Kulttuuri-ilmiö #2.

Sama aihe, hieman yleisluontoisempi havainto. (Ykkönen on alla.)

Olen lukenut Youtube-videoiden kommentteja ja todennut, että teinien ajatusmaailma on kiehtova ja oikukas. He nielevät purematta kaikenlaista ja suhtautuvat asioihin puoliuskonnollisella kiihkolla. Lähtökohta: Zac Efron seurustelee (kai yhä) High School Musical -vastanäyttelijänsä kanssa. Semmosen ylisöpön, ylipehmeällä Disneyäänellä laulavan tyttösen. Ne niinku näytteli paria ja alkoi seurustella oikeasti. Ihana saturomanssi teinityttöjen riemuksi. Kun Hairspraystä kuultiin ekat uutiset, komentit olivat luokkaa "Joutuuko Zac pussaamaan jotain valasta? Ammun sen lehmän. Mitä Vanessakin sanoo?"

Sitten tapahtui suuri käänne: teinit näkivät Hairsprayn. Hetki sitten Vanessa oli palvottu unelmatyttö (ja suhteen nimi tietysti "Zanessa"). Nyt hän on ihan menneen talven lumia. Tylsä, muovinen Disney-prinsessa. Pulska Nikki on aito, oikea nainen. Tietysti Nikkin ja Zacin pitäisi seurustella. (Pahin villitys alkoi, kun ne suutelivat tv-ohjelmassa. Tässä.)



Vaikka muutamat kommentit netissä ovatkin uskomattoman jyrkkiä (linjaa "toivon, että Vanessa kuolee") ja itse ilmiö hieman pelottava, tässä tapauksessa teinien herkkäuskoisuudessa voi nähdä hyviäkin puolia. On hienoa, että he voivat ottaa roolimallikseen myös ylipainoisen tytön. Ja olishan se kieltämättä satujen satu, jos teinityttöjen märkä unelma ottaiskin tonnikeijun. Miten paljon se korottaisikaan pyöreiden (tai omissa harhakuvitelmissaan pyöreiden) tyttöjen itsetuntoa!

Ikävä kyllä faktan ja fiktion suhde ei taida olla niin suoraviivainen kuin teinit kuvittelevat. Elokuvan tarina ei automaattisesti siirry todellisuuteen, eikä valkokankaalla näytelty kemia välttämättä ole totta. (Pari itse tosin ruokkii illuusiota käyttäytymällä flirttailevasti haastatteluissa.) Nettivideoista näkee, että kuvauspaikalla on varmasti ollut hyvä ilmapiiri ja pari on ystävystynyt aidosti. Se on kiva asia. Mutta enempää ei liene syytä olettaa. Tosielämän Tuhkimo sai unelmaroolin (jätskibaarin myyjästä filmitähdeksi), mutta tuskin sentään satuprinssiä.

Ja muuten: jos kävisikin niin ihmeellisesti, että pojallemme syntyisi peräkkäin kaksi romanssia vastanäyttelijöidensä kanssa, se ei oikeastaan ennustaisi hyvää. Tällöin hänellä mitä ilmeisimmin olisi yhtä suuria ongelmia faktan ja fiktion erottamisessa kuin faneillaankin, ja tämä suhde todennäköisesti kestäisi taas seuraavaan rooliin asti. Onhan sellaistakin näyttelijöiden keskuudessa nähty.