Kokemuksia kestopigmentoinnista

Olisko ollut hauskaa, jos olisinkin tänään kirjoittanut: "Aprillia, en mä kirjoitakaan kuukauteen ollenkaan blogia"? Hehe. Tuli tänään mieleen.

No, en aio kirjoittaa niin.

Ensi töikseni tämmöinen asiajuttu, joka on pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa.

---
Olen käynyt kulmakarvojen kestopigmentoinnissa.

Se tarkoittaa sitä, että minulle on periaatteessa tatuoitu kulmakarvat. Ainakin suunnilleen. Väri ei mene yhtä syvälle kuin tatuoinnissa ja haalistuu siksi vuosien varrella. (Ihan tarkoituksella. Sitä voi sitten vahvistaa. Pari vuotta pitäisi kestää, ennen kuin tarvitsee tehdä mitään.)

Olin miettinyt pigmentointia pitkään. Minua on aina ärsyttänyt, että kulmakarvani ovat ihan näkymättömät. Olen vuosien mittaan oppinut piirtämään ne oikein kauniiksi, mutta ilman meikkiä olen kulmaton. Minua kyllä pelotti, että kulmista tulisi liian kovan ja luonnottoman näköiset, mutta koska kuitenkin aina vaan haaveilin asiasta, päätin lopulta teettää pigmentoinnin. Se kävi helposti samalla tutulla kosmetologilla, joka tekee ripsipermanenttini.

Pigmentointi maksoi vajaat neljäsataa euroa. Siihen kuului kaksi parin tunnin tatuointikertaa. Ensin tehtiin pohjat, joita muokattiin ja vahvistettiin jälkimmäisessä käsittelyssä. Eihän tällaiseen opiskelijana olisi ikinä ollut varaa, mutta nyt parempituloisena muutama satanen ei yllättäen olekaan maailmanloppu. Onhan hinta sinänsä aika kova, mutta tulos kestää vuosia ja säästää aikaani joka ikinen päivä. (Ja kulmat ovat tasalaatuiset. On ärsyttävää, kun joskus vaan on huono meikkipäivä, ja sitten kulkee naama vinksallaan.)

Ensin piirreltiin kulmien mallia. Kosmetologi piirsi aivan järkyttävän typerät kulmat, joita yritti ensin neuvojeni mukaan korjailla, mutta antoi sitten kynän käteen ja sanoi, että piirrä itse. Niin tein, ja näiden mallia on moni kehunut. En siis tiedä, suosittelisinko tätä ihmiselle, joka ei yleensä piirrä itselleen kulmakarvoja. Toisaalta, jos kulmia ei ole tavannut piirtää, ei ehkä kauheasti kaipaakaan niitä? Tai no, emmätiiä, voihan ihminen olla sellaisessa traagisessa tilanteessa, että kärsii kulmattomuudestaan muttei vaan osaa meikata. Ehkä ne kosmetologin kulmat näyttävät fiksummilta, jos ei ole jo vuosia piirtänyt kulmiaan erinäköisiksi.

Itse pigmentointi ei ollut mitenkään järkyttävän kivuliasta tai pelottavaa. Ensin laitettiin puuduttavaa voidetta, joka ei puuduttanut kauheasti. Sitten vedeltiin kulmia pitkin surisevalla automaattineulalla. Kun iho oli rikottu, kosmetologi pystyi laittamaan tehokkaampaa puudutusvoidetta. Ja taas jatkettiin neulalla vetelyä.

Minä olin kuulemma unelmapotilas. Kosmetologi kyseli moneen kertaan, eikö muka satu. Ilmeisesti monet tatuoitavat kiemurtelevat tuskissaan, ja käsittelyssä pitää vähän väliä pitää taukoa. Minua ei sattunut varsinkaan ekalla käsittelykerralla. Silloin tuntui pahimmillaan siltä, kuin joku vetäisi terävää neulaa pitkin kulmakarvaa ja ihoon jäisi punainen naarmu, muttei kuitenkaan tulisi verta. Kevyimmillään tunsin oikeasti vain kosketuksen. Toinen käsittelykerta oli jostain syystä tuskallisempi. Ison osan ajasta tuntui neulalla vetelyltä ja pahimmillaan siltä, kuin neula jättäisi jälkeensä jo vertakin. Ei toinenkaan kerta silti ollut lähelläkään tuskissaankiemurtelutasoa. En pelkäisi mennä uuteen käsittelyyn. Mekaaninen ihonpuhdistus sattuu ainakin minua paljon enemmän. Siinä silmät alkavat väkisinkin vuotaa. Tässä ne kyyneltyivät vähän pahimmissa kohdissa.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Näytän nyt enemmän itseltäni myös ilman meikkiä (ja tiedostan lausahduksen paradoksaalisuuden :D). Lopputulos on ehkä kevyesti sen näköinen kuin minulla olisi koko ajan piirretyt kulmat, mutta totuin siihen itse nopeasti, mistä johtuen näe asiaa niin peiliin katsoessani, mistä johtuen se ei häiritse minua. Eivätkä ehkä näe muutkaan, elleivät tule lähelle katsomaan.

Kaiken kaikkiaan voisin suositella kestopigmentointia. Minulle se oli rahan ja vaivan arvoinen juttu. Kulmiensa mallin uskominen toisen käsiin on kuitenkin iso juttu, joten vaatisin saada itse piirtää muodon ennen tatuoimisen aloittamista.