Lensin yöllä JFK-Mexico City. Ensivaikutelma kentästä: hyvä, moderni, selkeä. Eurooppalaista tasoa. Parempi kuin JFK, paljon. Jopa kierrätyspisteitä! Bussit oli suhteellisen helppo löytää ja lipun osto ynnä muu sujui ongelmitta.
Espanja ympärillä on melko helppoa ymmärtää (tajuan aiheesta ja puhujasta riippuen 20-70%), mutta kun puhun, suuhun tulee pelkkää italiaa. On silti paljon varmempi olo, koska tajuan aika paljon.
Noin muuten olo on kuin sirkuseläimellä. Olen täällä TOSI pitkä ja kalpea, ihmiset eivät voi olla tuijottamatta. Sitä INHOAN ei-länsimaissa. Enhän voi tuntea olevani kuin kotonani, jos en sulaudu joukkoon! (Länsimaistakin Italia, Espanja jne. alkavat jo olla ongelmallisia. Italiassa oloa tosin helpottaa radikaalisti se, että osaan puhua ja ymmärrän ihan kunnolla.)
Mexico Citystä bussi Pueblaan, pari tuntia. Daisy tuli minua vastaan Pueblan bussiasemalle, yhdessä bussilla vielä 3h Xalapaan. Kuuma. Luksusbussit ovat onneksi todella hyvin varusteltuja ja ilmastoituja, parempia kuin bussit Euroopassa. Hinnat silti halvempia kuin meillä.
Xalapassa tulimme taksilla Daisyn ja Steven pieneen mutta kotoisaan kerrostaloasuntoon. Tässä vaiheessa minua pyörrytti ja väsytti enemmän kuin koskaan elämässäni. Toisaalta olo oli yllättävän normaali. Vaikea selittää. Ei yhtä paha kuin JFK:lla.
Illalla tein rästihommat töiden osalta pois ja menin tosi aikaisin nukkumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti