Sillisalaattia:

Erakoituminen. Vaateostokset. Etätyöskentely lähiössä. Asunnon vaihto.

Olen pitänyt puolikasta vapaapäivää. Tai ainakin 1/3. Etukäteen olin päättänyt tämän siksi, että tänään on Finnkinon superpäivä. Yleensä olen aina käynyt niissä. Nyt en kuitenkaan loppujen lopuksi jaksanut mennä. Leffassa ei kerta kaikkiaan mene mitään, mikä oikeasti kiinnostaisi minua ja mitä en olisi jo nähnyt. Jos olisin mennyt, valintani olisi varmaankin ollut ranskalainen Hors de prix. Se kuulosti ihan hauskalta. Mutta jätin sitten väliin.

(Finnkino muuten näköjään panostaa eurooppalaisiin elokuviin eri tavalla kuin ennen. Syksyn mittaan on tulossa monta italialaistakin. Kiva juttu. Vaikka onhan niitä ennenkin Niagarassa nähnyt.)

Kävin kuitenkin kaupungilla. En meinannut jaksaa lähteä. En ollut käynyt lähikauppaa kauempana sitten... lauantain (duh, Potter, meinasin unohtaa), ja olin selvästi erakoitumassa. Nopeasti se tapahtuu, oikeasti!Ainakin mulle, jolla on siihen taipumuksia. Alan unohtaa, että minullakin on paikka ihmisten maailmassa ja elää vain oman pääni sisällä. Melkein pelkään lähteä taas liikkeelle. (Jotten ala kuulostaa ihan sekopäältä, kerron, että olin minä puhelimitse yhteydessä useimpiin perheenjäseniin ja netissä kavereihinkin.)

Lyhyt pyrähdys keskustaan aktivoi minut aivan konkreettisesti. Vaikka kävin vain Koskikeskuksessa, lähinnä kaupoissa. Oli tarpeellistakin ostettavaa. Lisäksi ostin vinon pinon kivakantisia kovakantisia muistikirjoja kirjakauppojen aleista ja koko läjän vaatteita Lindexiltä yhteishintaan 33€.

Olen viime aikoina kirjoittanut usein ostaneeni vaatteita. Jottei kenellekään tule väärää mielikuvaa, kerrottakoon filosofiani: en koskaan maksa vaatekappaleesta yli kymmentä euroa. En oikeesti, en ikinä. Paitsi jos etsin asua juhlatilaisuuteen. Myös kengät menevät tietysti tuon yli, niitä ostan tarpeeseen. Ja joskus takit, mutta niitä löytää usein UFFilta.

Kaksi kertaa vuodessa on aika, jolloin vaatteita saa vitosella ja vähän yli. Silloin teen hankintani. Nyt on se aika, nyt olen ostanut paljon. Harvinaisen paljon olen tänä vuonna ostanut myös siksi, että osa vanhoista vaatteistani on nykyään liian isoja. Mikä on mukavaa :) Nytkin ostin eniten neljäkakkosen vaatteita. (Mikä voi olla lyhyelle isokin koko, mutta 175-senttiselle se on jo aika hyvä. Mihinkään kolmekasiin en haluaisikaan, vaikka vielä ajattelinkin laihtua.)

Ja miksi minulla on tällainen periaate? Tytöllä, joka voi käyttää 50€ yhteen kosmetiikkatuotteeseen. No... mä en ikinä oikein ole tykännyt vaateshoppailusta. Mutta ennen kaikkea tuntuu hullulta maksaa enemmän, kun samoja vaatteita saa kahdesti vuodessa murto-osalla hinnasta! Jos tietäisin, että koko kosmetiikkahyllyjen sisältö myydään kahdesti vuodessa yhtä halvalla, en ostaisi sitäkään kalliimmalla.

Kuten huomaatte, minua vaivaa nyt puheripuli ja yleinen ylienergisyys. Tästä opin, että pitää oikeesti raahautua ihmisten ilmoille useammin. (Mutta arvatkaa vaan, muistanko oppimaani läksyä taas ensi kerralla.) Olis kyllä kivempi, että asunto olisi keskustassa, jos ja kun teen työni kotona vastaisuudessakin. Pääsisi tauollakin vaikka kahvilaan. Tästä lähiöstä ei polje kuin 10 min keskustorille, mutta kynnys lähteä on silti eri. Saati sitten talvella, jolloin en pyöräile. Ensi talvena tämä ei vielä ole ongelma, koska käyn yliopistolla. Sen jälkeen olisi kuitenkin tarkoitus valmistua.

Saa nähdä, koska vaihdan asuntoa. Mulla olisi kevyesti varaa maksaa tuplasti isompaa lainaa. Sillä saisi jo kämpän keskustastakin. Tosin ei ehkä niin isoa ja hyvää kuin haluaisin. Ja olen omistanut tämän nykyisen vasta puolitoista vuotta, joten ei tätä ihan vielä ole mitään järkeä ajatella. Ja on kiva asua Marjukan naapurissa. Ja tykkään Nekalasta alueena. Puh.

Nyt voisin käyttää energiaani vaikkapa siivoamiseen. Huomenna mulle tulee oikea, elävä vieras, joten asunto voisi olla vähän paremmassa jamassa. (Se on vain Inkeri, eli varsinaista vieraskoreutta ei vaadita... mutta on silläkin mukavampaa täällä, jos villakoirat eivät hypi naamalle.)