Kävin lähettämässä työni klo 7 aamulla. Kaupungissa on 800 000 ihmistä ja tosi paljon nettikahviloita. Syy on ilmeisesti se, ettei läheskään kaikilla ole vielä nettiä kotona. Reilulla 50 sentillä saa käyttää nettiä tunnin.
Klo 8 lähdimme Steven veljen avovaimon syntymäpäiväaamiaiselle. Meksikossa on tavallista kutsua vieraita aamiaiselle! Ihan hauska tapa. Muutenkin täällä syödään tukeva aamiainen. Tosi hyviä hedelmiä salaattina, pannukakkuja, loistavaa kahvia, outoa, mehevää maitosynttärikakkua.
Espanjankielistä sukua. Steven veli on onneksi kaksikielinen kuten Stevekin, Ana-äiti asunut Briteissä 28 vuotta ja puhuu loistavaa englantia. Ja vauvalle piti puhua englantia, koska siitä tulee kaksikielinen. Espanjaksi en osannut sanoa mitään, kaikki tuli ulos italiksi. Mutta osasin seurata keskusteluja.
Iltapäivällä kahvimuseo. Opin paljon kahvikasveista ja -lajikkeista.
Kaikki on sairaan halpaa. Taksi alle euron, kaikki yli 5€ maksava TOSI kallista!
Paikat ovat nuhjuisia ja pieniä. Myös isoja, kiiltäviä jenkkiliikkeitä on, mutta D & S välttelevät niitä. Elävät kuin paikalliset. Ostimme hedelmiä kaoottiselta torilta. Voisin viihtyä paremmin, jos ei olisi kuuma enkä erottuisi joukosta kilometrin päähän.
Illalla katsoimme Daisyn kanssa ilmaisen brittileffan modernin taiteen museolla. Olin nähnnyt sen kauan sitten, erittäin ahdistava insestileffa: Tim Rothin War Zone. Omituinen kulttuuriloikka hikisestä Meksikosta Englannin sateisille nummille.
Täällä tulee mentyä aikaisin nukkumaan ja herättyä aikaisin. Ilmasto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti