Kirjoitettu to 6.7. klo 23.18.
Tänään heräsin vinokattoisesta ullakkohuoneesta nukuttuani hyvin yli kymmenen tuntia. Näin värikkäämpiä unia kuin aikoihin. Matkailu kai antaa mielikuvitukselle ruokaa. Unissa seikkailtiin. Viimeisestä en olisi malttanut herätä. Lisäksi näin unta, jossa vihamielinen kissa kävi käteeni kiinni. Luulen unen johtuneen siitä, että Maija-Leenan perheellä on erittäin ystävällinen ja sympaattinen pieni koira, joka herätti vannoutuneessa kissaihmisessä lämpimiä tunteita.
Söimme ison aamiaisen. Maija-Leenan vanhemmilla on uskomattoman iso, uskomattoman täysi jääkaappi ja kahteen eri huoneeseen ulottuva keittiö. Hurjaa. Ja tosi sokkeloinen talo.
Vietimme päivän kylässä, jossa perhe asuu. Luulen nähneeni maissipeltoja ensi kertaa elokuvien ulkopuolella, sellaisia ihmisenkorkuisia, joissa voi juosta pahiksia karkuun. Ja joihin ufot voivat tehdä kuvioita. Näimme myös hevosia ja muutaman pienen paikallisen nähtävyyden. Söimme isot italialaiset jäätelöannokset. Sitä saa saksasta hyvin yleisesti. Niillä ei ole omaa jäätelöä niin kuin meillä. Kuljimme metsissä, pelloilla ja kylän kaduilla.
Lenny-koira oli mukana, ja ison osan ajasta minä talutin sitä. Lenny on sellainen suunnilleen kissan kokoinen ja niin herttainen, että uskalsin silitellä ja rapsutella sitä ihan yhtä rohkeasti kuin kissaa. Se ei myöskään juuri hauku, kuolaa tai hypi. On niitä näköjään kivojakin koiria.
Söimme perheen kanssa vielä ilta-aterian, hyvää savukalaa ja perunoita. Puhuimme edelleen sataa kieltä sekaisin. On jännää, että perheen äitikin hieman vierastaa puhua suomea. Pitää saksaa yli 30 vuoden jälkeen huomattavasti luontevampana. Puhuimme suomea kuitenkin, ja yllättävän hyvin tytöt ymmärsivät. Maija-Leena osaa puhuakin, sanojen taivuttelu toki tuottaa vaikeuksia (kenelle ei tuottaisi?). Minua kutsuttiin lämpimästi uudelleen kylään, ja voisin mennäkin. Talossa ja kylässä oli jotenkin ihana, lämmin tunnelma.
Illalla juna Hannoveriin. Matka vei reilun tunnin. Pelasimme sen ajan Maija-Leenalle tuomaani Aasi-korttipeliä. Ostin sen lentokentältä, koska vanhanaikainen aski oli söpö ja ajattelin, että pelistä voi opetella eläinten nimiä. Itse pelihän on aika dorka, vedetään vain summassa kortteja ja kerätään eläinperheitä.
Maija-Leenan ja Johanneksen kotona oli vielä kymmenenkin maissa käynnissä raamattupiiri. He ovat siis uskovaisia. Asia ei yleensä tuota minkäänlaisia aaltopituusongelmia, vaikka minua ei ole edes kastettu. Nyt tunsin kuitenkin laskeutuneeni eri planeetalle. En ole koskaan ollut edes jumalanpalveluksessa, saati nyt raamattupiirissä! Onneksi omat saksan ymmärtämisvaikeuteni ja muiden (paitsi Johanneksen, joka on puoliksi britti) haluttomuus puhua englantia vapauttivat minut kaikesta kommentointivastuusta. Virallinen osuus oli muutenkin oikeastaan jo ohi, ja porukka suunnitteli lähinnä tulevia tapaamisia. Juttelimme M-L:n kanssa lähinnä omiamme.
Olen taas saanut oman mukavan huoneen, jossa nukkua. Väsytääkin jo kovasti. Täällä vietän vielä toisen yön. Huomenna katselemme Hannoveria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti