(1) Minulla oli tässä hetken vieras: Bremenin Maija-Leena (jonka luona kesällä vierailin). Oikeasti se oli Helsingissä tapaamassa siskoaan, joka tekee tutkimusta graduaan varten (tai miksi niitä gradua vastaavia töitä nyt Saksassa pitäisikään kutsua), mutta pysähtyi myös minun luonani yhden yön ennen Ryanairin lentoa kotiin.
On se maailma nykyään pieni ja kätevä, kun Ryanair lentää Tampereelta. En pääse siitä yli!
Olen tänä kesänä käynyt jo kahdesti Näsinneulassa. Ja siis Särkänniemessä. Tosi outoa. Nyt tosin maksoimme vain aluemaksun ja kävimme tornissa, Sara Hildenissä ja lasten eläinpuistossa (kerta samalla rahalla pääsi!). Maija-Leenaa kuulemma vaivaa täsmälleen sama tauti kuin minua: vanhuus. Laitteissa tulee paha olo, vaikka nuorena ei tullut. Ei ollut sitten mitään houkutuksiakaan mennä yhteenkään härveliin.
(2) Nyt pitääkin pari päivää vaihteeksi keskittyä töihin. Työrintamalla on tosin hiljaisin kausi sitten huhtikuun. Tällä viikolla minulla on ollut töitä vain yhdeltä työnantajalta kolmesta. Se ei haittaa, koska olen ehtinyt muilla viikoilla jo tienata, ja sattui tähän tuo vieraskin. Heti se kuitenkin hiukan alkaa kaihertaa mieltä: entä jos töitä ei muka tulekaan enempää. Jos tuleekin hiljaiset ajat ja joudun talouskriisiin. Jos, jos, jos.
Huoli on turha. Parin viikon päästä töitä olisi pakkokin vähentää, jos tahdon saada opinnot loppuun alkavana lukuvuonna. Ja tältä yhdeltä työnantajalta minulla ei ole töitä tiedossa vain tälle viikolle, vaan... oisko lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun asti? Tosin vain yksi jakso viikossa (lisää toki mitä todennäköisimmin tarjotaan siihen päälle), mutta sekin tuo varmuutta. Tietää, että kokonaan ei tulot lopu, vaikka mikä olisi. Kyllä noilla jo asunnon lyhennykset maksetaan. Ja oikeasti on toki äärimmäisen epätodennäköistä, ettei kukaan tarjoaisi mitään muuta pariin kuukauteen.
Tämä on kyllä yrittäjän elämän rankin osa. Joko töitä on aina liiaksi asti ja saa kärsiä siitä tunteesta, että vielä lisääkin olisi voinut ottaa, tai sitten epävarmuus tulevasta ahdistaa. (Uskoakseni täysin aiheettomasti, mutta kuitenkin pikkuisen!)
P.S. Vain yksi tilaaja kyllästyi villityskauteeni ja otti hatkat. Muilla on näköjään korkea sietokyky teineilyä, huumailua ja musikaaliteatteria kohtaan. Onneksi olkoon ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti