17. kesäkuuta 2008

Päivä 1: Tampere - Lontoo

Matka alkoi myöhään illalla. Matkustin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa ja tein lähtöselvityksenkin netissä, joten minut heitettiin kentälle kymmeneksi. Siinä oli runsaasti aikaa - koneeseen pääsi 22.40. Kentällä huomasin ärsytyksekseni, että olin UNOHTANUT sen helvetin nestesäännön kosmetiikan kohdalla. (Muistin kyllä, ettei juomia saa tuoda.) Ryanairin infotiskillä onneksi myytiin ko. pusseja, vieläpä hyvin kohtuulliseen 20 sentin hintaan (vaikka niilläkin voisi rahastaa, pyytää 50 senttiä tai euron...). Ikävä kyllä mukana oli kuitenkin sen verran runsaasti nestemäisiä tuotteita, etten saanut kaikkia ahdettua säädösten mukaiseen pussiin. Matkashampoo, -hoitoaine, -muotovaahto ja - hiuslakka menivät roskiin. Yhyy. Olisin pakannut vielä kevyemmin kosmetiikkaa, jos olisin muistanut.

Muuten lähtöselvitys meni hyvin. Lennolla lähinnä nukuin. Vieressäni istunut tyttö yski ja aivasteli koko matkan ahdistavasti. Pelkäsin, että tauti tarttuu, mutta ei se tainnut tarttua. (Tai sitten se itää monta päivää. Saa nähdä.)

Stanstedille saavuimme pikkuisen myöhässä, klo 00.05. Lisäksi passijonot olivat mammuttimaiset! Tarkastus ei sentään ole New Yorkin tasoa, mutta passeille tehtiin selvästi enemmän kuin vain vilkaistiin. Niitä hypisteltiin aitouden varmistamiseksi ja ne koneluettiin. Tämä hidasti jokaisen käsittelyajan varmaan ainakin tupla- tai triplapituiseksi. Ehkä lentoja oli myös sattunut saapumaan monta samaan aikaan, en tiedä. Joka tapauksessa jonossa vierähti puolisen tuntia.

Tämän ärsyttävyyden seurauksena en ehtinyt vikaan junaan. Olin laskenut ehtiväni, koska minulla ei ollut edes noudettavia matkatavaroita. Grrh. Junaliput kelpaavat A6-busseissa, mutta ne eivät kulje Liverpool Streetille, jonne olisin halunnut ja jonne junalla olisi päässyt. Lopputulos: 80 minsan vittumainen matkustusaika Victoriaan ja sieltä kallis (no, £15) taksi St. Paul'sille. Liverpool Streetiltä olisi ollut paljon lyhkäisempi takisimatka. Yöbusseillakin vissiin olisi päässyt (N11, olen nyttemmin tietävinäni), mutten ollut selvitellyt niitä. Olin ajatellut, että taksimatka on sen verran lyhyt, ettei se maksa hirveästi bussia enempää ja on matkatavaroiden kanssa mukavampi.

Tästä opimme: jos (ja kun) tulevaisuudessa tulen tällä samalla, 23.05 Tampereelta lähtevällä lennolla, varaan lipun suoraan Terravision-busseihin, en junaan. Junaan ei todellakaan välttämättä ehdi. Terravision-busseilla pääsee myös Liverpool Streetille, halvemmalla ja nopeammin kuin Victoriaan. Riippuu tietenkin myös siitä, missä päin Lontoota majoitus on. Njoo. Mutta joka tapauksessa: älä luota siihen, että ehdit junaan.

Olin hostellilla lopulta klo 3 yöllä ja nukkumassa klo 3.30. Paikallista aikaa. Suomessa kello oli 5.30. Urgh.

2 kommenttia: