Päivä 10, Lontoo

Kirjoitettu 13.07.2007:

Iloisia uutisia: olen tulossa/tullut kipeäksi. Pelkäsinkin tätä. Marjukan kämppiksistä yksi sairasti nuhaa ja kurkkukipua, matkalla immuunijärjestelmä heittelee aina, tulee syötyä vähemmän vitamiineja... On täysin loogista, että sain taudin.

Tänä aamuna herätessäni tauti tuntui jo vähän. Kävin kuitenkin aamiaisella ja lähdin kaupungille. Aamiaisessa oli lisää koulutunnelmaa: ruokalan täti antoi valikoimasta lautaselle, mitä pyysi. Niin kuin Tampereen yliopiston päätalon ruokalassa ennen. Hassua.

Olisin mielelläni jäänyt vain lepäämään, mutta siivoojien piti antaa työskennellä ja kävelin Leicester Squarelle. Sijaintini on oikeasti tosi keskeinen: kävely vie vartin. Oxford Street on puolimatkassa, reilut 5 min. Vau. Jonot eivät oikeastaan olleet pahat, odotin TKTS-kojulla ehkä vartin ja sain hyvä permantolipun Little Shop of Horrorsiin. Sitten palasin kotiin. Olo oli niin vetämätön. Matkalla ostin Bootsilta Strepsilsiä, nenäliinoja, vitamiineja ja ruokaa. Nukuin ja lepäilin koko iltapäivän. Kun en jaksanut enää nukkua, päivitin blogia.

Meneehän se Lontoon aika näinkin. Toisaalta tämä vika osio ON nimenomaan omaa aikaani - en ole asettanut itselleni paineita nähdä yhden yhtä nähtävyyttä tai tehdä mitään vain, koska pitäisi. Menen teatteriin joka ilta ja muuten teen, mitä huvittaa. Tänään huvitti nukkua.

Ikävä kyllä lepäily ei parantanut minua. Jaksoin silti lähteä liikkeelle ja käydä matkalla parissa vaatekaupassakin (viiden punnan aleet joka paikassa, ostin hameen ja tunikan). Esityksen aikana alkoi kuitenkin nenä vuotaa lisää, kurkkuun koskea ja palella. Nautin silti shown joka minuutista (niin hyvä! parhaita vuosiin!). Sitten kiiruhdin suoraan kotiin ja nyt aion ottaa kunnon yöunet. Toivottavasti paranisin. En tahdo tyypillistä 39 asteen kuumettani, en! Se olisi kamalaa hotellissa. Nuha nyt vielä menee.