Päivä 9, Pariisi - Lontoo

Kirjoitettu 12.11.2007:

Tästä lähin kirjoitan päivittäin. Selvisin nimittäin perille Lontoon majoitukseeni, ja alueella on käytössä langattomia verkkoja pilvin pimein. Joku niistä SAATTAA olla majapaikan omakin ja laillisesti käytössä. Ainakin aion teeskennellä luulevani niin. (On olemassa järjellisiä perusteita: alakerran oleskeluhuoneessa on ihmisiä langattomien kanssa, joten siellä varmasti on verkko. Huoneeni on suoraan oleskeluhuoneen yläpuolella, joten ei ihmekään, jos verkko kantautuu tänne.)

Herätys jälleen kasilta 9.29 bussille. Marjukka saattoi minut asemalle asti, käytiin vielä kahville ja Eurostar lähti klo 12.16. Lähtöselvitys oli vähän kuin lennolle, mutta matkatavaroista ei tarvinnut luopua ja matkustuskokemus oli sata kertaa miellyttävämpi. Ei painetta, ei purkitettua, kierrätettyä ilmaa. (Kanaalin alla oli vähän painetta, korvissa tuntui, mutta alitus kesti vain 20 min. Loppu 2h oli miellyttävää menoa.) Suosittelen Eurostaria. Alle 26-vuotiaille se on vain 60€/suunta, jos varaa ajoissa. Lentoa kalliimpi, mutta paitsi miellyttävämpi, myös ekologisempi!

Saavuin suoraan Waterloon asemalle. Siitä helposti Northern Linellä pari pysäkkiä ylöspäin, ja olin perillä. Tämä majoitus ei oikeastaan ole hotelli. Se on yliopiston asuntola, jota käytetään kesäisin hotellina. Ihanan laitosmainen... tulee Glasgown eka vuosi mieleen. Mutta siisti huone, puhtaat lakanat ja pyyhkeet, huoneessa kirjoituspöytä ja ikkuna. Ja pesuallas. WC ja suihku suoraan käytävän toisella puolella, pari metriä. Aamiainen tarjoillaan yläkerran ruokalassa. Kyllä minä täällä viihdyn.

Nettailin pari tuntia. Kävin Tescossa ostamassa huoneeseen hedelmiä ja heti syötäväksi kolmioleivän - Britannian lounasleipävalikoima, miten olen sinua kaivannut! Ajattelin elää täällä halvalla. Ei ravintolaruokaa. Leipälounaita kaupasta ja kahvia kahviloissa. Teattereihin sijoitankin 50€ illassa...

Teattereihin. Lounaan jälkeen lähdin Leicester Squarelle. Moneen toivemusikaaliini oli lippuja, valitsin ensiksi Chicagon. Sain reilu tunti ennen esitystä hyvän permantopaikan: 10. rivi. £28,25=43€. Loistava diili.

Lontoon ja Pariisin eroja: Lontoossa on tuplanopeus! Ranska oli koostaan huolimatta levollinen paikka. Metron karttaa voi pysähtyä rauhassa tutkimaan. Minulta kesti hetken päästä kiinni lontoon rytmiin. Jos pysähtyy metrossa, muuttuu kiveksi koskessa. Samoin on kadulla. Jengi juoksee kännykkä korvalla ohi. Jos joku seisoo pohdiskelemassa, kotikieli ei takuulla ole englanti.

Kontrasti sai minut hetkellisesti tajuamaan, miksi monet rakastavat juuri Pariisia. Lontoon sykkeeseen pääsi kuitenkin mukaan, ja aloin nauttia siitä. Siitä saa energiaa. On oltava nopea ja määrätietoinen. Pidän siitä.

Lontoo oikeasti tuntuu pienemmältä. Kaikki on kapeampaa, siistimpää ja hallittavampaa. Metrot ovat ehkä neljäsosan Pariisin metrojunien pituudesta, mutta niitä kulkee kaksi-kolme kertaa tiheämmin. Lontoo on selkeä ja värikäs. Pariisi on harmaa, koristeellinen ja avara. Molemmissa on viehätyksensä. Lontoossa kukaan ei katso silmiin kadulla tai metrossa. Pariisi oli inhimillisempi ja rennompi. Mutta... ne teatterit. Kilpailua ei synny, kun näen Theatrelandin valot ja julkisivut. Olen teatrofiili. Siinä se.

Sanoisin, että Leicester Squaren lippukoju on ainakin jonojensa puolesta hyvä kohde myös illalla. Moni ei uskalla jättää niin viime tippaan, jonotin ehkä 5 min. Paikkani oli silti noin hyvä. Eli aamulla ei ole pakko tulla jonottamaan, jos ei tahdo jo tietää illan suunnitelmiaan. Moni toki tahtoo.

Teatterin jälkeen nukkumaan.