Olen tässä ajatellut...

...että pitäis vissiin alkaa käyttää Twitteriä.

Ensin en yhtään tajunnut, mitä siistiä ko. palvelussa on, mutta yhtäkkiä maailma on päättänyt käännyttää minut käyttäjäksi. Ensimmäinen sysäys oli muistaakseni Sulopuiston Ollin informatiivinen Twitter-juttu, jonka tarkoitus oli vertailla Twitteriä ja Jaikua, mutta minulle se listasi Twitterin hyviä puolia ja mahdollisia käyttötarkoituksia oikein houkuttelevasti. Sitten Mariannekin mainitsi jotain Twitteristä (jutun pointti oli kylläkin muualla, ja kiinnostava pointti olikin). Ja muutama kiinnostava Whedon-näyttelijäkin on aloittanut Twitterin käytön... Kaikkea pientä kasautuu, ja yhtäkkiä tuntuu, että siellä vissiin pitäisi olla.

Kun vielä saisi aikaiseksi. Pitäisikö uskaltautua uuteen, hui?

(Vastaan itselleni: Facebookin kohdalla se ainakin kannatti, joten pitäis vissiin.)

Kävin tänään pika-pikavisiitillä Helsingissä:

Olin kaupunginteatterin Parhaat Palat -teatterikimarassa ja sitä ennen teatteriseuralaisten luona pikaisesti teellä.

En juuri ehtinyt pääkaupungissa vanheta, mutta yllättävän pitkä päivästä silti matkoineen tuli: lähdin kotoa yhdentoista jälkeen aamulla ja palasin yhdeksän jälkeen illalla. Olisi muuten voinut tuntua tyhmältä ravaamiselta, mutta käytin junamatkat hyödyksi tehokkaammin kuin kotona olisin saman ajan käyttänyt. Tein töitä.

Junassa on minusta tosi hyvä keskittyä, se on yksi parhaista työpaikoista. Melkein toivon, että minulla olisi säännölliset työmatkat junalla. Saisin tosi paljon aikaan. Toisaalta... mitä siellä työpaikalla tekisin, jos työt hoituisivat jo junassa? Hmm.

Teatterikimara oli tasoltaan vaihteleva, mutta kokonaisuutena ilahduttava. Tunnelma oli puoliksi virallinen, puoliksi kulissien takainen. Oli hauskaa nähdä hieman sitä sun tätä, mitä näyttelijät itse halusivat esittää: monologeja näytelmistä, kappaleita musikaaleista ja teatterimaailman ulkopuolisia musiikkinumeroita. Monologeista Heidi Heralan Nopola-tekstit olivat kerrassaan yllättävän ratkiriemukkaita. Musikaaleista sydäntäni lämmittivät varsinkin kappaleet kymmenen vuoden takaisesta Les Misérablesista, jota yhä muistelen lämmöllä. Omituista kyllä, esiintyjät eivät olleet kymmenen vuoden takaisia. Sanna Majuri ja Kari Mattila halusivat ilmeisesti muuten vain laulaa Les Misiä?

Mattilan Javert oli melkoisen loistava (ja sai ansaitusti yhdet illan suurimmista aplodeista), mutta mielipiteeni Sanna Majurista itse asiassa laski hiukan. Suomen parhaita, kyllä, mutta olen nähnyt paitsi Suomen parhaan - Nina Tapion - samassa roolissa, myös muutamankin West End -Eponinen. Kriteerini ovat lievästi sanottuna tiukat, eikä Majuri aivan pärjännyt vertailussa. Lähinnä äänestä jäi puuttumaan kuulautta. Mutta, no... tämä ei ollut oikea produktio, äänentoistoa ei varmaan ollut optimoitu, en tuomitse lopullisesti.

Oli antoisa teatteri ja kiva päivä.

Paras juttu jääkiekon MM-kisoissa...

...on tämä sivu: Power Rankings. Naureskelen tuolle aina yksinäni. Odotan jo innolla, että tekstit alkavat muuttua päivittäin. Mm. kyseinen riemukas lista minut viime vuonna toden teolla innostumaan kisoista. Tämähän ei olekaan ryppyotsaista touhua!

Tämän hetken hauskin on ehdottomasti Sveitsin "Dreaming the impossible dream: a bronze medal". Hehehehee.

