Muhkea tietopaketti Britanniassa opiskelusta

Kysymys. Myöhästynyt, mutta pitkä vastaus.

Olisi muutama kysymys koskien ulkomailla opiskelua, sillä jos oikein olen ymmärtänyt, niin olet suorittanut tuon MA -tutkinnon Skotlannissa. Tästä voisi varmaan kysyä jossain muuallakin, enkä tiedä onko sinulla intressejä vastata, mutta kysynpähän kuitenkin. Eli, kuinka yleensäkin hait ulkomaiseen yliopistoon? Oliko sinne vaikea päästä? Olivatko lukukausimaksut kalliita? Minkälaista opiskelu oli? Pitikö sinun tehdä ennen hakua jonkinlainen kielitesti, esim. tuo IELTS? Entä, pidetäänkö ulkomailla suoritettua korkeakoulututkintoa Suomessa yhtä arvostettuna kuin kotimaassa suoritettua?

Tämäkin vastaus tulee myöhässä, mutta ihan mielelläni vastaan. Yleensä olen vieläpä nopea vastaamaan, sori tämänkertaisesta. :)

Kyllä, olen suorittanut MA-tutkinnon Glasgow'ssa. (Tutkinto vastaa oikeasti kandia, mutta Britannian vanhimmat ja arvostetuimmat yliopistot saavat jostain oikusta oikeuden myöntää kolmivuotisia Master-tason tutkintoja, ja maisteri on sitten MasterS siihen päälle. Pelkkä Masters ulkomailla (tai päin vastoin) on muuten myös hyvä vaihtoehto, jos haluaa parhaat puolet molemmista.)

Britanniaan haetaan UCAS-palvelun kautta ihan niin kuin paikallisetkin hakevat. Hakukaavakkeita, ohjeita ja kaikkea mahdollista apua löytyy Suomen British Councilin sivuilta. Sieltä omani tilasin, kirjoittelin esseitä, pyytelin suosittelijoita, lähetin, tulin hyväksytyksi. Muista hakea ajoissa. Jos haluat vaikkapa aloittaa syksyllä 2009, hakemuksen pitää olla sisällä jo ennen joulua 2008.

Suomen YO-kokeen papereilla L,L,E,E,M,M,M,B ei ollut vaikea tulla hyväksytyksi oikein mihinkään Britannian yliopistoon. Ainoastaan Oxford ja Cambridge vaativat kaikilta hakijoilta lisäksi haastattelun, minkä vuoksi jätin ne heti kärkeen pois listalta. Lisäksi valitsin paikan nimenomaan Skotlannista yhden tärkeän syyn vuoksi:

Skotlannissa on eri opetusmaksusysteemi kuin Englannissa ja Walesissa. Maksuja ei peritä paikallisilta ja EU-kansalaisilta. Jos on aloittaessaan yli 24 tai täyttää muuten tietyt omillaan asumisen kriteerit (etsi valitsemasi yliopiston sivuilta kuvaus otuksesta nimeltä Mature Student), ei ikinä tarvitse maksaa mitään. Minä luulin kuuluvani tähän ryhmään omillaanasumisjutun vuoksi, mutta ilmeisesti omillaan asuminen opiskelun vuoksi ei menekään läpi. Näin ollen maksoin kolmesta vuodestani juuri eilen (oikeesti, eilen - maksaa voi siis hyvän aikaa opintojen jälkeen, valmistuin 2005) £2 030 eli nykykurssin mukaan vaivaiset 2 600€. Tämä on käsittämättömän halpaa kolmesta vuodesta verrattuna enkkuyliopistoihin, eli Skotlanti on hyvä valinta vaikka joutuisikin maksamaan Graduate Endowmentin valmistuttuaan.

Opiskelu oli minun mielestäni mahtavaa. Glasgow on Britannian huippuja varsinkin kirjallisuuden opetuksessa (ja esim. lääketiede, mutta ennemmin löisin itseäni lapiolla kuin opiskelisin sitä), ja sen todella huomasi. En ollut tiennyt, että niin inspiroivia luentoja on olemassakaan elokuvien ulkopuolella! En ollut koko aikana pois yhdeltäkään kirjallisuuden luennolta kuin pakottavan syyn vuoksi. Menin sinne mieluummin kuin jäin nukkumaan. Minulla on yhä ikävä niitä luentoja. Niin nerokkaita tutkijoita. Niin paljon kiinnostavia ajatuksia. Suosittelisin kenelle tahansa kiinnostuneelle minä päivänä tahansa.

