Mietittiin tuossa, että lempiharrastuksemme taitaa olla tosi pienen piirin juttu: Useimmat ihmiset tykkäävät pelissä laulaa tuttuja biisejä, mutta meistä kaikkein hauskinta on ottaa uusi levy käsittelyyn ja vetää kaikki biisit järjestyksessä läpi. Nekin, jotka eivät sano sitten yhtään mitään. Se vaan on niin kivaa, haastavaa ja ennalta-arvaamatonta! Ja nuottikorva saa loistavaa harjoitusta.
Pelaamme myös peliä aina niin, että arvomme laulettavat biisit täysin satunnaisesti. Mottomme on, että kaikki lauletaan... korkeintaan levyllä voi olla yksi tai kaksi täysin tuhoon tuomittua biisiä (esimerkiksi sellaisia, jotka sisältävät pelkkää räppiä), joista saa lintsata, jos on jo laulanut aika monta kyseiseltä levyltä.
Olemmeko taas kerran tosi outoja? Varmaankin. Mutta onneksi mulla on kaksi siskoa, jotka ovat täsmälleen samalla tavalla outoja kuin minä :)
Olen viikonloppuna menossa ensin pikaisesti Helsinkiin (Altar Boyz kutsuu - odotan periaatteessa innolla, mutta pelkään aika vakavissani, ettei sanoitusten huumori välity suomennoksista), sitten loppuajaksi mökille. Blogeihin ei siis saada päivityksiä enää tämän viikonlopun aikana, vaikka sormet kuinka syyhyävät Broadway-elämysten kimppuun. Mutta työn alla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti