Kuumeilua. Lisäksi lisää matkapäiväkirjaa.
Olin eilen tosi sairas. Kuume nousi pitkästä aikaa yli kolmenkymmenenyhdeksän. En oikein tiedä, miksi - nenä vuotaa vähän, kurkussa ehkä vähän tuntuu, mutta ainoa vakava sairauden oire oli itse kuume. Joka ei oikeasti ole oire vaan seuraus, parantumiskeino. Emmätajuu. Tosin minulle henk. koht. melko tyypillistä: olen harrastanut oksennustaudinkin pelkällä kuumeella, oksentamatta kertaakaan (muu perhe oksenteli, siitä päätelmä).
Tänään on terveempi olo. Lämpö on pysynyt kolmeseiskan pinnassa. Väsyttää silti tosi paljon (mikä on ehdottomasti oire jostain, koska eilen nukuin miltei koko päivän ja lisäksi yöllä normaalit kahdeksisen tuntia). Ei tulis mieleenikään lähteä ulos talosta. Jotta näissä merkeissä on mennyt vappu.
Olenkohan aiheuttanut tämän alitajuisesti, koska en tykkää pakkojuhlista? Hehe. Tuskinpa sentään. Mutta olen kyllä useita viikkoja toivonut, että olisin onnistunut järjestämään vapuksikin itseni ulkomaille. Inhoan uuttavuotta, juhannusta, vappua ja kaikkia muita sosiaalisia juhlapyhiä paitsi niitä, jotka vietetään perheen kanssa. (Niitä rakastan. Joulu, äitien- ja isänpäivät ja pääsiäinen aiheuttavat pelkkiä positiivisia tunteita.)
Eilinen oli kyllä melkoista liskojen diskoa. Jos en olisi koko ikäni tottunut korkeisiin kuumeisiin, tuollaista voisi säikähtää. Mutta tiedän, että kaava on aina samanlainen. Kun kuume on nousemassa, palelee niin älyttömästi, ettei viisi peittoakaan auta. Ei voi pitää silmiä auki. Pahinta on, että pitäisi juoda, mutta pelkää kuolevansa hypotermiaan jos ojentaa käden pois peiton alta. Kuumetta pitää myös muistaa mitata, koska jos paleleminen ei lopu, vaikka mittari on aikaa sitten ylittänyt kolmeysin, täytyy ottaa kuumetta laskevaa lääkettä. Eilen sellaista ei tarvittu, vaan kuumehuippu saavutettiin nätisti pisteessä 39,2. Siinä lämpöni sitten pysytteli koko iltapäivän ja illan. Huipulla on paljon parempi olo: pystyy vähentämään peittoja, jaksaa jopa pysyä hereillä aina välillä ja hakea ruokaa ja juomaakin.
En tiedä, olisiko lämpötilani yhä taivaissa, ellen yhdeltätoista illalla olisi todennut, että nyt saa riittää. En olisi saanut yön aikana yhtään oikeaa unta sellaisissa kuumehoureissa. Otin buranaa ja kuume katosi. Nyt aamulla se ei ole tullut takaisin. Kenties yksi kuumepäivä siis riitti.
Aina välillä on ihan kivaa olla oikeasti kipeä. Ei VOI tehdä muuta kuin levätä. Tänään aion maata sohvalla peittojen alla ja katsoa DVD-pinoa läpi. Meneehän se vappu näinkin.
1. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti