Taas matkapäivistä. Lisäksi polkupyörätragedia.

Vielä lisää matkapäiväkirjaa.

Tämän viikon ainoa uutiskynnyksen ylittävä asia taitaa olla, että vastahuolletun pyöräni käsijarru napsahti poikki. Nyt ärsyttää. Pitääkö sekin nyt sitten korjauttaa? Mitä semmoinen yleensä maksaa, onko isokin remontti? Kannattaisiko suoraan ostaa uusi pyörä?

Jotain pitää tehdä, koska ilman käsijarrua ajaminen tuntuu aika turvattomalta. Äkkijarrutuksia on todella paljon vaikeampi tehdä, ja olen siitä ahdistavan tietoinen.



Ai niin, mukavampi asia: olen tänään menossa kesän ekaa kertaa terassille. Vasta? Kai. Kivaa. :)

P.S. Öö, muistin valehdelleeni. Olin viikonloppuna Turussa jokilaivalla. Mutta se ei ole ihan tavallinen terassi, joten kenties väite on puolitosi.

Lisää matkapäiväkirjaa.

Julkaisin kunnon kirjoitusajan puutteessa uuden luvun matkapäiväkirjaa. Muutaman päivän päästä selvitään jo pois Meksikosta ja New Yorkiin, heh...

Euroviisut meni.

Tässäpä mietteitä vuoden 2008 Eurovision Song Contestin tiimoilta.

Olin kummankin semifinaalin jälkeen iloinen ja yllättynyt siitä, miten paljon hyviä biisejä pääsi jatkoon. Ainahan mukaan mahtuu muutama pohjanoteeraus, ja muutama helmi jää täysin käsittämättömästi finaalin ulkopuolelle... mutta keskimäärin tulos vaikutti minusta reilulta ja parhaat pääsivät jatkoon. Suremaan jäin lähinnä sympaattista Sveitsiä (Era stupendo) ja voimallista San Marinoa (Complice). Varsinkin jälkimmäinen oli kappale, jota voisin mielelläni kuunnella arkielämässä. Suosikkejani koko kisassa. (Vaikka laulajalla tuntuikin lavalla olevan hiuksenhienoja vireongelmia?)

Liekö kappaleita yhdistävä italian kieli puhdasta sattumaa vai alitajuinen vaikuttava tekijä - tiedä häntä. :D (Se, että ymmärtää sanat muutenkin kuin tekstityksistä, toki vaikuttaa mielikuvaan kappaleesta. Sveitsin biisissä on oikeasti aika ihanat, naivistiset lyriikat, joihin laulaja vielä eläytyi joka solullaan. Aseistariisuvaa.)

Finaalissa ykkössuosikkini oli Turkki, jolla oli vaan oikeesti hyvä biisi (Mor ve Ötesi). Jos se tosiaan vei Teräsbetonin pisteet, kyse ei ollut minkäänlaisesta epäreiluudesta tai varkaudesta. Paljon parempi biisi, paljon parempi sijoitus.

Äänestimme lisäksi Einin kanssa yhteistuumin Azerbaidzanin poikia (Day after Day). Itse biisi ei ole maailmanhistorian tarttuvin, eikä lavashow välttämättä ollut tajunnanräjäyttävä pelkästään hyvällä tavalla, mutta se enkeliksi pukeutunut blondi on aivan käsittämättömän loistava laulaja! Mikä ääniala. Ei tuollaista ole.

Voittokamppailussa kannatin ihan mitä tahansa maata Kreikan yli. Kaupallisella, seksillä myyvällä roskalla ei sama maa saa voittaa kahta kertaa samalla vuosikymmenellä. Venäjän voitto oli siinä mielessä ihan ok, että maa on päässyt monena vuonna kärkeen, muttei ollut vielä voittanut. Tämä oli siis palkkio monen vuoden uurastuksesta. Onnea heille. Biisi oli toki kaupallista, laskelmoitua kamaa, mutta Venäjä sentään panostaa lavashow'ssa myös aitoon kekseliäisyyteen ja näyttävyyteen, ei vain ketkumiseen ja seksiin. (Jos taas jonkun ketkuttajan olisi pitänyt voittaa, Ukrainan Shady Lady oli selkeästi sympaattisin. Ihastuttavan normaalipainoinen, kurvikas pimu ja paljon parempi biisikin kuin Kreikalla. Ukraina onneksi söikin ainakin Ruotsin pelottavan anorektikon pisteet.)

