Viime päivinä olen lähinnä lukenut sitä. (Ei sisällä spoilereita.)
Koko ajan kirja ei ole pitänyt minua otteessaan, mutta nyt reilun sadan sivun päässä maalista sitä on todella vaikea laskea kädestään. Viime yönä sängyssä luin sitä kolme lukua ja lopetin väkisin. Piti lukea yksi ja käydä nukkumaan. Ja sitten tuntuu, että näin koko yön unta siitä.
En muista, mitä unessa (unissa?) tapahtui. Se ei tainnut kehitellä mitään vaihtoehtoista loppua. Kaikki oli äärimmäisen sekavaa vouhkaamista, koska en tiennyt loppua vaikka muka seurasin sitä. En muista mitään yksityiskohtia, vaikka unikokonaisuus jäi elävästi mieleeni.
Katsoin muuten asuntojen hintoja netissä.
Ei tuplasti isommalla lainalla vielä saisi Tampereen keskustasta sellaista asuntoa kuin haluaisin. Ne lähtevät 150 000 eurosta, se on kolminkertainen summa. Hieman pitää siis vielä säästellä. En tahdo tämän jälkeen hankkia toista kompromissiasuntoa, koska tämä on ihan tarpeeksi kiva. Haluan unelma-asunnon. Lähinnä ongelma on se, että haluan ehdottomasti kolmion: olohuone, makuuhuone ja työhuone. Haluan huoneen, johon työt voi sulkea oven taakse, kun niitä ei tee. Tällä hetkellä ei ole erillistä työhuonetta, ja se on joskus hermostuttavaa. Työkonekin on sama kuin pelikone jne. Haluaisin erilliset työ- ja vapaa-ajan koneet.
Mutta katsellaan nyt tässä vuosi, pari. Kunhan ensin valmistun. Sitten vasta kannattaa alkaa ajatella muita elämänmuutoksia.
30. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti