16. heinäkuuta 2007

Päivä 13, Lontoo

Viimeinen kirjoitus Lontoossa. Viimeinen ilta ulkomailla.

Tämä tulee reaaliajassa: sain eilen illalla itseni kiinni päivityksissä. Viime tipassa.

Minua vaivaa viimeisen päivän lamaannus. Olen sille altis. Olinpa viimeistä päivää käymässä missä tahansa, olen aina joko pahalla tuulella tai vähintään hiljainen ja masentunut. Perheenkin luota minun kannattaa yhtä hyvin lähteä jo päivällä. Iltaan asti roikkuminen on turhaa, kun päivä on kurja. Jos toisaalta lähtee anivarhain, lähtömasennus saattaa siirtyä edelliseen päivään. Alkuiltapäivä on paras lähtöaika.

Lontoo on ilmeisesti sen verran iso juttu, että huomisen myöhäisestä lähdöstä (lento 17.50) huolimatta jo tämä päivä meni pilalle. Varsinkaan aamulla mikään ei kiinnostanut. Lähdin hotellista vaeltelemaan kaduille, mutta päässäni pyöri vain: "En pääse enää teatteriin, kohta en näe näitä maisemia." Kävelin lamaantuneena, en tahtonut mihinkään sisälle. Yritin saada itseäni innostumaan elokuviin menosta, mutta en innostunut. Palasin hotellille ja vietin monta tuntia huoneessa. Katsoin toisen väliin jääneistä Oz-jaksoista ja viime viikon Dirt-jakson. Tosi hyödyllistä ulkomaanmatkan ajankäyttöä.

Onneksi olin sopinut illaksi menoa. Tapasin yhden opiskelukaverin, Sinin, Shepherd's Bushissa. Hän on täällä kesän tekstityshommissa ja kieliharjoittelussa. Syötiin pubissa ja juteltiin pari tuntia. Sain tuopin cider & blackcurrantia. Nam. Oli mukavaa, aika meni nopeasti.

Keskustaan palattuani olo oli normaali. Haikea ja hyvä. Kävin pitkällä kävelyllä hämärässä, lämpimässä illassa tervehtimässä rakkaimpien teattereiden valoja. En näe niitä puoleen vuoteen (uudenvuodenaaton matka on jo varattu Eini-siskon kanssa). On hyvä lähteä paikasta haluten vielä jäädä ja nähdä lisää. Innostus säilyy.

Tavallaan tämä päivä oli turha ja ylimääräinen, mutta jos sitä ei olisi ollut, lähtökriisi olisi tullut jo sunnuntaina ja se olisi voinut mennä pilalle. Joten tarpeeseen tämä tuli.

Ai niin, sain iltapäivällä ilmaisen juoman Starbucksissa. Pysähdyin ostamaan kaakaota. Siellä oli täysi kaaos. Yksi tyttö otti tilauksen, oletti seuraavan ottavan rahat, seuraava kai luuli edellisen ottaneen ja häipyi paikalta. Ensimmäinen palveli jo seuraavaa asiakasta ja jono oli pitkä. Kun kukaan ei tahtonut rahojani juoman valmistuttuakaan, otin kaakaon ja kävelin ulos. Mitäs ovat niin epäjärjestelmällisiä!

Ei kommentteja: