Kun Eini viime viikolla oli käymässä Treella, tankkasimme netistä tuntikausia turnauksen logiikkaa ja sääntöjä. En ollut ikinä tiennyt, mitä mikäkin peli merkitsee. Nyt tajusin kertalaakista, miksi muidenkin maiden pelit voivat olla kiinnostavia - nehän vaikuttavat Suomen sijoittumiseen lohkossa! (Joo, olen hiukan tällainen myöhäiskehittyjä.)
Olen sitten katsonutkin vaikka mitä pelejä, lähinnä omassa lohkossamme. Tsemppasin esimerkiksi Norjaa kovasti. Ihmeen hyvinhän niillä menikin - viimeisessä koitoksessa tuntuivat hiukan oppineen jopa hyökkäämään. Ikävä kyllä Kanada oli muuten vain liian kova vastus. No, fyysistä kokoeroahan ukkojen välillä oli varmaan 20%.
IIHF:llä on muuten hauskat nettisivut. Siellä on vaikka mitä kiinnostavia tilastoja. Parasta on, että esimerkiksi game recapit ja (varsinkin) joukkueiden voimaluokitukset ovat suorastaan humoristista luettavaa. Se yllätti todella - olimme kai odottaneet jotain ryppyotsaista. Sivustoa jaksoi helposti opiskella monta tuntia.
Oli kivaa, että Suomi-USA-peli oli keskellä yötä. Jos olisin katsonut sen, olisin varmaan syönyt kaukosäätimen, kun USA lopussa otti Suomen kiinni.
Venäjä-koitosta varten täytyynee sitoa kaukosäätimeen naru, jotta saan sen sitten syömisen jälkeen takaisin. Pakkohan peli silti on katsoa.
Tietää huonoa, että sekä Ruotsi että Venäjä ovat jatkossa yhdessä Suomen kanssa. Mikä tahansa muu joukkue olisi helpompi voittaa, ja tappiokin kirpaisisi vähemmän. Toivon niin, että viimeisessä matsissa - oli se kulta- tai pronssiottelu - vastaamme tulisi Kanada. Paineita olisi paljon vähemmän, ja jos huonosti sattuisi käymään, olisi 150 kertaa helpompaa olla hyvä häviäjä.
Teemu ei ole tänä vuonna ollut suuri sankari (joo joo - kaikki kunnia Pihlströmille ja Mikko Koivulle, jonka faniksi Eini heti rupesikin). Se on silti komein urheilija missään lajissa ikinä, mikä riittää minulle. :P
2 kommenttia:
Apua. Enpä ois uskonu, että sinusta kehittyy jääkiekkofani... tosin se formulafanius on ihan yhtä outoa... ;)
Hehe, no, näin on päässyt käymään. Katsottiin Einin kanssa vielä finaalikin innolla, vaikkei Suomi edes pelannut siinä. Marjukkakin on käänteestä hiukan ihmeissään. :D
Olen oppinut näkemään huippulätkässä paljon muitakin arvoja kuin sen, miten Suomi pärjää. (Matseja, joissa muu huippujoukkue kuin Suomi hakkaa selvästi heikomman maan yhdeksän-nolla, on tosin edelleen aika tylsä katsoa.)
Lähetä kommentti