. Myös tekstitysalan jättiläisellä, SDI Medialla, on Suomen toimisto. Sen yhteystiedot löytää, kun menee firman kansainväliselle sivulle ja etsii maittain. Tässä suomalaiset vaihtoehdot, joista tiedän. Muitakin pienempiä firmoja varmasti on?
Selvennykseksi sanottakoon, että tavalliset käännöstoimistot eivät minun tietääkseni juuri tekstityksiin sekaannu, vaan tekstittäjät työskentelevät joko suoraan kanaville tai sitten (nykyään huomattavan usein) nimenomaisille tekstitysfirmoille.
Suomalaisille tekstitysfirmoille voi tehdä töitä freelance-verokortilla, eli ei tarvitse välttämättä heti perustaa toiminimeä. (Ainakin niille voi, joille olen tehnyt. En mene takuuseen kaikista, mutta luulisin.) Toinen vaihtoehto ovat kansainväliset firmat. Niille voi tehdä duunia vain, jos on oma Y-tunnus, koska ne eivät osaa maksaa suomalaisia veroja vaan verot pitää kääntäjän itsensä hoitaa ennakkoveroilla. (Ei ole yhtään niin vaikeaa kuin miltä kuulostaa :) Olen jo kirjoittanut asiasta tässä blogissa.) Varjopuolena tosin alkaa olla heikko dollari. Tienesti vähenee sitä mukaa kun taala laskee, hehe.
Isoimmat kansainväliset firmat, joista tiedän, ovat SDI Media (jos täyttää firman sivulla kansainvälisiä hakulomakkeita eikä kirjoita Suomen toimistoon - tiedän suomalaisia, jotka ovat firmassa töissä näinkin), Softitler ja Visiontext. Niitäkin voi ihan rohkeasti yrittää. Tuskin olisivat pysyneet alan huipulla vuosia, jos sumeilematta kusettaisivat kääntäjiä. Palkkiot tosin voivat tänä heikon taalan aikana jäädä suomalaisten firmojen taksoja matalammiksi. Itse teen nykyään kansainvälisiä töitä lähinnä huvikseni, nähdäkseni leffoja ja sarjojen jaksoja etukäteen... ja kyllä silläkin palkalla toisaalta elossa pysyy, mutta suomalaisia matalammaksi tahtoo jäädä.
Firmojen nettisivut löydät googlaamalla. Kaikilla on mielestäni jonkinlainen rekrytointilomake tai rekrytointisähköposti. Ja ei kun onneaan kokeilemaan... Tekstittäjille on tällä hetkellä paljon töitä, joten yrittänyttä ei todellakaan laiteta.
En muuten pistä tällaisia tiedusteluja lainkaan pahakseni, ja jatkokysymyksiäkin saa esittää :)
(Kunhan kukaan ei kuvittele, että olisin joku suurikin guru! Tiedän, että minulla on harhaanjohtava taipumus esitelmöidä kuin tietäisin kaikesta kaiken. Olen itsekin ollut alalla vasta parisen vuotta, käännöstieteen gradu yhä kesken jne...)
15. huhtikuuta 2008
Kevät on ehkä vihdoin tullut.
Kevät ==> aika kaivaa pyörä kellarista.
Pohjoisessa tuntuvat vielä valittelevan muuta, mutta tänään Tampereella tuntui ekaa kertaa oikeasti siltä, että olisi pitänyt olla liikkeellä pyörällä. Lämpöä oli yli kymmenen astetta ja aurinko paistoi suurimman osan päivää. Ah. Onhan se huumaavaa, tuo keväthuuma.
Paljon parempi näin. Tykkään talvesta, mutta takatalvi on maailman turhin keksintö.
Nyt pitää viedä pyörä keväthuoltoon. Siellä on varmaan mahtavat jonot, mutta täytyy liittyä jatkoksi, koska haluaisin kolmivaihteiseen ratsuuni edes ne kolme vaihdetta. Tällä hetkellä toimii kaksi ja kaikki on muutenkin vähän vinksallaan.