Kannattaa tutustua yliopistojen luokitustaulukoihin (myös nämä löydät British Councilin sivuilta, tai ainakin linkit niihin) ja valita semmoinen, joka on alansa huippua juuri sillä sektorilla, joka sinua kiinnostaa. Siinä on nimittäin iso ero. Esim. italian kieli ja kirjallisuus oli Glasgow'ssa vain "ihan ok", vaikka yliopisto keskimäärin onkin hyvätasoinen. (Eli tarkista, että juuri ne sinulle tärkeimmät laitokset ovat saaneet vitosen laatututkimuksesta.) Sitten vain vertailemaan yliopistojen sivuja. Kohta Prospective Students (tai Prospectus) on Britanniassa se, jonka haluat lukea. (Jenkeissä se on jotain muuta, en muista mitä.) Esitteitä voi myös tilata kotiin, lähettävät ilmaiseksi.

Opiskelussa on muuten sellainen iso ero, että oppilaita paimennetaan paljon enemmän. Varsinkin kaksi ekaa vuotta ovat lukiomaisia. Tavallaan se oli hyvä asia. Akateeminen vapaus on minulle usein myrkkyä, kun taas tuolla opin esimerkiksi kirjoittamaan esseet ajallaan, koska jos ei kirjoita, ei jatka seuraavalle lukukaudelle. Jos Suomen akateeminen vapaus kuitenkin sopii juuri sinulle, koet varmaan Britannian systeemin liian lastentarhamaiseksi ja turhaudut. (Itse toivoisin, että olisi olemassa kultainen keskitie Britannian ja Suomen välillä. Onneksi Suomessa ollaan itse asiassa menossa ohjaavampaan suuntaan, ja Britannian kolmas vuosi toi ainakin minulle jo paljon lisää vapautta.)

Minun ei tarvinnut tehdä kielitestiä, koska olin lukenut suomalaisessa yliopistossa jo kaksi vuotta englannin kääntämistä ja oli päivänselvää, että olin natiivin tasolla. Normaalisti yliopistoissa käsittääkseni on joku tasovaatimus. Se voi vaihdella. Jälleen kannattaa mennä itseään kiinnostavan yliopiston nettisivuille ja tutkia kohtaa "International Students".

Tutkinnon arvostuksesta en rehellisesti sanottuna tiedä. En itse ole koskaan yrittänyt hakea töitä pelkästään sillä. Olen hakenut niitä käännöstieteen opiskelijana, jolla on lisäksi bonuksena plakkarissa toinen tutkinto ulkomailta. Ainakin tällä kombolla työt ovat käännöstieteen alalla suorastaan putoilleet syliin. Riippuu varmasti paljon myös alasta. Pelkällä ulkkaritutkinnolla, vailla varsinaisia käännöstieteen krediittejä, tie kääntäjäksi olisi varmasti ollut kivisempi. Toisaalta osaan kuvitella monenlaisia aloja (kauppa jne?), joilla kielitaito on tällä hetkellä niin kullanarvoista, että - edelleen pelkkää spekulaatiota - sopiva ulkomainen tutkinto hyvästä yliopistosta voisi olla jopa kotimaista arvostetumpi?

Oman kokemukseni perusteella suosittelisin ulkomailla opiskelua kaikille. Glasgow'n vuodet kuuluivat tähänastisen elämäni parhaisiin - vieläpä ennen kaikkea opiskelun vuoksi. Vaikka koti-ikävä kolmantena vuonna alkoi jo painaa, en olisi kuvitellutkaan jättäväni opintoja kesken, koska mitään samanlaista ei ikimaailmassa ole tarjolla Suomessa. Suomen yliopistot ovat ihan hyviä, mutta... kuin varjoja Platonin luolan seinillä, jos Britannian yliopistot ovat yliopistojen idea. Jos nyt kaunopuheisiksi heittäydytään. :D


Rakas, rakas Glasgow'n yliopisto. Se lienee ainoa kohtaamani henkeäsalpaavan kaunis paikka, johon en vähitellen tottunut ja turtunut. Vielä kolmantenakin vuonna hyperventiloin aamuisin luennolle kävellessäni ja mietin, onko tämä elokuvaa vai totta. Ja tuossa salissa valmistuin. (Disclaimer: Siellä on myös moderneja rakennuksia. Emme voi taata, että saatte käydä luennoilla juuri tuossa kauniissa linnassa, vaikka minä usein sainkin. Tenteissä ja valmistumassa ainakin saatte siellä käydä, ja kävellä ohi tai pihan läpi joka päivä.)