Pariisissa on ollut vaikeampi kirjoittaa. Ei omaa huonetta, ei rauhaa. Kirjoitan tätä Pariisin junassa 8. päivän aamuna. Tänään käyn kai lukemassa postit (pakko katsoa uutiset ennen maan vaihtoa), mutta postitan lisää tekstiä varmaan vasta Lontoossa.
Päivänä 6 kävimme Marjukan kanssa Notre Damen torissa, Louvressa ja Riemukaaren päällä. Notre Damea sisältä suosittelisin kaikille. Tornin portaatkaan eivät olleet pahat (paljon lepotaukoja), mutta ylhäällä oli niin korkeaa ja kapeaa, etten päästäisi sinne korkean paikan kammoisia. Olimme Marjukan kanssa yhtä mieltä siitä, että arvoin meitä kumpaakaan on korkealla noin paljon pelottanut (=vatsanpohjassa jopa tuntui jotain).
Louvre oli ihan Louvre. Jos pitää kuvataiteesta, se lienee mahtava. Minulle maalaukset ovat yhdentekeviä, veistokset eivät paljon parempia. Louvressa oli kuitenkin yllättävän paljon myös historiaa ja vanhoja huonekaluja. Niistä pidin. Parhaat osastot olivat Renessanssista 1800-luvun lopulle. Mona Lisan toki näin. Vastoin yleistä mielipidettä minusta se oli livenä hienompi.
Lämpimämpi, moniulotteisempi. Mystisempi.
Moni neuvoo varaamaan Louvreen koko päivän. Se on valtava, mutta minä en saisi siellä kulumaan yli kolmea tuntia. Neljä, jos kävisi kahvillakin ja ottaisi tosi rauhallisesti. Siinä se. On se silti näkemisen arvoinen jo pelkästään kokonsa vuoksi. Samaan tapaan kuin Versailles.
Pariisissa kaikki on isoa. Katujen yli saa tarpoa vartin, monumentin edessä kutistuu muurahaiseksi. Se on samalla vaikuttavaa ja epäkäytännöllistä ja pelottavaa. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että muiden suurkaupunkien rinnalla rakas Lontooni tosiaan on pikkukaupunki, joka vain jatkuu loputtomiin. Siitä pidän. Lontoo ei ole pelottava eikä kutista minua. On tämä Pariisikin hieno, mutta täällä olen varpaillani. Kielelläkin tosin varmasti on vaikutusta.
Illalla kävimme vielä Riemukaaren päällä. Sieltä näki hienosti joka puolelle, ja oikeastaan kannatti kiivetä. Jos menee vain yhteen näköalapaikkaan, kannattaa silti valita Notre Dame. Tai Eiffel-torni, duh. Mutta korkeanpaikankammoisille iso, vakaa, avara Riemukaari voisi sopia. Kiipeäminen tosin vaatii hieman kuntoa.
13. heinäkuuta 2007
Päivä 6, Pariisi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti