Kaksi kulttuuri-ilmiötä.

Ensimmäinen on musikaalifanimainen ja pinnallinen. Jälkimmäinen on edes hieman yleismaailmallisempi. Olen katsellut Youtube-videoita.

Nämä huomiot pyörivät edelleen Hairsprayn ympärillä. Minulle on käynyt ihanasti niin, etten juuri ajattele muuta. Pyörin vaan netissä ja kuuntelen musaa ja tanssin ja laulan. Intoilu on ihanaa! Saaressa olin ilman tätä musaa, mutta koko venematkankin kuuntelin soundtrackia kännykän mp3-soittimesta. (Saarireissu meni kivasti. Lisää siitä, kun saan polttavat tilitettävät pois alta.)

(1) Jos internetiin voi luottaa, Hairspray on tietyssä demografiassa nyt niinku suurempi kuin mikään! Imdb-äänistä lähes 50% on kymppejä. Ymmärtääkseni tämä on 98-prosenttisesti Zac Efronin ansiota. Teinifanit hieman äänestävät. Youtube-videoita tulvii joka tuutista. Yleensä niistä ei ole ylitarjontaa musikaalien kohdalla, mutta nyt on! Ja kaikki täynnä teinien kommentteja: "OMG Zak is haawt i h8 Nikki i wana marry him".

Efron on pystynyt samaan kuin idolinsa Travolta 70-luvulla: tekemään musikaaleista seksikkäitä kokonaan uudelle sukupolvelle. Minun kirjoissani se on todellinen palvelus ihmiskunnalle. Iloitsen siitä kiitollisena ja toivon hänelle onnea. Ja olen luopunut taistelusta... Saan kai sitten lisätä lukuisten julkkisihastusteni joukkoon 19-vuotiaan. Tosin vain niin kauan kuin se laulaa ja tanssii.

Ei toistaiseksi kuulosta siltä, että musikaaleissa 12-vuotiaasta esiintynyt Zac aikoisi tehdä Travoltoja ja hylätä juuriaan. Se tuntuu oikeasti rakastavan tätä genreä. ((1)"Mistä musiikista pidät? Mitä sinulla on eniten iPodissa?""No, kaikenlaisesta... Vaihtoehtorokista... Ai, ENITEN? Kröhömmusikaalisävelmiäkröhöm." (2) "Olet tehnyt paljon musikaaleja. Tahdotko tehdä lisää vai laajentaa kenttää?" "Jos musikaalielokuvien genre todella onnistutaan kunnolla elvyttämään, tahtoisin olla mukana vaikka joka ikisessä."

Ja sen seuraava elokuva tulee ilmeisesti olemaan Footloose-uusinta täsmälleen samalla kaavalla kuin tämä Hairspray: alkuperäisessä 80-luvun leffassa ei laulettu, mutta 2000-luvun versio perustuu leffan pohjalta luotuun Broadway-musikaaliin. Jos tyyppi pelkäisi musikaalipojaksi leimautumista, se tuskin tekisi tätä vetoa. Se joko oikeasti haluaa tehdä musikaaleja vaikka koko ikänsä tai tunnistaa rahantekotilaisuuden kun rauta on kuumaa. (Hanketta ei vielä ole esim. IMDB:ssä, mutta siitä puhutaan haastatteluissa sen verran avoimesti, että se lienee lähes varma. Hollywoodissa harvoin lähdetään julkisesti spekuloimaan epävarmuuksista.)

Suunnilleen tämän videon ensimmäisten kahden minuutin aikana päätin, että okei, on se kuuma. (Ja ilmiselvästi turhamainen. Mutta se on minusta viehättävä piirre.) (No, se vaan on. *olkien kohautus*)



Huomio (2) huomenna, tuli äkkilähtö mökille!