Tiedän myös, mitä teen ensi kesänä.

Huomasin, että Ryanairin hinnat olivat taas nousseet kympillä, ja päätin toimia.

Olen nyt sitten menossa viikoksi Lontooseen juhannusviikonlopun yli ti 17.6.- ti 24.6.

Menen sinne palloilemaan. Tekemään niitä näitä. Katsomaan musikaaleja ja Shakespearea. Käymään ehkä vähän museoissa, mutta se ei ole pääasia. Alennusmyynnitkään tuskin ehtivät ihan alkaa, joten shoppailtua ei paljon tule. Otan mukaan kirjoja, paperia ja kannettavan. Ehkä yritän jopa kirjoittaa jotain. Nykyisessä elämässä siihen ei jää aikaa sitten millään, vaikka haluaisin.

Jos joku (kohdistettu lähinnä tutuille ihmisille, plus erittäin samanhenkisille lukijoille) on haaveillut Lontoosta ja kaipaa seuraa tahi opasta, sopii yrittää sijoittaa matkansa päällekkäin omani kanssa, niin voimme kohdata Lontoossa. Hehe.

Majoituksen puolesta päädyin hieman riskialttiiseen ratkaisuun. Rakastuin YHA:n St Paul's -hostellin kuvaukseen niin paljon, että päätin mennä sinne. Olen siis samassa huoneessa muiden ihmisten kanssa (vain naisten, mutta sivuseikka). Osaan olla sen verran epäsosiaalinen tapaus (osaan minä, ihan totta... kaikki eivät varmaan usko, kun taas perheenjäsenet nyökyttelevät tietäväisinä), että siitä saattaa tulla ahdistavaa.

Tai sitten ei. Kun tietäis. Olen minä asunut tyytyväisenä huonekaverin kanssa useampaan otteeseen, pisimmillään vuoden. Ja viikko on pitkä aika, eikä Lontoossa yleensä tulla julkisilla paikoilla juttelemaan vieraille muuten kuin alkoholin vaikutuksen alaisena (ja okei, joskus teatterissa, jos sattuu sosiaalinen vieruskaveri). Joten tietty määrä pakollisia ihmiskontakteja voi olla hyvä asia. Saatanhan minä tavata kiinnostaviakin yksilöitä.

Ja se St. Paul's. Olen aina vierastanut hostelleja, koska en to-del-la-kaan kaipaa mitään bileympäristöä ja tuhansia yliflirttailevia, remuavia reilaajapoikia. Tämä kyseinen hostelli kuitenkin sijaitsee historiallisessa rakennuksessa The Cityn öisin hiljenevässä virastokaupunginosassa, ja ainoat sen saamat haukut tuntuvat netissä olevan peräisin nimenomaan väärään paikkaan eksyneiltä bilettäjiltä. (Oli kuulemma tylsä paikka ja ankea meno.) Tai no - lisäksi on se huono puoli, että katedraalin kellot kumisevat ikkunan ulkopuolella. Mikä kuulostaa yksinomaan ihanalta. Mikä lie vanha kuoropoikien koulu rakennus nyt olikaan.

Sijainti ei ole heikko. Suunnilleen yhtä kaukana Covent Gardenista ja Leicester Squarelta kuin viime kesänäkin, mutta eri suuntaan. Parikymmentä minuuttia jalan. Shakespeare's Globelle ja Tate Modernille on vain kivenheitto (jos on niin vahva, että jaksaa heittää kiven Thamesin yli). Oxford Street on kauempana (ehkä 30 tai 40 min?), mutta sitä tulikin viime lomalla ravattua aivan tasan tarpeeksi.