Muissa uutisissa: Olen palannut Tampereelle. Kiersin Helsingin kaupunginteatterin ja Kotkan kautta Turkuun, josta eilen kotiin. Matka meni kaikin puolin hyvin.

Päivän sana: conglomerate.

conglomerate = (noun) a large company that consists of seemingly unrelated business sections, or a multi-industry company.

= konglomeraatti, monialayhtiö, monialayritys.

Kaiken hämmennyksen lisäämiseksi voi viitata myös kivilajiin konglomeraatti.

Nytpä on tullut pitkästä aikaa vastaan hyviä, haastavia sanoja!

Päivän sana: germane.

germane = closely or significantly related; relevant; pertinent.

Eli: jhk liittyvä, jhk kuuluva, asiaankuuluva, olennainen, jllk läheistä sukua oleva.

Asiayhteys, jossa kohdattu: A lot of modern policing advances were germane to the LAPD.

Setä taisi kuitenkin käyttää (pilkunviilaajan mielestä) lievästi väärää sanaa, koska tuntuu tarkoittavan, että aluksi ainoastaan LAPD käytti tiettyjä moderneja menettelytapoja. Ne eivät siis olleet vain L.A:n poliisiin liittyviä, vaan (vain) LAPD:lle ominaisia. Sitä sävyä sanalla germane ei tarkalleen ottaen taida olla. (Vrt. specific to.) Ja blaablaablaa. :D

Lyhyt väliaikaraportti

Hemmetti, kun on taas niin kiire, ettei ehdi kirjoittaa. Eini on ollut luonani viime yöt, osittain yhdessä irlantilaisen ex-kämppiksensä kanssa (jonka Ryanair-lento saapui Tampereelle). Lisäksi olen tehnyt töitä ja... kaikki aika on kadonnut johonkin.

Tänään tulee Euroviisujen eka esikarsinta. YLE2 klo 22.

Onkohan maailmassa paljonkin ihmisiä, jotka ovat aivan yhtä innostuneita tänään alkavista Euroviisuista kuin olivat äsken päättyneistä lätkäkisoista? Itsellänikin on kieltämättä hieman asennoitumisvaikeuksia camp-henkiseen musiikkihuumaan heti jännittävien kiekkopelien jälkeen. Mutta eiköhän se tästä.

Menen ke-la Kotkaan ja la-su Turkuun. Kirjoitustahti ei siis varmaankaan parane tämän viikon puolella.

Oi voi.

Niinhän se Suomi sitten hävisi. Nyt vain rukoillaan, että Kanadakin häviää.

Pisti äsken silmään: myös ohjaajan ja kuvaajien mielestä Teemu on ilmeisen fotogeeninen. Häneen zoomattiin loppuseremonioissa noin 50% ajasta, muihin yhteensä se toinen 50%. Vai kuvittelinko?

Jääkiekkoa? Jääkiekkoa.

Olen tänä vuonna oikeasti ihan messissä jääkiekon MM-kisoissa. Ensi kertaa.

Kun Eini viime viikolla oli käymässä Treella, tankkasimme netistä tuntikausia turnauksen logiikkaa ja sääntöjä. En ollut ikinä tiennyt, mitä mikäkin peli merkitsee. Nyt tajusin kertalaakista, miksi muidenkin maiden pelit voivat olla kiinnostavia - nehän vaikuttavat Suomen sijoittumiseen lohkossa! (Joo, olen hiukan tällainen myöhäiskehittyjä.)


Olen sitten katsonutkin vaikka mitä pelejä, lähinnä omassa lohkossamme. Tsemppasin esimerkiksi Norjaa kovasti. Ihmeen hyvinhän niillä menikin - viimeisessä koitoksessa tuntuivat hiukan oppineen jopa hyökkäämään. Ikävä kyllä Kanada oli muuten vain liian kova vastus. No, fyysistä kokoeroahan ukkojen välillä oli varmaan 20%.