(Kysymys: Miksei päivän sanoja ole näkynyt aikoihin? Vastaus: Olen oikeasti kääntänyt niin helppoja tekstejä, ettei vastaan ole tullut mitään merkitsemisen arvoista. Putki ei voi kestää kauaa.)
Pohjoisessa tuntuvat vielä valittelevan muuta, mutta tänään Tampereella tuntui ekaa kertaa oikeasti siltä, että olisi pitänyt olla liikkeellä pyörällä. Lämpöä oli yli kymmenen astetta ja aurinko paistoi suurimman osan päivää. Ah. Onhan se huumaavaa, tuo keväthuuma.
Paljon parempi näin. Tykkään talvesta, mutta takatalvi on maailman turhin keksintö.
Nyt pitää viedä pyörä keväthuoltoon. Siellä on varmaan mahtavat jonot, mutta täytyy liittyä jatkoksi, koska haluaisin kolmivaihteiseen ratsuuni edes ne kolme vaihdetta. Tällä hetkellä toimii kaksi ja kaikki on muutenkin vähän vinksallaan.
(Kysymys: Miksei päivän sanoja ole näkynyt aikoihin? Vastaus: Olen oikeasti kääntänyt niin helppoja tekstejä, ettei vastaan ole tullut mitään merkitsemisen arvoista. Putki ei voi kestää kauaa.)
10. huhtikuuta 2008
Nyt on SingStar Rock Ballads laulettu.
Vedettiin Marjukan kanssa levy läpi kahdessa illassa.
Mietittiin tuossa, että lempiharrastuksemme taitaa olla tosi pienen piirin juttu: Useimmat ihmiset tykkäävät pelissä laulaa tuttuja biisejä, mutta meistä kaikkein hauskinta on ottaa uusi levy käsittelyyn ja vetää kaikki biisit järjestyksessä läpi. Nekin, jotka eivät sano sitten yhtään mitään. Se vaan on niin kivaa, haastavaa ja ennalta-arvaamatonta! Ja nuottikorva saa loistavaa harjoitusta.
Pelaamme myös peliä aina niin, että arvomme laulettavat biisit täysin satunnaisesti. Mottomme on, että kaikki lauletaan... korkeintaan levyllä voi olla yksi tai kaksi täysin tuhoon tuomittua biisiä (esimerkiksi sellaisia, jotka sisältävät pelkkää räppiä), joista saa lintsata, jos on jo laulanut aika monta kyseiseltä levyltä.
Olemmeko taas kerran tosi outoja? Varmaankin. Mutta onneksi mulla on kaksi siskoa, jotka ovat täsmälleen samalla tavalla outoja kuin minä :)
Olen viikonloppuna menossa ensin pikaisesti Helsinkiin (Altar Boyz kutsuu - odotan periaatteessa innolla, mutta pelkään aika vakavissani, ettei sanoitusten huumori välity suomennoksista), sitten loppuajaksi mökille. Blogeihin ei siis saada päivityksiä enää tämän viikonlopun aikana, vaikka sormet kuinka syyhyävät Broadway-elämysten kimppuun. Mutta työn alla on.
Mietittiin tuossa, että lempiharrastuksemme taitaa olla tosi pienen piirin juttu: Useimmat ihmiset tykkäävät pelissä laulaa tuttuja biisejä, mutta meistä kaikkein hauskinta on ottaa uusi levy käsittelyyn ja vetää kaikki biisit järjestyksessä läpi. Nekin, jotka eivät sano sitten yhtään mitään. Se vaan on niin kivaa, haastavaa ja ennalta-arvaamatonta! Ja nuottikorva saa loistavaa harjoitusta.
Pelaamme myös peliä aina niin, että arvomme laulettavat biisit täysin satunnaisesti. Mottomme on, että kaikki lauletaan... korkeintaan levyllä voi olla yksi tai kaksi täysin tuhoon tuomittua biisiä (esimerkiksi sellaisia, jotka sisältävät pelkkää räppiä), joista saa lintsata, jos on jo laulanut aika monta kyseiseltä levyltä.
Olemmeko taas kerran tosi outoja? Varmaankin. Mutta onneksi mulla on kaksi siskoa, jotka ovat täsmälleen samalla tavalla outoja kuin minä :)
Olen viikonloppuna menossa ensin pikaisesti Helsinkiin (Altar Boyz kutsuu - odotan periaatteessa innolla, mutta pelkään aika vakavissani, ettei sanoitusten huumori välity suomennoksista), sitten loppuajaksi mökille. Blogeihin ei siis saada päivityksiä enää tämän viikonlopun aikana, vaikka sormet kuinka syyhyävät Broadway-elämysten kimppuun. Mutta työn alla on.
8. huhtikuuta 2008
Kun arki tuntuu oudolta.
Suomessa ollaan. Matkalaukkukin tuli perässä eilen. Kaikki hyvin, olen ehjä ja tyytyväinen.
Arjesta pääsee ihmeen kauas vain puolessatoista viikossa - vasta nyt palattuani tajuan, miten kaukana olen käynyt. Kaikki Suomessa tuntui palattuani hetkellisesti jopa vieraalta.
Olen toisaalta huomannut herkistyneeni näkemään vierautta sinä aikana, kun asuin ulkomailla. Sitä ennen ei parin viikon matka tuntunut missään. Ei tullut mieleenkään, että kotimaansa voisi nähdä ulkopuolisin silmin. Mutta monen kuukauden poissaolon jälkeen maa näyttäytyi väistämättä vieraana, ja sittemmin tuo vieraus palaa hetkeksi hyvinkin helposti, kun poistun maasta. Ilmiötä on vaikea kuvailla, mutta näen asiat kuin ensi kertaa: Onpa täällä avaraa. Ovatpa kadut leveitä ja autioita. Kylläpä kaikki on harmaata. Alan myös helposti keskellä supisuomalaista katua päivitellä mielessäni, että miten sattuikin, takanani puhutaan SUOMEA. (Vrt. suomen kuuleminen sattumalta ulkomailla. Silloin tulee helposti mentyä juttelemaankin.)
Olen myös saanut ihmeen paljon energiaa arkeen. Hommat eivät tunnu samalta ikuiselta puurtamiselta. Energiaa on siitäkin huolimatta, että minulla on edelleen univelkaa ja aikaeroväsymystä enkä edes ehtinyt lepäillä matkalla. Hieno juttu. Matkailu kannattaa.
On lisäksi hirmuinen kuume muuttaa ulkomaille. Onneksi Lontoon matka on jo kesäkuussa ja Italia heinäkuussa. (Kirjoitinko täällä kuukauden kielikurssista, jolle lähdemme Marjukka-siskon kanssa? No, heinäkuu siis vierähtää Perugiassa. Olen ollut kurssilla samassa kaupungissa ennenkin ja tiedän, että siellä on kivaa.) Matkoista on ensiapua... mutta kyllä New York nyt alkoi houkuttaa siinä määrin, että minun tekee mieli muuttaa sinne 90 päiväksi, jotka maassa saa oleskella ilman viisumia. Kenties vuoden 2009 aikana, jos tosiaan saan gradun pois alta vuonna 2008. Saa nähdä.
Arjesta pääsee ihmeen kauas vain puolessatoista viikossa - vasta nyt palattuani tajuan, miten kaukana olen käynyt. Kaikki Suomessa tuntui palattuani hetkellisesti jopa vieraalta.
Olen toisaalta huomannut herkistyneeni näkemään vierautta sinä aikana, kun asuin ulkomailla. Sitä ennen ei parin viikon matka tuntunut missään. Ei tullut mieleenkään, että kotimaansa voisi nähdä ulkopuolisin silmin. Mutta monen kuukauden poissaolon jälkeen maa näyttäytyi väistämättä vieraana, ja sittemmin tuo vieraus palaa hetkeksi hyvinkin helposti, kun poistun maasta. Ilmiötä on vaikea kuvailla, mutta näen asiat kuin ensi kertaa: Onpa täällä avaraa. Ovatpa kadut leveitä ja autioita. Kylläpä kaikki on harmaata. Alan myös helposti keskellä supisuomalaista katua päivitellä mielessäni, että miten sattuikin, takanani puhutaan SUOMEA. (Vrt. suomen kuuleminen sattumalta ulkomailla. Silloin tulee helposti mentyä juttelemaankin.)
Olen myös saanut ihmeen paljon energiaa arkeen. Hommat eivät tunnu samalta ikuiselta puurtamiselta. Energiaa on siitäkin huolimatta, että minulla on edelleen univelkaa ja aikaeroväsymystä enkä edes ehtinyt lepäillä matkalla. Hieno juttu. Matkailu kannattaa.
On lisäksi hirmuinen kuume muuttaa ulkomaille. Onneksi Lontoon matka on jo kesäkuussa ja Italia heinäkuussa. (Kirjoitinko täällä kuukauden kielikurssista, jolle lähdemme Marjukka-siskon kanssa? No, heinäkuu siis vierähtää Perugiassa. Olen ollut kurssilla samassa kaupungissa ennenkin ja tiedän, että siellä on kivaa.) Matkoista on ensiapua... mutta kyllä New York nyt alkoi houkuttaa siinä määrin, että minun tekee mieli muuttaa sinne 90 päiväksi, jotka maassa saa oleskella ilman viisumia. Kenties vuoden 2009 aikana, jos tosiaan saan gradun pois alta vuonna 2008. Saa nähdä.
6. huhtikuuta 2008
Olen vielä hengissä.
Ja suuntaamassa Meksikon - New Yorkin kierrokseltani kohti Suomea, mitä nyt pientä viivästystä tuli Frankfurtin kentällä. Matkalla ei reaaliaikainen bloggaaminen oikein luonnistunut, mutta ajattelin heittää tänne jonkinlaiset kollektiiviset raportit. Materiaalia on taas vihkossa paljon. Aina sen jälkikäteen tänne siirtäminen ei vaan jostain syystä tule tapahtuneeksi. (Näkeekö tekstistä, että on jäänyt yksi yö nukkumatta? Eeeii...)
Blogipäivitykset joka tapauksessa jatkunevat normaalisti lähipäivistä lähtien. Iloitkaamme. (Ja matka meni hyvin. Kyllä varmasti kerron täällä ainakin suurimmista havainnoista, yllätyksistä jii än ee.)
Blogipäivitykset joka tapauksessa jatkunevat normaalisti lähipäivistä lähtien. Iloitkaamme. (Ja matka meni hyvin. Kyllä varmasti kerron täällä ainakin suurimmista havainnoista, yllätyksistä jii än ee.)
1. huhtikuuta 2008
Päivä 7: Xalapa - MEX - JFK - Manhattan
Lähdin Xalapasta yöllä klo 2. Nukuin bussissa, se vei suoraan Mexico Cityn kentälle. Kentällä oli sellaista kuin kentillä aina. Shoppailu tosin oli mahdotonta, kun tuhat myyjää ryntäsi kohti tyrkyttämään tavaraa. Harmi heille. Olisin muuten ostanut halpaa luksuskosmetiikkaa. Nyt ahdistuin ja lähdin pois. Oli sen verran maireat virneet naamalla, että ulkonäköni ilmeisesti huusi kilometrin päähän "rikas valkoinen nainen, tullut ostamaan luksustuotteita".
Lento Mex-JFK klo 10-17 (lisäaikaa tuli aikaerosta). New Yorkiin saavuttuani passijono ei ollut yhtä sietämätön kuin viimeksi, tai ehkä olin siihen valmistautuneempi. Muodollisuudet noin 1 h.
Jenkkeihin EI kannata tulla vaihtamaan konetta normaalilla vaihtoajalla (alle 3 h). Nytkin yhdet saksalaiset joutuivat juoksemaan aivan hulluina ja ehtivät ehkä juuri ja juuri... en tiedä, ehtivätkö. Myös vaihtajien pitää nimittäin jonottaa samassa loputtomassa jonossa, jossa voi vierähtää yli tunti. Ja SITTEN JFK:llä pitää vaihtaa terminaalia lentoyhtiön mukaan. Mikään ei suju nopeasti tai helposti. Varoitus kaikille.
Lentokentältä lähtee New Yor Airport Service -bussi, joka vie maailman kätevimmin suoraan Grand Centralille ja Port Authorityn bussiasemalle (joka on aivan Broadwayn ja Times Squaren nurkalla). Lipun voi ostaa etukäteen netistä, tulostettu ja allekirjoitettu kaavake kelpasi bussissa hyvin. $28 menopaluu,$15 suuntaansa. Bussi kiertää lentokentällä kaikki terminaalit, eli helppo oli löytää omankin terminaalini edestä. Halvin keino päästä stadiin olisi AirTrain-juna (jolla myös terminaalia vaihdetaan) + metro, mutta siinä joutuu rahtaamaan matkatavaroitaan useampaan kertaan portaita ylös ja alas. Bussissa kuski nostaa tavarat kyytiin ja se siitä. Maksan palvelusta mielelläni - silti hyvin kohtuullisen - tuplahinnan.
Istuin bussissa ja ihmettelin oloani. Kuuntelin jenkkienglantia ympärillä. Ajettiin Queensin läpi. Rakennusten pihoilla liehuvat USA:n liput herättivät todella ristiriitaisia tunteita. Mietin, miten niistä voikin tulla niin ahdistunut fiilis, vaikka Suomen lipuista tulee ylevä ja isänmaallinen, ja samanlaista isänmaallisuuttahan tuokin lippu on. Silti, vahvat alitajuiset negaatiiviset vibat.
Manhattanin silutetti tuli näkyviin jo kaukaa, ja tajusin, minne olin matkalla. Tuli selittämätöntä sydämentykystä. Grand Central oli ulkoa tosi kauniin art deco. Siellä tuli jotain bussisekaannusta ja meidät komennettiin ensin ulos bussista (joka yleensä jatkaa suoraan Port Authoritylle), sitten takaisin sisään. Komentaja oli maailman newyorkilaisimman oloinen setä, joka huusi tosi kovaa ihan samalla aksentilla kuin Tony Sporano. "I've had three open heart surgeries and I still smoke." Että älkää te siinä valittako.
Sitten matka jatkui Port Autohritylle, laukut ulos ja äkkiä olin keskellä vierasta suurkaupunkia. Yksin. Se tuntui vatsassa vähän samalta kuin kuiluun putoaminen. Sitten lähdin katsomaan, kumpaan suuntaan katujen numerot pienenivät. Hostellini on vain parin kadun päässä Port Authorityltä, 39th & 9Ave. Oli oikeasti helppo ja nopea löytää, niin kuin netissä oli väitetty.
Manhattanilla on valehtelematta maailman helpoin liikkua. Numeroidut kadut ja avenuet, ruutukaava. Pitäisi olla maailman kädettömin suunnistaja, jotta VOISI eksyä. (Tai okei... Tämä EI ole eksymistä, mutta pari kertaa lähdin kaupan ovesta väärään suuntaan ja huomasin virheeni korttelin päässä, kun tulinkin isomman numeroisen poikkikadun kohdalle, vaikka olin ollut matkalla pienenevään suuntaan.) Kaikkialle on helppo löytää ja välimatkat ovat todella käveltäviä. Saaren poikki pääsee leveyssuunnassa varmaan noin puolessa tunnissa. Eteläkärjestä pohjoiskärkeen toki menisi koko päivä.
Kävely on myös paljon kiinnostavampaa kuin Lontoossa, koska voi kulkea menomatkan yhtä katua ja paluumatkan viereistä. Lontoossa tulee sahattua samoja reittejä ihan loputtomasti, koska viereiset kadut vievät jonnekin aivan muualle. (Alussa ruutukaavaan tottunut turisti teki siellä virheen ja yritti oikoa sivukatuja... mutta ei se käy. On täysin mahdollista päätyä kulkemaan ympyrää. Ainakaan ei pääse sinne minne aikoi.)
Hostelli on hassu ja kiva. Sitä pitää aasialainen mies, joka on aina läsnä. Sänkypaikkoja on kai vain 12. Minun huoneessani 4, toisessa 8. Hostellimajoitus ei ole ihanan ihanaa, mutta yksin matkustaessa on oikeastaan kiva saada välillä juttuseuraa. Siitä en tykkää, että pitää herätä ja mennä nukkumaan tosi varovasti, koska joku nukkuu jo/vielä, eikä voi valvoa omassa rauhassa niin paljon kuin haluaa. Mutta itse nukkuminen on ihan jees. Ja se aika, kun kaikki valvovat.
Kun olin jättänyt kamani hostellille, kävelin pari korttelia (ja NYC:n korttelit ovat ly-hyi-tä, varmaan puoli minsaa per pätkä!) Times Squarelle.
Se oli typerryttävää. Käsittämätöntä. Sata kertaa hienompaa kuin odotin! Kaikki kimaltaa ja hohtaa lämmintä valoa. Ja on isoa. Elämää suurempaa. Valot pimeässä illassa ovat aina olleet suuri rakkauteni myös Lontoossa. Mutta tämä on... no, erilaista. Isompaa. Typerryttävämpää. Lontoo on tunnelmallinen aivan eri lailla.
En enää muista ensiajatuksiani Lontoosta. Toivon, että muistaisin. Pidin siitä heti, mutta tekikö se minuun tällaisen vaikutuksen? En muista, että mikään kaupunki olisi tehnyt. Kävelin pimeässä, lämpimässä, valossa kylpevässä illassa ja hyperventiloin. Oikeasti. Sydän tykytti. En ollut odottanut, että regoisin näin.
Ostin jotain satunnaista ruokaa. Kaikki on auki 24 h! Nukuin.
Lento Mex-JFK klo 10-17 (lisäaikaa tuli aikaerosta). New Yorkiin saavuttuani passijono ei ollut yhtä sietämätön kuin viimeksi, tai ehkä olin siihen valmistautuneempi. Muodollisuudet noin 1 h.
Jenkkeihin EI kannata tulla vaihtamaan konetta normaalilla vaihtoajalla (alle 3 h). Nytkin yhdet saksalaiset joutuivat juoksemaan aivan hulluina ja ehtivät ehkä juuri ja juuri... en tiedä, ehtivätkö. Myös vaihtajien pitää nimittäin jonottaa samassa loputtomassa jonossa, jossa voi vierähtää yli tunti. Ja SITTEN JFK:llä pitää vaihtaa terminaalia lentoyhtiön mukaan. Mikään ei suju nopeasti tai helposti. Varoitus kaikille.
Lentokentältä lähtee New Yor Airport Service -bussi, joka vie maailman kätevimmin suoraan Grand Centralille ja Port Authorityn bussiasemalle (joka on aivan Broadwayn ja Times Squaren nurkalla). Lipun voi ostaa etukäteen netistä, tulostettu ja allekirjoitettu kaavake kelpasi bussissa hyvin. $28 menopaluu,$15 suuntaansa. Bussi kiertää lentokentällä kaikki terminaalit, eli helppo oli löytää omankin terminaalini edestä. Halvin keino päästä stadiin olisi AirTrain-juna (jolla myös terminaalia vaihdetaan) + metro, mutta siinä joutuu rahtaamaan matkatavaroitaan useampaan kertaan portaita ylös ja alas. Bussissa kuski nostaa tavarat kyytiin ja se siitä. Maksan palvelusta mielelläni - silti hyvin kohtuullisen - tuplahinnan.
Istuin bussissa ja ihmettelin oloani. Kuuntelin jenkkienglantia ympärillä. Ajettiin Queensin läpi. Rakennusten pihoilla liehuvat USA:n liput herättivät todella ristiriitaisia tunteita. Mietin, miten niistä voikin tulla niin ahdistunut fiilis, vaikka Suomen lipuista tulee ylevä ja isänmaallinen, ja samanlaista isänmaallisuuttahan tuokin lippu on. Silti, vahvat alitajuiset negaatiiviset vibat.