(2) Mietin tuossa "jännittävää" Kanada - Valko-Venäjä -peliä seuratessani myös: millaistahan olisi olla peräpään maa lähdössä tuollaista hirviötä vastaan? Suomeakin jännittää pelata Kanadaa vastaan, mutta meillä on sentään kohtalaiset teoreettiset mahdollisuudet voittoon, jos hyvin sattuu. Heikommille joukkueille voitto olisi suoranainen ihme. Psyykkaako joukkue pukuhuoneessa itseään vain mahdollisimman kunniakkaaseen tappioon? "Yritetään tehdä edes yksi maali." "Puolustetaan niin maan perkeleesti, jos vaikka tulisi edes tasapeli." (Jälkimmäinen oli luultavasti Norjan mantra viime vuonna.)

Mietin yksi ilta rättiväsyneenä jumpan jälkeen...

...miten hämmästyttävän erilaiset asiat väsyttävät eri ihmisiä.

Minua nukuttaa jumppaaminen. Käyn mieluiten urheilemassa iltapuolella, koska sen jälkeen saan helposti unta vaikka heti. Olen fyysisesti uupunut. Toinen vaihtoehto on käydä heti aamusta, koska silloin energiaa on niin paljon, ettei treeni vedä ihan piippuun... mutta en ehdottomasti ole niitä ihmisiä, jotka saavat jumpasta lisää energiaa ja jaksavat sen jälkeen vaikka sun mitä. En kyllä. Keskiarvoinen vireystila saattaa kyllä koheta paremman kunnon ja lihaskestävyyden myötä, mutta jos käyn urheilemassa, olen rasituksen seurauksena väsyneempi enkä pirteämpi. Eikö se ole loogistakin? Ennen en välttämättä edes uskonut urheilusta piristyviän ihmisten olemassaoloon, vaikka sellaisesta puhutaankin. Miksi muka oma reaktioni olisi päinvastainen?

Vuodenvaihteen USA:n matkalla kohtasin kuitenkin kiinnostavan ilmiön. Minä tykkään matkustamisesta, tykkään olla matkalla. Sehän on varsinainen lepopäivä. Saan olla rauhassa, istua ja lueskella ja ajatella omia ajatuksiani. Mikä siinä väsyttäisi? Nyt ei siis puhuta mistään lennoista Atlantin yli (aikaerot ovat helvetistä ja voivat kyllä väsyttää), vaan matkoista välillä pari-kuusi tuntia.

Kävi kuitenkin ilmi, että Eini-siskoa matkustaminen väsyttää kovasti. Bussimatka Bostonista New Yorkiin vei vain neljä-viisi tuntia, ja sen jälkeen kävimme päivällisellä yhden Einin kaverin kanssa. Kasin maissa mietimme, mitä loppuillan tekisimme. Minulla olisi ehdottomasti ollut energiaa mennä vähintään leffaan. Enhän ollut tehnyt vielä mitään! Olin saanut puoli päivää istua rauhassa paikallani. Mutta Einillä olikin kuulemma ollut rankin päivä aikoihin. Ei jaksanut edes elokuviin lähteä. Vaikka muut päivät olimme kierrelleet nähtävyyksiä Bostonissa!

Eini on yleensä AINA valmis lähtemään elokuviin. Hän halusi matkamme aikana keskimäärin tehdä paljon enemmän asioita kuin minä. Minua nähtävyyksien kiertely, varsinkin ulkoilmassa, uuvuttaa kovasti ja halusin usein hostellille päiväunillekin. (New Yorkissa olikin sitten helpompaa, kun pääsin aina pimeään teatteriin lepäilemään :D Eini sai sillä aikaa kävellä kyllikseen Central Parkissa.) Mutta sitten sinä yhtenä päivänä, kun minä en mielestäni ollut tehnyt muuta kuin istunut bussissa rentoutumassa, Einillä olikin ollut rankka päivä.

Outoa, mutta oli se uskottava. Ihmiset OVAT erilaisia.

One London Trip More

Mikaelan kommentit edelliseen tekstiin toivat mieleeni asian, josta on pitänyt kirjoittaa jo vähän aikaa: tämänkesäisen Lontoon matkani.

Vietän tänäkin vuonna juhannuksen Lontoossa: to 18.6. - to 25.6. Ajankohta on osoittautunut hyväksi kahdesta syystä: (1) ko. viikonloppuna on West End Live, eli saan teattereiden lisäksi vielä ilmaistakin musikaaliohjelmaa, (2) ei tartte miettiä, mitä tekisi juhannuksena. (Kuulin tosin huhua kavereiden mahdollisista tupareista, joten nyt saattaa mennä kivakin juhannus sivu suun... mutta ei voi mitään.)

