Päivä 2: Lontoo.

Heräsin puoliväkisin yhdeksältä, jotta ehdin aamiaiselle ennen sen loppua klo 9.30. Yllättävän vähän väsytti, vaikka olin päässyt sänkyyn aamuyöstä enkä edes nukkunut järin hyvin. (Olin silloin jotenkin jo väsymyksen tuolla puolen... pyöriskelin sängyssä. Asiaan varmaan vaikutti se, että olin jo nukkunut koneessa. Elimistö ehkä luuli, että siinä olivat tämän yön ruhtinaalliset unet.)

YHA St. Paul's on ihan jees. Se on oikein tämmöinen virallinen hostelli, jota varten piti hankkia hostellikortti. Eikä se ole 18-vuotiaiden bilehostelli. Käytävillä näkee myös keski-ikäisiä ja keski-iän ylittäneitä ihmisiä. Buffet-aamiainen kuuluu hintaan klo 7.30 - 9.30. Se on ihan oikea aamiainen, joka sisältää myös lämpimiä tuotteita eikä jää jälkeen perushotelliaamiaisesta. Tämä oli minulle yksi valintakriteereistä. Tykkään matkoilla syödä ison aamiaisen, joka korvaa myös lounaan ja jolla pärjään puoli päivää. Sitten iltapäivällä syön vielä jotain, ja illalla (noin viidestä eteenpäin) en enää pistäkään suuhuni lähes mitään. (Sitä paitsi istun teatterissa.)

Suosittelisin tätä paikkaa kyllä. Kannattaa tosin tuoda mukaan korvatulpat ja uninaamio (siis semmoinen silmät peittävä esine, sleeping mask, mikähän sen virallinen nimi suomeksi olisi..?). Naamio on aina paikallaan hostelleissa, niin muiden erilaiset rytmit eivät haittaa. Täällä myös korvatulpat ovat lähes välttämättömät kovaäänisen tuuletuksen ja katedraalin kellojen vuoksi. Mutta näillä varusteilla nukkuu kuin tukki mukavissa, riittävän tilavissa sängyissä.

Hostellin ympäristö St. Paul'sin vieressä on rauhallinen ja siisti. The Cityssä pyörii päiväsaikaan ruuhkaksi asti bisnesihmisiä - mutta illallakaan kaduilla ei ole turvattoman tyhjää, mitä olin etukäteen hieman pelännyt. Ruokapaikkoja ja kauppoja on aivan vieressä hyvä valikoima, ja keskustan tuntumaan kävelee noin 20 min tai huristaa bussilla. Aivan vieressä sijaitsevat Shakespeare's Globe ja Tate Modern. Ja tietenkin se St. Paul's.

Olen hankkinut Oyster-bussikortin. Viikon saa ajella 13 punnalla. Olisin voinut myös ladata kortille rahaa ja maksaa 90 penniä per reissu, mutta otin sitten tuon rajattoman vaihtoehdon. Saa nähdä, kannattaako. Yritän säästellä jalkojani, koska sunnuntaina olen menossa Globeen seisomaan koko King Learin ajaksi. Tiedän, että se on melko rankka keikka, joten en ennen sitä viitsi kävellä jalkojani niin rikki kuin yleensä matkoilla tapaan tehdä. (Monta matkaa olen silti kävellyt - en kerta kaikkiaan malta odotella busseja, saati sitten kavuta alas metroon, kun kävellen voisi olla jo puolimatkassa. Hyppään bussiin, jos se sattuu menemään ohi kun olen lähellä pysäkkiä.) Metrosta en jaksanut maksaa, koska tästä ohi ei mene kuin yksi metrolinja ja se olisi sitten yhtä vaihtamista. Mulla on aikaa körötellä bussilla.

Päivän ohjelma? Kävin alkajaisiksi Globessa ostamassa seisomalipun King Leariin sunnuntai-illaksi. £5. Erittäin edullista aitoon keskiajan henkeen. Ajattelin tällä kertaa kokeilla seisomista, kun viimeksi istuin. Seisomalla pääsee sitä paitsi ihan lavan viereen.

Globen jälkeen kävin keskustassa asioilla. Ostin Bootsista uutta shampoota jne, semmoista tarpeellista. Ostin myös kirjan, Terry Pratchettin uusimman pokkarin. (Unohdin pakata mukaan lukemista. Mikä ennenkuulumaton kriisin paikka.)

Iltapäivällä tein hostellilla töitä pari tuntia. Tekstittäminen on ihan kivan kevyttä lomallakin (tai matkalla - en kai ole lomalla, jos teen töitä), kun sitä tarvitsee tehdä vain tunti, pari. Melkein joka päivä joudun sen verran tekemäänkin, mutta enköhän selviä.

Illaksi minulla oli ennalta varattu lippu uuteen Take That -spektaakkeliin Never Forget. Hehehe. En olisi lähtenyt moiseen, mutta se on oikeasti saanut niin hyvät arvostelut, että pakko oli. Kehutut sade-efektit olivat todellakin hienoja (harvoin näkee sadetta, joka osaa kirjoittaa ilmaan "Never Forget"), ja tanssijat ja koreografia olivat jotain niin käsittämätöntä, että niiltä ihmisiltä irronnevat jalat polven kohdalta lähipäivinä, jos todella vetävät kahdeksan esitystä viikossa tuolla tasolla. Juoni oli huttua, enkä pitänyt kaikkia esiintyjiä laulun puolesta aivan huippuina. Mutta oli se näkemisen arvoinen show. Näin vanhalle fanille. :P Yleisö taputti seisaaltaan ja tanssi ja lauloi mukana encoressa. Oli noloa mutta kivaa tajuta, että oikeasti osasin kaiken ulkoa sanasta sanaan.

Klo 23 olin kotona hostellilla ja klo 23.15 nukkumassa. Hostellimajoituksen parhaita puolia on se, että nukkuvat huonekaverit pakottavat jopa minut, ikuisen yövalvojan, nukahtamaan ja heräämään ihmisten aikoihin! Loistavaa.