A Little Night Music - Garrick Theatre, 22.06.2009

[C&P Do You Hear the People Sing? - Näin ne arvostelut viivästyvät: perfektionisti haluaa sanoa KAIKEN. Heh.]

Sanat ja musiikki: Stephen Sondheim
Käsikirjoitus: Hugh Wheeler
Perustuu Ingmar Bergmanin elokuvaan.
Ohjaus: Trevor Nunn


Hyvää:

Tämän musikaalin teksti on sanomattoman loistavaa. Varsinkin dialogi, mutta myös kappaleiden sanoitukset. Tältä osin teos lienee paras näkemäni - en ainakaan muista vertaistaan. Nauroin vähän väliä mahaani pidellen, huumori oli ihanan sysimustaa ja tarkkanäköistä. Täydellinen käsikirjoitus.

Tässä muutama IMDB:stä poimittu lainaus mahtavasta käsikirjoituksesta:

"For the past 11 months, although I am preparing to enter the ministry, I've been madly, hopelessly in love with my stepmother! Do you realize how many mortal sins that involves?"

"-You're a good wife, Charlotte. The best.
-That's a comforting thought to take to town with me, dear. It just may keep me from cutting my throat on the tram. "

"We have sinned! And it was a complete failure!"

Teos ei ole läpilaulettu, mutta kappaleet ja puhuttu dialogi lomittuvat erinomaisen luontevasti. Ei töksähtäviä siirtymiä.

Produktion miehitys on mahtavan monilahjakas. Yleensä jopa West Endissä helppo sanoa, kuka on enemmän laulava näyttelijä, kuka näyttelevä laulaja. Tässä esityksessä kaikista ei voinut. Olivat vaan niin hyviä.

Huippujen huippuina joukosta erottuivat Maureen Lipmanin vanha, elegantti kreivitär ja aidon ruotsalaisen Kaisa Hammarlundin kevytkenkäinen sisäkkö. Täydellinen brittiaksentti. Yritin tunnistaa joukosta ruotsalaista, mutta sisäkköä en edes epäillyt häneksi.

Sisäkön esittämä The Miller's Son on muodostunut biisisuosikikseni. Kansanmusiikkisävyinen, omaperäinen, ihana. Youtubesta löytyy tällainen versio. Näkemässäni produktiossa oli vielä parempi - vähemmän klassinen laulutyyli, nätimmät vaatteet ja lavasteet - mutta sitä ei löytynyt netistä.



Trevor Nunn on mahtava ohjaaja ja visionääri. Teoksen toteutus ja ohjaus ovat virheettömät. Aivan erityisesti haluan kehua lavastusta. Lavalla edessäni heräsi eloon epätodellinen juhannusyö. Koivuja ja keskiyön auringon kajoa, valkoisia pitsireunaisia kesämekkoja. Pohjoismaalaisena osasin todella arvostaa. Minuun, joka olin juuri jättänyt juhannuksen väliin ollakseni Lontoossa, iski akuutti koti-ikävä.

Ensimmäisen näytöksen loppu on loistava. Olen heikkona mahtipontisiin tauolle lähtöihin, joissa kaikki laulavat päällekkäin tulossa olevista asioista. Ryhmäbiisi "A Weekend in the Country" on massiivinen, maanisen energinen, hysteerisen hauskakin. Juuri näin pitää väliajalle lähteä. Pätkästä löytyi näköjään 10 minuutin nauhoitus Youtubesta, pelkkä ääni. Minusta oli hauskaa kuunnella se ja elää esitystä uudestaan - esitystä näkemättömälle ei ehkä täysin avaudu.



Silmäni kyyneltyivät esityksen lopussa. Eivät niinkään liikutuksesta kuin tunnelman vuoksi. Olin syvällä esityksessä ja tunsin nähneeni jotain hienoa. Paras teatteri aiheuttaa sellaista. Sydän hakkaa ja rintaa puristaa. Siitä viimeistään sen tunnistaa.

Huonoa:

Näyttelijöistä heikoin oli Jessie Buckley. Laulu oli korkeissa äänissä pakotetun tuntuista, mutta ennen kaikkea ongelma oli vuorosanoissa, jotka artikuloituivat heikosti. Ehdin jopa miettiä, onko TÄMÄ se ulkomaalainen ruotsalainen. Eipä ollut. Toisaalta hahmon kuuluikin olla nuori ja kömpelö, joten näyttelijäntyö ei ollut lähelläkään kipurajaa. Erottui vain huipputaitavista kollegoista.

"Send in the Clowns" on lisätty jälkikäteen muuten valmiiseen musikaaliin, ja sen kuulee. Biisi tulee töksähtäen eivätkä sen sanatkaan oikein liity mihinkään. Lisäksi se on sävelletty armolliseksi ihmiselle, joka ei osaa laulaa. Hannah Waddingham osaa, joten kappale ei palvele häntä: hän ei todellakaan pääse loistamaan. Turhautti. (Toisaalta rooli todisti, että Waddingham osaa näytellä. Rooli oli 95% puhuttu ja vaati komediennen taitoja, enkä olisi voinut toivoa siihen ketään parempaa!)

Ei tässä paljoa huonoa ollut.


Kannattiko katsoa? Menisin uudelleen vaikka kymmenen kertaa. Loistava! Elämys pääsee ehdottomasti kaikkien aikojen top kymppiin, ehkä ylemmäskin.

(1) Teos:
Musiikki - 4 (Ei varsinaisesti kylmiä väreitä aiheuttavaa, mutta kekseliästä, vaihtelevaa, kaikkea intiimistä sykähdyttävän mahtipontiseen. Ja kokonaan valssia.)
Juoni ja käsikirjoitus - 5+ (Huippujen huippu!)
Aihe ja tunnelma - 5 (Ihana musta komedia.)
= 15/15

(2) Toteutus:
Ohjaus - 5 (En muuttaisi mitään.)
Lavastus + efektit - 5 (Ne ihanat koivut ja keskiyön auringon kajo!)
= 10/10

(3) Esiintyjät
Laulu - 4,5 (Suurin osa loistavia, vähennän puoli pistettä koska kaikki kai teoriassa voisivat olla täydellisiä, tai vaihtoehtoisesti joku yksittäinen voisi olla järisyttävän hyvä. Tai, no, ei vaan tuntunut ihan vitoselta.)
Tanssi/koreografia - 4 (Tässä ei tanssittu... Annan koreografiapisteet hahmojen liikkeistä lavalla ja kohtausten visuaalisesta suunnittelusta.)
Näytteleminen - 4,5 (Ks. laulu.)
= 14/15

(4) Kokemus:
Laulut jäivät päähän soimaan - 3 (Ei varsinaisesti tarttuva musikaali, mutta SO not the point.)
Tahdon nähdä uudelleen - 5 (Harmi etten voi, koska lopetti jo. Mutta Broadway-siirto on ilmeisesti tulossa. Ehkä siellä.)
= 8/10

(5) Bonuspisteitä:
Liikutuin ja henki salpautui - 2
Nauroin niin, etten saanut happea - 2
= vaikkapa 4

Yhteensä: vähintään 50 p. ==> VIISI TÄHTEÄ ja suositus täydestä sydämestäni.


Keskeiset näyttelijät (itselleni muistiin):
Frederick Egerman: Alexander Hanson (Nähty Margueritessa. Perushyvä.)
Anne Egerman: Jessie Buckley (Heikoin lenkki, tosi-TV-kilpailija, West End -debyytti.)
Henrik Egerman: Gabriel Vick (Lauloi, näyteli JA soitti selloa lavalla. Laulu ehkä näistä heikoin.)
Desirée Armfeldt: Hannah Waddingham (Spamalotin alkup. Lady of the Lake, nähty roolissa. Loistava laulaja ja näköjään myös näyttelijä!)
Madame Armfeldt: Maureen Lipman (Paras näyttelijäsuoritus. 10+)
Countess Charlotte Malcolm: Kelly Price (Erittäin perushyvä, ei tuttu.)
Count Carl-Magnus Malcolm: Alistair Robins (Perushyvä, ei tuttu.)
Petra: Kaisa Hammarlund (Aito ruotsalainen, hirmu hyvä.)

