Päivä 3: Lontoo.

Heräsin todellakin ihmisten aikoihin: klo 7.15. Selvisin ulos hostellista ysin maissa, hyppäsin bussiin 11 ja pääsin kätevästi Victoriaan. Victoriassa on muutama kaupungin pääteattereista, vaikka alue sijaitsee kaukana West Endistä ja Theatrelandistä, Kohteeni oli Wickedin koti Apollo Victoria. Siellä myydään klo 10 24 eturivin paikkaa hintaan £25. Olin paikalla klo 9.40, ja se oli kyllä viimeisiä hetkiä saapua. Minun takanani monikaan ei enää saanut lippua, ja itse jouduin eturivin oikeaan äärilaitaan. Mutta sainpahan paikan. Ilman mitään älyttömiä aamuyön heräämisiä, joita höyrypäiset Wicked-fanaatikot harrastavat. Nytkin rivin etupää näytti melko nuutuneelta. Olivat varmasti olleet paikalla tunteja.

Heti takanani jonossa oli suomalainen pariskunta. Käännyin sanomaan, että ai, suomalaisia. Olivat ekaa kertaa Lontoossa. Tulleet kysymään ihan mitä tahansa lippuja ja sattuneet tähän päivälippujonoon vahinossa. Selitin homman idean. Sitten he hairahtuivat kysymään, että satunko tietämään mitään kaupugin muusta musikaalitarjonnasta. Heh. Heh. Heh. Vartin odotusaika vierähti nopeasti, kun jaoin vinkkejä. Näytin kartalta Leicester Squaren ja selitin, mikä on se oikea TKTS-koju. Toivottavasti olin hyödyksi.

Myös pariskunta sai paikat, eturivin toisesta ääripäästä. Toivottavasti show miellytti. Emme jutelleet enää illalla. Kävelin väliajalla tarkoituksella heidän paikkojensa ohi, mutta eivät olleet vielä palanneet istumaan.

Ennen Wickediä minulla oli kuitenkin toinen ohjelmanumero: etukäteen varattu Lord of the Rings klo 14. (Torstain päivänäytöksiin myydään KOKO permanto hintaan £25 - huippuvinkki!) Keski-Maa oli toisella kerralla aivan yhtä lumoava kuin ensimmäiselläkin. On niin sääli, että show ajetaan pois tv-ohjelmalla roolitetun Oliverin tieltä. Aargh. En tajua. Yleisö on molemmissa näkemissäni näytöksissä ollut aivan haltioissaan, kirkunut hienoille efekteille ja lähtenyt pois valtavat hymyt kasvoillaan. Eikä paikka ole ollut mitenkään puolityhjä. Tai edes 1/4 tyhjä. Drury Lane on kai vaan niin iso teatteri ja show niin kallis, että sali pitäisi oikeasti myydä ihan loppuun ilta toisensa jälkeen.

Show'n jälkeen jäin kuuntelemaan kysymys- ja vastaussessiota, joita satutaan järjestämään tällä viikolla. Elrond ja ensimmäinen vara-Bilbo vastailivat yleisön kysymyksiin. Oli kiinnostavaa. Heitäkin vitutti suuresti, että show loppuu, eivätkä hekään tiedä muuta syytä kuin Oliverin suunnattoman rahastuspotentiaalin. Tuottaja yritti pehmennellä näyttelijöiden karvaita kommentteja.

Drury Lanelta suoraan takaisin Victoriaan. Ehdin välissä syödä kolmioleivän. Jos yhden asian saisi täältä tuoda Suomeen, heti teattereiden jälkeen ottaisin lounasleipä- ja välipalavalikoiman. Se on jotain aivan taivaallista.

Tulipa tänään käytyä kahdessa upeassa teatterissa. Theatre Royal, Drury Lane on Lontoon isoimpia, upeimpia ja vanhimpia teattereita. Se kannattaisi kaikkien nähdä. Parviakin on ruhtinaalliset kolme, ja ylimmältä on todella huimaavaa katsoa alas lavalle. (Sinne en tosin enää nykyisin harhaudu. Sieltä ei oikeasti erota näyttelijöiden kasvoja kuin kiikareilla.) Apollo Victoriassa en ollut ennen käynyt. Se on modernimpi, mutta salin seinät ja katto ovat todella kauniit. Luolamainen tunnelma. Jotenkin lumoava paikka.

Wicked on... suoraan sanottuna yliarvostettu. Kaikesta kyllä näkee, että show tuottaa niin paljon rahaa, ettei teatteri edes tiedä, minne sen tunkisi. Paikat ovat viimeisen päälle kunnossa, enkä muista aiemmin nähneeni West Endissä sähköisiä lippujen lukijoita (á la Finnkino). Myös esiintyjät ovat huippujen huippuja. Elphaban tämänhetkinen esittäjä on juuri niin yli-inhimillisen hyvä kuin West Endissä parhaimmillaan ollaan. Mutta... äh. En tykännyt kässäristä (tarina hyvä, kässäri katkonainen), ja pirteän alun jälkeen musikkikin oli jotenkin monotonista. Yliarvostettu teos, sanon minä.

Hostellilla en päässytkään kovin aikaisin nukkumaan. Joku aasialainen tyttö piti valoja päällä yli puolenyön, koska purki ja pakkasi koko matkalaukkunsa. Muut olisivat tahtoneet nukkumaan ja vaihtelivat katseita. Mutta teinpä sitten ylimääräisen tunnin töitä.