IIHF:llä on muuten hauskat nettisivut. Siellä on vaikka mitä kiinnostavia tilastoja. Parasta on, että esimerkiksi game recapit ja (varsinkin) joukkueiden voimaluokitukset ovat suorastaan humoristista luettavaa. Se yllätti todella - olimme kai odottaneet jotain ryppyotsaista. Sivustoa jaksoi helposti opiskella monta tuntia.

Oli kivaa, että Suomi-USA-peli oli keskellä yötä. Jos olisin katsonut sen, olisin varmaan syönyt kaukosäätimen, kun USA lopussa otti Suomen kiinni.

Venäjä-koitosta varten täytyynee sitoa kaukosäätimeen naru, jotta saan sen sitten syömisen jälkeen takaisin. Pakkohan peli silti on katsoa.

Tietää huonoa, että sekä Ruotsi että Venäjä ovat jatkossa yhdessä Suomen kanssa. Mikä tahansa muu joukkue olisi helpompi voittaa, ja tappiokin kirpaisisi vähemmän. Toivon niin, että viimeisessä matsissa - oli se kulta- tai pronssiottelu - vastaamme tulisi Kanada. Paineita olisi paljon vähemmän, ja jos huonosti sattuisi käymään, olisi 150 kertaa helpompaa olla hyvä häviäjä.

Teemu ei ole tänä vuonna ollut suuri sankari (joo joo - kaikki kunnia Pihlströmille ja Mikko Koivulle, jonka faniksi Eini heti rupesikin). Se on silti komein urheilija missään lajissa ikinä, mikä riittää minulle. :P

Vampyyri, päivää.

Vietin viikonlopun mökillä. Oli hyvät äitienpäiväsäät. Mummokin kävi kylässä. Mukavaa oli.


Opin myös, miten syvä valkosipuli-inhoni on. Aamuvirkut äiti ja isä päättivät reippaasti pistää valkosipuliperunat uuniin ennen kello seitsemää, kun me lapset vielä nukuimme. Tämä johti siihen, että aloin ensin nähdä painajaisia New Yorkiin eksymisestä polkupyörällä ja muurahaisten hyökkäyksestä (en tiedä, miten nämä liittyivät pahaan hajuun, mutta varmasti liittyivät) ja sitten HERÄSIN - yksinomaan siksi, että koko maailma oli niin täynnä pahaa hajua. Makasin puoli tuntia puolikoomassa: "En voi nukkua, koska tekee pahaa, mutten kykene nousemaan, koska väsyttää." Lopulta toikkaroin alas valittamaan asiasta ja pohtimaan vessassa, oksentaisinko. En sentään oksentanut, vaan mökin ovet ja ikkunat laitettiin auki ja sain lopulta nukuttua vielä vähän lisää.

Oli aika ankea kokemus. En ollut tiennyt, että ihminen voi herätä umpiunesta yksinomaan pahaan hajuun.

Tokasta esikatseluerästä löytyi minulle Euroviisusuosikki!

Liettuan Nomads in the Night on kaikkea sitä, mitä Kari Tapion Valaise yö olisi villeimmissä haaveissani voinut olla. Kappale on kaunis ja melodinen - suomeksi sanottuna erittäin musikaalimainen - ja esittäjä on vahva laulaja, joka myös käyttää ääntään täysillä. Kari voisi ottaa tästä oppia.

Edes käsittämättömän tökeröt ja kieliopillisesti onnettomat sanoitukset ("turns me into THE heartless"... wtf?) eivät onnistu pilaamaan kokonaisuutta. Euroviisusanoitukset saavat minulta muutenkin ilmaisen vankilastapääsykortin - tarttuvuus ja musiikki ovat kerrankin kaikki kaikessa. Ker-ran-kin. Jos vielä sanatkin iskevät, kuten viime vuonna Ranskalla, se on uskomaton yhteensattuma ja ekstrabonus.

Täällä voi katsoa biisejä. Tässä on muuten taas epävireisyysilmiö: telkkarissa kuulosti esimerkillisen hienolta, nettiversioksi puristetussa videossa menis muka jotenkin nuotin vierestä.

Saa nähdä, onko tämä ainoa ja paras suosikki, mutta löytyipä ainakin yksi.

Uusi, intuitiivisempi Blogilista lukee rivien välistä?

Uudistunut Blogilista luokitteli tämän blogin itsenäisesti luokkiin:

• koirat
• kuvitus
• kädentaidot
• käsillätekijä
• käsityö
• käsityöläiset
• käsityöt
• lahjatavarat
• luonto
• paperi

Nauraisko vai itkiskö... Myöskään päivitykset eivät tunnu välittyvän listalle oikein.

Verta kehiin. ? !

Suomen MM-kisaurakan alkamisesta tuli mieleeni tarina siitä, miten Teemu Selänne sai minut kiinnostumaan jääkiekosta.

Tarina on lyhyt. Oli viime olympialaiset. Tv oli jostain syystä lätkäkanavalla. Joku vetäisi Teemua rajusti mailalla (kiekolla? jollain) naamaan. Damagea tuli, jäällä oli lääkäreitä ja hälinää. Mutta Teemu jatkoi pelaamista naama veressä.

Sillä siunaaman hetkellä huomasin: (a) onpa tuo Teemu hitsin komea, (b) onpa käsittämättömän miehekästä luistella tuolla lailla verissä päin, kivusta välittämättä.

Katsoin Suomen kaikki pelit.

Vasta kun kerroin asiasta ystävälle (M ei onneksi ylläty moisesta ;), tajusin, että tapahtumasarja ei ehkä ole ihan niin universaalin looginen kuin ensin luulin.

(Vai onko? Ehkä lätkäfanit juuri tämän vuoksi huutaa sitä verta jäälle. Onko kaiken taustalla jonkinlaisia homoeroottisia vampyyriviboja?)

Päivän sana: deltoid.

deltoid muscle = hartialihas

Potilaskertomus jatkuu.

Myös matkapäiväkirjaa.

Entistä parempi on olo. Periaatteessa. Ärsyttävästi kuitenkin yskittää, nenä vuotaa ja kuumekin meinaa välillä vähäsen nousta. Ei oo kiva olla kipeänä, kun kesä on alkanut. Viimeisestä kunnon sairaudesta taitaa toisaalta olla reilusti yli vuosi, joten oli taas aikakin.

Tänään olen tehnyt enemmänkin töitä. Huomenna aion uskaltautua ulos vähintään sen verran, että menen kauppaan. Toivottavasti olisi niin reipas päivä, että saisin myös siivottua sohvan ympärillä kertyneet sotkut ja tiskattua tiskit. Töitäkin pitäisi tehdä. Tulee vilkas päivä, jos vain olen kunnossa!

Maanantaina ajattelin hemmotella itseäni menemällä päiväleffaan lukuvuoden toiseksi viimeisen luennon jälkeen. Olen sen ansainnut - enkö - kärvisteltyäni sairasvuoteella yli vapunkin.

Potilaskertomus, osa 2

Voihan urgh. Olin toivonut, että tänään olisin jo kokonaan terve. En kuitenkaan ole. Lämpötila pysyttelee kolmeseiskan yläpuolella, nenä vuotaa enenevässä määrin ja aivastelen.

Ahdistaa, koska olisin jo tahtonut ulos kauniiseen ilmaan. Tänään ei mikään pakkohulinakaan enää häiritsisi. Kamalan turhauttavaa! Olisin ehdottomasti lähtenyt nauttimaan auringonpaisteesta, jos olisin ollut terve. Mutta minulla on niin kipeä olo, että yritän jaksaa nukkua sohvalla vielä ainakin yhden päivän. Ehkä huomenna.

Olen kuitenkin tänään tehnyt muutaman tunnin töitä, koska muuten ne olisivat jääneet palauttamatta ajallaan. En koe, että se olisi tässä sairauden vaiheessa varsinaisesti vahingollista, kunhan otan rauhallisesti ja istun tietokoneella lämpimästi pukeutuneena. (Sitä paitsi osa töistä oli South Park -dvd:lle tulevien kommenttiraitojen kuuntelua... meinasin kuolla riemusta, Trey ja Matt vaan on neroja.)

