Arjesta pääsee ihmeen kauas vain puolessatoista viikossa - vasta nyt palattuani tajuan, miten kaukana olen käynyt. Kaikki Suomessa tuntui palattuani hetkellisesti jopa vieraalta.
Olen toisaalta huomannut herkistyneeni näkemään vierautta sinä aikana, kun asuin ulkomailla. Sitä ennen ei parin viikon matka tuntunut missään. Ei tullut mieleenkään, että kotimaansa voisi nähdä ulkopuolisin silmin. Mutta monen kuukauden poissaolon jälkeen maa näyttäytyi väistämättä vieraana, ja sittemmin tuo vieraus palaa hetkeksi hyvinkin helposti, kun poistun maasta. Ilmiötä on vaikea kuvailla, mutta näen asiat kuin ensi kertaa: Onpa täällä avaraa. Ovatpa kadut leveitä ja autioita. Kylläpä kaikki on harmaata. Alan myös helposti keskellä supisuomalaista katua päivitellä mielessäni, että miten sattuikin, takanani puhutaan SUOMEA. (Vrt. suomen kuuleminen sattumalta ulkomailla. Silloin tulee helposti mentyä juttelemaankin.)
Olen myös saanut ihmeen paljon energiaa arkeen. Hommat eivät tunnu samalta ikuiselta puurtamiselta. Energiaa on siitäkin huolimatta, että minulla on edelleen univelkaa ja aikaeroväsymystä enkä edes ehtinyt lepäillä matkalla. Hieno juttu. Matkailu kannattaa.
On lisäksi hirmuinen kuume muuttaa ulkomaille. Onneksi Lontoon matka on jo kesäkuussa ja Italia heinäkuussa. (Kirjoitinko täällä kuukauden kielikurssista, jolle lähdemme Marjukka-siskon kanssa? No, heinäkuu siis vierähtää Perugiassa. Olen ollut kurssilla samassa kaupungissa ennenkin ja tiedän, että siellä on kivaa.) Matkoista on ensiapua... mutta kyllä New York nyt alkoi houkuttaa siinä määrin, että minun tekee mieli muuttaa sinne 90 päiväksi, jotka maassa saa oleskella ilman viisumia. Kenties vuoden 2009 aikana, jos tosiaan saan gradun pois alta vuonna 2008. Saa nähdä.
3 kommenttia:
Ooh. Perugia on kyllä aivan ihana paikka. <3
Kohta sie varmaan alat käymään kerran tai kahdesti vuodessa sekä Nykissä että Lontoossa. :)
Hienoa, että sun reissu meni hyvin ja matkalaukkusikin löysi vielä sinut. Eikä tosiaankaan kuulostanut hukkareissulta, jos sait noinkin hyvän irtioton arjesta kuin miltä kuulostaa blogikirjoituksesi pohjalta.
Joo, Perugia on aivan ihana kapeine, keskiaikaisine kujineen. Tosin siellä asuminen oli itselleni yllättävän klaustrofobista... oli pakko välillä lähteä bussilla isoihin supermarketteihin vain, koska kaikki pieni ja kapea alkoi ahdistaa. Mutta kyllä siitä selvittiin. Ja nyt olen asennoitunut valmiiksi.
Olen tässä aktiivisesti ajatellut, että voisin tosiaan käydä sekä Nykissä että Lontoossa kerran vuodessa ;) Kesällä Lontoossa ja ei-kesällä New Yorkissa. Kyllä se vähintään kerta vuodessa pitäisi olla, jos tahtoo pysyä kärryillä teatteritarjonnasta... Hehe.
Ei todella ollut hukkareissu. Oli mahtavaa.
Lähetä kommentti