Taas se alkaa.

Syksyni on täyttymässä teatteririennoista.

Aina se menee tähän! Yritettiin äidin kanssa äsken puhelimessa sumplia syksyn musikaaleja. Hiton hankalaa. Kotkassa menee Wicked-säveltäjä Stephen Schwartzin 70-luvun teos The Baker's Wife, joka kiinnostaa minua kovasti. Kouvolan uutuus on sota-ajan lauluihin perustuva suomalainen Taivas ja maa. Minä olisin jättänyt sen jukeboksimusikaalina heti väliin, mutta äiti ja iskä olivat niin kiinnostuneita, että lupasin lähteä mukaan (äiti rakastaa Harmony Sistersiä). Eri teatteriseuralaisten kanssa on varattuna myös Thorin vasara Turussa ja The Producers ja Kerjäläisooppera Helsingissä. Lahden Cats pitäisi vielä mahduttaa jonnekin, mutta se jäänee kevääseen. Tampereella ei tällä kaudella mene mitään kovin kiinnostavaa, mutta ehkä joku esitys tulee keväällä katsottua. Yleensä äiti tahtoo tänne teatteriin kerran vuodessa (asui nuorena Tampereella ja lähes asui sen teattereissa - on selvää, mistä perin kiinnostukseni). Pohjoisemmas en sentään ole vielä lähtenyt... etelän isoissa kaupungeissa ja Kymenlaakson tuntumassa on riittävästi tarjontaa. Kuten huomaamme. Puh.

Kun kaikki nämä ovat vieraissa kaupungeissa (ja lisäksi pitää viedä ja hakea äiti ja iskä Helsinki-Vantaalta Turkin reissunsa yhteydessä), onkin noin joka toinen viikonloppu syksystäni jo varattu. Loput olisi kiva viettää Tampereella, mutta yleensä ajaudun hankkimaan niille muita menoja ja päädyn uuvuttavaan tilanteeseen, jossa en ikinä ehdi olla viikonloppua rauhassa kotona.

Ajatus syksystä hengästyttää minua jo nyt. Sitten onneksi tuleekin joululoma ja Lontoon musikaalit :)

Viime vuonna huomasin, että tätä voi kutsua vakavaksi harrastukseksi. Se täyttää elämäni!