Puh, urheilua.

Sainpas taas itseäni niskasta kiinni ja menin jumppaan.

Nyt olenkin sitten ihan poikki. Urheilusta tulee helposti tottumus, eikä silloin tarvitse kahdesti miettiä lähtemistä. Kun tottumus pääsee katoamaan, on aina yhtä suuren tuskan takana mennä takaisin tunneille. Ja tauon toinen ikävä sivuvaikutus tuntuu melkein jo nyt: lihakset takuulla kipeytyvät tuosta yllättävästä rääkistä niin, etten huomenna pysty liikkumaan. Tuo oli myös... en ehkä valehtele paljoa, jos sanon, että se oli elämäni rankin vatsalihasosuus. Ihan hullu vetäjä. Mutta tehokasta ainakin oli.

No, kauneuden ja terveyden eteen on kärsittävä.

Jos saisin käytyä kolme-neljä kertaa viikossa nyt kesällä, se olisi loistavaa. Teoriassa se on mahdollista. Jos kaksi kertaa ehtisin, sekin olisi jo jotain. Lisäksi sentään pyöräilen joka paikkaan. Saa nähdä.