28. tammikuuta 2008

Tiedän, mitä teen ei-ensi-mutta-seuraavana kesänä.

Tein juuri jotain aika hullua.

Ostin hetken mielijohteesta lipun !kesän 2009! Hamletiin, jossa esiintyy Jude Law. (Ja Kenneth Branagh ohjaa, sitäkään houkutusta ei pidä väheksyä.)

Ihan vahingossa satuin huomaamaan, että lipunmyynti oli alkanut tänään. Ja kun tein haun, minulle tarjottiin paikkaa tokasta rivistä... Niin läheltä, että voi melkein koskea. Mitä siinä enää voi?

Hieman hätiköityä? Kenties. Mutta oli aivan liian houkuttelevaa. En edes miettinyt.

Eikä ollut kohtuuttoman kallista: 34 puntaa permantolipusta. Kolmekymppiä ne puolen hinnan musikaalitkin usein maksavat. (Tai siis, onhan se kallista. Mutta hoen edelleen itselleni, että toiset ostaa kalliita soittimia ja sukellusvarusteita. Minä käytän vuodessa joitakin satasia... okei, ehkä miltei tuhansia... teatteriin.)

Shakespeare + Jude + Branagh.

Saatan pyörtyä, kun täysi yhteisvaikutus paikan päällä iskee.

Onneksi tähän soppaan ei kuulu musikaalijuttuja. Muuten makaisin jo nyt tajuttomana tietokoneen vieressä. (On kyllä parempikin, ettei kuulu. Kaunis ja lahjakas se Jude on, muttei laula erityisen hyvin.)

Tässä Law, Branagh ja Michael Caine. (Eli Sleuthin tekijäryhmä. Sen muuten haluaisin myös kovasti nähdä.)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hehee! Minä päivänä koittaa h-hetki?

Anonyymi kirjoitti...

Uuuaaahh. En nyt sano muuta.

Paitsi että vau.

Ja paitsi että ei ollut mun mielestä yhtään tyhmää tai hätiköityä ostaa tollasta lippua jo näin aikaisin. :)

Anne kirjoitti...

H-hetki koittaa klo 15.00 sunnuntaina 21. kesäkuuta 2009. Se on juhannusviikonlopun sunnuntai. Valitsin sen aika satunnaisesti. Lähinnä siltä pohjalta, että olen ajatellut myös tänä vuonna (siis 2008) lähteä juhannukseksi Lontooseen välttääkseni pakko-ohjelman suunnittelun täällä Suomessa.

Viikonpäivän valinta oli helpompaa kuin päivämäärän. Sunnuntaisin ei mene musikaaleja. :P

Ja Duussin kommenttiin:

Niin, vaikka tunnenkin itseni edelleen höyrypäiseksi, oli oikeastaan täysin järkevää ostaa lippu jo nyt. Nimittäin: Ei niitä kuitenkaan ole jäljellä siinä vaiheessa kevättä 2009, kun olisin toden teolla tekemässä kesäsuunnitelmia. Jos siis kuitenkin pitää sokkona ostaa, paras ostaa heti niin saa parhaan paikan. Näin.

*Yrittää olla tuntematta itseään hullun impulsiiviseksi. Pyrkii myös vähentämään hyperventilaatiota katsoessaan sähköpostilaatikkoa, jossa on ihkaoikea varmistus ihkaoikeasta lipusta, ja kuvitellessaan edessä olevaa elämystä. Menestys toistaiseksi heikko.*

Minni Kuisma kirjoitti...

Joskus pitää tehdä jotain tollasta.. Ja kun noin "sauhuat", niin varmaankin oli oikea ostos.

Anne kirjoitti...

Hehe. Niin, olihan se varmaan oikea ostos. Yön yli nukuttuani olen vielä enemmän sitä mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

No, ei ollut kallis Jude-elämyksestä! Ankeaa on varmasti ainoastaan odottelu v:een 2009. :)

Anonyymi kirjoitti...

Joo, kyllä jokainen ne rahansa kuitenkin johonkin käyttää. Ja mieluiten sitten johonkin, mistä itse tykkää. Aika harvat asiat kuitenkaan on ilmaisia tai halpoja nykyään. Mun mielestä pääasia on, että itse tiedostaa, mihin ne rahat menee ja että ei elä yli varojensa (rupesin filosofoimaan yleisellä tasolla...) Onnea teatterilipusta, ja on varmaan helpottavaa mennä juhannuksena, kun ei kerran tykkää pakollisesta juhannuksen vietosta.

Anne kirjoitti...

Onneksi tykkään odottamisesta :) Joulunalusaikakin on melkein kivempi kuin joulu itse.

Nyt kun mietin, teatteri olisi tosiaan voinut rahastaa Jude-lipuilla aika paljon enemmänkin. On reilua heiltä myydä liput ihan normaalihinnalla.

Donmar on tosin näitä julkkisnäytelmiä varten siirtynyt omalta lavaltaan huo-mat-ta-va-sti suurempaan Wyndham'siin. Kun esityksiä on vähintään seitsemän viikossa kolmen kuukauden ajan, lippuja on saatavilla aika mieletön määrä. Joten ehkä tämä ei kiskurihinnoilla olisi edes myynyt.

(Eikä kaikki tähdet edes vedä mielettömiä fanimääriä. Viime kesän Orlando Bloom -näytelmään In Celebration ainakin oli saatavilla myös puolen hinnan lippuja. (En silti mennyt. Orlando näyttelee kuin puupölkky.) Mutta Jude on lavanäyttelijänä kenties hieman katu-uskottavampi. Lavalta hänen uransa alkoi palkittuna nuorena nimenä.)