Youtube tyrkytti mulle tämmöistä.

[C&P Do You Hear the People Sing?]

Pakko oli klikata, kuulosti niin kiinnostavalta, vaikka muilla asioilla liikuin.

Eli Adam Lambert: Heaven on Their Minds.

Ihan hyvä, mutta oikeesti, jotain rajaa siihen videokommenttien hypetykseen. Suoritus ei ole lähelläkään universumin parasta. Kohta välillä 00.55 - 1.55 teki jonkinlaisen vaikutuksen, mutta yleisesti ottaen... liikaa rääkymistä.

Tää on kyllä vaan niin hyvä biisi.



Tässä satunnaisen vertailun vuoksi pätkä USA:n viimeisintä Juudasta, Tony Vincentiä. Ei Adam olis hänen duuniaan saanut. Sori vaan. (Paitsi ehkä nyt, kun se olisi taattu keino myydä show loppuun vuodeksi pariksi.)

Ei löytynyt yhtä huonolla äänenlaadulla varustettua videota, mutta kuva sentään reiluuden vuoksi huono :P

Kävin Venäjällä.

Blogiin tuli tauko, koska en ollut Suomessa, kun olin siellä Venäjällä.

Olen neljäsosaksi karjalainen, ja tunnen velvollisuudekseni osallistua kotiseutumatkoihin niin kauan kuin 80-vuotias isoäitini niitä jaksaa järjestää. En tiedä, oliko tämä matka viimeinen. Viime matkasta luulin tietäväni, muttei se ollutkaan.

Oltiin Venäjällä torstaista lauantaihin. Keskimmäinen päivä oli kiva: oltiin Viipurissa ja käytiin suomentaitoisen venäläisen oppaan johdolla Monrepos'ssa, Viipurin linnassa ja kaupunkikierroksella. Oli tosi innostunut ja sivistynyt opas. Kolmen tunnin ohjelma venyi neljään ja puoleen.


Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että Monrepos'n nimi tulee ranskan sanoista "minun leponi". Saatan olla älyllisesti hiukan jälkeenjäänyt. Mutta puisto oli ihana! Siellä piti olla tunti, kiersimme puolitoista ja olisin hyvin jaksanut olla vaikka puoli päivää. Opas kertoi paikkojen ja puuryhmien symboliikasta, ja puistoon oli piiloteltu ties mitä. Ehkä feikit, pienoiskokoiset kreikkalaispalatsit ja keskiaikaiset linnat ovat jonkun mielestä korneja, mutta minua ne viehättivät kaikessa keinotekoisuudessaan. Jokainen yksityiskohta oli harkittu. Olen siitä outo, että inhoan luonnontilaisessa luonnossa oleskelua, mutta rakastan ihmisen tekemää luontoa. Ainakin aurinkoisena aamuna tämä oli kerrassaan kauneimpia näkemiäni puistoja.


Myös Viipurin linnassa oli kiinnostavaa, tietty. Ja kaupunkikierroksella. Viipuri on kaunis siitäkin huolimatta, etteivät kaikki rakennukset ole parhaassa mahdollisessa kunnossa. Ymmärrän hyvin mummon surun siitä, ettei kaupunki kuulu enää Suomelle. Sehän on Turun ohella vanhin suomalainen kaupunki, ja historiaa kuunnellessani tajusin selkeämmin, miten vähän aikaa se on ollut ei-suomalainen: perustettu 1293 ruotsalaisella ristiretkellä, ollut koko ajan Suomen mukana osa Ruotsia, sitten 1800-luvulla osa autonomista Suomea, vasta lähellä 1900-luvun puoliväliä joutunut Neuvostoliiton / Venäjän haltuun. Sehän on silmänräpäys kaupungin historiassa! Pysäyttävä ajatus.

Jos Viipuri olisi yhä suomalainen, se olisi ollut kotikaupunkiani Kotkaa lähin suuri suomalainen kaupunki. Olisin voinut vaikka opiskella siellä.

Mutta jos Viipurista ei olisi lähdetty evakkoon, mummoni ei varmaan olisi tavannut vaariani, eikä minua olisi. Se siitä ajatusleikistä.


Todella monet paikalliset puhuvat suomea. Minua turhauttaa, ettei koskaan tiedä, pitäisikö ensimmäiseksi kokeilla suomea vai englantia. Menen ihan solmuun. Esimerkiksi Turkissa on kivempaa: jos eivät ymmärrä englantia, meillä ei ole yhteistä kieltä. Tai sitten tietysti maissa, joiden kieltä puhun.

Muut päivät olivat hiukan tylsempiä: katseltiin jotain taistelupaikkoja, bussi eksyi etsiessään bunkkereita, rämmin jo toista kertaa elämässäni mummon kotitalon paikalla etsimässä kivijalkaa, joka on löydetty kerran vuonna se ja se, muttei sen jälkeen ole näkynyt.

No ei, oikeasti vain taistelupaikkapäivä oli tylsä. Liikaa oikeaa luontoa ja ötököitä mulle, eivätkä talvisodan taistelujen yksityiskohdat kerta kaikkiaan nappaa tarpeeksi. Mummon kotikylässä on ihan kiinnostavaa, kun mummo osoittelee, mitä missäkin oli ja kertoo, mitä ihmisille tapahtui evakkomatkoilla.

Kuvat satunnaisia. En ottanut yhtään valokuvaa matkalla.

Päivän sana: baggage handler.

baggage handler = aulakuormaaja

Läksin etsimään virallista suomalaista ammattinimikettä henkilöille, jotka siirtelevät matkatavaroita lentokentällä. Se on kuulemma tämmöinen. Aika paljon osumia sillä löytyy, joten tämä lienee totta. Jos sitä käytetään käännöksissä, ehkä se vielä joskus yleistyy yleispuhekielessäkin.

Kova kilpailija sarjaan "vuoden turhin blogikirjoitus"...

Facebookista on helppo bongata kaikenlaisia turhia juttuja, jotka vastoin parempaa tietoaan innostuu tekemään. Tässäpä tällainen.

---

Googleta hakusanoilla: "(nimesi) osaa" (esim. "Åke osaa") ja kopioi viestiin 10 ensimmäistä tulosta. Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt. Muista laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan!

(1) Kun Annelle sanoo seuraa ja lähtee liikkeelle, niin neiti osaa mennä liikkeestä istumaan !

(2) Anne osaa pitää tasapainonsa.

(3) Anne osaa kuitenkin päästää käsijarrun irti, ja usein riehaantuukin leikkimään - vaikkapa tyynysotaa.

(4) Puheenvuoro pitää osata myös ottaa ja Anne osaa tehdä sen hurmaavasti, mutta päättäväisesti.

(5) Anne osaa pukeutua!

(6) Anne osaa hyvin tarkasti kuvata tilanteita ja tuntuu että olisin itse ollut siellä.

(7) Ensimmäisen lapsen jälkeen molemmat oppivat rakastamaan toisiaan eikä Anne osaa enää kuvitella elämäänsä ilman Henryä. [Tää oli jostain roolipelihahmosta mitä ilmeisimmin.]

(8) Anne osaa opetuksessaan kiinnittää huomiota yleisesti hankaliin asioihin.

(9) Hyvin taiteellisena ja kulturellina persoonana Anne osaa ottaa kaikki huomioon ja on avoin uusille ja mielenkiintoisille asioille.

(10) Anne osaa pari komentoakin mm. istu, tassu, maahan, seiso, paikka, tule, paikka, hyppy, odota, katso ja sivulle.

Päivän sana: abscess.

abscess = paise, ajos, märkäpesäke

En yleensä heti jaksa opetella lääketieteen tai tekniikan erikoissanoja kunnolla, kun ovat kaukana arkikielestä. Tämä sana ei kuitenkaan ehkä ole. On ainakin tullut vastaan toistuvasti, varmaan jo kolmatta kertaa tarkistin.

Kuvituksena jälleen tämmöinen huolella valitty ei-kaikkein-ällöttävin yksilö Googlen kuvahaun tulosten joukosta. :D

Olen keksinyt suunnitelman ulkomaanmatkasta.

Menen syksyllä Kanadaan, missä Marjukka-sisko on vaihdossa poikaystävänsä kanssa.




Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, lähden matkalle mitä todennäköisimmin Irlannin kautta, koska en voi vastustaa Jesus Christ Superstar -konserttia, jossa Steve Balsamo laulaa Jeesuksen roolin.

(Edellisessä kirjoituksessa jäi muuten mainitsematta, että kohtaloni on näköjään myös kaikesta huolimatta nähdä David Shannon, joka on West Endin tämänhetkinen Valjean, mutta oli meillä korvattu varamiehellä. Hän on nimittäin Juudas.

Aivoni yrittävät totutella Valjean-Juudas-yhtälöön. On niitä oudompiakin, mutta mielikuvissani rooleihin sopivat aivan erilaiset äänet. (Valjean on sen sijaan luontainen Phantom, ja molempien roolien esittäminen jossain vaiheessa uraa onkin enemmän sääntö kuin poikkeus.) Saapa nähdä, saapa nähdä.)

Konsertti on 28./29.10.2009. Ensin olin joutua epätoivoon, koska en muuta ehdi kuin matkustaa, helvetti. Sitten tajusin, että minulla on nyt hyvä tilaisuus hyödyntää aiemminkin huomaamiani halpoja lentoja Dublin-NYC. Aiemmin niiden käyttö ei ole muodostunut mielekkääksi, koska Dubliniin pitää hankkiutua halpalentoyhtiöllä, mikä rajoittaa matkatavaroiden määrää rajusti, ja aikataulujakin on hankala sumplia yksiin. Nyt aikataulut eivät ole ongelma, koska vietän Dublinissa pari päivää. Eikä ehkä painokiintiökään, jos palaan eri kautta ei-halpalentoyhtiöllä.

Ajatus matkastani on nyt Suomi - Dublin (esim. 28.-31.10.) - NYC (esim. 1.-8.11... saa nähdä, tulevatko Marjukka ja Risto jo sinne minua vastaan) - Ottawa (Marjukan vaihtokaupunki, 9.-11.11., Marjukalla luentoja). Sitten ajatus on hankkiutua länsirannikolle ja vierailla linjalla Vancouver / San Francisco / L.A. / Las Vegas ym. / tms. mahd. esim. 22.11. asti, jos Marjukka lintsaa viikon koulusta.

Ja SITTEN pitäisi vielä miettiä, menenkö Meksikoon samalla reissulla. Olen kysynyt asiasta siellä asuvilta ystäviltäni, mutta vastausta ei ole kuulunut. Jos ei kuulukaan, en mene (duh :D). Itse asiassa matka alkaisi venyä vähän ylipitkäksi. Tai muita aikatauluja pitäisi muokata. Haluan nimittäin ehtiä kotiin joulua odottamaan marraskuun lopussa tai heti joulukuun alussa. No, katsotaan.

Näyttää tulevan noin kuukauden matka. Odotan innolla! Nyt on meneillään kuumeinen hintavertailu ja lennonmetsästys. Pohjois-Amerikan sisällä haluaisin välttää lentelyä, joten pitää myös vertailla junat ja bussit, erilaiset kuukausiliput ja ties mitä. Vinkkejä otetaan vastaan.

Oikeesti tärkeä musikaaliuutinen

Minulla on tiedossa kiireinen vuosi. On näköjään pakko ehtiä myös Irlantiin lokakuun lopussa. Jesus Christ Superstar! Steve Balsamo!

[C&P Do You Hear the People Sing? ja Facebook, mutta tästä olisin kirjoittanut täälläkin joka tapauksessa.]

Steve is singing the part of Jesus! Argh! I MUST attend! I've only been reminiscing about the original performance for 12 years.

Why does the world force me to spend ALL my money on plane tickets? And more importantly, anyone want to go to Dublin with me at the end of October?


Jesus Christ Superstar Concert, Dublin
2 nights only!
Location:National Concert Hall
Time:28 [& 29] October 2009 20:00

---

Siis, pakkohan se on. Jos on muistellut jotain 12 vuotta, olisi sulaa hulluutta jättää väliin. Eikö?

Ensiksi tämä uusi kommervenkki tuntui hankalalta, mutta sitten tajusin, että voin jatkaa Irlannista suoraan USA:han ja siskon luo Kanadaan. Dublin - NYC on halpoja lentoja, joten en ehkä edes häviä rahaa.

Noista laajemmista matkasuunnitelmista pitääkin kirjoittaa enemmän.

Kerry Ellis: I Dreamed a Dream

(C&P: Do You Hear the People Sing? Näitä musikaalijuttuja nyt virtaa, yrittäkää vaikka kestää.)

Unohdin edellisen I Dreamed a Dream -tekstin laatiessani laskuista yhden ehdottomista huipuista: Kerry Ellis pystyy mihin vain. Tässä on hänen I Dreamed a Dream -versionsa. Tämä nainen on erityisen vaikuttava siksi, että voi laulaa miten kovaa tahansa kuulostamatta silti yhtään siltä, että huutaa. Käsittämätöntä. (Oikeasti! Kuunnelkaa ja hämmästykää.)

(Videon äänenlaatu ei ole paras mahdollinen, mutta joko se paranee edetessään tai siihen tottuu kummasti. Pystyin erittäin ihan onnellisena kuuntelemaan tämän loppuun. Kuvanlaatu ainakin paranee heti alun jälkeen, kun kuvaaja zoomaa lähemmäs.)



Tähän verrattuna esimerkiksi edellinen Ampil-video on huutoa. Ampilin äänestä tulee silti jollain aivan perustasolla minulle vielä kovemmat kylmät väreet. Mene ja tiedä.

En osaa valita yhtä unelma-Fantinea, koska aidosti hyviä on monta. Useampi suosikeistani kelpaisi unelmamiehitykseeni. Kenties jonain päivänä näen sen täydellisistä täydellisimmän, ja muut lakkaavat kelpaamasta. Sitä odotellessa.

Päivän sana: Necropsy.

Necropsy = autopsy performed on a non-human.

Eli siis suomeksi ihan ruumiinavaus, meillä ei ymmärtääkseni ole eri sanaa eläimille?

Helppohan tuo oli yhteydestä ymmärtää, mutta jäi vaivaamaan, miksi oli eri sana. Ohjelmassa tehdään ruumiinavausta murhatuille joutsenille!

Itse asiassahan tää "necropsy" on loogisempi sana, siinä on kuolema mukana. "Autopsy" viittaa vaan "itseen/omaan". Ilmeisesti siis oman lajin edustajan leikkelemiseen. En ollut ennen miettinyt.

Kuva täysin satunnainen, ei tehnyt mieli laittaa haulla löytyneitä verisiä eläimiä :D

Päivän musikaalivideo :)

Keskusteltiin tuossa Sophian kanssa Les Misérablesista ja Susan Boylesta, minkä seurauksena ajauduin katselemaan hyviä Fantine-suorituksia YouTubesta.

(Ironisinta? Sophian alkuperäinen uutinen oli, että hän juuttui viime Les Mis -kirjoitukseni luettuani katselemaan Les Mis-videoita niin pitkäksi aikaa, ettei ehtinyt lenkillekään. Pakkomielteitä on onneksi muillakin kuin mulla, ja niitä vielä ruokitaan kohtalotovereiden toimesta... ;)

Mun mielestäni Joanna Ampil on kenties kaikkein paras Fantine. Paras livenä näkemäni on Sophia Ragavelas (sama etunimi keskustelutoverin kanssa uskoakseni sattumaa :D), mutta hänestä ei ole YouTubessa yhtään nauhoitusta Fantinena ja vain pari hassua pätkää Eponinena. Muistikuvieni mukaan hänellä on hyvin samanlainen ääni kuin Jo Ampililla, kenties vieläkin heleämpi. Mun mielestäni Fantinen pitää nimenomaan olla hauras ja heleä (kaikkea, mitä tämän kesän juoppo-Fantine ei ollut, grrh).

Tästä I Dreamed a Dreamista on korvissani suhteellisen vaikea pistää paremmaksi. Vaikka olisi se vielä mahdollista... hiukka vähemmän vibraattoa pitkiin ääniin. (Videon alku on musta, mutta kuva alkaa suunnilleen samaan aikaan kuin varsinainen biisikin.)



Olenpa sentään nähnyt Jo Ampilin livenä Jesus Christ Superstarin Maria Magdalenana. Epäkiitollisempi rooli, mutta voi vitsi että on naisella kaunis ääni. Ko. kokemuksesta on jo 12 vuotta (saa minut kuulostamaan ikälopulta, mutta olin tuolloin 16!). Suorituksen voi kuitenkin kuulla myös JCS:n vuoden -96 levytykseltä.

Tänään tuntuu tosiaan siltä, että loma on loppu.

Eilen otin pehmeän laskun ja tein vain muutaman tunnin töitä, mutta tänään olen päivän mittaan tehnyt melko normaalit 5,5 tuntia. En ole ehtinyt kirjoitella keskeneräisiä blogitekstejä eteenpäin. Josko huomenna taas ehtisin, illemmalla, kun saan tarpeeksi töitä tehtyä. Tänään tein tunnit hyvin hajanaisesti pitkin päivää, kun en meinannut saada potkittua itseäni hommiin. Huomenna toivottavasti parempi tuuri.

Toisaalta: mukavaahan se on, että työt voi aloittaa mökillä. Kuistilla olen naputellut kannettavaa helteestä nauttien. Mmh. Eläinpoliiseja Animal Planetille, taas vaihteeksi - ko. sarjoja on noin tuhat. Mutta koskettavaahan se.

Ikävää, että huomenna kuulemma loppuu kuumuus. On ollut oikein täydellistä. 27-28C. Mun puolestani tällaista voisi olla kesäkuun alusta elokuun loppuun, välillä toki sadepäiviä, ettei luonto vallan tukahtuisi.

Suu auki katselin Lontoon lämpötiloja. Reippaasti yli 30. Voisihan olla siistiäkin, että Lontoo tuntuisi Roomalta. Ehkä kuitenkin parempi, että olin siellä hiukan viileämpään aikaan.

Raportoin kesäparatiisista

Tänään päivitin Lontoon 4. päivän täyteen mittaansa. Meinaavat jo hautautua, kun on tullut paljon uusia tekstejä.

Olen loppuviikon äidin ja isän mökillä. Täällä on varsinainen kesäparatiisi, kun on vielä näin ihana ilmakin. Tänään kuitenkin lopetin lomani lopullisesti, kun kuukin vaihtui. Pitää siis malttaa tehdä töitä eikä vain nauttia kesästä. Lauantaina on serkun häät, sen jälkeen palaan Marjukka-siskon ja Riston kyydissä Tampereelle. On tässä taas tullutkin oltua menossa... alle viikon olin kotona Lontoosta paluun ja tänne lähdön välissä.