Odotan matkaa jo innolla ja laadin täyttä häkää suunnitelmia siitä, mitkä esitykset pitää ainakin nähdä, mitä kenties minäkin päivänä ja mitä kautta liput kannattaa hankkia.

Olen toistaiseksi varannut kaksi teatteria. Ensinnäkin mulla on ollut treffit Juden kanssa sovittuina jo puolitoista vuotta. Sunnuntaina iltapäpäivästä tapaamme. Ikävä kyllä Kenneth Branagh ei enää ohjaa ko. Hamletia, mikä harmittaa minua about yhtä paljon kuin Juden pois jääminen olisi harmittanut (ihan totta!)... mutta odotan elämystä silti. Lisäksi varasin pari päivää sitten toisen Shakespearen, Open Air Theatren Much Ado About Nothing (lempinäytelmäni, aah). Ma päivällä. (Ajankohta valikoitui, koska maanantaisin ei ole muita päivänäytöksiä.) Tähän ei tietääkseni myydä mitään alennuslippuja, joten ostin ihan firman omilta nettisivuilta, permantopaikka £34. (Olen jo monta vuotta ollut niin snobi teatterinharrastaja, että istumapaikalla on paljon väliä. Mieluummin melkein jätän menemättä kuin istun hattuhyllyllä tihrustelemassa. Paitsi jos oikeasti haluan esitykseen ja hattuhyllypaikka on ainoa, mihin mahtuu.)

Lisäksi olisi sitä sun tätä. Voin julkaista listan, jahka se vähän selkiytyy. Montaa satavarmaa tuskin tulee - tykkään useimmiten päättää vasta aamulla, mitä sinä päivänä katson.

Matka on nyt virallisesti julistettu, mikäli asia koskettaa jotakuta :) (Marianne, ootko kaupungissa ja haluatko nähdä? Tai jopa tarttua uhkaukseeni raahata sut teatteriin..? Ei mitään paineita, siis oikeesti ei :D)


Asustan taas suunnilleen tuolla, YHA-hostellissa St. Paul'sin nurkilla. Ei se ole Lontoon paras hostelli, mutta jostain syystä sinne tuntuu "oikealta" kävellä kotiin. Strandia pitkin ja vanhaan Cityyn, joka muinoin oli koko Lontoo. Kun katedraali täyttää näkökentän, on perillä. Matka on paljon pitempi kuin vaikka Oxford Streetin YHA:an, jossa joulun pikamatkallani asuin, mutta jostain selittämättömästä syystä tunsin sinne palatessani käveleväni väärään suuntaan. En tajua itsekään, mutta näin se on.

Tänään...

(1) Olen lähinnä innoissani musikaaliuutisesta, josta enemmän tässä. Siksi tämä teksti jää lyhyeksi.

(2) Sain pyörääni pumpattua ilmaa. Jee. Vähän se edelleen suhisii ulospäin, mutta pumppasin vastaan, ja pumpun mittarin mukaan renkaiden paine koheni merkittävästi. Oli kyllä rankempaa kuin paraskaan olka- ja hauistreeni. Huh. Mutta pyörällä oli nyt oikein hyvä ajella jumppaan.

(3) Alan olla hiukan huolissani. Todella löysä viikko työaikataulussa on johtanut siihen, että ma + ti kokonaistuntimäärä on toistaiseksi 1,25 h. Kyllä mun piti tehdä etukäteen ensi viikon töitä, piti piti... Huomenna ainakin teen pari tuntia hammaslääkärin ja lounastreffien välissä. Ja torstaina voisi paiskia kunnon päivän ja perjantaina toisen. Joo. Kyllä se tästä.

Ei ole tänä keväänä ollut toista näin kevyttä viikkoa. Yksi minulle sallittakoon. Olen tällä hetkellä melkein 1 500€ plussalla tavoiteansiooni nähden, eli ei heti tartte huolestua, vaikka kuukausitasot olisivat parisataa tavoitetta pienemmät.

Apua?

Ostin pyörään muka kunnon pumpun. Semmoisen lattiamallin, jota pumpataan kaksin käsin kuin sarjakuvapommin räjäytysmekanismia (ei sama merkki kuin kuvassa). Mutta en saa sitä tukevasti kiinni venttiiliin. Kun alan pumpata, ilmaa suhisee saman verran ulos- kuin sisäänkinpäin, tai siltä ainakin kuulostaa. Tämä ei voi olla oikein! Pitäisikö se pumppu vaan painaa raivolla syvemmälle venttiilin päälle ennen kuin kääntää kiristysvipua? Ei voi olla näin hankalaa...

T. Nimim. "Uusavuton"

Nonni.

Olen palautunut ja latautunut. On se ihanaa välillä vaan olla kotona.

Olen varmasti jo tilittänyt tästä, mutta kirjoitan silti. Ne, joille asia on tuttu, voivat jättää tekstin lukematta ja ihastella blogin uutta hillityn kesäistä pohjaa, joka on peräisin Keisarin uusista vaatteista. (Aika kyyninen nimi sivustolle, jonka tarkoitus kaiketi ON pukea blogi uuden näköiseksi!)

Joka syksy ja kevät minulla on hyvä tarkoitus ottaa kalenteriini matkoja ja ohjelmaa vain joka toiselle viikonlopulle, koska tiedän, että silloin pää ei räjähdä. Ikävä kyllä joka syksy ja kevät käy niin, että sallittujen viikonloppujen loputtua ilmestyy vielä sitä sun tätä houkuttelevaa, ja aukot täyttyvät yksi kerrallaan ajatuksella "pakkohan tuonnekin on päästä". Lopputulos tänäkin vuonna: tämä on toinen tai kolmas kolmas tyhjä viikonloppuni joulun jälkeen ja eka sitten... Turkinmatkaa edeltäneen pakkailuviikonlopun maaliskuun alussa? Juu.

Onneksi lisäksi on ollut muutama semmoinen viikonloppu, että ohjelma onkin tullut tänne minun suuntaani. Se on huomattavasti kevyempää - kuin puoliksi tyhjä viikonloppu.

Tähän kuitenkin loppui tämänkertainen suma. (Ennen kesän sumaa, joka ei yleensä ole aivan yhtä paha eikä vielä ole aineellistunut, mutta kyllä loppusyksystäkin vielä luulin, että ehkei keväälle tulekaan pahaa sumaa, joten nyt en oleta mitään.) Loppuhuhtikuun ja toukokuun ajan ON näillä näkymin lähestulkoon niin, että joka toinen viikonloppu on vapaa. Aah. Muutama lisävieras Tampereelle päin saattaa vielä lyödä tulonsa lukkoon, mutta kuten sanottu, se on kevyttä ja kivaa. Hyvältä näyttää.

Pää savuaa...

Urgh, nyt on ollut pari niin kiireistä päivää, ettei ole pystynyt kirjoittamaan.

Voin joskus myöhemmin selittää, mistä kiireistä oli kysymys... nyt ei oikein kykene. Ei mitään kovin jännää kuitenkaan.

Olen onneksi viikonlopunkin Tampereella, joten ehkä se tästä.

Pyöräily on jo muuttunut kevyemmäksi. Lisäksi ostin urheiluvälineliikkeestä kunnon pumpun, jolla ehkä jopa saan renkaisiin ilmaa. Käsipumppua kun voi käytellä vaikka koko päivän, eikä MITÄÄN tapahdu. Tulee ikävä isää, joka vanhoina hyvinä aikoina pumppasi pyörän keväisin. (Silloin kun vielä vihasin pyöräilyä. Heh.)

Päivän teksti = TV-teksti (+ pääsiäinen)

Tämän päivän kirjoitusta kannattaa etsiä TV-puolelta. Sinne kirjoitin, on jo myöhä, en jaksa kirjoittaa tänne oikein mitään.

Pääsiäinen meni, söin suklaata ja muutenkin liikaa. Oltiin koko perheen voimin mökillä. Laiskoteltiin, ainakaan minä en tehnyt oikein mitään. Pelattiin herttaa.

Olenkohan koskaan viettänyt yhtään pääsiäistä erossa perheestä? Skotlannin vuosista en ole ihan varma, mutta voisin melkein väittää, että en.

Toisaalta saattaapi olla, että vikana vuonna vietin, kun Suomeen muutto heinäkuun alussa oli sen verran lähellä ja jäin tekemään töitä. Juu. Näin se taitaa olla. Olen viettänyt yhden (1) kappaleen pääsiäisiä muualla kuin perheen parissa. Se lienee silti tilastollisesti melko vähän.