Manhattanin silutetti tuli näkyviin jo kaukaa, ja tajusin, minne olin matkalla. Tuli selittämätöntä sydämentykystä. Grand Central oli ulkoa tosi kauniin art deco. Siellä tuli jotain bussisekaannusta ja meidät komennettiin ensin ulos bussista (joka yleensä jatkaa suoraan Port Authoritylle), sitten takaisin sisään. Komentaja oli maailman newyorkilaisimman oloinen setä, joka huusi tosi kovaa ihan samalla aksentilla kuin Tony Sporano. "I've had three open heart surgeries and I still smoke." Että älkää te siinä valittako.
Sitten matka jatkui Port Autohritylle, laukut ulos ja äkkiä olin keskellä vierasta suurkaupunkia. Yksin. Se tuntui vatsassa vähän samalta kuin kuiluun putoaminen. Sitten lähdin katsomaan, kumpaan suuntaan katujen numerot pienenivät. Hostellini on vain parin kadun päässä Port Authorityltä, 39th & 9Ave. Oli oikeasti helppo ja nopea löytää, niin kuin netissä oli väitetty.
Manhattanilla on valehtelematta maailman helpoin liikkua. Numeroidut kadut ja avenuet, ruutukaava. Pitäisi olla maailman kädettömin suunnistaja, jotta VOISI eksyä. (Tai okei... Tämä EI ole eksymistä, mutta pari kertaa lähdin kaupan ovesta väärään suuntaan ja huomasin virheeni korttelin päässä, kun tulinkin isomman numeroisen poikkikadun kohdalle, vaikka olin ollut matkalla pienenevään suuntaan.) Kaikkialle on helppo löytää ja välimatkat ovat todella käveltäviä. Saaren poikki pääsee leveyssuunnassa varmaan noin puolessa tunnissa. Eteläkärjestä pohjoiskärkeen toki menisi koko päivä.
Kävely on myös paljon kiinnostavampaa kuin Lontoossa, koska voi kulkea menomatkan yhtä katua ja paluumatkan viereistä. Lontoossa tulee sahattua samoja reittejä ihan loputtomasti, koska viereiset kadut vievät jonnekin aivan muualle. (Alussa ruutukaavaan tottunut turisti teki siellä virheen ja yritti oikoa sivukatuja... mutta ei se käy. On täysin mahdollista päätyä kulkemaan ympyrää. Ainakaan ei pääse sinne minne aikoi.)
Hostelli on hassu ja kiva. Sitä pitää aasialainen mies, joka on aina läsnä. Sänkypaikkoja on kai vain 12. Minun huoneessani 4, toisessa 8. Hostellimajoitus ei ole ihanan ihanaa, mutta yksin matkustaessa on oikeastaan kiva saada välillä juttuseuraa. Siitä en tykkää, että pitää herätä ja mennä nukkumaan tosi varovasti, koska joku nukkuu jo/vielä, eikä voi valvoa omassa rauhassa niin paljon kuin haluaa. Mutta itse nukkuminen on ihan jees. Ja se aika, kun kaikki valvovat.
Kun olin jättänyt kamani hostellille, kävelin pari korttelia (ja NYC:n korttelit ovat ly-hyi-tä, varmaan puoli minsaa per pätkä!) Times Squarelle.
Se oli typerryttävää. Käsittämätöntä. Sata kertaa hienompaa kuin odotin! Kaikki kimaltaa ja hohtaa lämmintä valoa. Ja on isoa. Elämää suurempaa. Valot pimeässä illassa ovat aina olleet suuri rakkauteni myös Lontoossa. Mutta tämä on... no, erilaista. Isompaa. Typerryttävämpää. Lontoo on tunnelmallinen aivan eri lailla.
En enää muista ensiajatuksiani Lontoosta. Toivon, että muistaisin. Pidin siitä heti, mutta tekikö se minuun tällaisen vaikutuksen? En muista, että mikään kaupunki olisi tehnyt. Kävelin pimeässä, lämpimässä, valossa kylpevässä illassa ja hyperventiloin. Oikeasti. Sydän tykytti. En ollut odottanut, että regoisin näin.
Ostin jotain satunnaista ruokaa. Kaikki on auki 24 h! Nukuin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
