Nonni.

Olen palautunut ja latautunut. On se ihanaa välillä vaan olla kotona.

Olen varmasti jo tilittänyt tästä, mutta kirjoitan silti. Ne, joille asia on tuttu, voivat jättää tekstin lukematta ja ihastella blogin uutta hillityn kesäistä pohjaa, joka on peräisin Keisarin uusista vaatteista. (Aika kyyninen nimi sivustolle, jonka tarkoitus kaiketi ON pukea blogi uuden näköiseksi!)

Joka syksy ja kevät minulla on hyvä tarkoitus ottaa kalenteriini matkoja ja ohjelmaa vain joka toiselle viikonlopulle, koska tiedän, että silloin pää ei räjähdä. Ikävä kyllä joka syksy ja kevät käy niin, että sallittujen viikonloppujen loputtua ilmestyy vielä sitä sun tätä houkuttelevaa, ja aukot täyttyvät yksi kerrallaan ajatuksella "pakkohan tuonnekin on päästä". Lopputulos tänäkin vuonna: tämä on toinen tai kolmas kolmas tyhjä viikonloppuni joulun jälkeen ja eka sitten... Turkinmatkaa edeltäneen pakkailuviikonlopun maaliskuun alussa? Juu.

Onneksi lisäksi on ollut muutama semmoinen viikonloppu, että ohjelma onkin tullut tänne minun suuntaani. Se on huomattavasti kevyempää - kuin puoliksi tyhjä viikonloppu.

Tähän kuitenkin loppui tämänkertainen suma. (Ennen kesän sumaa, joka ei yleensä ole aivan yhtä paha eikä vielä ole aineellistunut, mutta kyllä loppusyksystäkin vielä luulin, että ehkei keväälle tulekaan pahaa sumaa, joten nyt en oleta mitään.) Loppuhuhtikuun ja toukokuun ajan ON näillä näkymin lähestulkoon niin, että joka toinen viikonloppu on vapaa. Aah. Muutama lisävieras Tampereelle päin saattaa vielä lyödä tulonsa lukkoon, mutta kuten sanottu, se on kevyttä ja kivaa. Hyvältä näyttää.