Päivä 6: Lontoo.

Sunnuntai oli hieman hiljaisempi päivä. Olin antanut työaikataulujen lipsua (esimerkiksi olemalla tekemättä lauantaina mitään), joten tiesin, että kannattaa skarpata. Tein heti aamiaisen jälkeen hieman töitä.

Kahdeksitoista suuntasin takaisin West End Liveen, jossa sunnuntaina esiintyi huomattavasti vähemmän musikaaleja kuin lauantaina, mutta muutama sentään. Jersey Boysin pojat vetivät niin hyvin, että teki melkein mieli katsoa kyseinen show, vaikka aiemmin kiinnostukseni oli ollut nolla.

Lauantaina oli ollut pilvistä, mutta sunnuntaina sää suosi festivaalia. Oli ensi kertaa vierailuni aikana aivan ihanan aurinkoista, T-paitakeli, kuuma.

Kahden jälkeen olin nähnyt kaiken haluamani ja palasin hostellille tekemään töitä. Sain hommat pakettiin juuri parahiksi ennen illan teatteria: King Lear @ Shakespeare's Globe. Teatterille oli leppoisa viiden minuutin kävely Millennium Bridgen yli.

En keksi montaakaan ihanampaa paikkaa koko maailmassa kuin Globe. Voisin muuttaa sinne asumaan. Illuusio menneestä ajasta on täydellinen (kuulemma) näyttelijöiden alusvaatteita myöten. Esiintyjät ovat valtavan lahjakkaita. On niin upeaa katsella Shakespearea mahdollisimman samanlaisena kuin 1500-1600-luvulla, että melkein itkettää.

Tällä vierailulla olisin mieluummin katsellut komediaa, mutta koska sunnuntai on musikaalien taukopäivä ja siis itsestään selvä Globe-päivä, osalleni lankesi King Lear. Olen nähnyt siitä modernin version Suomen Kansallisteatterissa. Tämä oli hyvin erilainen. Täytyy sanoa, että Lear on hyvä näytelmä. Tragedia, mutta pitkään absurdin hauska, kun porukka harhailee myrskyssä sekopäisinä tai sekopäistä teeskennellen. Ja sitten aletaankin jo verisesti repiä silmiä päästä. Hehee.

Vinkki ja varoituksen sana: Sukkahousut, trikoot ja neuletakki eivät riitä lisälämmikkeiksi Globeen edes kuuman päivän iltana. Olisin tarvinnut ainakin kunnon takin neuletakin päälle, varmaan kaulahuivinkin. Ihmisten nenät alkoivat punoittaa. Sitä luokkaa. Globen ympyräseinien sisälle ei yllä sädettäkään ilta-auringosta, ja varjoisalla aukiolla tulee to-del-la kylmä.

Seisominen (seisomaliput tosiaan vain£5! Ehdottomasti sen arvoista) kävi yllättäen enemmän selän kuin jalkojen päälle, toisin kuin West End Livessä. Urakasta kuitenkin selviää ihan hyvin, jos pääsee niin lähelle lavaa, että voi nojata kyynärpäillään reunaan ja painaa leuan käsiin. Tämä on suosittua ja ilmeisesti täysin sallittua. Istuminen ei ole. (Varmaan toisin kuin keskiajalla... ikävä kyllä moderneista paloturvallisuusmääräyksistä on vaikea tinkiä keskiaikaisuuden nimissä.)

Teatterin jälkeen nukkumaan.