Minua houkuttaisivat ulos ainakin aurinko, uusien kevätkenkien ostaminen ja Iron Man. Ihania asioita kaikki, mutta varsinkaan viimeksi mainitun vuoksi en meinaa pysyä nahoissani. Olisin jo eilen lähtenyt katsomaan Robert Downey Jr:ia supersankarina, mutta en oikein kehtaa tartuttaa kokonaista salillista ihmisiä. Lisäksi puoli leffaa menisi ohi niistäessä ja aivastellessa.

Onneksi kotonakin on huojuva pino DVD-hankintoja, joita en ole saanut katsottua ilman tällaista turhauttavaa, mutta omalla tavallaan autuaallista tekosyytä. Täytyy kai täyttää Downey-kiintiö Chaplinilla. Pitäisi kai vaan nauttia siitä, että kerrankin saa olla hyvällä omatunnolla laiska. Ottaisinko ensin nokoset ja katsoisin sitten leffan?

'Cause I'm so hot!

Kuumeilua. Lisäksi lisää matkapäiväkirjaa.

Olin eilen tosi sairas. Kuume nousi pitkästä aikaa yli kolmenkymmenenyhdeksän. En oikein tiedä, miksi - nenä vuotaa vähän, kurkussa ehkä vähän tuntuu, mutta ainoa vakava sairauden oire oli itse kuume. Joka ei oikeasti ole oire vaan seuraus, parantumiskeino. Emmätajuu. Tosin minulle henk. koht. melko tyypillistä: olen harrastanut oksennustaudinkin pelkällä kuumeella, oksentamatta kertaakaan (muu perhe oksenteli, siitä päätelmä).

Tänään on terveempi olo. Lämpö on pysynyt kolmeseiskan pinnassa. Väsyttää silti tosi paljon (mikä on ehdottomasti oire jostain, koska eilen nukuin miltei koko päivän ja lisäksi yöllä normaalit kahdeksisen tuntia). Ei tulis mieleenikään lähteä ulos talosta. Jotta näissä merkeissä on mennyt vappu.

Olenkohan aiheuttanut tämän alitajuisesti, koska en tykkää pakkojuhlista? Hehe. Tuskinpa sentään. Mutta olen kyllä useita viikkoja toivonut, että olisin onnistunut järjestämään vapuksikin itseni ulkomaille. Inhoan uuttavuotta, juhannusta, vappua ja kaikkia muita sosiaalisia juhlapyhiä paitsi niitä, jotka vietetään perheen kanssa. (Niitä rakastan. Joulu, äitien- ja isänpäivät ja pääsiäinen aiheuttavat pelkkiä positiivisia tunteita.)

Eilinen oli kyllä melkoista liskojen diskoa. Jos en olisi koko ikäni tottunut korkeisiin kuumeisiin, tuollaista voisi säikähtää. Mutta tiedän, että kaava on aina samanlainen. Kun kuume on nousemassa, palelee niin älyttömästi, ettei viisi peittoakaan auta. Ei voi pitää silmiä auki. Pahinta on, että pitäisi juoda, mutta pelkää kuolevansa hypotermiaan jos ojentaa käden pois peiton alta. Kuumetta pitää myös muistaa mitata, koska jos paleleminen ei lopu, vaikka mittari on aikaa sitten ylittänyt kolmeysin, täytyy ottaa kuumetta laskevaa lääkettä. Eilen sellaista ei tarvittu, vaan kuumehuippu saavutettiin nätisti pisteessä 39,2. Siinä lämpöni sitten pysytteli koko iltapäivän ja illan. Huipulla on paljon parempi olo: pystyy vähentämään peittoja, jaksaa jopa pysyä hereillä aina välillä ja hakea ruokaa ja juomaakin.

En tiedä, olisiko lämpötilani yhä taivaissa, ellen yhdeltätoista illalla olisi todennut, että nyt saa riittää. En olisi saanut yön aikana yhtään oikeaa unta sellaisissa kuumehoureissa. Otin buranaa ja kuume katosi. Nyt aamulla se ei ole tullut takaisin. Kenties yksi kuumepäivä siis riitti.

Aina välillä on ihan kivaa olla oikeasti kipeä. Ei VOI tehdä muuta kuin levätä. Tänään aion maata sohvalla peittojen alla ja katsoa DVD-pinoa läpi. Meneehän se vappu näinkin.