3. elokuuta 2008

Oven takana kävi Jehovan todistaja.

Tässä blogissa ei ole kategoriaa "ärsytykset" tai "valitukset", koska olen ikuisuusoptimisti enkä juuri tunne tarvetta valittaa. Tämäniltaisen poikkeusmielentilan vuoksi pitäisi melkein luoda valituskategoria, mutta taidan periaatteesta jättää luomatta.

Meinasin jättää oven avaamatta kelloa soittaneelle jehovalle, mutta setä näytti ovisilmän läpi sen verran samalta kuin talonmies, että avasin varmuuden vuoksi. Olis pitänyt muistaa, että talonmies on lomalla. (Olipa muuten hyvä, että oli talkkarin näköinen Jehovan todistaja eikä talkkarin näköinen raiskaaja. Sanoo ikuisuusoptimisti.)

Mies kysyi, mikä minusta on elämän tarkoitus. Vastasin hetkeäkään epäröimättä, että onnellisuus, mitä se sitten kenellekin on (muita vahingoittamatta, sitä en sanonut). Mies jatkoi keskustelua aivan kuten olisin silmät pyöreinä vastannut, ettei minulla ole aavistustakaan. Ennakko-oletus loi ilmeisesti niin vahvan itsesuggestion, että hän kuuli minun sanovan niin. Muuta selitystä en keksi.

On kiihkouskovaisilta hemmetin ärsyttävää olettaa, että kaikki, jotka eivät ole löytäneet uskontoa, ovat elämän ja moraalisten kysymysten kanssa täysin hukassa ja umpisolmussa. Jos heidän kanssaan voisi keskustella, haastaisin heidät tutustumaan minuun ja sanomaan sitten saman! Joutuisivat nimittäin nielemään sanansa sataprosenttisesti. Olen harvinaisen sinut elämän ja maailmankaikkeuden kanssa. (Tämä ärsyttää minua vähintään yhtä paljon kuin se, että tietty ihmistyyppi luulee sinkkujen olevan sinkkuja vain, koska eivät ole pystyneet nappaamaan miestä. Grrh. Kun nyt aggressioita puretaan.)

Onneksi tunnen paljon myös aivan ihastuttavia uskovaisia, jotka eivät ajattele noin. Muuten tekisi mieli muuttaa omaa asennettani. Joka on perinteisesti ollut spontaani tyytyväisyys uskovaisten puolesta. Uskominen, se varmuus, lienee mukava tunne. Mieleenikään ei yleensä tulisi yrittää horjuttaa kenenkään uskoa, koska pidän sitä positiivisena arvona (jälleen varaus "muita vahingoittamatta").

Ehkä silti lähden soittelemaan jehovien ovikelloja kostoksi. "Oletko pohtinut elämän tarkoitusta?" "Jaa, mitä sanoitkaan... No, viis siitä. Tiedänhän minä, että et ole, koska luotat sokeasti propagandavihkosiin. Saisinko kutsua sinut meidän agnostikkojen tilaisuuteen opettelemaan, miten ajatellaan itse? Seison tässä ovensuussa vänkäämässä vaikka viikon. Propagandavihkosta minulla ei valitettavasti ole."

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Viimeksi kun meillä kävi lähivaltakunnansalin käännytysryhmä oli kyseessä kaksi arviolta 19-kesäistä hottista blondityttöä. Oi jospa oisin ollut onnellinen vapaaehtoisesti sinkku pelimies! Välitön kahvikeskustelu elämän syvistä dyyneistä olisi siinä silloin seurannut. Nyt vain kiitin kauniisti sielun ja ruumiin pelastusyrityksestä ja hymyilin ovea sulkiessani.

Anne kirjoitti...

Ehe ehe. Ehkä silti parempi niin. Muuten soittelisit jo itse muiden ovikelloja. :D

Minun jehova oli ruma keski-ikäinen setä. Että ei edes sitä lohdutusta.

Miira kirjoitti...

Ja mulle on aina sattunut keski-ikäisiä tai sitä lähestyviä neuroottisia tätejä. Tai eläkeläisiä, mutta niille ei koskaan avattu ovea kun tiedettiin jo ennalta, mitä ne on.

Tasan ei käy nallekarkit.

Anne kirjoitti...

No ei käy, ei. Olis kyllä aika typerryttävää, jos nuori, hyvännäköinen jehovapoika tulisi koputtelemaan. Todella outo ajatus.

Mulla käy myös sellainen keski-ikäisten tätien parivaljakko aina välillä, mutta ne ei muistaakseni ole Jehovia vaan mistä lie... No, nyt en edes muista. Tässä meidän lähellä on kai kahdenkin kristinuskon alalahkon salit, siksi noita riittää. (Vai kuvittelenko? Kai jotkut muutkin käännyttää kuin jehovat?)

Anonyymi kirjoitti...

Mormoneilla (ei siis mongooleilla, niillä on ne karvahatut ja hevoset) on usein fiksusti pukeutuvia nuoria miehiä amerikan aksentilla varustettuna kiertämässä ovia. Voisin kyllä antaa nimettömän vihjesoiton siihen suuntaan.

"Onko myöhempien aikojen pyhien Hämeen aluetoimistossa? ...nimettömänä pysyttelevä seurakuntalainen tässä hei! Meidän korttelissa asuu yksi nuori eksyksissä oleva sielu, jonka sielu oikein huutaa merkitystä tyhjään elämäänsä. Voisko siellä käydä joku?"

Anne kirjoitti...

Entä jos haluaisinkin vaihteeksi mongoolin koputtelemaan ovelleni? "Hei, kaipaatko elämällesi suuntaa ja ryhtiä? Liity sinäkin valloittaja-armeijaamme."

On totta, että nuo mormonit ovat yleensä nuorempia ja kansainvälisempiä. Jos heitä alkaa ravata ovellani pilvin pimein, tiedän siis, ketä kiittää. :)